Day kirjoitti:
Mutta äskeisessä viestissä epäilin hieman, että figupelit ja muut eivät ehkä ole aivan samanlainen bisnes kuin muut; onhan aika järjenvastaista, että esimerkiksi fantasiapelit avasi neljä uutta liikettä samalla kun Neuvostoliitto romahti, markka devalvoitiin, Suomeen tuli joukoittain työttömiä ja yrityksiä kaatui kuin heinää, valtio syyti pankeille rahaa hulluna ja lainasi järjettömät määrät rahaa koettaen pelastaa edes sen mitä pelastettavissa oli.

Hyvä pointti. Joskus vastavirtaankin uiminen toimii, mutta mun on hankala nähdä sitä, miten ala olisi suhdanteista riippumaton ja toisaalta miten ala olisi sellainen, joka olisi aina nousukiidossa. Jossain vaiheessahan tälläkin alalla on odotettavissa lasku vai eikö? Vai onko sellainen jo koettu? En ainakaan muistaisi, että tällaista olisi käynyt, ellei sitten 90-luvun lamassa.
Näköjään GW:n liikevaihtokin kasvoi yli 400% välillä 1990-1996 - jolloin oli lama.

Oma 0.02€:n veikkaukseni on, että GW selvisi, koska se oli laaja-alainen: se ei ainoastaan myynyt figuja, vaan myös pelejä, lehteä, roolipelejä ja muita oheistuotteita. Samalla moni muu figuvalmistaja laittoi lapun luukulle - moni niistä keskittyikin vaikkapa vain figujen tekoon tai yhteen peliin/järjestelmään ja sen figuihin (toisin kuin GW).
Korjaa jos olen väärässä, mutta eikös Ral Parthalla ollut oma maalivalikoima, lisenssit TSRn tuotteisiin (mm. AD&D). Laaja-alaisia olivat myös, mutta mitäs kävi? Oma pelikin oli, sekä kai Battletech (?), ja muistaakseni oli suuria suunnitelmia omasta lehdestä yms. mutta se homma kaatui ja pahasti. Ymmärtääkseni markkinoivat väärin ja toisaalta investoivat väärässä paikassa, päätyen hengityskoneeseen.
Raaka-Arska kirjoitti:Jokaisesta kaduntallaajasta ei tietysti ole neuvomaan suuryrityksen johtoa miten kurssi käännetään, mutta eipä kaikista päätöksiä tekevistäkään voi sanoa samaa. Mieleen muistuu pakostakin eräs teleyritys joka osti muutamalla miljardilla ilmaa Saksasta. Uskallan väittää että 99% tavallisista kaduntallaajista olisi sijoittanut ne miljardit paremmin.
Tuota noin, muistatkos sen IT huuman ja miten pörssinoteerauksia tuli pilvinpimein, jolloin ihmiset jonottivat ulkona, jotta pääsivät merkitsemään? Luulisin, että saattoipa UMTS-kaupoissa huuma iski myös yritysjohtajiin, jonka takia kävi miten kävi. Väittäisin, että silloin kaduntallaajat olisivat menneet vielä hanakammin mukaan, suurien kasvuodotuksien pohjalta. Samanlaista kasinotaloutta ymmärtääkseni tehtiin 80-luvun loppupuolella, mistä tulikin ikävämmät seuraukset. En ole Sonerakirjaa lukenut, joten en tiedä kaikkia taustalla olevia tekijöitä ja missä siellä tehtiin ne hirveät virhepäätelmät. Eli tehtiinkö oikeasti päätöksentekohetkellä virhe, vai tehtiinkö päätös oikeista lähtökohdista ja otettiin riski - joka kostautui. Riskinottokyky on kuitenkin tärkeää, mutta joskus se kostaantuukin.
Voin joku päivä, kunhan flunssa hellittää, käydä katsomassa kirjastosta josko löytäisin Seppo Saarion "Miten sijoitan pörssiosakkeisiin"-kirjan, jossa muistaakseni esiteltiin tutkimustulos siitä, miten ihmiset käyttäytyvät yleensä ottaessaan riskejä. Tulos oli muistaakseni se, että pääosa toimii odotusarvojen vastaisesti luonnostaan, kunhan voiton ja tappion suuruus ovat kohdallaan (suuria tappioita vältellään, vaikka todennäköisyys olisi hyvin pieni, mutta sitten suuria voittoja tavoitellaan vaikka voitontodennäköisyys olisi hyvin pieni. Jälkimmäisestä esimerkkinä vaikkapa lotto tai raha-arvat). Samaten usein kun alkaa mennä huonosti, niin päin vastoin kuin pitäsi lisätäänkin riskiä. Virheitä nyt kaikki tekevät, ihmisiä kun ovat ja jotain UMTS-kauppoja tai Stora-Enson pohjois-Amerikan vierailua ei toivoisi tapahtuvan pahemmin. Toisaalta monissa menestystarinnoissakin on otettu kovia riskejä ja sitä kautta päästy kovaan nousuun. Tuskinpa se Nokiankaan päätös lähteä aikanaan matkapuhelinbisnekseen ihan riskitön oli...
Vain GW:n johtolla on luvut siitä missä mennään joten ehkä päätökset ovat oikeita ainakin sijoittajien kannalta lyhyellä tähtäimellä. Saattaa kuitenkin olla, että uusi johto mikä päättää sanoa omistajille että nyt ei haeta kasvua kun tulossa on vaikeat ajat on hyvin nopeasti ulkona ihmettelemässä miten tässä näin kävi. Omistajat haluavat perinteisesti vain voittoa sekä kasvua (nostaa osakkeen arvoa) ja miellellään heti.
Yritysten tehtävä on kasvattaa omistajiensa varallisuutta. Se ei ole mikään yllätys tai väärä väittämä. Kuitenkin tuosta lyhyestä tähtäimestä en olisi samaa mieltä, koska monet suursijoittajat kuten mm. maailman menestynein sijoittaja, Warren Buffet, on todennut haluavansa omistaa yrityksiä. Etsivät hyvin kasvukelpoisia ja tuottavia yrityksiä, joihin sijoittavat ja sitten pitävät omistuksessaan pitkään. Jaetut osingot tuovat varallisuutta ja sijoituksille vastineetta. Yritykset, jotka voivat jatkuvasti jakaa osinkoja kasvavissa määrin ovat usein pitkällä tähtäimellä arvostetumpia kuin ne, jotka jakavat nihkeästi. Mun mielestä on hauskaa väittää, että pääomasijoittajat pelaisivat lyhyen tähtäimen peliä, kun kuitenkin ymmärtääkseni nämä sijoittajat saattavat pelata esim. 10-20v päähän sijoituksillaan. Pitkäjänteistä sijoittamista kun tuetaan. Osa kyllä keinottelee, mutta ainakin omissa opinnoissani TKKlla on enemmän painotettu pitkäjänteisyyttä, kuin myös pörssikirjoissa joita olen lukenut. Voisiko olla niin, että julkisuudessa ääntä pitävät lähinnä keinottelijat ja pitkäjänteiset sijoittajat ovat hiljempaa, jonka takia yleinen mielikuva on tuo lyhytjänteisyys ja keinottelevuus?
No, hyvässä nosteessa olevan ja pitkään kehitetyn 40k-ropen tappaminen alkuunsa tuskin ainakaan poikii lisää rahaa kassaan.
Ei varmastikaan, mutta jokin järki siellä taustalla täytyy olla. Ei ne tyypit siellä ihan randomilla päätöksiä tee... toivottavasti.