Sotavasara.net

Ei koko varmaan kaikkea merkitse, mutta kyllähän se rajoittaa ilmaisua joiltakin osin. Esimerkiksi inkvisiittori-figua (n. 50mm mittakaava) maalatessa tuntui että kerrankin pystyy keskittymään kasvoihin kunnolla, kun tilaa on vähän enemmän. Koolla voi myös saada tiettyä vaikuttavuutta aikaan, tai ainakin suhteellisella koolla. Se Salavan ganuuna olisi tosiaan voinut hyvin sopia Kiasman ilmapiiriin joidenkin näyttelyiden aikaan, mikäli se vain olisi ollut pari metriä korkea...

Nyt siis etsimään ilmeikkäitä figuja, joissa voi yrittää saada jonkinlaista henkeä tai ideaa aikaan. Tosin ainakin itselleni tämä harrastus on edelleen enimmäkseen hauskanpitoa ja rentoutumista, ja suurin tyydytys tulee siitä että näkee elottomien kappaleiden muuttuvan edes vähän elollisemmiksi. Jos jostain niistä tulee taiteeksi laskettavaa, niin se on vain ylimääräistä plussaa. Mutta jos joku innostuu kokeilemaan vähän taiteellisempaa figumaalausta, niin näkisin tuloksia mielelläni;)

VJ kirjoitti:Ei koolla ole väliä. Ainakaan tuossa suhteessa
Ei niitten figujen ole tarkoitus olla mitään mainoksia, ihmiset saa kyllä kävellä niitten ohi yhä edelleen, mikäli ei kiinnosta..
Mä olen tyhmänä kävellyt myös monien hyvien taulujen ohi koulun kuviksen tunnilla tehtyjen galleriavisiittien aikana ja haukoitellut..

Koolla on väliä.. Kuinka monta alle viisi senttistä taideteosta tiedät? Enkä nyt tarkoita että figujen koon nostamisen yli kaksimetrisiksi tekisi niistä automaattisesti taidetta. Mutta pieni koon kasvatus tuo jo suuren määrän "uskottavuutta" figuihin. Aika moni ottaisi ennemmin hyvin maalatun 50 mm skaalan figun kirjahyllyään koristamaan 28 mm sijaan..

Eikä se Minun mielestäni pienennä yhtään jonkun asian taiteellisuutta että joku kävelee sen ohi.. Haukotellen tai ei

VJ kirjoitti:Ja jos jatketaan tota reasoningia päästään siihen, että Salavan hellcannon olisi vaikuttava taideteos jos se vaan olisi tarpeeksi iso.. Taatusti jengi pysähtyis ihmettelemään. Ja olishan se kai taidetta nykyajan mittapuun mukaankin..

No taide käsitteenä, on yleisesti ottaen aika hatara käsite nykyaikana.

neo kirjoitti:

VJ kirjoitti:Ei koolla ole väliä. Ainakaan tuossa suhteessa
Ei niitten figujen ole tarkoitus olla mitään mainoksia, ihmiset saa kyllä kävellä niitten ohi yhä edelleen, mikäli ei kiinnosta..
Mä olen tyhmänä kävellyt myös monien hyvien taulujen ohi koulun kuviksen tunnilla tehtyjen galleriavisiittien aikana ja haukoitellut..

Koolla on väliä.. Kuinka monta alle viisi senttistä taideteosta tiedät? Enkä nyt tarkoita että figujen koon nostamisen yli kaksimetrisiksi tekisi niistä automaattisesti taidetta. Mutta pieni koon kasvatus tuo jo suuren määrän "uskottavuutta" figuihin. Aika moni ottaisi ennemmin hyvin maalatun 50 mm skaalan figun kirjahyllyään koristamaan 28 mm sijaan..

Niin no figumaalaja tai figuja katseleva kyllä erottaa noita 4cm ukot tuolta vitriinistä. Ainakin mä erotan kaikki yksityiskohatki ihan helpolla.

minisaarnaaja kirjoitti:Ateos http://www.archertransfers.com/Bracketed.html

Täytyy tähän väliin sanoa että tuo on kyllä ovelan näköinen, siis todella hieno ja taitavasti toteutettu. Uskaltaisikohan kukaan yrittää lähteä samoille taille vaikka jossain isossa GW:n maalausturneessa.

minisaarnaaja kirjoitti:Aika monessa kommentissa oli kaikuja siitä, että miniatyyrien maalaukselle harrastuksena tulee tapahtumaan jotain tulevaisuudessa. Entä jos me panisimme sen tapahtumaan? Jos parikin meistä yrittäisi ylittää itsensä ja tehdä jotain aivan muuta, niin eiköhän niiden epäonnistuneiden kokeilujen joukosta yksi tai kaksi onnistunuttakin löytyisi...

Mitäs jos laitettas haastetta pystyyn Sotu III maalauskisaan? Joku hitusen erikoisempi luokka mukaan, kuten esim. pitää kuvata jokin tietty tunne tai joku kokemus? Ideana on myös tehdä arvostelusta erilaista - annetana tehtävänanto, jonka perusteita painottaen figu arvostellaan. Eli enää se ei ole "tee teknisesti ja imagellisesti täydellinen figu, joka sopii määrä/genre/koko rajotteisiin".

Tää vois toimia kanssa 'Conia ajatellen kokeiluluokkana, jos sotussa toimii niin varmaan 'Conissakin. Mahtaakohan muualla maailmassa olla tälläisiä kisoja, joissa annetaan kirjallinen tehtävän anto, rajoittamatta itse figuvalintoja suoranaisesti? Lähes aina musta se on ollut figuun tai sen genreen rajoittuvaa. Tässä vois olla pieni potku takamukseen uudistamaan harrastustamme hitusen. Toivottavasti...

Kuinka moni lähtisi mukaan tällaiseen luokkaan alustavasti Sotu III:ssa? Minä ainakin lähden varmasti.

Minä lähtisin ehdottomasti. Nyt äkkiä ostamaan jauhelihaa

Oli amk-pääsykokeissa yhtenä piirrustustehtävänä piirtää äänien pohjalta abstraktioita kuvaamatta itse äänilähdettä. Sama taitaa olla periaate tuossa Salavan ideassa joskin figuiluun sovellettuna.

Tunne kriteerinä voisi toimia kohtalaisen hyvin. Haju ja maku tasapäistäisivät kaiketi liikaa, ja kuuloaistimusen kanssa saattaisi olla liiankin vaikeaa olla kuvaamatta itse äänilähdettä. Mikä sellainen tunne sitten voisi olla: Viha? Raivo? Rakkaus? Kiintymys? Uskollisuus? Entäpä mahdollisimman esteettisen, kauniin figun maalaaminen? Melko voimakkaasta tunteesta aiheeksi pitäisi varmaankin lähteä liikkeelle asioiden edes hieman helpottaakseen.

Mukana olen jos tällainen toteutetaan.

M. Salava kirjoitti:Mahtaakohan muualla maailmassa olla tälläisiä kisoja, joissa annetaan kirjallinen tehtävän anto, rajoittamatta itse figuvalintoja suoranaisesti?

Kuinka moni lähtisi mukaan tällaiseen luokkaan alustavasti Sotu III:ssa? Minä ainakin lähden varmasti.

Onhan noita tollasia kisoja ideoitu ainakin jo vähän aikaa.
Jos Sotun kisaan tulee tuollainen kategoria niin mukana olisin, vaikken tiedä, osaisinko äänestää mielestäni parasta. Saattaa olla että se ääni menisi liian helposti parhaalle tekniselle toteutukselle.

Edit: Inho olisi sinällään aika helppo tunne. Sen herättämiseksi ei tarvitse hirveästi aikaa.

Maelis kirjoitti: Edit: Inho olisi sinällään aika helppo tunne. Sen herättämiseksi ei tarvitse hirveästi aikaa.

Inho on liian helppo sanoisin ja lisäksi se on turhan negatiivinen, se ennemmin karkoittaa uusia harrastajia kuin vetää puoleensa. Omia suosikkejani olisivat:

- Ihana, kaunis, iloinen. Eli siis sellanen työ, jonka katsomisen pitäs saada hymy suun pieliin ja aiheuttaa hyvä mieli. Melko helppo aihe minusta keksiä oma idea.

- Suru, sääli. Tähän ei luulis vielä kovin vaikeaa olla keksiä omaa ideaa, mutta toteutus voi olla melko hankalaa. Karkkityyli ei varmaankaan toimis täs kategorias mitenkään.

- Viha, raivo. Tämä on vaikea. Miten saada katsoja vihaiseksi, eikä katsomaan inhoten / kauhistuen. Itselleni tää ois vaikein varmaan, mutta myös mielenkiintoinen sikäli. Lisäksi aika negatiivinen tunne.

Esteettisesti mahdollisimman kaunis ja tunnelmaltaan myös vois olla kanssa varsin hyvä aihe. Siinä saisi sitten päättää, tekeekö siitä iloisen, murheellisen, tyynen tms.

neo kirjoitti:Koolla on väliä.. Kuinka monta alle viisi senttistä taideteosta tiedät? Enkä nyt tarkoita että figujen koon nostamisen yli kaksimetrisiksi tekisi niistä automaattisesti taidetta. Mutta pieni koon kasvatus tuo jo suuren määrän "uskottavuutta" figuihin. Aika moni ottaisi ennemmin hyvin maalatun 50 mm skaalan figun kirjahyllyään koristamaan 28 mm sijaan..

Näähh... turhaa valitusta. Ei kovin moni tauluja maalaavakaan itke sen kolmannen ulottuvuuden perään, joka meillä on käytössämme. Mä nään tän asian niin, että figumaalaus on vielä yleisesti todella alkeellisella tasolla. Potentiaalia olisi vaikka kuinka paljon, emme vain pysty käsittämään sitä kaikkea vielä. Miettikää, että ennen perspektiivin keksimistä maalaustaiteessa, kukaan ei tullut ajatelleeksikaan sitä tai sitä mitä sillä voidaan katsojalle viestittää (perspektiivin tehtävä kuvassa ei ole pelkästään esteettinen... Se asettaa katsojan osaksi taulua ja ikään kuin näyttää katsojan paikan ja roolin kuvassa).
Eikä edelleenkään ole kysymys siitä ottaisiko joku figun hyllyynsä. Ei taide ole = koriste.
Pieni koko on ominaisuus joka figuissa on.. Sille ei mitään mahda. Eikä sen tarvitse olla mikään oikea ongelma. Joskus paras tapa saada ihmiset kuuntelemaan tarkasti on puhua hiljaa. Uskon että sama pätee tietyllä tapaa figuihinkin.

Lisäisin tuohon Salavan viimeiseen viestiin vielä yhden tunteen.
Haikeus/kaipuu.
Tämä olisi mielestäni kohtuullisen helppo toteuttaa esim. oikealla figu- ja värivalinnalla.
Tulikin mieleen tässä pari sopivaa sovellusta tähän.
Esim. hahmo joka seisoo korkealla kukkulalla ja katsoo esim. kotikyläänsä.

no en ole itse ajatellut sitä taiteeksi (mitäköhän se tarkoittaa??) mutta onhan se eräänlaista taidetta...

Täytyy myös tunnelmaa luotaessa muistaa se, että figuureissahan on vaikea toteuttaa sopiva maisema ympärille. Maalauksessa soturin takana voi siintää myrskyävä taivas ja lumiset vuorenhuiput, mutta miniatyyrien, jopa hienommien dioraamojen kohdalla tälläisten toteuttaminen kunnolla on lähes mahdotonta.

Maalaa hienon maiseman, ja liimaa sen scenic basen sivu(i)lle. Tadaa maisema

Ei pöllömpi idea.Mutta suosittelen isoa sekä neliönmuotoista alustaa.

Victoria on tehnytkin jo sen, että maalannut taustan mukaan. Esim. tuossa. Toimii ihan kivasti, mut en usko et tuo on kovin suuri mullistus.

EDIT: Ja ei sitten kommentteja tosta työstä taas... näytin vaan, että joku on jo tehnyt "taustan" figu työlleen...