Sotavasara.net

kyllä pidän harrastuksestani ja en todellakaan sitä häpeä. Mitä järkeä siinä olisi. Jos joku laittaisi minulle selkään (tai vaikka otsaan) lapun jossa lukee harrastan figupelejä. En ottaisi sitä pois. Kaikki tutut/sukulaiset ei oikeastaan ole erityisemmin ihmetelleet, mutta se ihmetytti kun eräs sukulaiseni tutki delffi spearmania ja sanoi että se on komea, niin tulipa sanottua, että on niitä paljon hienompiakin, kuten charrut ja muuta metalliset. "Aijaa..."

Ai että häpeänkö? Kysytte vielä! Eihän sitä voi edes ulos mennä ilman että tulee mädästä tomaatista! Figupelaaminen on kuin leima otsassa, se näkyy kauas eikä lähde pois! Sosiaaliset suhteeni ovat retuperällä, koska kaikki lähtevät kirkuen karkuun saadessaan tietää että olen figupelaaja...



Noh, ei kun oikeasti, ei tätä oikein voi häpeillä. Lähes kaikki koulussani tietävät että "leikin pikku-ukoilla", eikä siitä enää tule mitään kommenttia, mitä nyt vähän pudistelevät päätään. Eikä aluksikaan tullut muuta negatiivista palautetta kuin: "Mitä järkeä tossa on?"

Juuh, niin tosiaan, eipä ole koskaa tullut siitä mitään erikoisempaa paulautetta, jos pelaan/malaan (no maalaan pääasiallisesti) figuja, tosin enpä ole sitä mitenkään erityisemmin kenellekään mainostanut Sitä paitsi ystäväpiirissäni lähes jokaisella on ns. "vähän poikkeavampi" harrastus osa on figu ihmisiä jotkut *harrastavat animea jne... (* siis. tarkoitan nyt katsomista, foorumeilla pyörimistä etc.)
Ja mitä rahapuoleen tulee saataa olla ettei wh ole aivan halvimmasta päästä, mutta eivät ne muutkaan harrastukset mitään ilmaisia ole...

Minä häpeän.

-J

Minä en häpeä vaikka en kyllä lähde kaupungille tätä mainostamaankaan. En pahemmin välitä mitä muut sanovat, yleensä heitän jotain karskia takaisin.

En häpeä.
Muistui tässä mieleen eräs tapaus jossa käveli yhen futiskaverin (ei tiennyt mua Hammeristiksi) kanssa fantsun ohi ja se sano et vähän on noloo kerätä tommosii, yks mun luokkalainen kerää ja se on ihan idiootti. No siihen tokasin että satunhan mäkin keräämään... Meni äijä vähän hiljaseks.

Amazing Slug kirjoitti:Minä häpeän.

-J

Miksi? Ai, halusit vain erota joukosta.

Itse en todellakaan häpeä.. jos häpeäisin niin en varmaan tekisi tätä. Melkein kaikki kaveritkin pelaa, niin eihän siinä mitään. Kyllä tietysti pitää vieraille selittää ja sukulaisille.. mutta sehän on vaan kiva sepittää armeijansa fluffista jollekkin kuka ei tajua puheistasi hölkäsen pöläystä, mutta näyttää silti kiinnostuneelta vaikkakin hölmistynyt ilme naamalla

en sinällään häpeä ihan hyvä harrastushan tämä on mutta en mee sitä kuitenkaan kouluun sanomaan: "hei minä kerään warhammereita ne on sellaisia pikku ukkoja" ja jos muija tulee himaan niin se on varma et eka asia mitä se näkee mun huonees ei ole pikku ukot sitten ajan myötä se ne saa nähä

en häpeä (paitsi sillon jos pitää esitellä harrastus vastakaiselle sukupuolelle)

onhan meidän luokal ollu pari mua päätä lyhyempää känksterii jotka ei muuta osaa ku sanoo et "vähä spede jätkä ku tommosii lastenlelui kerää nii ja ne säännötki o nii helpot" mut sit mä ystävällisesti pyysin toisen noista tyypeistä meille kylään ja opetin hänelle miten pelataan ja ohhoh hänkin alkoi keräämään.

(pitäis mun alkaa opetella käyttään . ja ,)

En häpeä, mutta en myöskään lesoile sillä, että harrastan warhammereita.
Yksikin kaveri vaan kysy et "keräätkö sä semmosii luurankomiehiä?". Vastasin kyllä ja se pudisti päätään. No jokaisella saa olla oma mielipiteensä asiasta.

en häpeä (paitsi sillon jos pitää esitellä harrastus vastakaiselle sukupuolelle)

on se totta se pelästyttää mujat aika humasti jos ne saa selville ensi tapaamisella.(nird on) En tiedä mutta miniatyyri sana viitaa hieman epä sosiaaliseen tietokineisiin kinnostuneeseen henkilön (nörtti) eikä sillä vastakkaista sukupuolta saa enemmän kuin tavata.(nird off) joten en aina häpee sitä enkä aina ole ylpeä jonkun nähdessä "se ensimmäisenfigun" erityisesti mujien.

Minulla ainakin ärsyttää, kun jotkut tulee sanomaan jotain "lelu-ukko" juttuja, mutta ei se hävetä. Lähin paikka missä täällä myydään figuja on lelu kauppa, jos joku näkee että käyn siellä niin se hävettää jonkin verran.

totte mörkäleessä häpeän! ja ylpeänä häpeänkin! Ite nyt muuten niin normaali sälli, että yleensä jos harrastuksia kysytään, niin tokasen, että capoeira, musisointi ja sitte mä pelaan pikku-ukoilla. Ihmiset ei jostain syystä koskaan kyllä kysele aiheesta mitään

hmmmm. en häpeä harrastustani vaan melkein fanaattista asennetta jolla puolustan sitä:)

koska muut harrastukseni ovat kovin fyysisesti vaativia ja joidenkin mielestä jopa aggressiivisa niin figut ovat minun rauhan tyyssija ja zen olotila:) eräs tuttavani oli katsomassa harjoituksiani ja tuli sitten käymään myöhemmin viikolla kotonani.nähtyään että jokaisella tasaisella pinnalla kodissani on läjäpäin ukkeleita hän tokaisi:eiks nää ole vähn niinku lasten juttuja.oma kommenttini oli:krhm ennen kuin saavutit olin rauhallisessa mielentilassa maalaamassa pikku snotlingejani mutta nyt alkaa zen tila ropista,jos vielä ajattelit kommentoida moisia saatikka vielä koskea ukkoihini(oli kerinnyt lääppimään jotai ukkoja katsellessaan)niin katkaisen kätesi ja heitän ulos.hetken hiljaisuuden jälkeen pahoittelin malttini menettämistä mutta kerroin kuitenkin tuttavalleni että mistään lasten harrastuksesta ei ole kyse.kaverin mielestä otin asian liian vakavasti,ku nehän on vaan leluja.kättä en katkaissut mutt ulos heitin.

Mulle tää juttu kolahti sen verta myöhään, että noi aikaisemmin ilmenneet häpeäkokemukset hiukka erilaisia.

Mua hävetti lähinnä se, että olin niin "vihree" figuharrastaja. Siis ollessani alan liikeissä tai vaikkapa turnauksissa.

Taidanpa muutenkin olla aika outolintu, kolmekymppisenä harva enää alottaa tällasta harrastusta?

Lähes kaikki ihmiset on suhtautuneet harrastukseen positiivisesti, tai sitten ne eivät ole kehdanneet muuta sanoa. Vähintäänkin maalaamiseen tarvittavaa taitoa ja kärsivällisyyttä kaikki arvostavat.
Nykyään muijakin esittelee mun figut kaikille kavereilleen, ja vieläpä niin, etten ole itse edes himassa.

Mutta siis vastaus kysymykseen on, että ei hävetä.

"Oman tien kulkija"

Eihän tässä harrastuksessa mitään häpeämistä ole!

Toiset tuhlaa rahansa juopotteluun, toiset tupakkiin ja toiset bilettämiseen. Minä 'tuhlaan' rahani hammereihin. Eikä siinä pitäisi mitään outoa olla, onhan se paljon terveellisempääkin .

Ja jos tytöt sanoo että harrastus on friikkiä niin ei siihen mitään muuta voi sanoa kun että 'samman laista outoilua ku meikkaus'.

eihän sitä mitä tekee voi ikinä hävetä. en ainakaan minä.

en kyllä itse häpeä mutta kyllä joskus kaverit sanoo että !no lol miks sää jotain warhmmaereita keräät?? vie vaan rahaa ja on ihan turhii".
mutta kerran kyll' nauratti kun olin mustassa sudessa ja pelailin kaveria vastaan nii sinne tuli pari tyyppiä jotka vaan rupes v****ilemaan ja nauramamaan että ootte aika lapsellisii kun keräätte jotain tommosii mutta hauskin juttu oli että se tyyppi ite mussutteli pokomon kortteja ja oli tasku niitä täynnä . noh ymmärsitteköhän tosta mitään??

joo, minuakin naurattaa kyllä noi korttien keräilijät. hassua puuhaa!

Mut itseä hävettää toiset ihmiset, eli se ettei ne käsitä mitä figut on vaikka niille selittäisi pidempäänkin. Tai sitten ne alkaa verrata figujen keräämistä johonkin korkkien keräilyyn (ihan totta :oops: ) Well DOH!

Mutta mielelläni kyllä kerron ihmisille harrasteestani. Ja kun he näkevät figujani, he yleensä ihastelevat kovin, eivät suinkaan nälvi...

maddog kirjoitti:joo, minuakin naurattaa kyllä noi korttien keräilijät. hassua puuhaa!

Mut itseä hävettää toiset ihmiset, eli se ettei ne käsitä mitä figut on vaikka niille selittäisi pidempäänkin. Tai sitten ne alkaa verrata figujen keräämistä johonkin korkkien keräilyyn (ihan totta :oops: ) Well DOH!

Hmmm onko ihme että figuilijat huvittavat muita, vaikka tietäisivätkin mitä figuilu on, jos figuilijat itse omaavan näin vakavahenkisen kiinnsotumisen "ropettamisen" muita muotoja kohtaan. :-D

Meitä on moneksi sano...

zaruman89 kirjoitti: Ja jos tytöt sanoo että harrastus on friikkiä niin ei siihen mitään muuta voi sanoa kun että 'samman laista outoilua ku meikkaus'.

Hei, yksi ystävättäreni (joka ei normaalisti käytä ehosteita - eipä tarvitsekaan) joutui kerran tilanteeseen, jossa väriä naamaansa tarvitsi, ja minä kerroin sille meikkaamisen perusteet. Kun se ihmetteli asiantuntemustani, kerroin vain joutuneeni varjostamaan ja highlightaamaan sen verran monen sadan figun naamat, että tiedän, mihin tulee puuteria ja mihin poskipunaa.

Eli todellakin samanlaista outoilua.