Sotavasara.net

Minua ei häiritse hyvän listan tekeminen. Minua häiritsee se, että teho-optimointi nostaa tietyt yksiköt vakiotavaraksi ja tekee toisista roadkilliä, joka odottaa laatikossa seuraavaa editiota. Onneksi sentään sivistyneessä seurassa voi laatia listoja muillakin periaatteilla ja kenties jopa käyttää niitä vähemmän tehokkaita sadan euron yksiköitä ampumatta itseään välittömästi jalkaan.

Optimointi on yksi pelitapa, joka on omalla tavallaan ihan looginen ja reilu. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa. Tosi viksu pelaaja kykenee ymmärtämään useampiakin tyylejä, eikä saarnaa omaa näkemystään ainoana totuutena.

Turnauksiin yleensä lähden odottaen että tulee powerplayta vastaan joten siellä on suhtautuminen niihin aika neutraali. Jos tulee välillä joku vähän erilaisempi lista niin se on vaan plussaa.
Kotipeleissä taas joskus vähän harmittaa jos ottaa ite jonkuu löysemmän listain (tätä tapahtuu silloin tällöin) ja vastustajalla onkii sit sellanen turnausjyrä. Silloin ehkä menee vähän pelistä maku, mutta ens kerralla paremmin sitten. Että riippuu vähän mitä odottaa peliltä.

Mielestäni "power pelaaminen" on turnausten pääidea. Turnauksissa kun joskus löytyy niitä palkintoja ja kunniaa on jaossa, niin totta helkkarissa kaikki yrittää tehdä listan jolla pärjää. Kyse on istten siitä, että jaksaako vaivata päätään sillä, että mitä itse haluaa ja millä osaa pelata vai käykö suoraan sotusta "lunttimaan" voittolistan ainekset. Sinänsä nämä 1. tapaukset ovat kunnioitettavempia, mutta niitten kanssa täytyy todella osata pelata kun taas summon horde, jolla jopa minäkin osaan pelata.

Sen sijaan kotipeleissä asia on vähän eri. Tietenkin se on "hauskaa ja jännittävää ajanvietettä" vääntää otsa hiessä "titaanien taistelua" jossa tuumaakaan ei anneta periksi jne.

Mutta kyllä se on sallittua pelata näitä vähän löysempiä pelejä joittenka tarkoitus on rentouttaa viikonloppu iltoja ennen palaamista tylsään arkeen. (mutta toisaalta kun yrittää muistaa kaikkia sääntöjä ja erratoja ulkoa, niin kyllä se vähän hermostuttaa. Mutta on se sen arvoista )

Tuonpa tälle perinteiselle fluffi-powerplay -akselille nyt omankin mielipiteeni:

Minun mielestäni jo listan rakennus on tärkeä osa peliä, jossa korttinsa voi pelata hyvin tai huonosti. Ei siis kannata ajatella juustohöyliä ärsyttävinä pelin pilaajina, vaan hyvinä pelaajina. Jos ketuttaa, niin shakki-pelin yhtä kaupasta yhtä rykmenttipakkausta halvemmalla.

Joskus voi hieman muunnella tuttua teemaa. Itselläni on magic heavy mortal Tzeentchi mutta se ei olekkaan peruskärrypohjainen tai lentäväsirkus! Siinä on sekä jalkaväkeä, että ratsuväkeä! Onko se huonompi kuin nuo perusversiot? Ehkä mutta mitäs siitä? Itse tykkään pelata sillä.

Jos tämä peli olisi edes jotenkin hämärästi tasapainossa, ei tehopelaaminen välttämättä olisi niin tylsää. Valitettavasti vain asia on niin, että lapsikin ymmärtää tiettyjen yksiköiden olevan kelvottomia, eikä näin juuri erilaisia ratkaisuja synny jos kilpailumielelle satutaan.

Niin kovin, kovin surullisen totta. Ovathan kaaossoturit, mustatvartijat, myrskyjyrsijät ja monet muutkin kovin hienot konseptit kauniita ajatuksia, mutta tässä fantasiamaailmassa ei auta kekkuloida, jos on tyyris luonne ja pelkät jalat menopeliksi.

Mainittakoon vielä tähän yksi pointti jota en huomannut mainittaneen:
Ne ihmishylkiöt, jotka vuodesta toiseen pelaavat mitä tylyimmillä ja pelisuunnittelijoiden aikomuksia vastaan rikkovia teholistojaan, EIVÄTKÄ MAALAA MITÄÄN KOSKA SE EI VAIKUTA LISTAN TEHOON, palavat ikuisesti tulimeressä. Fakta.

Mielestäni Powerpleijaa'at eivät ole yhtään sen ala-arvoisempia kuin muut, päinvastoin, hehän älyävät tehdä armeijastaan niin voimakkaan viritelmän kuin mahdollista. Joten, jos itse teet listan joka "Yrittää tuoda vaihtelua", älä ota nokkiisi jossei se olekaan hirveä massatuhoase, toisin kuin se vastapuolen armeija. Minä saan rakentaa niitä kolmentuhannen pisteen Skavenarmeijoita, joissa on 2 Grey Seeriä, 4 Warlockia, 18 Jezzailia, 4 Ratlingia ja 2 Warppikanuunaa, koska älyän sentään tehdä sen, toisin kuin se kaaoslainen joka käyttää kaikki pisteet Maraudereihin. Joten, jos rupeat syyttämään toista Powerpleijaamisesta, niin teeppä itse sellainen ja odota vastustajan reaktiota. Jos hän rupeaa valittamaan, että toi on Powerplaylista tää peli on epäreilua, niin tokaise vaan rempseästi:

"Elämä on."

Turnauksessa powerpelaaminen on sallittavaa, joskus jopa pakollista jos haluaa voittaa turnauksen (poikkeuksena tietty Ristisuo yms.). Kotipeleissä sen sijaan ei välttämättä ole vastustajalle ollenkaan kivaa kun pelissä on tarkoitus rentoutua hyvä harrastuksen parissa ja isket pöytää 20 jezzailin ja 5 Rättärin listan. Kaveripeleissä powerpelaamiseen suhtaudun siis aika nihkeästi (paitsi jos on sovittu että pelataan tosissaan kovilla listoilla).

Jos tarkoituksena on pärjätä(niinkuin yleensä on) niin silloin tietysti pitääkin tehdä niin hyvä lista kuin pystytään. Joten "power-listoista" valittaminen on mielestäni täysin turhaa pelleilyä. Valmiiksi tehtyjen listojen kopiointia omaan käyttöön pidän todella nöyränä tapana rakentaa itselleen toimiva lista. Itse monen pelin kokeilun avulla muodostettu hyvä lista on mielestäni se rehdein tapa tehdä lista.

Tuosta oman armeijan maalauttamisesta jollain muulla pidän myös melko typeränä. Ymmärrän sen, jos joku ei vain pidä yhtään maalaamisesta, mutta haluaa kumminkin pelata, mutta siinä ei ole mitään järkeä, jos sillä tavoitellaan täysiä maalauspisteitä turnauksesta.

Qhayshu kirjoitti:mutta siinä ei ole mitään järkeä, jos sillä tavoitellaan täysiä maalauspisteitä turnauksesta.

En ymmärrä.

Fakta 1) Turnauksiin mennään voittamaan.
Fakta 2) Turnauksen voittamisessa täydet maalauspisteet auttavat huomattavasti.

Eikö silloin se olisi vain järkevää? Maalaamisesta pitävät ihmiset saisivat sitä harrastaa ja saisivat siitä vielä rahaakin. Pelaamisesta pitävät ihmiset saisivat pelailla keskimäärin paremmin maalatuilla armeijoilla/armeijoita vastaan. Mikä on ongelma?

No kyllähän se syö aika lailla harrastusta, jos ei viitsitä sen takia itse maalata, että ei heru täysiä maalauspisteitä. Paras ratkaisuko olisi, että jos et osaa maalata tarpeeksi hyvin niin maalautat armeijasi pisteden takia?

Se vasta harrastusta syökin, kun ei ole rahaa palkkamaalariin. Tympii käyttää tajuttomasti aikaa lähes kelvottomaan jälkeen.

Itse olen jo puolitoista vuotta harrastanut ja ensimmäiset 30 peliä meni massacre häviöksi 1) pelitaidon takia 2) armeijan takia.
Suunnilleen jokaisessa pelissä kokeilin eri armeijalistaa kunnes löytyi se oikea jolla onnistuin pääsemään tasapeliin! Nyt ei enään ketuta vaikka vastaan tulisi mikä powerplay lista koska on oma IKIOMA suunnittelema lista

Mustadelffiini kirjoitti:Suunnilleen jokaisessa pelissä kokeilin eri armeijalistaa kunnes löytyi se oikea jolla onnistuin pääsemään tasapeliin! Nyt ei enään ketuta vaikka vastaan tulisi mikä powerplay lista koska on oma IKIOMA suunnittelema lista

mielestäni siinä on sitä asennetta.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä että ei se lista kaikkea merkitse vaan tärkeämpää on pelissä oleva tuuri ja taito. Suhtaudun voimapelilistoihin siis tietyllä varauksella, koska minulle ainakin tämä on harrastus jossa on tarkoituksena pitää hauskaa niin maalatessa kuin pelatessakin, esimerkiksi jos turnauksessa vastaan tulee hirvee täysvoimahelvetti niin minkäs teet, kun pelattava on, mutta vaikka se voitettaisikin niin ainakin minä arvostan enemmän tiukkoja tai ylen hauskoja matseja ( esim noin 400pst mättöloordi chargaa 25 ngobbojen sivulle, hävii breikkaa ja juoksee ulos kentältä ) vaikka niissä otettaisiinkin niin murskaturpaan kuin epämieluisaa peliä joka voitetaan täysillä.
Eli peli voi olla hauska ja tiukka powerpelitys listoilla tai ilman, mutta kunhan pelin hauskuus säilyy en rupea vihaamaan kenenkään listaa/pärstää.

Eikä Fuwudrezin viime turnee listakaan yhtään juusto ollut
Hauskuus ennen kaikkea.

miiiiiiiiitä en tunnusta mitään, sillä oli hauska pelata (vai oliko?) ja border patrollia kun pelataan niin se yksikin yksikkö ratkaisee niin paljon, ja rotilla se juusto tulee niinku mukana valmiiks
no tosiaan olihan se vaihteeksi aikamoista ylijuoksua minunkin suunnastani...

Minua ei haittaa nämä "powerplay" -armeijat. Armeijoita nekin ovat siinä missä muutkin. "Powerplay" -armeijoita vastaan on joskus erittäinen hauskakin pelata, kun niissä on yleensä enemmän haastetta (luulisin).

Miksi, oi miksi, kaikki aina laittavat automaattisesti fluffi vs. powerplay matsin käyntiin näissä topikeissa? Aina.

Itse en välitä siittä onko armeijani fluffikas, ûber-juusto vai jotain muuta, kunhan se on OMANI! En käsitä niitä jotka pelaavat toisten maalaamilla armeijoilla (paitsi turnauksissa voiton tavoittelussa). Pelin pitää olla ainakin jotenkin viihdyttävää ja hauskaa, ei otsa rypyssä raivoamista. Powerplay on OK turnauksissa, ja kaveripeleissä ennakkoon sovittuna. Ei ole hauskaa kummallakaan jos toinen on tehnyt listan hauskanpitoa varten, ja toisella SAD, humppakeppi ja kumppanit, kärryhorde tai jotain muuta älytöntä. Silloin kumpikin on melko pettynyt matsiin melko varmasti, ellei Power-pelaaja ole sadisti.

Mutta fluffi-listat, ne on usein aivan oikeasti mahdollisia toimiakkin. Jopa Power-lista voi olla fluffikas, enkä tarkoita mitään "Mun welehot on piknikillä kirjasto-tädin kanssa!!11!!"-juttuja. Fluffikin voi olla aivan yhtä tehokas kuin powerkin, koska pelaaja sen lopulta ratkaisee. Ei auta jos on SAD ja fluffikas gobbo-horde vetelee näitä turpaan urakalla.

Oma mielipiteeni powerista on että turnauksissa OK, kotipeleissäkin ennakkoon sovittuna OK. Tosin oma listani pysyisi samana turnauksessakin, ehkä ogret vaihtuisi lisä-ritareihin, mutta muuten samana pysyisi.

MInusta on kyllä mukava voittaa, mutta ole nmelkoisen huono kenraali. Siltikin käytän mahdollisimman "omaperäisiä" listoja ja luonkin listani ihan omien mieltymyksieni mukaan... Eiväthän ne yleensä mitään powerplay listoja, mutta niillä on mukava pelata, niitä on mukava suunnitella, niitä on (yleensä) mukava maalata ja ne eivät saa vastustajaa katkeroitumaan. Itse olen kylläkin melkoisen katkeroitunut dryadeista, sillä kaverini väitti, että niillä on 2 woundia ja me (en ole ainoa) uskoimme. Siltikin pelaan häntä vastaan uudestaan ja uudestaan. Kun taasen hävisin nurglen mortaleille massacrella, ei se minua haitannut. Olin iloinen, kun jättiläisen yell & bawl tappoi 6 plaguebeareria ja vastustajan velho yritti paeta pusikkoon (minne mättösankarini seurasi häntä...). Näiden tapahtumien lopuksi päätin kuitenkin myöhemmin aloittaa kaaoksen, sillä ne vaikuttivat ihan hienoilta pelata. Hävisin myös skaveneiile, mutta oli hienoa nähdä warlockien räjähtely ja mättösankari tappamassa (yksin) yksiköllinen slaveja. Myös rat ogret ja boyzini pääsivät mittelemään voimiaan, mistä seurasi murskavoitto (minulle). Häviöni syy taisi loppujen lopuksi olla niin monien boyzien kuolema clan rateille, ratlingille ja warlockeille. Siltikin: Sitä peliä oli hauska pelata.... Näistä MONISTA esimerkeistä luulisi jo tulevan esille JOTAIN siitä, millaista on minusta hyvä pelaaminen. Toisaalta vastustan powerplaytä kaveripeleissä, toisaalta turnauksissa on tarkoitus voittaa... Loppujen lopuksi: Huvin vuoksihan tätä peliä YLEENSÄ pelataan, ja onhan voitoillakin osansa siinä. Omaperäisyys on kuitenkin yksi tärkeimmistä elementeistä. Muuten koko pelistä katoaa into, kun kaikki Helf pelajaat käyttävät samaa, kaikki Skaven pelaajat käyttävät samaa, kaikki Chaos pelaajat käyttävät samaa... (Ja niin se jatkuisi...) Tuliko pointtini selväksi kaikille?