Huijaamisesta

[Gaon]

Mutta mitä mieltä ollaan tästä asiasta:

Onko kaveria pakko muistuttaa asiasta jota kaveri ei itse muista? Eli onko se mielestänne vastustajan velvollisuus?. Onko se huijaamista jos ei muistuta?

Ei kai se huijaamista ole, mutta jossei kovin tärkeästä pelistä ole kyse, niin kyllä minä ainakin aina huomautan asiasta vastustajalle. Mitä paremmin vastustaja pelaa, sen enemmän haastetta ja harjoitusta saat.
Tosin jos turnauksesta tai muuten tärkeästä pelistä on kyse, niin en todellakaan sanoisi sanaakaan...
"Tyhmästä komentajasta kärsii koko armeija" xD

[Iceman]

Taktisista päätöksistä ei varsinkaan turnauksissa pidä aloittaa keskustelua, mutta muistutan, jos huomaan vastustajan unohtaneen esimerkiksi jonkin esineen/kyvyn, mikä antaisi vaikka re-rollin johonkin heittoon. Kuuluu nautinnolliseen peliin, että lähtee myös turnauspeleihin avoimella mielellä ja tarkoituksena pitää hauskaa.

[Mister X]

Kyllä mulla tulee joskus tiukassa pelissä kiusaus tehdä jotakin sääntöunohduksia "vahingossa-tahallaan". Joskus olen saattanut tehdäkin ei nyt tule mieleen. Pelin jälkeen kyllä kaduttaa, mutta saan omatunnon yleensä tukahdutettua sopimalla itsensä kanssa tasapelistä. (Tästähän ei tietenkään kaverille mainita).

Pitkän päälle mä teen yleensä moraaliset päätökset vastustajan mukaan. Jos itse saan armoa, ja vastustaja muistuttaa esim. unohtuvasta shoot phasesta, voin sen tehdä hänellekkin. Jos en saa muistutksia siitä unohtuvasta vuorosta, on vastustajankaan niitä turha odottaa.

Sääntö erimielisyydet yleensä pyrin tarkastamaan, noin muistinkin virkistyksen vuoksi.

[Amazing Slug]

Juu. Itse olen joskus muistanut että nyt minun pitäisi ottaa paniikkitesti tms. , mutta kun vastustaja ei ole muistuttanut, olen jättänyt sikseen. Jälkeenpäin on vähän kaduttanut. Onneksi/valitettavasti tällainen asia on pelkän omantunnon juttu. Eikä niin ole käynyt viime aikoina.

Joskus olen kuitenkin kiero kuin korkkiruuvi, sillä saatan muistuttaa vastustajaa unohtuneista säännöistä ja testeistä, joiden muistamisesta on minulle haittaa. Annan jopa taktisia neuvoja vähemmän harjaantuneille (esim. "Toi chariot tuskin voittaa yksinään isoa clanrat-blokkia" tai "Ai niin, unohdettiin toi sun tykkimiehistön rallytesti, otetaan se nyt"). Muistutan, koska tiedän, että tilanteella ei ole suuressa suunnitelmassa mitään väliä. Kuka välittää rallyttaneesta tykkimiehistöstä, jos se fleeasi vaikka 9 tuumaa? Kuka välittää mitä joku chariot tekee, jos se kuitenkin saa niskaansa 2-3 warppisalamaa ensi vuorolla? Yritän tuudittaa vastustajaa turvallisuuden tunteeseen, jotta hän ei epäilisi mitään, koskaan.

Aktiivisesti en ole pyrkinyt sääntöjä rikkomaan.

Pahin vahinkosääntörikkomukseni on ollut grey seer, jolla oli 2 talismaania (regeneraatio ja 4+ ward save). No, seer kuoli lähitaistelussa slann maagin skinkki atendanttia vastaaan. Paha sai palkkansa.

[Sopuli]

warhammerissa en oo koskaan huijannu, vaikka kerran teki mieli, kun kaveri ei osannu pätkän vertaa sääntöjä. arkielämässä sitä on tullut vähän enemmän harrastettua

[Maelis]

"Huijaaminen" vähenee joka pelissä kun oppii säännöt paremmin
Deployment zonetkin tarkistan vielä deploymentin jälkeen ettei ole tuuman verran yli, sillä se tuuma saattaa kuitenkin ratkaista pelin.
Pari peliä olen pelannut niin että beastmen gorin s on 4, ja sekin käy omalletunnolle, vaikka preview-armylistissä s4 on julma totuus.
Mielestäni rehellisesti häviäminen on lähempänä voittoa kuin huijaamalla voittaminen. Huijattu voittohan on ihan pyllystä, eikö?
Reilu peli 4 evah!

Kaverin muistuttamisesta vielä (sen eduksi), että se yleensä kaduttaa. Oon yrittäny lopettaa moiset. Ei kannata alottaakaan

warhammerissa en oo koskaan huijannu, vaikka kerran teki mieli, kun kaveri ei osannu pätkän vertaa sääntöjä. arkielämässä sitä on tullut vähän enemmän harrastettua

Sama täällä. Hoidetaan se tärkeämpi kunnialla, eli harrastus. Lopusta ei ole niin väliä.

[Qhayshu]

Kerran tuli huijattua vähän, kun pelasin erästä liskopelaajaa vastaan: Yritin rynnäköidä chaos knighteilläni vastustajan slanni-rykmentin kimppuun, matka riitti mielestäni, mutta vastustaja intti että siinä on muutama milli välissä. Liikutin suutuksissani knightejäni sitten huomaamattomasti vähän alle 7tuumaa, jottei heidän kimppuunsa yllettäisi rynnäköimään ensi vuorolla. Voitin pelin murskauksella, joten jäi hieman harmittamaan se huijaus.

[Deetwo]

Itse ainakin yritän mahdollisimman paljon sääntöunohduksia ja kömmähdyksiä korjata, niin omia kuin vastustajankin. Jää sitten vastustajalle hyvä mieli pelistä, kun on reilu ja mukava.. vaikka tästä olisikin ehkä itselle vähän haittaa.
Suoranaista huijaamista en kyllä hyväksyisi.
Joskus olen etäisyyttä miettiessäni saattanut pitää kädessä avonaista mittaa ja sellasta pientä, mutta tahallani en ole sääntöjä unohdellut... Moinen ei ole yhtään reilua puuhaa. Jos hävitään niin sitten hävitään rehellisesti
Voi niitä kertoja kun olen unohtanut esim. lyödä jollain erikoisjutulla, tai ollenkaan.. ymsyms. Eräässä pelissä kahdella tyrantilla unohdin joka ikinen kerta käyttää bioplasmaa, vaikka huomasin sen aina cc phasen jälkeen joka kerta
Mutta eipä moinen minua haittaa... pelaan vain pelin takia, se on hauskaa ja niin sen tulee ollakkin.
Toki sitä voisi voittaakkin helpommin pitämällä tarkasti huolta säännöistä muun muassa.. Mutta aika paljon myönnytyksiä on tullut annettua, ihan vain vaikka mukavan ilmapiirin merkeissä

Turhaan stressaaminen ja vatvominen on.. noh... turhaa.

0.02e

[elPANTERA]

Itse olen unohdellut sääntöjä... Sen verran uusi asia figu pelit mulle on..

Mutta jos itse tai pelikaveri on asiasta huomauttanut, sääntö otetaan käyttöön vaikka taantuvasti.

Mutta tästä tulee mieleen yksi asia.

Oli pelikaverilla myös säännöt "hakusessa".

Pelasi eldareilla.

Joukkoina Avatar ja 6 heavy supportia.

Vastassa 2 trooppia berserkkereitä...

Arvaatte varmaan...

Ja vaikka tulos on päivänselvä, oli peli PAKKO pelata loppuun asti.

Ai niin, ja kehui lukeneensa säännöt. Väitti että (kahden ammuttava heavy support ase) miehistö jos kuolee, hän voi ottaa kenet jalkaväen hahmon tahansa siihen aseeseen ampujiksi.
Tarkistin asian myöhemmin, ja ohjekirja sanoi SELVÄSTI että miehistön kuoltua ase on käyttökelvoton...

Ei tässä muuten paljon mitään, mutta kun satun tuntemaan kyseisen hepun..
Hänelle ei ole pelaus tärkeää eikä voittokaan pääasia. Vaan murskavoitto.

[Perzzza]

En huijaamista hyväksy mutta tunnustetaan nyt sitten, että joskus on tehty tätä ns. Kolmannen asteen huijaamista, että ollaan hiljaa vain jos tarvisi muistuttaa jostain

Mutta tähän väliin voisi pistää sen taktisen/strategisen älyn: Jos olet kokeneempi pelaaja ja pelaat hieman sinua 'alempitasoista' pelaajaa vastaan, joka tietää säännöt, mutta ei ehkä muista niitä, käytä ilomielin taitojasi koska se todistaa että olet parempi kenraali, joukkojesi johtaja. Tieto lisää valtaa

No ei se nyt ihan noin mene...

[röpöttäjä]

Itse olen pelannut aika vähän (noin 15 kertaa aina lainatuilla ukkeleilla koska itselläni ei vielä ole yhtään) ja kerran olen huijannut kun imperialin hand gunnersini ampuivat niin uskottelin että viholliset olivat lähi rangella mutta kyllähän ne yhden tuuman pitemmällä olivat kuin lähi rangella. hävisin kuitenkin (ihmekös tuo kun olin alakynnessä koko pelin) ja myönsin itselleni että huijauksen takia se oli massacre ja saman sanoin kaverille ja enpä ole sen jälkeen huijannut.

[Iceman]

Jos pitää huijata, niin onko peli nautittavaa, jos saavuttaa voiton sen takia, että huijasi? Ei tätä pidä ottaa niin vakavasti, että kokisi tarpeen huijata. Nimimerkillä: FB turnauksessa 5:stä pelistä 4 massacre lossia. Hauskaa oli vaikka turpaan tuli ja kunnolla. Mainittakoon, että viides peli oli minor loss. You win some and you lose some, sometimes you lose some more.

[JarLoz]

Olen samaa mieltä Icemanin kanssa. Minut itseni on kirottu harvinaisen äänekkäällä ja bodatulla omatunnolla, joka alkaa kolkuttaa (itseasiassa riehua lekalla) melko pienistäkin asioista. Ei varmana tuntuisi kivalta voittaa toinen sen takia, että hän on unohtanut jonkin säännön tai olet itse huijannut.

[Rune]

Ei, en ole huijannut ihan tarkoituksella oikeastaan ikinä. Joskus on tullut tottakai sellaisia, että 'tollapa on nyt tossa noi äijät charge etäisyydellä mutta se ei oo vielä muistanu liikuttaa, kysynpä että olisko jo magic phasen aika...' mutta tätäkään ei kauhean paljon. Toisaalta, sekin on sitä että jos pelaan sellaisen kanssa jonka kanssa en kauheasti tahtoisi pelata (johtuu pääasiassa yleensä siitä että jätkä on joko ärsyttävä tai vinkuu jatkuvasti). Ei, en ole pahemmin huijaillut. Sääntöongelmia on minulle ainakin aika paljon tupannut tulemaan, mutta jatkuvasti olen kasvanut ja oppinut uutta. Esim sen, että skirmaajat saavat marssia vaikka vihollisyksikkö olisi kahdeksan tuuman päässä. Tyhmät beastit...

Edit\\ Iceman, sama homma. Turnauksessa otin turpaan niin tehokkaasti että itkettää mutta lähes jokaisesta pelistä nautin täysin siemauksin. Vain yhtä pelaajaa vastaan (ärsyttävä, niin älyttömän aärsyttävä..) pelit ovat menneet sellaiseksi että 'nyt pää kiinni tai en pelaa' mutta eivät ne kaksi peliä niistä kahdestakymmenestä nyt niin haitanneet. Minua ei tuppaa haittaamaan ainakaan nykyään niin yhtään jos häviän. Kyllä sitä pitää vähän huumorimieltä olla pelissä, jos kehtaa olla ylpeä ollessaan kotikaupunkinsa surkein pelaaja ever.

[kp]

Olen huijari ja ylpeä siitä. Koen warhammerin olevan peli ja siinä kaikki.
En huijaa satuttaakseni toista tai voittaakseni, vaan huijaamisen ilosta.
Turnaukset ovat eri juttu. Ne ovat raakaa kilpailua, enkä ole ikinä miettinyt huijaavani niissa, koska kilpailun pointti häviäisi nopeasti.
Sovellan huijaamistani periaatteella "mikä nyt tunnelmaan sopii".
Kaverini kanssa olen useasti puhunut korttipeleissä huijaamisen hienoudesta.
Enkä tarkoita nyt huijaamisella mitään lapsellista puoli tuumaa lisädeployta, vaan rehellistä herrasmieshuijari meininkiä, missä heitetään noppaa hämäävästi ja harhautetaan vastustajaa taitavilla konsteilla.
Ne jotka elämäni aikana minua vastaan tulevat pelaamaan älkää nyt säikähtäkö. Olen yleisesti ottaen hyvin tarkkaavainen kaveri ja huomaan ja tiedostan kyllä, milloin kyseessä on ns. fairplay tai kilpailu ottelu, jolloin en suostu huijaamaan vaikka maksettaisiin.

[Orion]

Jostain syystä suosin kaverien kanssa tapaa kolme, Jos sattuu unohtamaan jotain niin sitten se on huonompaa tuuria ja peli jatkuu.
Ei tietenkään aina mutta ajattelen että kun kerran unohtaa magiavaiheen sillä 15 nopan tzeentch armeijalla niin on tarkempi myöhemmin ja oppii säännöt nopeammin (Näin minäkin opin
Ja kyllä kaverini ovat pelanneet hieman vähemmän kuin minä mutta nykyään alkavat saada voittojakin, kai systeemi on toiminut..
Säännöistä jos unohtuu jotain niin siirretään kierrosta vähän taaksepäin ja otetaan uusiksi, eihän sääntömokat ole kenraalille opetukseksi..
tjsp, yövuoro painaa

Ikinä en kyllä ole edes harkinnut huijaavani hammerissa, ei mitään mieltä pelata jos ei pelaa reilusti. Ja eipä kukaan muakaan ole huijannut, tai sitten ne on siinä hyviä.

[Teräratas]

Ei tietenkään aina mutta ajattelen että kun kerran unohtaa magiavaiheen sillä 15 nopan tzeentch armeijalla niin on tarkempi myöhemmin ja oppii säännöt nopeammin (Näin minäkin opin

Itse en oikein suosi tämmöistä opetusmenetelmää, johtuen lähinnä siitä, että tulee pelattua paljon muutakin kuin FB:tä, ja kun kylmiltään pelaa sitten pelin, unohtaa kyllä takuuvarmasti julistella charget ennen liikkumista sekä koko magivaiheen...

Eli itse kyllä annan aina kaverin ottaa takaisin sihen edelliseen vaiheeseen, ja luultavasti lyön kyllä hanskat naulaan, jos kaveri ei anna minun tehdä samoin.

[Väkipyörä]

Eli itse kyllä annan aina kaverin ottaa takaisin sihen edelliseen vaiheeseen, ja luultavasti lyön kyllä hanskat naulaan, jos kaveri ei anna minun tehdä samoin.

Asiaa. Kaksoisstandardit ovat näissäkin ympyröissä vihonviimeinen hyväksyttävä asia. Jos ei hyväksy jälkikäteen pelikaverin unohdusten korjailua ei sitä tulisi missään nimessä itsekään tehdä/vaatia.

On vain hankalaa kun yrittää itse olla mahdollisimman vähän mulkku ja vastustaja kuitenkin härskisti pelaa hyvän maun rajoilla.. Onko sitten sen arvoista vaarantaa oma "hyvä" maine ja hyvä mieli (omissa periaatteissan pysymisestä)?

[Murhe]

Vastavuoroisuus on vaatimus tälläisessä pelissä. Kysehän on suullisesti sopimattomasta säännöstä joustaa säännöistä puolin ja toisin. Varmasti joustaminen loppuu, kun sitä joustoa ei tarvittaessa tule sinun suuntaasi.

Monet pelaavatkin varsin joustavasti luottaen siihen, että tarvittaessa saavat anteeksi sen oman pienen unohduksensa.

Tämä joustavuus ei sinällään tärkeää ole vaan se, että molemmat pelaavat samoilla säännöillä - eli joustoa tarjotaan molemmille puolille ja yhteläisin oikeuksin.

[kp]

Vastavuoroisuus on vaatimus tälläisessä pelissä. Kysehän on suullisesti sopimattomasta säännöstä joustaa säännöistä puolin ja toisin. Varmasti joustaminen loppuu, kun sitä joustoa ei tarvittaessa tule sinun suuntaasi.

Monet pelaavatkin varsin joustavasti luottaen siihen, että tarvittaessa saavat anteeksi sen oman pienen unohduksensa.

Tämä joustavuus ei sinällään tärkeää ole vaan se, että molemmat pelaavat samoilla säännöillä - eli joustoa tarjotaan molemmille puolille ja yhteläisin oikeuksin.

Aivan samaa mieltä. Siispä annan kaikille huijaamista harrastaville vihjeen, mitä olen noudattanut itsekkin. Älä EHDOTTOMASTI huijaa, ellet tunne vastustajaasi hyvin. Eli tiedä hänen suhtautumistaan huijaamisen ja ole varmistunut siitä että hän saattaisi toimia huijaamisen suhteen samoin kuin sinä. Jos et ole valmis noudattamaan tätä ohjetta, niin ole valmis ottamaan vastaan seuraukset pysty päin. Jos siis jäät kiinni huijaamisesta vieraalle henkilölle hyväksy tilanne mukisematta ja pyydä anteeksi. Kanssapelaaja on oikeutettu negatiiviseen reaktioonsa, koska olet pyrkinyt tietoisesti rikkomaan pelin tasapainoa.