Aacheron kirjoitti:Zymeth kirjoitti:Itse uskon primarkkien tekojen liioitteluun. Monet meidänkin legendoista esim. Väinämöinen ja kumppanit ovat olleet olemassa, mutta tarinat heidän teoistaan ovat alkaneet elää ja saada uusia ulottuvuuksia.
Tässä esimerkki vielä: Et voi laskea että "mikä olisi paras unit tappamaan Väinämöistä". Jos Primarcheistä tehtäisiin yksiköitä pelissä, niin voitaisiin laskea kylmän helposti...
Eli annetaan niiden olla jumalantapaisia tyyppejä, ja legendoissa.
MITÄ! Minäkö muka legenda? Ei pojat, nyt olette erehtynyt. Minä olen aivan tuikitavallinen suomalainen jumalsankari, joka laulaa luikauttaa usein omaksi ilokseen ja kärsii nettiriippuvuudesta.
Voittehan te aina laskea ja miettiä kuka minut miekanmittelössä voittaisi. Mutta ei ole vielä sellaista urhoa syntynyt, kuka minut voimainkoitossa kellistäisi.
Sanoi vanha Väinämöinen: "En noita pahoin pelänne
miekkojasi, mieliäsi, tuuriasi, tuumiasi.
Vaan kuitenki kaikitenki lähe en miekan mittelöhön
sinun kanssasi, katala, kerallasi, kehno raukka."
Siinä nuori Joukahainen murti suuta, väänti päätä,
murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ken ei käy miekan mittelöhön, lähe ei kalvan katselohon,
sen minä siaksi laulan, alakärsäksi asetan.
Panen semmoiset urohot sen sikäli, tuon täkäli,
sorran sontatunkiohon, läävän nurkkahan nutistan."
Siitä suuttui Väinämöinen, siitä suuttui ja häpesi.
Itse loihe laulamahan, sai itse sanelemahan:
ei ole laulut lasten laulut, lasten laulut, naisten naurut,
ne on partasuun urohon, joit' ei laula kaikki lapset
eikä pojat puoletkana, kolmannetkana kosijat
tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla.
Lauloi vanha Väinämöinen: järvet läikkyi, maa järisi,
vuoret vaskiset vapisi, paaet vahvat paukahteli,
kalliot kaheksi lenti, kivet rannoilla rakoili.
Lauloi nuoren Joukahaisen: vesat lauloi vempelehen,
pajupehkon länkilöihin, raiat rahkehen nenähän.
Lauloi korjan kultalaian: lauloi lampihin haoiksi;
lauloi ruoskan helmiletkun meren rantaruokosiksi;
lauloi laukkipään hevosen kosken rannalle kiviksi.
Lauloi miekan kultakahvan salamoiksi taivahalle,
siitä jousen kirjavarren kaariksi vesien päälle,
siitä nuolensa sulitut havukoiksi kiitäviksi,
siitä koiran koukkuleuan, sen on maahan maakiviksi.
Lakin lauloi miehen päästä pilven pystypää kokaksi;
lauloi kintahat käestä umpilammin lumpehiksi,
siitä haljakan sinisen hattaroiksi taivahalle,
vyöltä ussakan utuisen halki taivahan tähiksi.
Itsen lauloi Joukahaisen: lauloi suohon suonivöistä,
niittyhyn nivuslihoista, kankahasen kainaloista.