Deetwo kirjoitti:Khorne = Murha, viha, veri, sota
Tzeentch = Muutos, aika, jatkuvuus, kohtalo
Nurgle = Kuolema, lopullisuus, (ruumiillinen)rappio
Slaanesh = Nautinto, (henkinen)rappio
Saanen korjata (ja lisätä) marginaalisesti...
Khorne edustaa kunniaa ja sotataitoa - oman tappamisen taitonsa todistamista - josta ajan myötä kasvaa verenhimo ja silmittömän tappamisen halu. Hän on verijumala, ja sota on verenvuodatusta. Murhalla sekoitat FaBan pimentohaltioiden Khainen tähän; viha taasen on nyt niin ja näin; tappaakseen on tunnettava vihaa. Khæla Mensha Khaine, eli Eldarien jumala, edustaa Khornen "hyveellisempää" - hallitumpaa ja itsekurillisempaa - puolta, mutta vastoin yleistä käsitystä ei ole mitenkään yhdeydessä verijumalaan; Khaine oli olemassa kauan ennen Khornea.
Tzeentch [~cheinj, "change"] on Suuri harhauttaja jonka juonet punotaan itse aika-avaruusjatkumon säikeistä. Hän edustaa ehkä kaaosta ja kaaosvoimaa sen raa'immassa muodossa, mutta samalla sitä sen väkinäisesti hallituimmassa muodossa. Hän edustaa henkistä kehitystä ruumiillisen sijan, mutta ruumiillinen "puhtaus" ja täydellisyys sekä henkinen kehittyneisyys ja evoluutio ovat samaisen dogman osia. Tunteita Tzeentch ehkä edustaa tunteettomuutta; laskelmoivaa ja kylmää mieltä - n.s. "psykopatiaa". Vapaana mellastavat mutaatiot johtavat vain tuhoon; sattuma on suuri tappaja. Universumi pelaa painotetuilla nopilla, joten meidän on painotettava niitä toiseen suuntaan. Thousand Sons-legioonan kohtalo on Tzeentchin ideologian kertomus...
Nurgle edustaa kuolemaa ja sen tuomaa epätoivoa, mutta samalla tuskan loppumisen kantamaa toivoa. Kuolema on sekä alku että loppu, ja rappeutumisen tuska ja piina eivät ole enää - Nurgle rakastaa alamaisiaan, joten hän en anna heidän kitua sairauksien tai heikkouksien kanssa, vaan tekee heistä tietyllä tavalla kuolemattomia, välttäen ainakin luonnollisen kuoleman. Nurgle edustaa itse asiassa sekä ruumiillista rappiota että sen vastakohtaa; koska hänen alamaisensa eivät tunne kipua eivätkä kuole luonnollisesti, heidän ruumiinsa rappeutuvat tauteihin "jotka eivät enää vaivaa heitä".
Slaanesh on hedonismin alfa ja omega - nautinto ja hermopäätteiden loputon stimulointi senkin uhalla että desensitisoi k.o. päätteet, tai jopa polttaa ne lopullisesti. Elämä on elämistä varten; elämä on vain kokemuksien summa; elämä on vain olemassa ääripisteissä; ilman kipua ei voi olla nautintoa, ilman nautintoa ei voi olla kipua; sillä ei ole väliä kumpaa koetaan; ääripäissä kipu ja nautinto ovat saman asian kaksi eri puolta...
Jumalat on asetettu siten että jokaisella on antiteesiksensä, mutta ne voidaan järjestää kahdella tavalla:
1) "klassinen" tapa
Khorne - Slaanesh (kunniakodeksit, tappaminen - hedonismi, täysillä eläminen)
Nurgle - Tzeentch (tautien ruuntelemat, tunteiden vallassa elävät - ruumiillinen täydellisyys, tunteettomuus)
2) "vaihtoehtoinen" tapa
Khorne - Tzeentch (ruumiillinen voima, lähitaistelun hurme - henkinen kehitys, psyykkisyyden valta)
Nurgle - Slaanesh (kuolema ja tuntemusten katoaminen, tuskan poistuminen - eläminen, hurmeinen nautinto ja tuskan tunne)
Eli pääasiassa Khorne kaveeraa Nurglen kanssa (jos on pakko kaveerata kenenkään kanssa), kun taas Tzeentch Slaaneshin kanssa.