Sotavasara.net

fluffi ja figujen hienous on minulle tärkeintä vaikka en osaakaan maalata, mutta en oikein pidä häviämisestäkään.. Mutta toisaalta Nopan Jumalat suosivat hienointa (ja toivottavasti myös fluffikkainta) armeijaa, joten maalaus- ja peliteho kulkevat jossain määrin käsi kädessä :/

Kun aloitin harrastuksen, hankin skaveneita, jotka olivat vielä viitoslaitoksen aikaan melko keskinkertainen armeija. Kuutos laitoksessa sitten huomasin, että hankkimistani random figuista saisi pirun tehokkaan armeijan (se klassinen skryre shoota-blasta horde). Joten siitä se "powerpelaaminen" sitten lähti.

Yritin jatkaa samaa linjaa 40K:ssa, kuvitellen että kaarti olisi samankaltainen kuin rotat fantasyssa. Paljon pieniä ja heikkoja, mutta kovaa ampuvia pelkureita. Mutta sitten opin 3+ armorin ja lähitaistelun tylyyden. Bah.

Mutta odottakaapa vain. Jonain päivänä se kaartikin vielä rikotaan oikein kunnolla, vaikka se vaatisi viitos edikan ja uuden codexin!

Karvahurtta kirjoitti: Ensimmäiseen aiheeseeni haluaisin esittää kysymyksen, joka jo näkyy otsikossa. Ovatko armeijan ylivoima ja sen takaavat voitot tärkeitä, vaiko armeijan hienouden ja omistamisen tunteen luova mielihyvä?

Fluffi. Fluffi on se mikä tekee GW:n peleistä pelaamisen arvoisia. Jos pelkkä pelaaminen ja paremmuuden selvittäminen kiinnostaa niin kannattaa suosiolla vaihtaa johonkin muuhun peliin. Pelejä kun piisaa ja GW:n säännöt ja pelin tasapaino on niin rikki että kilpailuhenkisempään pelailuun ne ei tosiaankaan sovi.

Fluffi, Tzeentch, konversiomahdollisuudet, Tzeentch, hauska pelata, Tzeentch, peliteho ja Tzeentch ovat ne syyt tärkeysjärjestyksessä joiden pohjalta olen valinnut armeijani.

ASENNE!
riippumatta siitä miten hyviä stateiltaan figut on niin jos armeijassa on asennetta, eli figut on tyylikkäitä ja fluffi on kohillaan niin kaikki on hyvin maanpäällä. Toki sitten pyrin tekemään hyvän ja toimivan listan, millä pelaan. Mutta mitään hirveetä juustoarmeijaa en koita tehdä. Ja hei mitä vikaa on summon hordessa? Nehän on kivoja. Ei en pelaa counteilla van khornella.

Hail to thee! Asenne on se mikä erottaa armeijat toisistaan.
Kun ensimmäisen kerrain aloin ostella Dark Eldareita, en suoraan sanonnut tajunnut yhtään mitään itse pelistä tai säännöistä. Figut ja Fluffi iskivät, ja ne ovat yhä perusteet joilla armeijani valitsen. Mutta jos joku nauttii juusto-armeijasta, niin pelatkoon sellaisella, mkä on ihminen sanomaan toiselle millä hänen tulee pelata?

Armeijani on perus Orkit josta voikin jo päätellä että tehot ja voitot eivät ole tavoitelistani kärkisijoilla...

Kyllä se figujen hienous voittaa kaikki. itse en edes kunnolla osaa vielä pelata ku enkku on 5, olen vain kerran voittanut....se oli IG, mutta hävinnyt varmaan 30 kymmentä kertaa. varmaan tämän takia pidän enemmän maalmisesta kuin pelaamisesta

En ole voittanut kääpiöilläni kuin kerran tai kaksi (pelannut about 50-peliä) sen takia tykkään maalaamisesta ja erityisesti konvertoinnista. Maaston tekokin on kivaa mutta en viitsi tehdä niitä loppuun.

Itse valitsen armeijani lähinnä figujen ja kenties taustatarinan takia. Mutta tärkein on se asenne. Myönnän, että pelaan Slayer Culttia osaksi tehon vuoksi, mutta myös asiaan vaikuttaa kaikki se kääpiöfluffi ja ne Gotrek & Felix-kirjat joita olen lukenut. Slayereilla on asennetta. Turpaan annetaan vaikka henki menisi.

Toisaalta, toinen armeijani kääpiöt eivät ole tehoa nähneetkään, ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus koota Strigoi-pohjainen full-zombie armeija. Pidän kääpiöillä pelaamisesta, ja tiedän että tulen pitämään zombeilla pelaamisesta ihan yhtä paljon.

Eli siis sekavan sepustuksen jälkeen voin nimetä kaksi tärkeää asiaa: Pelaamisen hauskuus ja asenne.

Kotona kokeilen aina uusia listoja, jotta löytyisi uusia ideoita turnauksiin. Turnauksissa pelaan taas niin hyvällä Empire listalla kuin osaan tehdä\figut sallii.
Ja kuinka moni lähtee tosiaan turnaukseen häviämään?
Hauskaa voi pitää voittamallakin.

Ja miksi Powerplayta aina dissataan? Ihan yhtä hauskaa on pelata hyvälista vs hyvälista, kuin erittäinhuono fluffilista vs erittäinhuono fluffilista.

Tohtori-SyFilis kirjoitti:Ja miksi Powerplayta aina dissataan? Ihan yhtä hauskaa on pelata hyvälista vs hyvälista, kuin erittäinhuono fluffilista vs erittäinhuono fluffilista.

Pointtina on varmaan se, että sillä fluffilistalla ei sitten ole niin hauska pelata sitä voimapelilistaa vastaan.

Runefang kirjoitti:

Tohtori-SyFilis kirjoitti:Ja miksi Powerplayta aina dissataan? Ihan yhtä hauskaa on pelata hyvälista vs hyvälista, kuin erittäinhuono fluffilista vs erittäinhuono fluffilista.

Pointtina on varmaan se, että sillä fluffilistalla ei sitten ole niin hauska pelata sitä voimapelilistaa vastaan.

Ja sitten hirveä ulina kun toinen on tehnyt paremman listan?
Miksi ei itse tee hyvää listaa niin ei tarvitse valitta että toisilla on liian hyvät.

Runefang kirjoitti:

Tohtori-SyFilis kirjoitti:Ja miksi Powerplayta aina dissataan? Ihan yhtä hauskaa on pelata hyvälista vs hyvälista, kuin erittäinhuono fluffilista vs erittäinhuono fluffilista.

Pointtina on varmaan se, että sillä fluffilistalla ei sitten ole niin hauska pelata sitä voimapelilistaa vastaan.

Onko muka voimapelilistalla hauska pelata fluffilistaa vastaan? Jotenkin tää näkökulma unohtuu usein, eikä ihme jos miettii kumpaa katottas pahemmin kieroon: Fluffipelaajaa, joka valittelee vastustajan listan tehokkuutta vai voimapelaajaa, joka valittelee vastustajan listan tehottomuutta? Ensimmäinen saa helposti ymmärrystä, jälkimmäinen tuskin moista saisi...

Jos tekee fluffilistan turnaukseen tietää varmasti saavansa kovilta listoilta turpaansa. Sitten itketään kun vastustajan listan oli juusto, vaikka tiesi että näin käy. Mikset itse tehnyt kovempaa listaa? Jos et halua, niin silloin ei pidä itkeä vaan hyväksyä asia. Hauskaa voi pitää kovillakin listoilla, kunhan ne ovat riittävän monipuolisia.

Salavalla oli hyvä pointti. Kovalla armeijalla fluffi armeijan murskaaminen ei todellakaan ole kovin hauskaa.

Tämän seikan takia odotan innoissani tuota Cosa Nostran turnausta. Oman tasoisia tiukkoja pelejä kaikille. Kuulostaa ehkä liian hyvältä ollakseen totta.

Nuo kaksi eivät muuten sulje toisiaan pois välttämättä. Powerplaylläkin saatta olla hauska pelata, ja ehkä kannattaa rikkoa perus Cheddar-listan kaavaa vähän niin saa vaihteluakin välillä. Itse tykkään tästä.

Sen verran tämäkin uusi Wh-setä tietää jo että se jos joku on parasta kun voittaa ja on vielä fluffiarmeijali

Kyllä se valittettavasti vaikka se on niin vaikea myöntää on teho/voitot joka ratkaisee mitä armeijassa on. Mutta kyllä siellä jotain oman näköistäkin on aaina joukossa joita on aina pakko olla.

T:Geido

Mielestäni ainakin omassa kääpä-armeijassani tyylikkyys ja pörröisyys on tärkeintä, mutta voittojakin olisi mukava saada ja jos powerplayta harrastaisin, olisin jatkanut chaoksella, mutta ihan turha on mennä valittamaan, jos saa turpaansa fluffilistalla juusto-listaa vastaan, sehän on iha oma päätös minkä listan tekee. Ja miksi näitä powerplay-pelaajia dissataan aina, koska jos he haluavat voittaa tekemällään listallaan, niin kenellä on muka oikeus mennä valittamaan toisen tekemästä listasta, mutta minulle on aivan sama millainen lista vastustajalla on, kunhan vain on hauskaa, eikö se ole pääasia? Minulla ainakin on.

Fluffilista ja fluffilista. Kummallista. Minun Grey Seer/3 Warlockia/4-5 Ratlingia/pari kourallista Jezzaileja/jne aiheuttaa jotain ihme purnaamista "juustosta", vaikka kyseessä on aivan puhtaasti fluffiin perustuva, Skryre-klaanipohjainen viritelmä (jossa tietysti fluffillisesti mukana 6-7 joukkoa eshinin palkka-avustajia). Ja sitten tullaan itkemään jos joku saamarin sekametelisoppa jossa sekaisin ratsu- ja jalkaväkeä, epämääräisiä sotakoneita/muita häröpalloja (joilla ole edes koskaan ollutkaan mitään fluffillista taustaa/yhteyttä) ottaa kuonoon 20-0.

Eli kummasti se fluffikin on juustoa silloin kun skaveneista aletaan puhua.