Neljän komissaarin tarina

[Abaddon71]

Kruelloxin laivasto laskeutui muutaman kilometrin päähän Guls'mofista sekalaiseen ja vaikeakulkuiseen maastoon hitaasti. Alus humisi laskeutuessaan ja sammutti maata koskettaessaan moottorinsa. He odottivat hetken ja kapusivat sen jälkeen ulos aluksistaan marssien kunniallisesti. Erilaiset sotilaat astuivat vuorotellen ulos aluksista Wychit, Dark Eldarien omat gladiaattorit, erinomaiset lähitaistelijat ja armottomat tappajat, etunenässä. Heti ulos aluksesta astuttuaan soluttautujataistelijat, Mandraket, katosivat varjoihin lähtien nopeasti kohti kaupunkia saadakseen valmiiksi tuhoa ennen kuin kunnon juhlat alkaisivat.
Kruellox katsoi joukkojaan kaikkien astuttua ulos aluksista. Hän oli erittäin ylpeä näistä sotilaistaan. Hän oli itse kouluttanut heidät ja opettanut heille kaiken mahdollisen sodankäynnistä ja strategioista. Heidän valttinsa oli Dark Eldarien tapaan vain ja ainoastaan nopeus. Laivaston laskiessa ilmoille vielä parikymmentä skorpioonin muotoista tappajakonetta, jotka tunnetaan Taloseina, ja muutaman tusinaa Ravager-sotalaivaa, ne lähtivät nousuun kohti kotiplaneettaansa hakien lisää joukkoja hädän uhatessa. Kruellox katsoi niiden menoa hymyillen raa'asti ajatellen, että pian hän ja hänen soturinsa pääsisivät vuodattamaan verta heikoista ihmisistä, jotka tuskin edes osasivat odottaa hyökkäystä, ja vaikka osaisivatkin, Mandraket veisivät kaiken huomion iskiessään varjosta pahaa aavistamattomien houkkien kimppuun.
Kruellox alkoi puhua sotureilleen: " Hyvät soturit, veljet! Tänään on se päivä! Tänään te saatte juhlia verellä niin paljon kuin haluatte! Tällä päivällä ei ole rajoja, ainoa tavoitteenne on vain se, että saatte surmattua mahdollisimman monta ihmistä ja heidän metallikoneitaan! Teidän ei tarvitse miettiä mitään muuta, kuin sitä, että pääsette nopeasti kaupungin porteille, ja murratte ne. Sitten alkavat varsinaiset juhlat! Maistakoon tämä planeetta meidän mahtimme!"
Dark Eldarit kumarsivat syvään kohti johtajaansa, sillä sotahuuto olisi kuultu, vaikka he olivat kaukana kaupungista. Ennen planeetalle lähtöään Kruellox oli tutkinut sen rakennetta, historiaa ja muuta hyödyllistä kirjastostaan, ja oli varma, että tämä planeetta oli hyvin tiukasti vartioitu.
"Herra, herra", kuiskasi joku Archonin radiopuhelimeen. Kruellox katsoi vyötärölleen kiinnitettyä mustaa, terävää ja terävänmuotoista puhelintaan peittäen yllätyksensä oman sotakypäränsä taakse. Hän odotti hetken ja vastasi sen jälkeen hitaasti puhelimeen ottaen sen ensin hitaasti vyötäröltään:
" Niin?"
"Olemme kaupungin porteilla", ääni jatkoi hiljaista puhumista. Äänestä saattoi eroittaa pienoista hengästymisen ääntä. " Matka sujui yllättäen hyvin, eikä tielle tullut minkäänlaisia esteitä tai sotilaita.
"Erinomaista", Kruellox vastasi. "Levittäytykää mahdollisimman laajalle ympäri kaupungin muuria. Kun saavumme ja tuhoamme ne, pääsette nopeasti monen sotilaan kimppuun. Muistakaa käyttää mahdollisia esteitä hyväksenne."
"Kyllä herra", ääni vastasi. " Haxoar lopettaa."
Kruelloxin ylväs hymy jatkoi matkaansa kohti hänen suippoja korviaan, vaikkei kukaan hänen naamansa maskin takaa näekkään. Hän piti aina samaa naamaria päässään, ja vain harvat ovat todella nähneet hänen oikeat kasvonsa, mutta sanotaan, että ne ovat niin taistelun ja luonnon piiskaamat, että urheakin sotamies tuntisi pienoisen vilunväristyksen niitä katsoessaan. Tähän huhuun kun vielä liitti hänen kammottavan pelkoalietsovat maskinsa, hänen Agonizer taisteluteränsä ja monen moista muuta sotavarustusta, hän oli erittäin pelottava vastustaja ja moni on sen myös joutunut epäonnekseen kokemaan. Plargatos ei tehnyt huonoa valintaa kun joutui päättämään eri Dark Eldarin kulteista minkä ottaisi.
"Mandraket ovat jo porteilla", Kruellox sanoi sotilailleen. " Mitä me enää odotamme! Matkaan soturit!"
Yksi toisensa jälkeen sotilaat lähtivät nopeasti juosten kohti kaupunkia läpi muurin palasten ja rakennustenjämien. Ravagerit lähtivät nopeasti liitämään etunenässä muureja kohti, sillä niiden tykit tuhoavat minkä tahansa panssarin tai muurin hyvin helposti ja vaivattomasti. Talokset seurasivat sotilaita hitaasti leijuen. Taloksia ei pidä aliarvioida ja moni tietää sen. Ne olivat kuuluisia lähitaistelijoita, jotka olivat syntyneet Haemonculien toimesta. Kruellox itse meni henkivartijoidensa, Incubien, luo Raider-nimiseen kuljetusalukseen ja lähti matkaan. Tästä päivästä tulisi muistettu tällä planeetalla historian suurimpana verenlöylytyksenä, Kruellox ajatteli voitokkaasti päästäen pienen, ilkeän naurun, joka sulautui ilmaan ja kaikui planeetan pinnalla tahtoen vain ja ainoastaan tuhota.

"Ne läht liikkeel!" huusi örkkilaivaston tähystäjämies. Örkit olivat seuranneet Kuelloxin laivastoa ja laskeutuneet siitä vähän matkan päähän huomaamattomasti.
"Täydellist!" Gorgoth riemuitsi. " Me mennään perää! Meilt ei nää juhlat jää juhlimatta!"
"WAAAAAAAGGHHHHHHHHH!!!!!!" örkit alkoivat karjua kurkkunsa pohjalta lähtien juoksemaan Dark Eldarien perään. Kruellox katsoi taakseen kuljetusaluksensa ikkunasta.
Voi helvetti, hän manasi mielessään, tiesin, että nuo vihreät idiootit pilaisivat kaiken.
"Soturit!" Kruellox kuulutti radiopuhelimiin, jotka kuuluivat jokaisen ryhmän johtajalle. " Teidän pitää edetä nyt mahdollisimman nopeasti, örkit ovat perässämme ja saattavat paljastaa meidän, ellemme etene nopeampaa. Ihmisten ei kuulu huomata meitä vielä näin kaukaa! Edetkää veljeni! Edetkää ja surmatkaa!"

[Abaddon71]

Justin oli paitsi erittäin hyvä komissaari, myös armoton ja parantumaton lukutoukka. Hän vietti suurimman osan vapaa-ajastaankin kirjastossa lukien erilaisten planeettojen ja rotujen historiasta, josita hän arveli olevan hyötyä joskus, vaikkei sitä tietäisikään koska. Nytkään hän ei poikennut rutiinistaan, vaan käyskenteli massiivisten ja metallisten kirjahyllyjen ohitse etsien samalla kirjaa, jota oli etsimässä.
Kirjoja vain vilisi ohi;"Valontuojan arki", "Pimeyden portti", "Marneus Galgarin elämä", "Shas'la, tuleva sukupolvi" ja muita samanlaisia mielenkiintoiselta kalskahtavia otsikoita.
Hän kääntyi hyllyriville, jonka kirjat olivat luokiteltuja ryhmään "Pimeys ja uhka". Hän huomasi jokaisen siellä olevan kirjan kertovan joko Kaaosmariineista tai Örkeistä. Kirjoja toisensa perään kaaoksen historiasta, Armageddonin taisteluista, planeetan historian synkimmistä kokemuksista Mustan Ristiretken aikoihin...
Siinä se oli! Justinin etsimä kirja. Rivillä neljä seisoi mustakantinen kullalla koristettu kirja, jonka kannessa oli neljä erilaista symboolia: "Kaaoksen jumalat".
Hän etsi lähimmän vapaan pöydän, asetti kirjan siihen, avasi sen ja alkoi tarkasti selata sisällysluetteloa. Sivut 3-19 pitivät sisällään kirjailijan omat mielipiteet ja kirjan tekemisestä kaikki tiedot, Justin päätti lukea sen myöhemmin. Sivut 20-30 käsittelivät Veren jumalaa, Khornea, mutta Justinilla ei ollu häneen mitään mielenkiintoa sillä hetkellä. Hän jatkoi listan selaamista, ja huomasi sivut 31-50 käsittelevän hänen etsimäänsä aihetta, Nurglea. Hän etsi nopeasti sivun 31 ja alkoi lukea sitä ajatuksella.
"Nurgle, joka myös tunnetaan nimillä Rappion loordi ja Epäpuhtauden valtias, on toinen Kaaosjumalista. Nurgle kääntää katseensa sellaisten sielujen puoleen, jotka ovat raunioilla, kuolemassa ja muutenkin hukassa. Hän vastaanottaa tällaisten kuolevaisten rukoukset lämpimästi, josta hän on saanut lempinimen Isoisä. Hän on silti erittäin julma ja ovela jumala, eikä häntä pidä missään tilanteessa aliarvioida.
Nurgle on Kaaosjumalista ylivoimaisesti vastenmielisin. Hän koostuu mätäpaiseista, kaikesta rappiosta, ja epämiellyttävistä liejuista..."
Justin kaikkia tapojansa vasten jätti lukematta seuraavat tekstit, ja alkoi nopeasti selailla aluetta Nurglesta, ja löysi etsimänsä sivulta 43:
" Vaikka Nurgle tarjoaa "kuolemattomuuden" hänen puoleensa kääntyville, hänen "siunauksensa" satuttaa kantajaa yhtä paljon kuin auttaakin. Hänellä on erittäin paljon seuraajia, joista tunnetuimmat ovat velho Faratho, loordi Guatornos ja demoniprinssit Mortarion(yksi primarkeista) ja Plargatos." Siinä se oli! Plargatos itse! Justin jatkoi selailuaan näiden seuraajien esittelyistä ja invaasioista ja löysi vihdoin Plargatoksen artikkelin.
"Plargatos on yksi Nurglen voimakkaimmista demoniprinsseistä. Hänet tunnetaan julmasta asenteestaan ja täydellisen tuhon levittämisestä taistelukentille. Häntä ei turhaan kutsuta Isoisä Nurglen oikeaksi kädeksi; hän ei ole koskaan eläessään hävinnyt yhtäkään sotaa, jota on ollut johtamassa. Tähän mennessä hän on vallannut 12 planeettaa, joiden joukossa ovat muunmuassa Kulutias, Xazaron ja Mulfia.
Plargatos tunnettiin ennen kenraali Pleatos Raugonina. Hän oli jo silloin erinomainen taistelija, mutta Horuksen Harhaopin aikoihin hän kääntyi Nurglen puolelle ollessaan jätetty kuolemaan toveriensa johdosta heidän suorittaessaan tärkeää viestintätehtävää. Hän rukoili apua ja löysi viimein sen Isoisä Nurglen hellästä sylistä. Hän vannoi kostoa koko Keisarillista kaartia ja itse Keisaria kohtaan.
Vuosien taisteluiden ja ansioiden jälkeen Nurgle huomasi Pleatoksessa olevan ainesta, ja hänet nimitettiin demoniprinssiksi.
Tuhannet Avaruusmariinit ja Keisarin kaartilaiset ovat kohdanneet loppunsa hänen toimestaan. Kolme kuuluisinta komissaaria, jotka hän on omakätisesti tuhonnut ovat Hazard, Gofu ja Zezegret. Hän tuhosi planeettoja ja kaupunkeja, mutta yksi mies onnistui hänet kukistaa taistelussa, ja hänen täytyi paeta paikalta, vaikka Kuolonkaarti taistelun voittikin. Tämä mies oli komissaari Zagon. Plargatos..."
Nyt Justin ymmärsi miksi Plargatos oli hyökännyt juuri Zagonin kaupunkiin. Puhtaan, vain ja ainoastaan puhtaan koston vuoksi. Hän sulki kirjan hiljaa ja vei sen takaisin paikoillensa. Matkallaan palatsiin hän mietti, miten joku oli voinut saada nuo tiedot käsiinsä, ja lupasi itselleen, että tulisi kirjasta nuo tiedot vielä jonain päivänä onkimaan kirjasta ulos.

[Abaddon71]

Muokkasin tuota edellistä kappaletta vastoin lupaustani, mutta oli vähän pakko aikatauluni vuoksi. Jatkoa on luvassa, mutta en tiedä koska...

[Abaddon71]

Jatkoa jälleen
***************************

Justin heti palatsiin päästyään alkoi tutkimaan omia kirjahyllyjään Pleatos Raugonista kertovista kirjoista. Hän otti hyllyiltä kirjoja sitä mukaa, kun kirjan nimi oli samaan aiheeseen viittaava. Vaikka Justinin kirjakokoelma oli erittäin vaikuttava, se ei todellakaan kattanut kirjaston kirjojen määrää. Jos näitä kirjoja oli tuhansia, kirjastossa oli satojatuhansia. Justin poimi muunmuassa kirjoja nimeltä "Sodat ja taistelut", "Langenneet" ja "Horuksen Harhaoppi - tuhon ristiretki".

Justin ei uskonut kirjastossa olevan kirjoja Raugonista, sillä se oli itse ilmoittanut, ettei julkaisisi kirjoja pettureiden elämänkerroista, se julkaisisi vain taustatietoa niistä. Justin oli pelastanut monia kirjoja, jotka olisi muuten viety poltettavaksi, eivätkä ne kirjat ole olleet hänelle haitaksi. Monesta on löytynyt erittäin kiinnostavaa tietoa demoniprinsseistä, Hive Tyranteista ja muista pimeyden olennoista.

Kerättyään kirjat omalle pöydälleen Justin laittoi ne mahdollisimman suuriin riveihin ja alkoi yksi kerrallaan napsia niiden sisällysluetteloista tietoja laittaen tietoa antamattomat kirjat pinoon jalkojensa viereen. Justin hymyili itselleen; tämä oli kuin deja vù, juuri kymmenen minuuttia sitten hän oli istunut kirjastossa tehden aivan samaa rutiinia, vain eri aiheesta, periaatteessa.

Kirjat vähenivät vähenemistään, eikä missään tuntunut olevan tietoa ollenkaan. Parissa kirjassa taidettiin Raugonin nimi mainita, mutta vain ohimennen, kuten "langenneita oli monia, niin suuri- kuin pieniarvoisiakin, kuten kenraali Pleatos Raugon..." tai "Miten he saattoivat pettää meidät! Kaikki parhaamme on viety! Xulrak, Raugon, Fafastor...". Joka kerralla, kun tuo nimi osui Justinin silmiin, hänen sydämensä hypähti kurkkuun, mutta se putosi paikoilleen tuoden turhautumisen ja pettymisen tunteet perässään aivojen huomatessa, ettei asiasta mainittu enää sen jälkeen mitään.
Kirjapino ulottui nyt tuolillaan istuvat komissaarin olkapäihin, mutta hän ei kiinnittänyt niihin huomiota. Mahdollisia kirjoja oli enää jäljellä vajaa kymmenen. Nyt alkoi epätoivo ahdistaa Justinia: hän ei välttämättä tarvitsisi tietoja Plargatoksesta, mutta silti, niistä voisi olla odottamatonta hyötyä taistelussa, tai vaikka psykologisessa "keskustelussa" itse prinssin kanssa. Hän otti seuraavan kirjan asettaessaan "Armageddonin kenraalit ja komissaarit"- kirjan pinoon. Ei mitään, seuraava, ei mitään, seuraava, ei mitään...Perhana!

*Kolahdus*

Justin hätkähti ja vilkuili ympärilleen silmät tarkkana ja aistit parhaimmillaan. Hän hiljentyi täysin paikalleen ja koitti kuulustella vähäisimpiäkin ääniä. Kun hän oikein laittoi kuuloaistinsa parhaimmilleen, hän kuuli pientä hiipimisen ääntä lukuhuoneensa oven takaa. Hän otti esiin laaserpistoolinsa ja lähti kohti ovea hitaasti ja äänettömästi liipaisinsormi valppaana. Ovi lähestyi ja lähestyi. Justinin otsaa alkoivat koristaa jo hikipisarat; hän toivoi sydämensä pohjalta, ettei siellä olisi uusi murhaaja tai mielipuoli.
Nyt hän oli ihan oven suulla. Hän meni oven viereiselle seinälle painautuneena käsi hapuillen oven kahvaa, mutta pysäytti kätensä saman tien ovenkahvan painautuessa hiljaa kirskuvasti alaspäin.
Justinin silmät kiinnittivät katseensa kohti kahvaa, joka oli jo saavuttanut avaamismahdollisuutensa. Ovi avautui hitaasti, mutta vain sen verran, että siitä mahtui luiseva, valkoihoinen käsi jossa oli pistooli.
Justin ei kauaa aikaillut. Hän otti vyötäröllään olevasta tupista miekan ja sivalsi kaikin voimin tuota valkoista kättä kohti katkaisten sen siististi ranteesta poikki. Hän kuuli oven takaa tuskanhuudon samalla, kun ase ja käsi tippuivat lattialle veren valutessa kirkkaana näiden päälle. Nyt Justin avasi nopeasti oven, mutta näki vain salamurhaajan jalkojen viuhahtavan käytävässä vasemman nurkan taakse verivanan seuratessa. Justin lähti nopeasti juoksemaan perään, mutta vaikka kohde olikin haavoittunut, se oli ehkä jopa yliluonnollisen nopea. Ilman noruvaa ja paljastavaa viininpunaista verivanaa hän ei olisi onnistunut seuraamaan hahmoa.

Vana johti ulos palatsista suoraan seuraavaan naapurirakennukseen. Sotilaat olivat vartioimassa muureilla, ja lähettyvillä ei ollut vartijoita, jota Justin syvästi ihmetteli. Ei näkynyt edes kävelijöitä.
Hän seurasi vanaa rakennuksen ovesta sisään, mutta pysähtyi heti ovensuussa suu auki. Rakennus oli pilkkopimeä, ja sen lattiaa koristi naisen ja lapsen veriset ruumiit. Hän kuuli yläkerrasta juoksemisen ääniä, astui tarkasti ruumiiden yli ja käveli varovaisesti perässä sytyttäen valaisimensa nähdäkseen eteensä. Rappuset kohosivat ylös kohti tummaa yläkertaa, ja vanha tuttu vana, joka alkoi muuttua sakeamman punaiseksi, seurasi niitä.
Justin mietti hetken. Jos hän nyt menisi ylös, vihollinen voisi yllättää hänet muitta mutkitta yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Jos hän taas jättäisi menemättä, salaperäinen tappaja pääsisi pakoon ja voisi kukaties iskeä uudelleen epäonnistumatta toista kertaa.

Hän teki päätöksensä.

Justin lähti hitaasti valaisin toisessa ja miekka toisessa kädessä kapuamaan yläkertaan ollen erittäin varuillaan.
Ollessaan viimeisillä askelmilla hän nopeasti hyppäsi portaikon päähän ja osoitteli villinä valaisinta ympäri yläkertaa, muttei nähnyt mitään poikkeavaa. Tutkiessaan hän huomasi tällä tasanteella olevan kolme huoneen oviaukkoa, kaikissa ovet suljettuina ja uusi portaikko. Verivana jatkui uuteen portaikkoon ja Justin päätti mennä perässä, mutta hän oli rohkea komissaari, eikä häntä pelottanut juuri ollenkaan. Hän oli ollut paljon pahempissakin tilanteissa.

Kivutessaan samaa taktiikkaa käyttäen seuraavalle kerrokselle, hän huomasi tulleensa ullakolle. Katsoessaan ympäri huonetta valaisimensa kanssa hän näki suuren vaatekaapin muiden rojujen keskellä. Verivana johti suoraan tähän kaappiin, joka oli suljettu. Justin hymyili ilkeästi; kuvitteliko murhaaja hänen todella menevän kurkistamaan mitä kaapissa oli. Justin oli ovelampi kuin tappaja kuvitteli. Hän ampui useita laukauksia kohti vaatekaappia romauttaen sen palasiksi.
Kurkistaessaan lähempää hän ei nähnyt ruumista. Vain puunpalasia ja muutamia koinsyömiä vaatteita. Tutkiessaan lisää hän näki kuolleen, nyljetyn rotan, joka oikein vuosi verta.
" Voi helv...!"
Justin tunsi kivuliaan iskun veitsestä suoraan kylkeensä. Hän karjahti tuskasta ja käännähti nopeasti katsomaan.

Musta huppuun pukeutunut hahmo veitsi kädessä oli valmis survaisemaan uudelleen, mutta Justin oli nopeampi: Hän sivalsi hahmoa miekallaan mahaan pakottaen hahmon kyyryyn tuskasta. Justin potkaisi hahmon kumoon ja löi miekan suoraan sydämen kohdasta läpi. Veri valui vuolaana ullakolla Justinin huohottaessa hiki otsalla.
"No niin, saasta", hän sanoi raivokkaasti sihahtaen." Katsotaanpa millainen pärtä sinulle on luotu."
Ottaessaan hupun pois Justinin silmät laajentuivat.

Hahmo ei ollut ihminen, siitä ei ollut epäilystäkään. Suipot korvat, mulkosilmät, pirumaiset kasvot...missä hän oli nähnyt tällaisen ollennon ennen...
Aivan! Tämä hahmo oli dark eldar! Hän ei ollut henkilökohtaisesti kovin kiinnostunut aiheesta, mutta oli lukenut siitä sen verran, että osasi erottaa eldarin ja dark eldarin toisistaan.
Äkkiä Justinin silmät laajentuivat laajentumistaan.
Se yö, jolloin hänen isänsä surmattiin...ne hahmot olivat olleet dark eldareita! Hän muisti saman olemuksen ja samat veitset.
Tutkiessaan hahmon asustusta, hän huomasi sen päällä olevan heiveröinen, mutta kevyt ja käytännöllinen panssari. Tämän yksilön täytyi olla sellainen...miksi niitä nyt kirjassa kutsuttiin...jonkinlainen Mandrake, juu, sellainen sen täytyi olla. Hän koitti muistella vähäisiä lukemiaan palstoja näistä, ja muisti kai näiden olevan soluttautumisen eliittiluokkaa, jotka liikkuivat suurissa ryhmissä, joskus eroavat ryhmistään surmaamaan yksittäisiä henkilöitä...

Nopeasti Justin ryntäsi ulos talosta ja alkoi kuuluttaa radiopuhelimeen.
"Sotilaat! Tarkistakaa muurit! Tarkistakaa niiden ympäristö! Kiikarimiehet, tähtystäkää näkyykö kauempana mitään! Nopeasti! Aikaa ei ole hukattavana!"
Hän odotti hetken aikaa samalla, kun juoksi kohti ensimmäistä muuria.
" Sir! Näen jotain! Mustia hahmoja, jotka etenevät nopeasti meitä kohti, ja leijuvia aluksia, jotka...VAROKAAÄÄÄÄÄHH!"
Justin katsoi kauhuissaan puhelintaan, mutta huomasi tuskanhuudon syyn saman tien edessään. Hänen katseetäissyydellään oleva muuri lävistyi suuren pulssin osuessa siihen tappaen linjalla seisovat sotilaat välittömästi. Hän otti nopeasti selästään kiikarit ja katseli niillä räjähdyksen tulosuuntaa: Siellä niitä oli. Pataljoonittain Dark Eldar-nimisiä sotureita valmiina teurastamaan jokaisen kaupungissa olevan elävältä. Hän lähti nopeasti juoksemaan kohti palatsin viestintä huonetta valmiina ilmoittamaan komissaari Osmolfille, että sota oli alkanut.

Tarina lähenee loppuaan, ja tähän väliin haluaisin risuja ja ruusuja(ruusujua toki enemmän, mutta en voi estää risujakaan) ja mahdollisia parannuksia, joista voisin ottaa oppia tarinan loppuun ja seuraavaan tarinaani.

[Abaddon71]

waiting for comments, must destroy all who dont send me comments...

[Abaddon71]

Viestintäkone piippasi punaisen valon palaessa Osmolfin palatsissa. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittäny huomiota, sillä huoneessa ei ollut elämää. Veritahrat päällystivät konetta ja huoneen keskellä makasi komissaari Jugulf Osmolfin teloitettu ruumis. Kaikki kolme reikää, mahassa, otsassa ja rinnassa, kaikki olivat tarjonneet kuolettavan iskun komissaarille. Huoneessa ei todellakaan ollut elämää...

3 out of 4, just one slumbers on a swamp of this rotten and corrupted galaxy.

Justin ryntäsi viestin lähetettyään suoraan kohti riehuvaa taistelua muureilla. Kaikki sotilaat ampuivat täyttä tulta kohti dark eldareita kaataen monia, mutta tuntui, että yhden ampumasta pääästyään sen tilalle tuli kymmenen muuta soturia. Muureille päästyään jotkut alkoivat kiivetä niitä pitkin kohti tähystäjiä, jotkut jäivät lähituntumaan ammuskelemaan.

Justin juoksi kohti ampuvia eldareita ja antoi miekkansa ja rautanyrkkinsä laulaa. Huomatessaan tämän dark eldarit asettivat pyssynsä selkäänsä ja ottivat puukot käteen valmiina teurastamaan komissaari. Justinin taistelua tukivat muurilla ampuvat Armageddonit, kun taas jotkut kuuluttivat suojassa lisää joukkoja pohjoismuurille. Pian sotilaiden kenttäpuhelimiin alkoi tulvia viestejä muiden muurien hyökkäyksistä ja romahduksista, mutta Justin ei välittänyt. Hän halusi vain tuhota nämä pedot, leikata heidän kurkkunsa auki. Plargatoksella ja hänellä oli vain yksi yhteinen asia: Kumpikin taisteli kostosta juuri tällä hetkellä, Justin toisaalla, Plargatos jossain missä lie.
Huomatessaan hänen salamurhaajansa olevan samaa rotua, kuin hänen isänsä murhaaja, hän julisti itsekseen Dark Eldar-rodun hänen arkkivihollisikseen. Hän päätti puhdistaa galaxin moisista saastoista isänsä vuoksi. Hän oikein nautti, kun noiden saastojen päät irtoilivat, raajat katkesivat ja sydämet revittiin ulos. Justin käytti ovelasti hyväkseen muiden dark eldarien häntä kohti suuntautuvaa ampumista; hän heitteli tasaiseen tahtiin vihollisiaan suojiksi hänen eteensä rynniessään kohti muita joukkoja.
"Sir!" Justinin radiopuhelin soi, vaikka hän vähät välitti." Annamme taustatukea!"
Pian muureilta alkoi saapua sotilaita, panssarivaunuja ja tarkka-ampujia valmiina taistoon.

Justin ei välittänyt kuolisiko hän nyt. Häntä ei kiinnostanut häviäisivätkö he tämän sodan. Häntä kiinnosti vain ja ainoastaan se, että hän saisi surmattua näiden otusten johtajan. Justin ei tiennyt ken heistä se oli, mutta arveli, että johtajalla olisi henkivartijasaattue ja hyvin raskas ja tehokas asustus. Armageddonien tuli auttoi Justinia ja dark eldareita alkoi kaatua entistä enemmän. Ulkopuolinen voisi luulla, että sota olisi nyt jo lopussa, mutta päinvastoin, se oli vasta alkanut.

"Mestari!" huusi Kruelloxin yksi Incubi-henkivartija." Katsokaa!" se jatkoi ja osoitti sormellaan kiikarit silmillään kohti Justinia ja häneen liittoutuneita lähitastelijoita.
Kruellox nappasi nopeasti kiikarit pois Incubilta ja alkoi tähystää niillä kohti. Toden totta, sieltä joku houkka komissaari saapui teurastaen hänen sotilaitaan, hänen sotilaitaan.
Mutta Kruellox ei raivostunut vaan hymähti halveksivasti.
"Antaa tuon merkkihahmon riehua hetken aikaa. Kyllä Wychit ja Talokset hänen säälittävät lähitaistelijansa repivät! Eteenpäin!" hän huusi Raider-aluksensa kuljettajalle. "Hoitakoon sotilaat nuo ihmiset, mutta minä haluan hoidella henkilökohtaisesti tuon pikkuisen, vallankahvaan väkisin heitetyn rääpäleen!"

Gorgoth juoksi Nobbiensa mukana dark eldarien perään, mutta pysähtyi yht'äkkiä kuin seinään. Hän kuunteli hetken ja huomasi kuulevansa päänsä sisältä kuulevia ääniä...
"Posse?" eräs Nob kysyi epäluuloisesti. " Mikä sul on?"
Gorgothin esimerkkiä noudattaen muutkin örkit seisahtivat.
Lopeta niiden seuraaminen idiootti, hänen päänsä sisällä kaikui, kierrä kauempaa ja hyökkää etelästä.
Plargatoksen ääni!
Gorgoth ei yleensä ottanut käskyjä keneltäkään, ei edes ylemmiltä tahoilta, mutta nyt hän vastoin tapojaan johdatti joukkonsa kaukaa kiertämällä kohti eteläisiä Guls'mofin muureja. Ehkä hän ei ollut ennen saanut käskyjä niin suurelta taholta, kuin Plargatokselta, mutta sitten hän mietti pienillä örkin aivoillaan, että se ei olisi ollenkaan huono idea. Dark Eldar menettäisi lukumääränsä tuolla, jolloin hän pääsisi ihmisten tuhoamisen jälkeen hyökkäämään heidän kimppuunsa. Gorgoth naurahti typerästi röhkäisten jatkaessaan matkaa.

" Sota edistyy erinomaisesti, mestari", Plargatos lausui omassa kammiossaan telepaattisesti Isoisä Nurglella Kuolonkaartin laivaston leijuessa hitaasti kohti Armageddonia. " Kruellox on vasta porteilla, kun nuo ihmisparat ovat jo kuolemassa. Ja jos sattuisi tulemaan lisäjoukkoja joltain taholta, örkit kyllä hoitelisivat ne!"
Hiljaisuus ilmestyi jälleen kerran hänen ja Nurglen telepatian välille, mutta tällä kertaa Isoisä vastasi hieman nopeammin, kuin yleensä: "Miltä taholta esimerkiksi? Osmolf?"
Plargatos naurahti. " Herra, ei tietenkään. Noudatin käskyjänne erinomaisesti. Langenneet sotilaat ovat teloittaneet hänet jo, ja valmistelen Cadiassa jo sisällissotaa, jonka juuri voi alkaa itämään, kun Osmolfin "vahingossa" lojumaan jätetty raato huomataan."
Plargatos kuuli mielessään Nurglen matalan, hyväksyttävän mörinän.
"Mutta yhtä asiaa en käsitä, teidän korkeutenne."
Hän antoi Nurglen ilmoittaa ensin, että oli kuulolla, ja halun jaksata vastata hänen kysymykseensä.
" Jatka."
" Kun, painottaen sanaa kun, olemme vallanneet Guls'mofin, mitä teemme noille kahdelle rodulle tuolla noin?"
Nyt ei kuulunutkaan hiljaisuutta, vaan Nurglen kammottavaa, ja julmaa naurua. Plargatos ei ollut kuullut hänen nauravan kuin kaksi kertaa tätä ennen, joka kerta tilanteessa, joka oli joko erittäin raaka ja julma, tai tilanteessa, jolloin jotain todella miellyttävää ja tuhoisaa tapahtuu.
" Käytetään niitä vielä vähän aikaa, demoniprinssini. Kun olemme vallanneet tarpeeksi alueita, emme heitä enää tarvitse, ja voimme hankkiutua heistä eroon tavalla, tai toisella." Nurgle lopulta vastasi lopettaen viimeisen sanansa kauhistuttavaan nauruun.
Plargatos yhtyi mukaan ja tuntui, että koko galaxi olisi aistinut ilon, julman ja pahantahtoisen ilon kahdelta, erittäin tappavalta taholta.

Justin oli joutunut vetäytymään selvän ylivoiman edessä, mutta hänet oli vedettävä väkisin sieltä pois. Tarvittiin viisi sotilasta hänen turvaan viemiseksi ja heiltäkin se onnistui vaivoin.
"Miksi otitte minut tuolta pois!? Minua ei kiinnosta, vaikka olisinkin kuollut!" hän huusi sotilailleen, vaikka tunsikin sismmässään kiitollisuutta sotilaitaan kohtaan.
Sotilaat eivät vastanneet mitään, vaan korjailivat komissaarin haavoja, eikä Justin jaksanut asiasta enempää marmattaakkaan.
Justin oli juuri kiittämässä sotilaitaan, kun rakennuksen, johon hänet oli viety turvaan, kuopolimainen marmorikatto räjähti palasiksi. Justin hyppäsi ulos rakennuksesta nopeasti kahden muun sotilaan kanssa. Kolme muuta jäi sisälle, ikuisesti.
Tämä oli viimeinen pisara. Nyt Justin oli todella vihainen. Ensin hänen isänsä! Sitten sotilaansa! Sitten vielä hänet pelastaneet sotilaat! HELVETTI!
"Anna miekkasi sotilas", Justin sanoi uhkaavaan sävyyn. Sotilas pelästyi, mutta ei jäänyt odottelemaan seuraavaa pyyntöä, vaan antoi miekan muitta mutkitta johtajalleen.
"Hyvä sotilas. Ylennän sinut kenraaliksi. Nyt, mene ja johda joukkoja. Minä hoidan kalavelat..."
Sen sanottuaan Justin ryntäsi uudelleen taisteluun, tällä kertaa valmis viemään mahdollisimman monen haltijan hengen.

Tälllä välin Talokset saapuivat muureille.
"Haemonculit!" Kruellox kuulutti. " Ilmoittakaa Taloseille, että repivät muurin ja niiden sisällä olevan kaupungin riekaleiksi."
"Kyllä mestari,hihhihhihiii!" kuului puhelimesta mielipuolinen nauru.
Kruellox katseli nopeasti lähestyvää kaupunkia. Tämä kaupunki on minun, hän ajatteli. Mikään ei tule enää sitä estämään, ei Plargatos, ei Örkit, eikä todellakaan tuo heiveröinen komissaarinpuolikas!
"KUULITKO IHMINEN!" Kruellox karjui ajatuksensa ilmoille suuren megafonin kautta taistelun keskelle." MINÄ VIEN KAUPUNKISI, KAIKKI MITÄ SEN SISÄLLÄ ON! KAIKKI SINULLE RAKKAAT IHMISET! HAHAHAHAHA!"


Pahoittelen lopun Caps-lockia, mutta se mielestäni sopi, kun joku karjui kurkkunsa pohjalta taistelun keskelle. Jatkan tätä vielä, mutta odottelisin niitä kommentteja nyt.

[Ice Warrior]

olisiko niin hyvä tarina että sanattomaksi menee... En taaskaan rupea hölisemään kirjoitus, virheistä lause muodoista tai muusta tavarasta josta en tajua hölkäsen pöläystä. Ensiksi voin sanoa että "englantilaisille" ajatellut dark eldarien nimet on hankala lukea aina välillä, mutta ei haittaa. Toiseksi selitä miltä hahmot näyttää koska en saa millään aivoihini mielikuvaa tästä taistelusta, joka on valitettavaa.

anteeksi jos selitin epäselvästi...

[Abaddon71]

olisiko niin hyvä tarina että sanattomaksi menee... En taaskaan rupea hölisemään kirjoitus, virheistä lause muodoista tai muusta tavarasta josta en tajua hölkäsen pöläystä. Ensiksi voin sanoa että "englantilaisille" ajatellut dark eldarien nimet on hankala lukea aina välillä, mutta ei haittaa. Toiseksi selitä miltä hahmot näyttää koska en saa millään aivoihini mielikuvaa tästä taistelusta, joka on valitettavaa.

anteeksi jos selitin epäselvästi...

Tajusin kyllä, mutta muistaakseni selitinkin miltä esim. tuo Kruellox ja Gorgoth näyttää, jos luet oikein tarkkaan. Minkä kuvausta haluaisit tarkemmin, voin avittaa.

[Abaddon71]

Anything else? Risus or ruusus?

[Ice Warrior]

haluaisin kaikkia hahmoja. Esim normi soturit kerro miltä yksi näyttää noin päällisin puolin ja sitten monikoit sen. Esim örkit on usein eri näköisiä niin sanot päävärin, koon, muutaman aseen jne... Lisäksi maasto. En muista kovin monta kohtaa jossa maastoa olisi kuvattu kunnolla. Ensiksi se talo johon tämä julius viedään, niin ainoa asia minkä tiedän sen näyttävän että siinä on kupoli... Ei hirveästi auta, en ole varma oletko maininnut onko siellä talvi vai kesä(ainakaan en muista tätä), mutta sain mielikuvan että siellä ei ole kylmä tai kuuma vaan sopiva ilmasto. Eli veikkaan että se on kesä...

[Abaddon71]

Perhana! Pääsi unohtumaan. Tästä lähin kuvailen jokaisen ruohonpäänkin piip sentäs. Kiitos muuten.
No, seuraavan pätkän jonka kirjoitan(heti perään) kuvalillaan sitten kunnolla nuo mitä jäi uupumaan.

Edit: Perkele olin juuri kirjoittamassa tarinaa ehkä enemmän kuin olen ennen kirjoittanut, ja enkös unohtanutkin kirjautua sisään. Harmi, että huomasin sen vasta painaessani Lähetä näppäintä...

[Abaddon71]

no nii, jatketaan

[Abaddon71]

Justin ei välittänyt vihollisen herjaavista huudoista, vaan jatkoi taisteluaan noiden mustahaarniskaisten, laihojen, mutta pitkien vihollistensa kanssa.
Kruellox loukkaantui Justinin välinpitämättömyydestä.
"Vai niin", hän sanoi hiljaa itsekseen. "Kuljettaja, aja tuon pojannulikan taakse. Minuille ei piruilla, eikä minua VARSINKAAN jätetä huomioimatta. Hoitelen tuon komissaarin, vai mikä sitten arvonimeltänsä lieneekin."
Dark Eldareita satoi joka puolelta, ja Justin päätti perääntyä muutaman metrin omien joukkojensa taakse. Hän tiristeli silmiään katsoen mitä vielä oli tulossa. Suurimman osan hänen huomiostaan veivät suuret, ilmeisesti metallista väsätyt skorppioonin näköiset koneet, joilla oli kaksi valtavaa saksea ja suuri pistinhäntä. Toivottavasti ne eivät ehtisi paikalle ihan heti.
Justin ei kuullut, kun musta Raider alus laskeutui kymmenisen metriä hänen taakseen. Kruellox astui ulos aluksesta mukanaan viisi Incubi-henkivartijaansa. Incubeilla oli sininen, vahvannäköinen panssari ja päässään naamio, joka muistutti pääkalloa. Heillä oli selässään suuret seipäät, joissa oli molemmissa päissä teräksinen piikki. He olivat juuri ottamassa näitä aseita esille, kun Kruellox asetti kätensä heidän etensä pysähtymisen merkiksi.
"Minä hoidan tämän henkilökohtaisesti. Älkää puuttuko tähän, ellen anna teille siitä merkkiä."
Incubeista aisiti pettyneisyyden katkeran tunteen, kun he eivät päässeetkään iloitsemaan vihollistensa vuodatetulla verellä.

Justin kääntyi yhtäkkiä ympäri. Mahtoiko se johtua siitä, että hän kuuli vihollistensa puheet, tai siitä, että hän aisi pahan laskeutuneen planeetan maanpinnalle saastuttamaan sitä likaisilla suunnitelmilllaan ja askelillaan. Heti huomattuaan Kruelloxin hän nosti miekkansa valmiusasentoon.
"No no, poika", Kruellox tyynnytteli ärsyttävästi hymyillen. "En minä halua sinulle pahaa, haluan vain tuhota tämän kaupungin, koko tämän planeetan. En muuta. Voin ottaa sinut vaikkapa vangiksi ja..."
Nyt riitti! Justin ajatteli raivoissaan. Hän lähti miekka koholla juoksemaan Archonia kohti huutaen kunnianhuutoja Keisarille.
Kruellox otti vyötäröltään suuren, sapelinmuotoisen miekan, jossa oli suuri, sahalaitainen terä. Hän nosti sen päänsä päälle pitäen siitä kiinni kaksin käsin, valmiina odottaen hyökkäystä. Justinin terän osuessa Kruelloxin omaan, kumpikin tiesi, että paluuta ei ollut.

Sillä välin Gorgoth sai joukkojensa kanssa murskattua eteläisen muurin kahdella suurella Shokk Attack Gun-nimisellä tykillä, noilla raskaan sarjan mestarikanuunoilla.
"Hälytys,örkit ovat päässeet kaupunkiin!" huusi joku tähystämässä olevista miehistä.
Sotilaita alkoi virrata muureille valmiina ottamaan vastaan örkit.
"Annetaan noille viherkuonoille kunnolla turpaan pojat!" sotilaat huusivat.
Gorgoth vain nauroi, kun kokonainen örkkien aalto vei mukanaan sotilaat, eikä sotilaita sen koommin enää nähty.
Kun örkit saivat tapettua muurilla ja niiden lähettyvillä olevat sotilaat, he suuntasivat iskunsa kohti asuntoja, ja kerrostaloja.
"Älkää jättäk kettää henkiin! Tappaa iha jokane!" Gorgoth karjui, otti kaksi kirvestään selästään ja lähti itse juoksemaan kohti lähellä olevaa omakotitaloa.

Justinin ja Kruelloxin miekkataistelu jatkui hurjana kohti muureja. Molemmat tahot antoivat runsaan määrän iskuja ja torjuivat myös monia.
"Kiitettävää..." Kruellox ähki miekkojen takaa. " Isäsikö...sinut...opetti?"
Justinin keskittyneisyys herpaantui sen verran, että hän vain vaivoin hypäten väistöi Kruelloxin jalkoihin tähdätyn sivalluksen.
"Mitä...sinä tiedät...isästäni...dark eldar?" Justin kysyi raivon vallassa huitoen miekallaan kuin mielipuoli.
Kruellox vain naurahti ja katsoi nopeasti taakseen. Täydellistä, hän ajatteli. Olemme muurilla.
Nopeasti Kruellox potkaisi Justinin mahaan salpauttaen hänen hengityksensä vähäksi aikaa, mutta epäonnistui huitaista tältä pään irti. Kruellox huomasi menetettyään täydellisen tilaisuuden, joten hän hyppäsi taitavan, akrobaattisen hypyn muurin harjalle.
Justin katsoi suu auki tuota loikkaa. "Epätodellista", hän sopersi huohottaen.
"Ei poika, se on taitoa", Kruellox räkätti. "Etkö osannut aavistaa sitä? Hm, etkö? No, ikävä kyllä sinun täytyy nyt kuolla. Incubit! Tappakaa!"
Ennen kuin Justin ehti edes suutaan aukaista, Incubit ottivat seipäänsä selästään ja lähtivät juoksuun kohti häntä.
Justin ei aikaillut. Hän tiesi, ettei voisi noita riehuvia luurankoja voittaa, joten hän otti taskustaan nopeasti savukranaatin, veti sen sokan irti ja viskasi sen Incubien keskelle. Kranaatti räjähti ja aiheutti luurangoille suuren mustan savun estäen heitä näkemästä häntä. Käyttäen tilaisuutta hyväkseen, hän lähti nopeasti juoksemaan kohti muurin harjalle menevään marmoriseen portaikkoon.
Kruellox hymyili muurin varjoissa katsoen alhaalta tulevaa, tuhoon tuomittua komissaaria.

"Säästä lapseni ja vaimoni! Tapa vain minut!" perheenisä huusi urheasti kohti Gorgothia. Gorgoth oli tullut suoraan talon seinän läpi.
"Miten vaa", hän karjahti ja antoi kirveeniskun isännän päähän halkaisten hänen kallonsa kahtia.
Äiti ja kaksi lasta itkivät, kun Gorgoth kääntyi kohti heitä.
"Kusetan hiuka tota teiän entist ukkoo, tuskin haittaa", hän röhki.
"Tässä maailmassa lopa vesi on verta", äiti sanoi hysteerisellä äänellä. " Pitää elää ja antaa juuri tuollaisten örkkien kuolla!"
Gorgoth kohautti olkapäitän ymmärtämättä sanaakaan naisen höpötyksistä, ja antoi koko perheelle kirveeniskut päähän.
Gorgoth käveli hommansa jälkeen ulos talosta ja sanoi Nobeilleen:"Hoiretaan muut nopeest! Ruzty'eadsien nimee!"
Ruzty'eadsit, nuo tunteettomat tappajat, olivat eräs örkkien klaaneista. Heidät tunnettiin paitsi heidän uskomattomista taistelutaidoistaan, myös heidän erikoisesta naamamaalauksesta: Vasen puoli naamasta oli värjätty ruosteenvärisellä metallimaalilla, toinen puoli oli täysin pikimusta lukuunottamatta kahta punaista viivaa poskella, joita ei ollut maalattu maalilla, vaan vihollisen verellä. Joskus naamassa saattoi olla myös vihreää verta, sillä vaikka Tyranidsien veri on aivan eriväristä kuin ihmisten.
"Ay Ay sir!" Nobzit huusivat ja lähtivät raunioittamaan kaupunkia.

Justinin kiivetessä portaita ylös, Kruellox hyökkäsi puolivälissä varjoista yllätyshyökkäyksen. Hyökkäys kaatoi Justinin kumoon ja vei häneltä hänen oikean rautakätensä.
Ei hyvä, Justin ajatteli, mutta jatkoi taisteluaan yhdellä ainoalla kädellään. Vähän aikaa taisteltuaan hän huomasi, ettei voittaisi tällä keinolla. Archon taisteli mielipuolisesti sivallellen vähän väliä mitä oudoimmista kulmista äärettömän nopeasti. Justin päätti vihdoin toimia.
Hän hyppäsi pois portailta ja lähti juoksemaan kohti palatsia laskeuduttuaan ketterästi maahan kuin kissa ikään. Hän varmisti, että dark eldar seurasi häntä, mutta huomasi kauhukseen sen olevat liian nopea.
Ainoa asia, mikä esti Kruelloxia saamasta Justinia kiinni, oli se, että Justin oli syntynyt tässä kaupungissa; hän tiesi kaikki oikoreitit, esteet, kujat, ja kuinkas ollakkaan hän olikin hetkessä palatsinsa pihalla. Hän juoksi nopeasti rautaisten, punaisen ja kullan koristaman oven läpi sisälle palatsin käytävään lyöden oven kiinni perässään.
Hän hypähti nopeasti oven viereiselle seinälle liimautuen siihen, valmiina katkaisemaan ovesta tulijan kaulan. Mutta ovi pysyi liikkumattomana.
Kymmenen minuutin kuluttua Justin alkoi epäröidä. Hän ei uskaltaisi mennä ulos, sillä hän tiesi Kruelloxin olevan siellä jossain, mutta toisaalta, jos hän jäisi tähän paikalleen, asia ei edistyisi mitenkään.
Lopulta Justin päätti hieman raottaa ovea, muttei ehtinyt kuin hieman liikauttaa kättään, kun täsmälleen hänen lantionsa viereen seinälle ilmestyi seinän läpi viilletty terä. Justin hätkähti ja hypähti vastakkaiselle seinälle samalla, kun Kruellox leikkasi itselleen aukon seinään päästäkseen sisään.
"Kukkuu!" hän huudahti. "Kuvittelitko minun todellakin menevän noin lapselliseen halpaan, ihminen?"
"Kerro, mitä sinä tiedät isästäni!" Justin huusi kurkku kipeänä.
Archon ei taaskaan vastannut mitään, vaan hyppäsi kohti Justinia, mutta Justin väistöi iskun ja Archon hyppäsi päin seinää nopeasti ponnistaen siitä takaisin lattialle.
"NYT minä vasta alan ärsyyntyä, nulikka!" Kruellox sanoi huohottaen. Hänen äänestään aisti kyllästymisen vivahteen.
Justin lähti nopeasti juoksemaan kohti käytävän oikeassa päässä olevaa ovea. Kruellox lähti juoksemaan perässä miekka päänsä päällä huutaen jotakin, varmaankin Dark Eldarin sotahuutoa.
Päästyään käytävän päähän hän huomasi tulleensa Laboratorion ovelle. Ovessa luki Valkoiselle laatalle kirjoitettu musta teksti: Laboratorio-hengenvaara, asiaton oleskelu kielletty.
Justin ei tuntenut olevansa asiattomilla asioilla, joten hän painoi oven kahvan alas, mutta ovi ei auennut. Se oli lukossa!
"Perhana!" Justin manasi itsekseen.
Nopeasti hän hypähti lattialle Kruelloxin iskiessä teränsä huti kohti ovea rikkoen sen lukkomekanismin. Ovi aukesi heilahtaen ja humahti päin labran seinää.
Justin tyrkkäsi nopeasti Archonin sisälle, otti miekkansa esiin ja survaisi, mutta Archon oli taas askeleen edellä: hän hyppäsi nopeasti ylös Justinin taakse ja potkaisi tämän kohti kemikaalipöytiä.
Pöydillä oli jos jonkinmoista mönjää. Oli kaikkia happoja, sekoituksia, myrkkyjä...Huoneessa oli myös kolme painekammiota, jossa tiedemiehet testasivat eri olentojen kestävyyskykyä, toki he eivät koskaan tehneet tätä ihmisille, ainakin niin he väittivät.
Justin romahti metallista pöytää vasten ja tunsi nenänsä murtuvat. Veri valui ainakin vuolaana.
Hän katsoi pöydälle ja otti sieltä kolme myrkyllisen näköistä kemikaalipulloa ja heitti ne kohti Archonia, joka väisti ne hypähtämällä vaivattomasti sivuun.
Kruellox hyppäsi pöydälle rikkoen sen ja siinä olevat pullot. Nesteitä alkoi kaatua lattialle, joidenkin sulattaessa sitä, toisten taas jääden vain kuplimaan sen pintaan.
"Tämä loppuu nyt, Justin!" Kruellox karjaisi, eikä hänen äänestään voinut kuulla enää yhtään pilkkaamista, vain sokeaa raivoa. "Murhautin isäsi, mutta sinut tapan omin käsin, senkin..."
Yhtäkkiä Justinille naksahti. Hän raivostui silmittömästi.
"SINÄ TAPOIT ISÄNI!" hän karjui kohti Archonia.
Kruellox ei välittänyt, vaan iski iskun kohti Justinia, mutta Justin kierähti pois tieltä. Isku osui kohti toista pöytää, joka oli myös täynnä kemikaalipulloja. Tällä kertaa osa nesteistä roiskui dark eldarin naamalle sulattaen tämän päällä olevan maskin.
Kruellox alkoi karjua, sillä kun Justin katsoi, hän huomasi tämän silmien sulaneen kelvottomiksi, ja ne valuttivat verta villisti.
Justin ei aikaillut. Hän törkkäsi dark eldarin kumoon, mutta unohti tämän olevan silti taistelukuntoinen, ja sai iskun tämän terästä jalkaansa.
Justin huusi tuskasta, mutta jatkoi silti matkaansa. Hän heitti oman laserpistoolinsa kohti painekammiossa olevaa nappia, joka osui ja aukaisi kammion oven. Väistäen sokeana riehuvan Archonin miekaniskut hän tyrkkäsi tämän sisään ja sulki oven perässään.
" Luuletko, että tämä tuhoaa minut?" Suljet minut johonkin pieneen tilaan? Ei onnistu, sillä minÄÄÄHHHÄHÄH!"
Justin väänsi kammion tehon päälle, maksimilukemiin. Dark Eldar alkoi vääntelehtiä ja kiljua.
"LOPETA!IIHIHIHIHIHIII! LOPETA! ÄLÄ TEE TÄTÄ MINULLE! EN TAPA SINUA, SÄÄSTÄN HENKESI, MITÄ VAIN! AHAHHAHAHA!"
Kruellox näytti menettävän järkensä tuossa paineessa. Justin ei halunnut katsoa, vaan lähti raahautumaan jalkansa kanssa kohti ovea.
"OLE KILTTI! AUTA MINUA! OLE KILTIIIIH! AHAHHAHAHAHHAA!"
Hän pääsi ovelle asti, kun hän vilkaisi taakseen. Dark Eldar alkoi paisua jokaiselta näkyvältä ruumiinosaltaan ja alkui nauraa entistä enemmän.
"AAHAHHAHAHAHAAHAH! AUTA MINUA! MINÄ...AHAHHAAA...MINÄ KUOLEN TÄNNE! OLE KILTTI, MWUAWHAHAAH!AAAAAAHAAAAAAAAHHHHH!"
*poks*
Justin kuuli takanaan poksahduksen ja painekammio vain jatkoi. Lopulta, kun Justin oli päässyt käytävälle, hän kuuli takanaan räjähdyksen, joka johtui varmaankin koneen ylikuumenemisesta. Häntä puistatti. Hänen tuli melkein sääliksi kammiossa olevaa otusta, mutta sitten muisti, että tämä oli murhauttanut hänen isänsä, joten nyt hän oli sujut. Jalkaa alkoi vain jomottaa entistä enemmän, ja nyt Justin katsoi siihen ensimmäisen kerran. Se oli napsahtanut melkein irti, ja Justin alkoi karjua tuskasta. Hän päätti silti lähteä raahautumaan kohti palatsin kolmatta kerrosta, sillä siellä olevat papit ja papittaret voisivat auttaa häntä. Katsoessaan nopeasti taskuun hän huomasi radiopuhelimensa menneen rikki kahakassa, joten soittamisen mahdollisuutta ei olisi. Hän päätti vain tuskallisesti lähteä raahautumaan kohti kirkkosiipeä.

[Abaddon71]

Antakaa kommentteja mielinmäärin. Tarina on melkein lopussa, mutta en jaksa nytten kirjoitella.

[Broodlord]

Mainiota luettavaa. Ihmettelen vain Justin pystyy ylipäätään liikkumaan minnekään kun on jalka melkein poikki ja verehukka varmaan melkoinen, mutta noo se on pikkujuttu.

[Abaddon71]

Mainiota luettavaa. Ihmettelen vain Justin pystyy ylipäätään liikkumaan minnekään kun on jalka melkein poikki ja verehukka varmaan melkoinen, mutta noo se on pikkujuttu.

Se verenhukka hommeli, kyllä se sitä jollain yrittää tyrehdyttää(selitän seuraavassa osassa) ja Justin ei liiku, vaan ryömii.

[Abaddon71]

Pitäsi varmaan muuttaa tämän tarinan nimi toiseksi. Tästä lähin sen nimi on Neljän komissaarin tarina

[Abaddon71]

Vaatii kommentteja. Kaikenlaisia.

[Abaddon71]

Kommentoikaa nyt joku pezu vie!

[Ax]

Onhan tää suht hyvä tarina. Tykkäsin varsinki örkkipomosta. Ei kannata kiljua niitä kommentteja, niitä tulee jos tulee, tällaiset keskitason tarinat, joista kukaan ei keksi mitään sanottavaa jäävät aina välillä ilman kommentteja. Ja viellä yksi asia. Epäilen ettei tässä maailmassa kukaan sano "hail empperor", koska se on saksaa ja suosittelisin muutenkin käyttämään suomenkielisiä termejä.