Sotavasara.net

behemoth kirjoitti:

sith kirjoitti:Entäs turnaukset, eikös niissä ole tarkoitus pelata voitosta?

Pääsyy siihen, että itse kartan kaikenmoisia turnauksia kuin ruttoa: voittaminen ja voittamisen asettaminen tärkeimmälle sijalle.

On eri asia pelata voitosta ja pelata voitosta riippumatta keinoista. Haluan turnauksissa pelata hyviä tiukkoja pelejä, joita on toki hauska voittaakin, mutta porsaanreikien etsiminen/sääntönillittäminen/tms. kieroilu ei silti kuulu kuvioon. Tärkein on hyvä peli ja sitten perässä voitto, koska viime kädessä on mukavampi voittaa kuin hävitä.

Monella ihmisellä tuntuu olevan suurien ennakkoluuloja turnauskia kohtaan, mutta olen tavannut lukuisia erittäin mukavia ihmisiä turnauksissa ja monen kanssa pelannut myös turnausten ulkopuolella. Pelien aikana on mukavaa jutustelua ja tiukkaa pohdintaa, koska kumpikin haluaa tehdä parhaansa. Peli, jossa toinen perseilee, kun ei kiinnosta lopputulos ei ole mistään kotoisin.

Mietityllä listalla on mukava pelata, mutta kloonilistalla taas ei ole. Helpostihan voisi kopioida jonkun turnauksia voittavan listan esim. nyt esillä olevan GT Heat 3:sen listan ja pelata sillä, mutta mikäs hupi siinä olisi, ellei halua voittaa ja vain voittaa.

Listojen sijaan osalla harrastajista olisi asenteen korjauksen paikka, jos ollaan valmiita sopupeleihin ja erilaisiin huijauksiin figupelien yhteydessä. Sääntöjen muuttaminen, jos huomataan ettei vastustaja tunnekaan oman armeijasi sääntöjä 100% tai pelin sääntötulkintojen vääristelyä ei toivoisi tapaavan, mutta valitettavasti osa pelaajista on valmiita alentumaan erilaisiin kepulikonsteihin.

Oma peliporukkamme kallistuu lähinnä juustottamisen puolelle. Pelit menevätkin rattoisasti syytellen toisia juustottajiksi . Mielestäni juustottaminen ei kuitenkaan ole millän tavoin tyhmää, sillä itse ainakin pelaan pelejä voittaakseni. En kuitenkaan vedä hernettä nenään jos se ilo siunaantuu vastustajalleni. Turnauksissakin tavoittelen kärkisijaa vaikka tiedänkin sen olevan vähän turhaa. Pidän itseäni kuitenkin varsin mukavana vastustajana, sillä en nillitä koskaan säännöistä ja en oikeastaan koskaan suutu häviöstä (ehkä nyt kerran kaveripelissä:)).
Hupipelaamisessa on sellainen huono puoli, että ensinnäkin se on juustoista armeijaa vastaan tylsää. Ja toisekseen jos olen kaverini kanssa päättänyt pelata hupipelin, niin toisella on aivan eri mielipide hupipelistä, jolloin taas aletaan syyttää toista juustottajaksi.
Eikö se olisi paljon helpompaa ottaa ne täyteen viritetyt listat ja katsoa kumpi on parempi pelaaja? Tietenkin jos aletaan juustottamaan niin molempien pelaajien tulee olla ns. valistuneita.

Nyky pelikaverit eivät ole onneksi p****maisia pelaajia tai juustottajia mitä näki joka toinen peli seinäjoella. Minusta juusto ja 64 ritaria (ja kaikki muukin tämmöinen) on ihan tylsiä. Kaveri mätöissä etenkin, turneissa hyväksyttävää kun haetaan sitä voittoa. Itse ainakin pelaan wh:ta huvin vuoksi ja joskus ei ole parempaakaan tekemistä. Ei ole mitään väliä voittaako vai häviääkö paitsi, jos tulee kumpaakin liian usein. Parasta kuitenkin on se, että joskus saa semmoisen tiukan matsin joka on käden vääntöä alusta loppuun.

Nämä kaikki pelit ovat syvältä perseestä. Paskat säännöt ja rikkinäiset armeijat.

Onneksi on sentään hyvä peliporukka.

Henri Ketonen kirjoitti:Nämä kaikki pelit ovat syvältä perseestä. Paskat säännöt ja rikkinäiset armeijat.

Onneksi on sentään hyvä peliporukka.

Ne ovat, Confrontation ei ;-)

Niin, ja aika oikeeseen osuit ton peliporukan kanssa. Tosiaan sillä vastustajalla on paljonkin merkitystä - Olenpa, niinkuin varmaan moni muukin on, pelannut pelejä, joita on hauska hävitä, kun myös pelejä, joita on ikävä voittaa. Yhtälailla on myös pelejä, joiden voitto tuntuu hyvältä, kuin tappioita, jotka luonnollisesti harmittavat. Kummasti vaan peliseura ratkaisee ton kokemuksen. Onneksi hampaat irveessä ei tartte vääntää, varsinkin vanhemmilla pelaajilla on kypsyyttä niin kestää tappio kuin ottaa voittokin vastaan.

Joo juustosta en tiedä. En itse siitä välitä, mutta joitakin armoijoita vastaa ei ole kiva pelata. Esim. Jotkut eldar lahkot, hillitön seer konsultti ja sen sellaista... Itse olen pelannut jonkin sortin AC hordella ja voittanut yhden tasokkaan paikallis turneen. Pitää vaan opetella pelaan paremmin niin millä tahansa listalla voi voittaa mitä vaan...

Iceman kirjoitti: Monella ihmisellä tuntuu olevan suurien ennakkoluuloja turnauskia kohtaan,

Turnauskis vain

En usko että kuulun juustoilu ryhmään, mutta kuitenkin yritän tehdä kilpailukykyisiä listoja. Esim. Käytän kaaos armeijassani warrioreita(eihän kukaan oikeasti käytä niitä), mutta minulla on myös chosen knightteja(voi ei). Tosin olisi ihan kiva joskus kokeilla pelata jotain SADia tai summon hordea vastaan, olisi sitten ihan oikea syykin bashata niitä joka välissä.

Ja minulla tosiaan on ennakkoluuloja turnauskeja (;)) kohtaan. En ole vielä yhdessäkään turnauksessa ollut ja en ole ihan heti menossakaan. Minulla on vähän semmoinen käsitys että siellä tulee kuitenkin vastaan joku kauhea sääntönillittäjä joka vääntää ihan joka asiasta ja pelaaminen menee säännöistä riitelyksi.

Mer'siles kirjoitti:Ja minulla tosiaan on ennakkoluuloja turnauskeja (;)) kohtaan. En ole vielä yhdessäkään turnauksessa ollut ja en ole ihan heti menossakaan. Minulla on vähän semmoinen käsitys että siellä tulee kuitenkin vastaan joku kauhea sääntönillittäjä joka vääntää ihan joka asiasta ja pelaaminen menee säännöistä riitelyksi.

Ei ole tainnut kuin kerran tulla turnauksessa vastaan pelaaja, jonka kanssa säännöistä säätäminen meinasi kohota turhan merkittävään rooliin. Tuolloinkaan vika ei ollut vastustajassa (ihan mukava kaveri), vaan siinä, miten eritavalla he olivat omassa peliporukassaan tottuneet tulkitsemaan 40k:n ajoneuvosääntöjä (vanhassa edikassa, lähinnä hull down), kuin mitä meilläpäin oli tapana. Mitään riitaa tuostakaan ei ollut, ainoastaan huomattava määrä keskustelua. Jokunen turnauspelikin kuitenkin on tullut muutaman viime vuoden aikana pelattua, että aika harvinaista on ollut.

Eli siis, ei sääntönillittäjien pelosta kannata kyllä kärsiä. Oikeastaan kaikki turnauspelini ovat olleet viihdyttäviä, joskin joitakin melko tylyjä ennakkoasenteita kohtasin Necromancer Counteilla pelatessani joskus. Toisaalta kyseisellä listalla sattui vastaan myös muutama parhaista turnauspeleistäni. Sanoisin melkein, että peli on juuri niin hauska kuin mitä siihen itse panostaa.

Toisinaan tulee vastaan pelejä, joissa armeijallasi lakaistaan pöytää ilman hitustakaan toivosta, joskus lakaiset itse pöytää vastustajalla, ja lopun aikaa pelaaminen on tasaväkisempää vääntöä. Pelaajia ja armeijoita on kuitenkin monen tasoisia, mutta kaikki ovat olleet ihan mukavia ihmisiä. Muutaman tulistumisenkin olen kyllä turnauspaikalla nähnyt, mutta aika harvinaisia äänen korottamiset tuntuvat olevan.

Noppa on aika puolueeton, jos säännöistä ei muuten päästä sopuun. Lisäksi on epävarmoissa tilanteissa hyvä ottaa puheeksi vastustajan kanssa mahdolliset sääntötekniset lopputulokset, ennen kuin ollaan oikeasti päädytty umpikujaan. Eli esim "Jos julistan chargen tuohon, saanko redirectin tuonne jos otat flee-reaktion?" jne. Voi olla, että samalla antaa vastustajalle hyvän taktisen vinkin tahtomattaan, mutta parempi se on, kuin se, että hatkeä myöhemmin kinastellaan säännöistä.

Mer'siles kirjoitti:Ja minulla tosiaan on ennakkoluuloja turnauskeja (;)) kohtaan. En ole vielä yhdessäkään turnauksessa ollut ja en ole ihan heti menossakaan. Minulla on vähän semmoinen käsitys että siellä tulee kuitenkin vastaan joku kauhea sääntönillittäjä joka vääntää ihan joka asiasta ja pelaaminen menee säännöistä riitelyksi.

Suht aktiivisesti tullut kierrettyä turnauskia ( heh ) ja ehkä joka viidennessä tai kuudennessa pelissä tulee edes keskustelua säännöistä, muuten vain pelataan ja pidetään hauskaa. Varsinaista sääntöepäselvyyttä ei ole tullut kertaakaan ettei olisi sääntökirjan tai ulkopuolisen lausunnon jälkeen oltu sovussa tilanteen suhteen.

Teräratas heitti erittäin sopivan kommentin

Sanoisin melkein, että peli on juuri niin hauska kuin mitä siihen itse panostaa.

Tämä pätee minusta hyvin. Mikäli olet puhelias ja rento, niin vastapelurikin yleensä vastaa huutoon, mikäli taas itse nillität säännöistä ja koetat huijata, niin voi tulla vastavetoa pöydän takaa.

Yhtälailla kuin kotipeleissäkin on turnauskissa ( heh II ) niin hupilistoja kuin räätälöityjä listoja. Uskoisin kaikkien pyrkivän voittoon ja hauskan pitoon riippumatta missä pelaa.

Tuo on oikein hyvä armeijan tyylin mittari tuo fluffi-hupi-juusto -asteikko. Sanoisin, että kotipeleissä listat on perustasoa, kaikkia ominaisuuksia suht yhtä paljon.

Turnauskissa, siis niissä turnauskissa, joihin lähden tavoittelemaan voittoa, jää tietenkin ne aivan läskiksivedetyt hupiarmeijat pois. Pyrin nykyään ankaraan laaduntarkkailuun listoissani ja yritän karsia kaikki rumuudet pois. Nämä rumuudet tarkoittavat sellaisia kliseetehoiluja ja silmiinpistäviä powerlistoituksia. Tiedän, että lisäämällä vähän noita hyviä ja ottamalla pois näitä huonoja saisin tehokkaamman kokonaisuuden ja siten paremmat voitonmahdollisuudet. Se pitkäaikainen ja ankara turnaukslistojen pohdinta ennen varsinaista eventtiä kuluukin yleensä pohtien olisiko tämä possulista.

Mielestäni tällainen pohtiminen olisi jokaisen kohdalla tervettä.

Yksi vahva periaate on myös listojen vaihtelevuus. Lotrissa en ole tainnut yhtään turnausta pelata vanhalla hyvisarmeijalla. Pahan puolen osalla olen vähän enemmän jämähtänyt.

Turnauksissa kuitenkin loppujenlopuksi se juttu on nähdä niitä perusnaamoja ja seurailla turnauksen etenemistä ja vuodattaa niistä peleistä, jotka on hävinnyt yhden d6 vuoksi.

no jos mä joskus pelaan (eli ei), niin pelaan täysin teemalistoilla/sellaisilla fikuilla mitkä ovat mun mielestä hienoja.... eli siis entinen armeija oli 40k:ssa DA deathwing ja nyt uusin jota väsäilen on deathwingin säännöillä pelattava termis chapteri.


eli joops, huvin vuoksi pelaan, en virtuaali-/fikutusnenän kasvattamisen takia

Siis tärkeintähän on, että pelit on mukavia molemmille osanottajille. Tämä edellyttää sitä, että molemmille pelaajille kelpaa niin voitto kuin häviökin. Se on sitten eri asia, että voiko ns. juustoarmeijalla saada aikaan hyviä pelejä. Itselläni eivät vastustajat ole paljonkaan valitelleet, vaikka listani ovat yleensä maksimijuustoja , koska omasta mielestäni pelaan rennosti ja ilman sääntönillitystä. Itse kuitenkin pelaan juustolistoilla kaikissa pelaamissa peleissäni. Kotipelit ovat minulle vain juustojeni testialustoja, ja turnauksissa testataan sitten enemmänkin pelitaitoja, kun lista on ensin hiottu huippuunsa.

Mutta tärkeintä ei ole voitto, vaan hyvä peli. VIhdoinkin sain asenteeni kohdalleen...heh!

Itse en pidä itseäni juustottajana vaikka en teekkään armeijaa vain häviämään.
Tärkeintä on hyvä peli ja ajanvietto kavereiden kanssa. Toki tervehenkinen kilpailu pelatessa ja listaa tehtäessä on ymmärrettävää, mutta en halua kohdata tai itse tehdä starcannonhalvetti-eldareita tai huomenta, ostin 3 heavyä, 3 eliittiä ja 2 viiden scoutin trooppia-mariini listaa.
Paras peli on se peli joka on tiukka vaikka sen itse häviäisikin.

Itse armeijan teen oikeastaan niin että otan figuja mistä pidän, jonka jälkeen viilaan sen listan. Sitte yleensähän ensimmäinen versio ei oo mikää paras niin pitää vähän säätää ja miettiä että mitä muuta ottaa. Ja jos sitten kaikki "pitämäni" figut ovat täyttä roskaa niin sillon yleensä en kyseistä armeijaa tee. Mutta osasta pystyn luopumaan, yleinen linja on ollu se että isot figut on ollu mun mielestä nättejä
Ja yksi aika ratkaiseva juttu mulle on se että armeija on mukava pelata.

Itelläni ei oo mitää "juustottajia" tai "fluffittajia" vastaan. Molemmat pyrkivät samaan lopputulokseen: hauskanpitoon. Tosin erilaisilla tavoilla. On aivan turhaa ruveta syyllistämään fluffittajia/juustottajia tavastaan. Tapa jolla SINÄ pelaat on aivan yhtä väärä kuin tapa millä he pelaavat

(ja kyllä sitten loppujen lopuksi lasken itseni enemmän juustottajien puolelle. Täyttä juustoa en tosin tee koskaan )

Turneisiin mennään pelaamaan ja pitämään hauskaa, mutta päätavoite on toki pärjätä hyvin. (Itselle riittää jos pääsen puolenvälin yli). Se on sitten eriasia millä keinoilla yrittää päästä tavoitteeseensa ja kuinka korkealla tavoite on.

Rikkinäiset listat: Sea patrol, summon horde, gobbojen jalkasienikerho jne.., ovat yksi tapa nostaa omaa sijoitusta turneessa. Tosi asia on että, listoilla pystyy, ikävä kyllä fabasskin, pärjäämään melkopitkälle. Ja ihan turha ruveta selittämään kuinka piinkova pro pyyhkii coppypaste nuubilla lattiia, sillä tällaisia täysiä aloittelelijoita ei juuri näy turneissa, vaan copypasettajatkin osaavat pelata.

Itsekkin jonkin aikaa turneissa jalkasienikerholla vaeltelin, vaikkakin listani ei ollut loppuun asti viritetty.Armeijalle olin jopa kirjoittanut taustatarinan, hahmot ja rykmentit oli nimetty, joten enkös periaatteessa ollut/ole fluffipelaaja, fluffilistathan ovat aina mukavia?

Suurin osa ihmisistä kyllästyy jossain vaiheessa tällaisiin pakettiratkaisuihin ja siirtyvät pelaamaan mukavimilla omaperäisimillä listoilla. Ongelmana on vain se, että aina kun pari kyllästyy "juustoon", niin pari uutta sälliä on valmiina ottamaan hänen paikkansa.

Tosin näitä 'ard core listoja turneissa ei useinkaan ole aivan tolkutonta määrää ja jos ekana vastaan iskee jokin järkyttävät voimapeliviritys, niin hyvällä toden-näköisyydellä loput vastaan tulevat vastustajat/listat ovat inhimillisempiä.

Hupipelaamisessa on sellainen huono puoli, että ensinnäkin se on juustoista armeijaa vastaan tylsää. Ja toisekseen jos olen kaverini kanssa päättänyt pelata hupipelin, niin toisella on aivan eri mielipide hupipelistä, jolloin taas aletaan syyttää toista juustottajaksi.

Jos vaikka sovittaisiin ETUKÄTEEN millaisia rajoituksia hupipeliin otetaan, esim x leveliä magiaa on maksimi, ei lordeja/ hirviöratsujat.. jne.

Eikö se olisi paljon helpompaa ottaa ne täyteen viritetyt listat ja katsoa kumpi on parempi pelaaja? Tietenkin jos aletaan juustottamaan niin molempien pelaajien tulee olla ns. valistuneita.

Ehm. Armeijoiden välillä on eroja. Väitäkö tosissaan, että Summon horde on samallla viivalla täysin viritetyn 'ard boyz listan kanssa? Tämä taas on toki GW:een vika, kun eivät testaa armeijoitaan kunnolla.
Jos halutaan ottaa pelaajasta mittaa, niin pelataan shakkia, siinä ei pääse tuuri vaikuttamaan.

yritän tehdä kilpailukykyisiä listoja

Tähän pitäisi kaikkien pyrkiä. Tehdä listoja, joissa on ripaus jotain omaa, mutta mikä ei ole silti mikään heittopussi. Itse niin mielelläni ottaisin vielä jalkasankarin, mutta rullakuskin retaleet (2 xkuskia) vievät hänen paikkansa, koska en halua kaatua samantien summonhordea vastaan.

Itse väsäilen mielelläni armeijoilleni taustatarinoita, keksin sankareille nimiä ja otan niitä yksiköitä, jotka sopviat listaan, sekä kehittelen väriteemoja ja sopivia maastoja ja kaiken lisäksi olen vahvasti omaperäisten listojen puolella.

itse en suunnittele tyyppien järjestelyjä ja muuta ainakaan paljon yleensä, ensin katson fo chartista että mitä tarttee, sitten kattelen jotain kivan näköistä sinne sitten, sen jäleen katselen piste hinnat.
nämä tällaset strentit ja toughnesit ja muut katon vasta pelin aikana.

Yritän aina tehdä mahdollisimman hyvän ja viritetyn listan jolla sitten uskon pärjääväni. Samoin tekee vakituinen peliporukka. Meidän käsitys hupipelistä ei ole se että "otetaanpas molemmat kaksi lvl2 maagia ja viisi jalkaväki blokkia niin on mukavampi peli". Ehei, jokainen peli on taistelu kovilla listoilla voittoon saakka. Ja hauskaa on.

Hyvä esimerkki turnauspelaamisesta on se miten melkein kaikki tuntuvat liikuttavan siellä omia yksikköjään 2-3 tuumaa enemmän kuin sääntökirja sallii

No jaa, minä kyllä liikutan ennemminkin kotipeleissä yksiköitä sen pari tuumaa liikaa . Turnauksissa en sellaista harrasta, jottei joutuisi turhaan konfliktiin vastustajan kanssa. Turpaan se sais, mutta ei kai sitä massacreksi mulle voisi laskea.

Porsaan reiät on kivoja, mutta voiko kukaan sanoa mun pelanneen koskaan "oikealla" juusto listalla? Ehkä, mutta tekeekö deep strikettävä WWP, alter highborn bow of lorienilla tai wardancer noble koko armeijasta "juuston"?
Kaikkein mauttomimmat löytämäni porsaan reiät olen sentään jättänyt käyttämättä; Wyche succubus "lonkeroisella" alustalla, (jet)biket extra pitkillä alustoilla (käännetään paikallaan keskikohdan suhteen ympäri ja assaultoidaan ekalla vuorolla), raider pitkällä "lisäsiivekkeellä"/basella (sama metodi, tosin disembarkkais nuo "lonkeroiset" wychet) ja grotesquet+ incubit-kombo (pakotetaan fearless joukot juoksemaan karkuun; säännöt ovat ristiriitaiset, jolloin otetaan käyttöön hand of Fate, kaatui sanaan "always").

Ajattelin joskus tehdä turnaukseen 25 10 skinkin (javelin&shield, horde of tlaxcotl) porukkaa sisältävän lista. Oisko sillä hauska pelata? Ei. Olisiko sitä vastaan hauska pelata? Ei, koska ei pääse pelaamaan; vastustaja harkitsee liikkeitään yli-tarkkaan ja liikuttaa jokaista skinkkiä harkiten ja mitaten tarkkaan 6" liikkeen (tietenkin tarkistaen funktiolaskimen kanssa kuinka paljon skinkeistä saa irti mihinkin suuntaan liikkumalla); eli harkinta + liikuttaminen = 0.5 min/skinkki, 0.5 min x 250 = 125 min. Peli loppuu ekaan vuoroon.
Ei sillä turnauksia voiteta, eikä ole kovinkaan min maxattu ( max. 250 poisoned attackia vuorossa, ei 500), pysyy about keskikastissa (voiko tolla hävitä tai voittaa, muuta kuin drawin). Olisiko tota vastaan kuitenkaan kiva pelata? Ei tosiaankaan.

Onneksi konfrontaatiossa ei ole näin ilmeselviä sääntöjen väärinkäytön mahdollisuuksia (kunnes joku innostuu nykyisten turnaussääntöjen sallimista kahdesta Tyrantista; omat listani eivät sisällä kuin yhden, vaikka kiusaus oli kova vaihtaa pari hunttsmania ja ylijäämä piste tyranttiin ja Warrior of Bloodiin (vaihdoin huntsmanit hieman myöhemmin peruskuraan tyylikkyys syistä)...