Sotavasara.net

Miten onnistuit? Kyllähän se miestä tai naista syö kun oma armeija häviää ja vastustaja on melkein täysissä voimissaan. Mutta ei silti pidä luovuttaa.

luovuttaminen on täysin idioottimaista (sekä raukkamaista lapsellista yms.) ja olen tästää joutunut vääntämään ja samalla pilaamaan oman pelini erään kaverin (lue Tapsa) kanssa.

Kysäsen tässä välissä että hyväksyttekö te jos vastustajalla on jokin ihan oikea syy lopettaa, vaikka että on tullu pitkän matkan päästä ja pitäs lähtee ku viimenen bussi kotiin lähtee johonkin tiettyyn aikaan tjsp...?

Joo ja meilläpäin luovuttaminen on muuten aika yleistä peliporukassa, melkein kaikki massacret päättyvät luovutusvoittoon eikä yritetä loppuun asti. Itse olen luovuttanut kerran, ja paras kaverinikin ei ole minua vastaan luovuttanut vaan pelannut loppuun asti täysillä. Tämä siis Fabassa

Itse olen luovuttanut vain kerran.
Tämä tapahtui joskus varhaisten pelien aikaan kun kaverin käävät saivat liittolaisikseen toisen kaverin bretit ja maasto sijoitettiin mahdollisimman tehokkaaseen tykkikukkula/siilipuolustus asemaan. Toisen vuoron kohdalla kun kääpiötykistö ja jouset olivat hajottaneet örkeistäni noin puolet päätin lopettaa, koska peli oli selvästi aivan liian epätasapainoinen. Kaiken huipuksi kaverini närkästyi ja loukkaantui syvästi, kun ei saanutkaan massavoittoa pelaamalla.
Omasta puolestani olisin voinut uusia pelin, mutta se ei sitten jostain syystä onnistunut.
Vastustajistani kukaan ei ole koskaan luovuttanut, vaikka peli on heidän kannaltaan näyttänyt jo aika menetetyltä. Sitä osaa kyllä jo arvostaa.

Aina on toivoa!
Älkää luovuttako. Taistelkaa! Viimeiseen mieheen asti!

Kappalainen kirjoitti: Harvoin meilläpäin luovotusvoittoja tulee, yleensä joku sellainen epämääräinen taistelu säännöistä katkaisee pelin. Että näin.

Hyvä peli porukka sulla
Nuo sääntö ongelmat on aika kettumaisia joskus....
Mut yhtää peliä ei vielä niihinkään ole kaatunut,
sillo pari viikkoa sitten oli eka peli liskoilla vastaan
skavenit -> armeijakirjattomuus painoi päällä,
"muistelin" skinkkien blowpipe nuolien kantomatkaksi
6" oikeasti niillä on 12" ja 2x multiple shot....

Ja sitten taas asiaan, tuosta kun joku kyseli niistä
pakollisista esteistä, niinkuin linja-autot yms. ni kyl
mie ainakin suvaitsen sellasen. Mut sekin riippuu sen
kaverin asenteesta vähäsen... Jos se jo jonkun aikaa
on ruikuttanu et ei täst tuu mitää ni sit ei sitä kato kovin
hyvällä mut jos ihan asiallisesti panostanu ni sit ei mitää,
joskus sit uudestaan.

En ainakaan muista luovuttaneeni ikinä. Ja vaikka joskus olisinkin, en ole enää pitkään aikaan tukenut luovuttamista, sillä niin monesti olen varmalta tappiolta näyttäneessä pelissä onnistunut vääntämään itselleni voiton tai tasapelin (tai massacren minor/solid defeatiksi ).
Kaiken lisäksi tuollaisesta "ankarasta taistosta" jää usein hyvä fiilis, vaikka ei voittoa olisi saanutkaan - esimerkiksi kun alussa surkeasti menneen pelin saa käännettyä parempaan päin, eikä häviäkään sillä massacrella.

Omissa peleissämme ei pelin kesken tavallaan ole tullut luovutuksia,
2 on tullut kun olemme huomanneet scenarionin takia, ettei toinen voi voittaa.
Luovutuksiin voi olla kuitenkin monia syitä ja warhammeria pelatessahan kuuluisikin pitää hauskaa.
Itse en näe luovuttamisessa mitään pahaa,
varsinkaan jos luovuttaja suostuu heti revanssiin,
tai on niin tukalassa tilanteessa, että luovuttaminen on ihan ymmärrettävä vaihtoehto.

Luovutti? Ei tuollaisessa ole mitään järkeä, pelaaminen on hauskaa vaikkei voittaisikaan Ajatelkaa sitä (edelleen) näin: Pelaajat ovat katsomassa armeijoita, jotka ovat toisiaan vastaan laudalla. Itse pelaajat eivät ole toisiaan vastaan. Ainoastaan laudalla olevat armeijat

Itselleni muuten kävi huono munkki tuossa taannoin: Ensimmäisellä vuorollani 9 brettiritarin lanceni lähti karkuun 16 spearmenin porukkaa, kun hävisi resoissa kun ei tehnyt yhtään tappoa, kiitos huonon noppaonnen. Kaikenlisäksi jalkaväki sai ritarit kiinni, ja poks, sinne katosi koko ritariunitti ja sen mukana ollut hero En luovuttanut, peli jatkui (1000 pts pelissä tuollainen on aika mojova tappio kyllä). Peli piti jättää kesken myöhemmin, mutta VP:tä laskeskellessani olimme melkein tasoissa, mitenköhän olisi käynyt jos oltaisiin pelattu loppuun asti? Eli luovuttaminen ei kannata



EDIT: Ja kyselläänpä tässä samalla huonointa noppaonnea: Itselleni osui tuossa viikko sitten viiden nopan heitolla 4 ykköstä ja yksi kakkonen . Siis to wound, ja eihän en mitään tehneet. Samoin armour savet 2+, otin 4 testiä joista 3 hävisin. Todella huonoa tuuria

Mikäli peli on täysin selvä, niin mä en näe järkeä jatkaa peliä, turhaa ajan kulutusta minusta. Mikäli peli on siis selvä, tai mahikset massacre-lossin sijasta solid-lossiin on luokkaa pienemmät kuin päävoitto lotossa, niin mikä ihmeen järki on jatkaa peliä? Jotta voittajalla ois hauskaa piestessään avutonta? Tietystikin, mikäli pelissä on vielä avoimena minkä asteen voitto on kyseessä, niin asia onkin toinen - altavastaajan asemasta nousu tasuriin kun ei ole kovinkaan harvinaista.

Mikäli myös toinen pelaaja haluaa luovuttaa ja heittää pyyhkeen kehään, niin itse en kokisi mielekkääksi pakottaa häntä jatkamaan, mielummin jättäisin pelini vähemmälle kyseisen henkilön kanssa ja katsoisin, josko näkökantamme joskus lähestyisivät toisiaan pelistä.
Vai onko se tosiaan hienoa pelata sitä apaattista vastustajaa vastaan, joka voi tehdä kaikkea tyhmää jouduttaakseen tappiotaan? Oletan myös, että mikäli sopisin pelin, niin molemmat varaavat sen verta aikaa pelille, että se saadaan vietyä loppuun ja jos joku aika raja on, niin se ilmoitetaan ennen pelin alkua => osaapa suhteuttaa ajankäytön.

Hohhoi... Ei sitä ole mikään pakko taistella karvaaseen loppuun asti, jos ei huvita. Mutta kyllä se joskus kannattaa.

Muistan vain, kun pelasin turnauksessa HE:ta vastaan. Lista ei soveltunut ollenkaan sitä vastaan, ja mikään ei onnistunut itselläni, toinen juoksutti swordmastereita yhden kärryn avulla jne. Mutta perkele, siinähän ei luovuteta! Pelissä tuli vielä eeppisiä haasteita, maagi haastoi prinssin lohharilla jne.

Jos peli aloitetaan, niin se myös lopetetaan. Minusta luovuttaminen on erittäin loukkaavaa pelikaveria kohtaan ja luovuttaminen vie koko pelin hengen kun ei tiedä mitä kaikkia olisi vielä voinut käydä tai että kuinka peli todella olisi päättynyt.

Se että ottaa turpaan pitäisi ottaa osittain huumorilla (eihän tämä nyt niin vakavaa ole) ja koittaa loppuun asti teurastaa vastustajan joukot (last standi nostaa tunnelmaa oikein kunnolla).

Lopettaminen jostain muista kuin pelillisistä syistä on tietenkin hyväksyttävää esim. jos peli aika venähtää reilusti ja pitäisi lähteä kotiin tutimaan

McMummo kirjoitti:Se että ottaa turpaan pitäisi ottaa osittain huumorilla (eihän tämä nyt niin vakavaa ole)

Kaveripeleissä ei. Mutta turnauksissa kun on ratkaiseva matsi ja otat turpaan massacrella niin on nauru kaukana.

no en mä nyt menis noinkaan sanomaan ...... välillä sekin hymyilyttää kummasti.

Tohtori-SyFilis kirjoitti:

McMummo kirjoitti:Se että ottaa turpaan pitäisi ottaa osittain huumorilla (eihän tämä nyt niin vakavaa ole)

Kaveripeleissä ei. Mutta turnauksissa kun on ratkaiseva matsi ja otat turpaan massacrella niin on nauru kaukana.

Örkkipelaajilta löytyy tarpeellinen luonne että voi ottaa huumorilla kuinka pahan tappion vain

Eraphion kirjoitti:Örkkipelaajilta löytyy tarpeellinen luonne että voi ottaa huumorilla kuinka pahan tappion vain

Aivan. Runefang taisi joskus kirjoittaa: Lopputuloksella ei ole väliä, kunhan saa tapella. (tai jotain tänne päin).

Vielä lisäisen kommentin tähän topicciin. Elikkä vihjaisen että kuinka usein olette todella nähneet turnauspelaajan, joka pelaa ihan vaan huumori asenteella, pelleily örkkilistalla jolla ei ole mahdollisuuksia kunnon turnauslistaa vastaan, lopulta nousevan kunnon tasosen turnauksen voittajaksi, vaikkapa jonkun Mustan suden tai Geeween turnauksen. Voittajat ottavat asian tosissaan ja taistelevat itsensä voittoon tarkalla tehokkuudella. Häviäjät valittavat
turnausasenteista ja -listoista jotka ovat epäreiluja. Maailma on julma, ja vain vahvimmat selviävät. Face the Facts.
Tarkennan lopuksi että tämä kommentti on ihan turnauspelejä ajatellessa kirjoitettu ja tarkoitan siis niitä viestilläni.

Lähdin viimeisimpään turnaukseen about huumorilla tehdyllä listalla ja tulin toiseksi vaikka turnaus alkoi massacre lossilla (örkkipelaaja)

Luovuttaminen on luusereille, itse en luovuttanut edes seuraavassa tilanteessa:
Itselläni oli jäljellä vain Lurtz, kaverilla taas Dain ja 3 Khazad Guardia.
No ihmeen kaupalla voitin taistelun ja sain woundata! Tietenkin heitin kaksi 6 ja tapoin Dainin, kaikki Khazad Guardit juoksivat kentältä. Vihollinen naureskeli siinä suu ammollaan. Se on hauskaa kun ei ota peliä tosissaan.