The Imperial operative procedure

[elector]

(enintään 10 tyyppiä joten unit size 20)

Unit Strenght...

[minisaarnaaja]

Warrior priest on tosiaan vähän hankala. Powerplayahit kiertävät ukon yleensä kaukaa, ja fluffipelaajat tuhoavat listansa jos yrittävät selvitä näillä ilman velhoja. Yksi kokoonpano jota kerran koitin ihan ok menestyksellä oli wizard lord (4. level), battle wizard (2. level) ja warrior priest, joka johti hepallaan vastapallona toiminutta ritariyksikköä. Kalliit yksilöt mutta eivät silti liian kalliit, ja magiakin ihan mukavaa tasoa. 3+3+2 nopalla taikoja ja sitten se 3 levelin bound spelli, jolloin silläkin oli jo jotain merkitystä. Muistaakseni otin vielä orb of thunderin, eli tuohon päälle se 4 levelin bound spell, ja dispelnoppiahan nuo generoivat yhteensä kuusi kappaletta. Armeijan tyylistä tuli melko perinteinen "ammutaan ja pistetään vastapalloon ritareilla", mutta ainakin oli kerrankin sellainen tunne että warrior priestin "loitsu" ei ollut aivan täysin turha. (Vaikka olihan se, vastustaja lähinnä päästi sen aina läpi ja naureskeli kun ukko missasi mahtavan 5+ wardinsa.) Olen minä toki kerran tappanut kolme TK:n "heavy" horsemania yhdellä papin loitsulla, että voi niillä todistettavasti joskus jotain tehdäkin.

Itse olen käyttänyt pappia useimmiten ratsulla, tällöin saa ainakin jonninlaisen saven ilman AoM:ia. Lisäksi ajattelisin asian näin: papin suurin etu on se reroll-kyky. Sen vuoksi pappi pitäisi luonnollisesti laittaa sellaiseen yksikköön, joka tekee tuolla kyvyllä jotain. Ei siis jalkaväen joukkoon, vaan ritarien tai pistolierojen kumppaniksi. Tällöin saa tiettyjä vastustajia vastaan mielettömän kovaa iskevän joukon, jolla on mahdollisuus mennä frintal chargella läpi vaikka yksiköstä chosen warrioreita. Muita kuin vihattavia armeijoita vastaan pappi on lähinnä sylkykuppina ja yleisen naurun aihe.

[SupraJohde]

Minisaarnaaja puhuu asiaa. Mutta haluan vielä tähdentää että Warrior Priest EI ole mikään turha jätkä. Prayerit eivät ole mitään loistavia MUTTA esim.Soulfire tekee todella kipeää sieluttomia vastaan, ainoa ongelma on prayerin saaminen läpi mutta siihen on yksi hyvä ratkaisu, maagit. Otat muutaman maagin ja priestin jolloin joko heität ensin priestin prayerit jolloin vastustaja käyttää niihin dispel noppiaan tai toisinpäin. Undedejä, kaaosta ja skaveneita vastaan Warrior priest on mahtava valinta, laitat sen johonkin kovaan yksikköön (pistolierit, Knightit tai greatswordit) jolloin tulee pahaa jälkeä. Taistelussa priesti häviää kapteenille mutta 90 pistettä, Hatredista, prayereistä, dispelnopasta ja itse priestistä ei ole kovin paljon. Priestin ainoa ongelma on se että se muutuu "turhaksi" jos taistelee joitan muita kuin edellä mainittuja vastaan.

[Tor]

The Count will probably hit twice against most things and with a Lance/Great Weapon/Sword of Might do 2 wounds if you are lucky. But the Laurels make this 2=4 for resolution purposes. Combined with the Griffon doing an average of 2 wounds that makes +6 CR. That’s beating a ranked up unit in a frontal charge. On the flank that is certain death for most units.

Tällaisen löysin pörrätessäni pitkin informaation supervaltatietä... olen kyllä tämän kanssa samaa mieltä. Tosin jotta voi luottaa kahteen osumaan ja tappoon, täytyy vastustajalla olla WS<4 ja armour maksimissaan 4+...

mutta oikein käytännöllinen tuo minun mielestä on, koska joskus empirellä on ongelma suurempien yksiköiden tuhoamisessa. Perusmassasta on vähän vaikeampi ampua kaikkea, enkä koskaan ole suosinut lähitaistelua muilla kuin ritareilla....

toivottavasti sain pointtini selväksi... on vähän sekava olo kun näin aamusta kahden kahvikupin jälkeen... taidanpas tänään koota pienen yhteenvedon noista sankareista...

[minisaarnaaja]

Kyllä tuo laurels-griffon -yhdistelmä toimii, kokeiltu on. Eräässäkin pelissä countti teurasti yksinään kolme täyttä 25 vahvaa osastoa kaaoksen maraudereita ja warrioreita flankki- ja persechargeilla, huolimatta siitä että joutui taistelemaan yhden osaston kanssa kaksi vuoroa. Kun tuollaisella tulee perään, on vastustaja lähestulkoon aina hävinnyt. +2 takachargesta korvaa lipun ja outnumberin ja rankkejahan tuota vastaan ei saa, eli taisteluun lähdetään tasapelitilanteesta. Parin second sign of amulin vauhdittamana tuollainen +6 CR ei ole ollenkaan mahdottomuus, ja lisäetuna on se että useimmiten vastustaja ei saa edes lyödä takaisin. Ongelmana on pistehinta ja kombon yleinen heikkous kovaa ampuvia ja taikovia armeijoita vastaan. Ei griffon sentään mikään louhikäärme ole.

[Rune]

Itse en ole kamalasti Griffonia käyttänyt, mutta ihan ajatuksesta jätän aika mielellänikin sen laurelin pois countilta, ja se, minkä takia seppelettä ei kamalasti counteilla pidetä, ja yleensä se istutetaan grand masterin päähän on olemassa mielestäni aika järkevä syykin.

Ensiksikin, miksi laurelit ovat pääasiassa Grand masterilla, eivätkä countilla. Countin attackit eivät vain saa täyttä hyötyä irti 70 pisteellä, kun kolme attackia on auttamatta aika heppoinen esitys. Tottahan tuo tuppaa tuplailemaan resoja, mutta kun counttia usein pidetään jalkaväki yksiköissä, tai sitten griffillä, ei laureleiden lisäresoille tule usein kovin suurta merkitystä. Jalkaväkiyksiköillä combat reson täytyy riittää taistelun voittamiseen mahdollisimman vähillä tapoilla. Niiden perusajatus on pysyä hengissä, ja voitta taistelut väsyttämällä vastustaja kumoon. Tähän hommaan ne sopivatkin todella hyvin, mutta jos todellakin mukaan työntää Countin seppele päässään, yksikkö alkaa olla jo aika riskisijoitus pistehinnan kohotessa taivaisiin. Tottahan tässä vaiheessa sanotaan, että yksiköstä saa kyllä sellaisen blokin jota ei räjäytetä kuin rearchargella, ja näin onkin, mutta kun sekään ei ole mahdoton ajatus. Myös tätä yksikköä on vastustajan helppo vältellä ja käydä nappaamassa muut yksiköt sieltä, missä tämä pistesyöppö ei ole. Griffonille laureleita en ole ajatellut pääasiassa siitä syystä, ettei mies niitä linnun selässä tarvitse. Fronttiin en kovin mielelläni uskaltaisi lähteä, ja flankissa tai perässä taistelu on jo voitettu.

Minusta ehkä vähän turhan kallis vehje countille, joka ei saa siitä maksimaalista hyötyä irti. Ehkä ratsuväkiyksikössä.