Sotavasara.net

Tällä naamalla ei ole enää mitään hävettävää...

Tosin olen muutenkin niin outo ettei ketään enää oikeastaan kiinnosta... Koulussa nyt kun tuppaa olemaan tuo maanmainio Tekotuotanto(ketään kiinnostaa niin yv:llä lisää)...

Not a chance. Miksi häpeäisin? Voisihan aina ottaa rulebookin mukaan ja läntätä sillä naamaan ja sanoa "näin ns. leluilla pelataan, sinunhan tässä pitäisi hävetä kun et osaa edes käyttää niitä".

Ei, varmasti en häpeä. Ihmiset vain tuppaavat täällä (ainakin minun tuttavapiirissäni, ja siitä vähän eteenpäin) olemaan yllättävänkin myöteismielisiä toisten harrastuksia kohtaan. Jotain Pokemon korttipeliä ei katosta kovin hyvällä silmällä, enkä katso minäkään, mutta warhammerista ollaan usein enemmän kiinostuneita. Yllättävää, mutta luojan kiitos. Pikku-ukottamisesta en ole saanut palautetta, paitsi eräältä seiskaluokkalaiselta, joka nyt on... tuota, aika mielenkiintoinen tapaus. Hän sanoi minulle suoraan, että 'te figuimmeiset ootte kyllä muiden ysien tasoa vähän alempana. Kyllä siellä huomaa selvästi ne jotka ryyppää ja ne jotka leikkii barbeilla'. Tuolle ollaan kyllä koko luokan voimin naureskeltu pitkäänkin. Ei että miten voi olla sokea ihminen siinä...

en häpeä ollenkaan. kyllä minäkin kauan sitten kuulin mm. "kerääkkö sä noita? eihä ne ees liiku!","mitä järkeä nuissa on nehä vaan tuolasii typeriä leluja!" ja muuta vastaavaa.

En häpeä herranjumala sentään!

Ennen (koulussa) sitä tosin oli vähän varautuvaisempi, että missä ja kuinka suureen ääneen hammereista jutteli, mutta nykyään ei sitä enää pyörikään sellaisten räkättäjien kanssa joiden suvaitsevaisuus ei yllä omaa hyppyrilettiä pidemmälle.
Jos joku kauhistelee niitä summia mitä minä ukkoihin laitan, täytyy kyllä olla jossain määrin samaa mieltä: rahat voisi käyttää kenties paremminkin. Mutta harrastuksena, figujen maalaus, niillä pelaaminen ja kaikki oheishärpäke on niin miellyttävää puuhaa, ettei sitä voi hävetä.

Muuten, tuo pokemon/mtg-korttien dissaaminen, jota jotkut figuilijat täälläkin julistavat, on ihan jassosta. Ihan samanlaisia hörhöjä ne on kuin tekin...jokainen harrastakoon mitä tahtoo...

Rune kirjoitti:Jotain Pokemon korttipeliä ei katosta kovin hyvällä silmällä, enkä katso minäkään,

Onko sinulla jotain Pokemon-korttipeliä vastaan? Se ja ne pelit ovat ainoa hyvä juttu koko Pokemon-villityksessä. Leffat, sarjat ja lelut ovat täyttä tuubaa (varsinkin se TV-sarja), mutta Game Boy- ja korttipelit ovat rautaa.

Mutta nyt asiaan. Ei, en häpeä. En näe siihen mitään syytä. Saahan tästä välillä kuulla että "Leikitkö sä waarhammereilla"-tyylistä juttua, mutta ei siitä pidä ottaa pulttia. Hymyilee vain, ja sanoo: "En leiki, minä keräilen, maalaan ja pelaan niillä". Harvat ymmärtävät, mutta se ei olekkaan minun ongelmani. En tosin kylläkään kulje ympäriinsä heiluttaen kylttiä "Olen figupelaaja", karju jokaiselle vastaantulijalle pelaavani miniatyyripelejä, ja sitten odota että he saman tien hyväksyvät sen. Miksi tieten tahtoen pyytää ihmisiä kaatamaan paskaa niskaansa, vaikka tietää yleisen kannan asiaan?

VJ kirjoitti:Vain häpeämistä kannattaa hävetä.

Amen to that, man.

Ei ainakaan minun ole tarvinnut hävetä tätä harrastustani. Koulussa jopa kaverit sanovat, että "Tuohan niitä figuureita taas näytille", sen jälkeen kun nämä näkivät niitä, kun otin niitä teknisen tunnille mittakaavaksi tekemääni lokerikkoon. Kyllähän meidänkin koulusta löytyy joitakin "anti-warhammer"-tyyppejä, mutta nämä ovat kaikkien muidenkin mielestä sellaisia imbesillejä, ettei mitään järkeä.

Ala-asteella ollessani vielä sai varoa missä seurassa harratuksestaan mainitsi, porukasta kun ei koskaan tyiennyt mitä p***'a sieltä saa takaisin... Ihmeesti lukioon siirtymisen jälkeen asenne on porukoilla muuttunut ja harrastus kerää ihmetystä ja kiinnostuneita katsojia, sitä se ikä kai teettää...

Niin, siis en dissaa täysin pokemonia. Gameboy pelit ovat ihan terästä, mutta korttipelistä en oikein jaksa innostua, vaikka ehkä toisiksiparhaimpaan pokemon matskuun kuuluukin. GBA:n pokemonit (itsekin omistan/hävitin sapphiren) ovat kyllä laadukkaita, vaikka näissäkin välillä näkyy se pokemonin 'pakkorahastus', mutta eipä väliä. Kaikki muu on roskaa, GB versiot ovat hyviä. Ja anteeksi muuten off-topic. Ja magicia en dissaa, se on (tai ainakin oli joskus) laadu peli. Nykyään et pärjää jos sinulla ei ole täysiin buukattua pakkaa, joka voittaa joko ensimmäisellä vuorolla tai ei voita ollenkaan. Idea on kadonnut.

Voih. En häpeä mutta kun meidän luokka on täynnä sellaisia dorkia jotka vääntää paskaa juttua esim. juuri näistä hammereista. Meidän luokka on kyllä aivan karsee ja pakosta joutuu häpeemään joskus. Mutta ei hammereita vaan niitä

en häpee ainoo häpeämisen aiheeni on naamani ja siihenkin tottuu

En häpeä sitten ollenkaan! Ala-asteella en kavereille viitsinyt kertoa (kun olivat muutenkin aika epäilyttävää sakkia), eikä oikein tiennyt, että mitä sieltä tulee takaisin (luultavasti jotain julkaisukelvotonta...).

Nyt yläasteella luokalleni sattui yksi henkilö joka pelaa figuilla toinen, joka ainakin harrastaa (joskin epäsäännöllisesti). Muut olivat aluksi aika haloo, mutta näytettyäni heille sotavasaran maalauskisan entryni, niin respectin taso kasvoi huomattavasti
(se entryni muuten oli se punainen emperors champion).

sitten vielä OT: Pokemonia TCG:tä ja Magickia olen pelannut ja sanon että osa porukasta on aika hörhöjä (niikuin mekin ). Mutta sen vain voin sanoa että on hauskaa. Ja Rune olet oikeassa. Nykyään pitää olla pakka täynnä über kortteja voittaaksesi...

Sori modet OT:stä mutta en voinut vastustaa kiusausta...

Terveisin,
Jaska

En häpeä. Koulussa saa tosin välillä palautetta esim: "ooksää tosissaan maksanut noista tinaukoista noin paljon? "
Tässä vaiheessa yleensä kysyn paljonkos omat harrastukset maksavat. (Ei se jalkapallo/jääkiekkokaan ole niitä halvempia harrastkusia..lisennsit,varusteet jne) Olen pelannu nyt 3vuotta warhammeria sillä summalla millä eräs on pelannut vuoden jalkapalloa.

"Kun viimein ottaa härkää sarvista, huomaa että sarvet olikin vain tehty pelottelemaan arkoja" -tuntematon.

Häpeä on osa ihmisyyttä, useimmat ihmiset häpeävät joitakin asioita. Oma häpeänsä pitää hyväksyä, ja sitä pitää opetella käsittelemään. Esimerkiksi häpestä puhuminen helpottaa tuskaa heti, kun suunsa saa avattua (riippuu kuitenkin kuulijan suhtautumisesta, kannattaa olla varovainen). Tärkeää on olla sinut itsensä kanssa, hyväksyä itsensä sellaisena kun on. Tietyssä iässä se voi olla yhteisön painostuksesta johtuen hyvin vaikeaa.

Keskiaikaisessa yhteiskunnassa yhteiskunnan, ja paikallisen yhteisön, ulkopuolelle erottamista pidettiin rangaistuksena yhteisön sisäisistä tavoista poikkeavasta käytöksestä. Minuus kyettiin määrittelemään vasta yhteisön kautta. Jos määräaikainen yhteisön ulkopuolelle erottaminen ei auttanut, lähetettiin sääntöjen rikkoja hospitaaliin (=vankila/mielisairaala). Onneksi nykyään jokainen hyväksytään omana itsenään. Välillä se vaatii taistelua, mutta kaikki yleensä hyväksytään jossain vaiheessa.

Ai, että häpeänkö itse figuilua?

En, lelukauppaan käveleminen on kadottanut häpeäaspektinsa, pelaamista pidän sosiaalisena tapahtumana ystävien kanssa, maalaaminen on vain varsin eriytynyt taiteen muoto, mutta hyväksyn muiden häpeän. Yritän hyväksyä kaikki ihmiset erilaisuuksineen. En itsekään ymmärrä esim. autojen tuunausta, mutta en silti ala sättimään kyseistä asiaa harrastavia yksilöitä heidän vapaa-ajan viettotavoistaan. Aina ei ole helppoa elää tämän tasapäistävän, hajuttoman, mauttoman massan täyttämässä yhteiskunnassa.

No, kyllähän sitä ensialkuun vähän häpesi mutta sitten kun kaveripiiristä tuli pari mukaan, nyt jo hieman "väsähtäneitä", kyllä siitä silloin leijuttiin kun ei oltu yksin. Nyt, 9. luokalla, se on melkein itsestäänselvyys (toivottavasti ) että kerään Hammereita, pelaan niillä ja maalaan niitä yöt läpeensä. Jokaisella harrastuksensa, kuten on nerokkaasti todettu kaveripiirissä. Jotkut pelailee futista ja muistaa jokaisen Zidanen kengänkoon ja merkin ulkoa, minä muistan että pitää heittää 4+ WS3:lla WS4:ää vastaan... Kukin taaplaa tyylillään, ja minä olen tyylistäni ylpeä!

Saatan joskus hävetäkki mutta onhan se loppujen lopuks mun asia mitä rahoillani teen sekä vapa-ajallani. Joten en voi suoraa vastausta antaa.

En häpeä. Joskus siitä saa koulussa kuulla ja tälläistä "normaalia" mutta en myöskään mainosta että "Kuulkaa kaikki minä pelailen pikku-ukoilla ja pidän siitä" mutta kaikki sen jo luokalla tietävätkin, joten mitä väliä.

Yleensä saa hävetä muutenkin niin ei tämä harrustus paljoa hävetä. On niin jännittävää aina selittää kaikille asiasta kiinnostuneille miten homma toimii kun ei ole ukkoja, noppia saati kirjoja. Yleensä jos joku kysyy että mihin oot menossa niin vastaan "Leikkimään pikku ukoilla". Kysyjä jää yleensä seisoon niin urpona suu auki että se on sen arvoista "nolata" itsensä.

En häpeä, mutta eräällälailla piilottelen sitä, ainakin luokkalaisiltani. Luokassa nyt tuuppaa olemaan eräs ärsyttävä Yo-yo, bitch, nigga-gangsteri poju, jonka mukaan nämä ovat juuri pikku-ukoilla leikkimistä. Ja jos hän vielä tuntee porukkaa koulusta, niin sittenhän sitä on hyvä mennä levittelemään kaikenlaista sontaa allekirjoittaneesta. Olen siis ylä-asteella, ja ainahan jokaisella luokalla pitää olla häirikköjä, varsinkin tässä teinipojan elämässä. Ryypätköön nosturissa/kaivarissa, minä ainakin tiedän mikä on järkevää ja mikä ei. Älkää käsittäkö kuitenkaan väärin, ei luokkani kuitenkaan ole täynnä täysiä ääliöitä. On niitäkin, joiden mielestä tämä on hieno harrastus.
Olisi kyllä unelma olla luokalla, jossa olisi figu-pelaajia enemmän kuin yksi muu.

Jarloz ja Rune, Pokemonithan rokkaavat, ainakin rokkasivat neljä-viis vuotta sitten. Sellaiset +300 euroa niihin tuli tuhlattua, 600 tuntia tuli pelailtua pelejä ja tuli hoiloteltua sarjan tunnusmusiikkia koulun välitunneilla. Siitä sai kuulla pikkaisen seiskan alussa...

NURGLE MASTER toi sun viestis sai mun korvat punottaan! En tykkää, että musta levitetään p***aa.
En tietääkseni ole koskaan sanonut sulle koulussa, että näytä syrjemmäl tai jtn. Mutta itse asiaan jos joku kysyy multa, että pelaanko warhammeria voin sanoo selkä suorana pelaavani ja jos joku kysyy ivalliseen sävyyn , että leikitkö warhammereilla niin totta kai sanon, että leikinhän minä. Ei mun tarvii ruveta kellekkää selittelee mitä warhammer oikeesti on jos ei tätä kiinnosta. Toivottavasti tuli selväks että EN häpeä.