Sotavasara.net

Voi olla että silmäsi ei ole vaan tottunut läheltä tihrustamiseen, mikä vuorostaan pistää päätä särkemään. Yksi niksi on välillä vaan katsoa kaukaisuuteen, kuten ulos ikkunasta jonkun aikaa silmiä räpytellen välillä.

Ratovaari kirjoitti:Haittaako se jotain, vaikka et oppisikaan maalaamaan?
En minäkään osaa maalata, enkä tule ikinä oppimaankaan, mutta maalaan silti, koska maalaus on kivaa, ja konvertoiminen viellä hauskempaa, joskin sitäkään en osaa tehdä. Mutta mitä väliä sillä on?

Miksi surffata netissä? Ilman sitäkin pärjää.
Siksi että se on hauskaa.

Miksi maalata? Ilman sitäkin pärjää.
Siksi että se on hauskaa.

Aamen. Ratovaari kiteytti asian. En minäkään ole yber maalaja, tärkeintä että itse pidät figuista ja maalattu armeijasi marssii taisteluun

kannataa jatkaa.
joku taisi jo sanoa, että mustalla sprayllä pohja ja sitten isommat alueet muuta väriä (mikä mihinkin sopii).
silloin kyllä tulee ihan pelikuntoisia miniatyyrejä.

ei miullakaa oo muuta kuin huonon näköisä ukkoa (omasta mielestäni)

harjoittelulla hyvää tulee!!!

Mäkin aloitin vasta 3 kk sitten. ensin ostin semmosen battle for skull passin aloitus pakkaus ( 12 goplinia ja 6 maalia). Aloin sitten maalaamaan ja huomasin , että vaikka opiskelen taidemaalausta kohtuu hyvällä menestyksellä tää homma ei onnistu. Jatkoin kuitenkin yrittämistä ja maalasin ne uudestaan ja uudestaan. nyt oon maalannu jo pari helffien boxia kohtuu hyvällä menestyksellä

Yritä ensin saada perusvärit paikalleen ja sitten päälle high lightit. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa , joten älä anna periksi.

Sehän tässä harratuksessa on kivaa että lähes kaikille on jotain. Ite tykkään konvertoida ja maalata, pelaaminen on vaan sitten jotain millä estän erakoitumisen. Maastoa on kiva tehdä joskus kun siinä ei tarvitse olla niin tarkka.

Maalausopetuksessa käyminen voi myös auttaa. En nyt tiedä missä on lähinnä Kotkaa sijaitseva miniatyyrejä myyvä liike, mutta jos sellainen löytyy niin kannattaa vain rohkeasti käydä siellä kaupassa kysymässä järjestävätkö he maalausopetusta. Ainakin Fantasialinnassa missä minä käyn se on ilmaista, mutta toisaalta liike on Seinäjoella.

Valaistuksesta sen verran että kannattaa maalata keskipäivällä avoimen ikkunan vieressä, niin luonnonvalo auttaa suuresti maalauksessa. Ainakin omasta mielestäni lamppuvalo alkaa parin kolmen tunnin maalausputken jälkeen särkeä päätä

Olen kohta 4 vuotta harrastanut ja olen edelleen aika kädetön maalaaja, ainakin jos vertaa itseään suoraan huippuihin, joilla on paljon enemmän kokemusta.
40k nappeja olen maalaillut ja pidän omasta kaartistani ja mariineistani todella paljon. Tankkeja en osaa maalata lainkaan ja ne ovat todella rumia, mutta ulkoilutan niitä rohkeasti peleissä.

Opetellessani ihan perus juttuja tuli pilattua kokonainen armeija eldareita ja nytkin tuntuu että olen turhaan maalannut figuni, koska en voi niistä kuvia ottaa valtavan inkkimäärän vuoksi. Jokainen nappi loistaa kuvassa niin paljon että siitä ei saa selvää. Ilman inkkejä figuni olisivat todella rumia. Nyt inkki estää kuvien oton, mutta livenä napit ovat ihan hyvää pelipöytätasoa.
Olen jopa oppinut pitämään parista tankistani, kun olen niitä tarpeeksi katsellut.

Maalaa vain sinnikkäästi niin opit kyllä. On hieno tunne kun huomaa saaneensa jotain aikaan. Tärkeintä on se että itse pitää. Ei kannata verrata suoraan armeijakirjan vastaaviin nappeihin, koska ne vaativat hieman kokemusta ja kokemusta saa vain kokeilemalla. Muista että kukaan ei ole seppä syntyessään.

Tuosta päänsärystä. Mullakin joskus tulee päänsärky kun maalaan figuja.

Lääkkeenä päänsärkyyn voi olla, että tuulettaa huonetta ja katsoo ettei maalaa liian väsyneenä.

Noi pitäis auttaa

WarPaint kirjoitti: Lähinäköni on todistetusti huippuluokkaa, mutta jos kauas katson niin alkaa hieman näkymään tuplakuvaa. Joten ainakaan lähinäössäni ei ole ongelmia.

Jos olet jollain tasolla likinäköinen, kuten allekirjoittanut niin kokemuksesta voin sanoa, että lyhyet tauot auttavat kummasti tuohon pään jomotukseen. Jos itse maalaan pitkää sessiota, niin noin tunnin välein tulee tehtyä jotain muuta, esmes venyttelyä, fluffin lukua etc. Itseäni tuo auttaa.

Mitä maalaamiseen ja sen oppimiseen tulee, niin voin sanoa samaa kuin muutkin. Kyseessä on pitkäkestoinen prosessi(riippuu toki henkilöstä). Oma nyk. tasoni vakiintui samaksi noin 4-5 vuoden harrastamisen jälkeen. Muistelen ihailleeni aikoinaan varhaisia tuotoksiani(örkkejä vuodelta -01) hienoina. Silloisesta on taito kehittynyt ja mieli muuttunut, joten kannattaa vain jatkaa ja olla liikaa ajattelematta kaikkia pro-maalaajien tuotoksia.
Jostain kaikki pitää aina aloittaa.