Pelaillaan useimmiten keskiaikaa (tai antiikin ja keskiajan sekoitusta). Harvemmin mitään historiallista taistelua.
Yksi epämääräiseen keskiaikaan liittyvä peli on kestänyt jo kaksi vuotta ja siinä ajassa on käyty läpi noin 30 "kampanjaa". Niihin on mahtunut mukaan iso liuta sotia, turnajaiset, gladiaattorikisat, sotimiseen painottuneita tutkimusretkiä jne. Peliä pelataan osittain kartoilla, muistiinpanoissa, taskulaskimessa ja tietokoneella, mutta sotajoukkojen kohdatessa rakennellaan maastot, kylät ja linnat ja käydään taistelut aina figuilla.
Taisteluiden koot vaihtelevat parinkymmenen miehen osastojen yhteenotoista satojen sotilaiden taisteluihin. Suurimmassa taistelussa on ollut mukana reilusti yli 700 sotilasta,joista ratsuväkeä lähemmäs 150.
Säännöt on kehitelty itse erilaisten figusääntöjen pohjalta ja sääntöjä on sitten viilattu, lisätty ja korjailtu pelin kehittyessä ...ja nyt onkin koossa jo melkoinen läjä kaikenlaisia taulukoita.
Pelissä mennään jossain määrin roolipelin puolelle, sillä kuninkaat, paronit, sotapäälliköt ja kunnostautuneet sotilaat ovat nimihahmoja, joita pystyy rahavarojen puitteissa jonkin verran kehittämään. Kehitystä voi käyttää myös kokonaisten eliittiyksiköiden rakentamiseen.
(Kehitykset: hyökkäys, puolustus, kestävyys. Ampujilla myös tarkkuus. Hevoselle voi kehittää nopeutta, ketteryyttä ja kestävyyttä)
Nimetyt hahmot, pitkään taistelleet osastot, pelin kestäessä syntyvät kaunat ja kostoa vaativat vastustajan ilkeät temput antavat tämmöiselle pitkälle pelille ihan oman tunnelmansa. Kyllä nimittäin tuntuu hyvälle päästä nirhaisemaan joku vastustajan nousukasmainen sotapäällikkö, joka on ollut kivenä kengässä jo usean sodan ajan...
Jotta sotilaat eivät lopu kesken, tai peli jää junnaamaan paikalleen, mukana on myös taloudellinen puoli. Rahaa saa kaupungeista, kylistä, myllyistä, pelloilta, pajoista yms. ja niitä voi jossain määrin kehittää eteenpäin, valloittaa vastustajalta omaan käyttöön, tai sitten ryöstää ja hävittää maantasalle. Jälkimmäinen on parasta, varsinkin jos ei usko pystyvänsä pitämään pistepaikkaa hallussaan. Kyllä vastustajan naama venähtää joka kerta, kun nopean yllätysiskun perään tuikkaa kylän tai myllyn tuleen...
