Sotavasara.net

No...se vaihtelee (eli silloin kun on kyllästynyt pelaamiseen, innostuu maalaamisesta ja toisinpäin) eli sanoisin tylsästi fifty-fifty

pelaaminen on hauskempaa ( ja se näkyy maalaus jäljessä)

Tykkäisin molemmista tasapuolisesti mutta tuppaan häviämään niin paljon että maalaus menee etusijalle. Käytän sitä joskus myös tekosyynä huonoudelleni.

Joo maalaaminen on kyllä hidasta mutta pelaaminenkin kestää jokusen hetken etä eiköhän ne ole molemmat aika hyviä jos ajasta on kysymys.

Maalaaminen on silloin tällöin hidasta, kuten myös pelaaminen kavereiden kesken. Jatkuvasti joku (yleensä pelataan neljästään) rumppaa vessassa ja on hakemassa jääkaapista kokista ja on tietokoneella kun ei ole oma vuoro... Maalaaminen on kivaa, ja niin se pelaaminenkin. Mutta... Fifty-fifty.

mielestäni pelaaminen ,mutta kun tykkään pelata maalatuilla figuilla niin ne on vöhö pakko maalata niin kyllä se maalaaminen menee aika tasoissa pelaamisen kanssa...

Pelaaminen, vaikka maalatut armeijat ovat tärkeitä. Kokoaminen on myös mukavaa. Maalaus alkaa pitemmän päälle käydä tylsäksi, mutta pelaamista jaksaa jotenkin pitempään. Joillain varmasti toisinpäin.

Kyllä minulle se maalaaminen ja konffaaminen on koko harrastuksen selkäranka(?). Se vaan välillä pännii kun ei saa mitään armeijaa maalattua valmiiksi, ja tietenkin hyvin maalatuilla figuilla on myös puolet mukavampi pelata.

Kyllä minäkin menen nyt tuon maalaamien puolelle, silloin ei nimittäin ole mitenkään tylsää, kun koko ajan on jotain tekemistä ja saa kuunnella varmasti oikein hyvää musiikkia, kun laittaa jonkun oman levyn soimaan. Pelatessa joutuu kuitenkin kuunntelemaan niiden vaahtosammuttimien kokoisten pelaajien huutamista siitä miten säännöt niiden mielestä menee ja sitä radiosta tulevaa surkeaa musaa ja joutuu odottamaan omaa vuoroa, kun se SAD/neljän lätyn IW/Ulthwe pilkkoo oman armeijan palasiksi. Kaveripeleissä sitten se pelaaminen vasta on hauskaa sitten, mutta ei kuitenkaan lyö laudalta maalaamista.

Maalaminen on tylsää kun aloittaa figua, mutta kun on loppupäässä ja melkein valmis niin sitten se tuntuu mielenkiintoiselta.

Silti kyllä kallistun tuon pelaamisen puolelle, vaikka harvoin olen pelannut peliä edes loppuun asti

molempi parempi

kaamoz kirjoitti:Täytyy sanoa, että fifty-fifty

Samaa mieltä

Ehdottomasti maalaus. Ilman sitä figut eivät olisi mitään!

Miksi ei voi maalata halunsa loppuun ja sitten pelata koko ajan. Silloin molemmat halut saavat haluamansa ja silloin tulee vaihtelua.

Maalatuilla figuilla on hienompaa pelata, mutta välillä tuo maalaus vain tökkii. Mutta vielä hauskempaa on minusta konffaus.

Tämähän on selvä galluuppi.
Miten se on ehtinyt elää noinkin kauan täällä?