Re: Akkoja aseissa!
Lähetetty: Su 30.11.2008 18:59
Kirjoittaja Vilkku92
Tässä on toinen puolisko viitosesta.
Akkoja aseissa! OSA 5 2/2
Huonokuntoinen hiekkatie, planeetta Nippon III, 999.M41
Joukko Harmaita ritareita ja Taistelusisaria marssivat pitkin nipponilaista tietä kohti salaista määränpäätään. Heidän tiukka kurinalaisuutensa oli lähes täydellinen vastakohta heidän mukanaan kulkevien planeetanpuolustusjoukkojen hilpeälle huolettomuudelle. Siitä huolimatta erityisesti inkvisiittori Alagoottilaa, joukon johtajaa, ärsytti suunnattomasti paikallisten sotilaiden jo toista tuntia jatkunut suunsoitto, varsinkin kun kukaan ei ollut pyytänyt näitä mukaan, puolen tunnin marssimisen jälkeen vain oli huomattu heidän pysyvän itsepäisesti mukana. Eikä asiaa auttanut inkvisiittorin vanhanaikainen suhtautuminen naisiin yleensä (tätä hän ei tosin kertonut Taistelusisarille).
Veli-kapteeni Julius, Harmaiden ritareiden komentaja, ei tiennyt mitä ajatella vapaamatkustajista. Nämä kyllä osasivat taistella, mutta veltto asenne ja epäsotilaallinen käytös eivät tuntuneet keisarillisen sotilaan ominaisuuksilta. Vähän aikaa suhtautumistaan mietittyään hän päättikin unohtaa asian ja alkaa pohtimaan Koskenkorvan menestyksen salaisuutta.
Tanizaki ja hänen miehensä... anteeksi, naisensa, eivät kuitenkaan edes huomanneet tätä puhuessaan kaikesta maan ja taivaan välissä, sekä vähän muustakin. Sakaki tosin ei keskusteluun osallistunut, mutta ei hänkään huomannut Alagoottilan ja tämän alaisten hienovaraisia vinkkejä ("Häipykää Warppiin siitä häiritsemästä!"), kymmenen litraa rauhoittavia suoraan suoneen nimittäin aiheuttaa aikamoisen lääketokkuran. Kaori (ei häntä ole unohdettu) ihmetteli, miksi inkvisitio oli lähettänyt tuommoisen joukon planeetalle, joka ei tuottanut imperiumille yhtään mitään, ja kysyi Alagoottilalta "Miksi te olette täällä?". Närkästyneenä tämä vastasi "Se ei kuulu sinulle! Tehtävämme on huippusalainen". Kaori oli hetken hiljaa ja kysyi sitten "Tunnetko kollegasi Ylägoottilan?". "Totta Warpissa tunnen", inkvisiittori sanoi, ja hänen äänensä aleni lähes kuiskaukseksi, "Se ruoja saa vielä maksaa teostaan". "Mitä hän teki". "Mitäkö teki! Ennen kuin hän lähti tänne, hän söi viimeisen suklaadonitsini! Sitä hän ei saa ikinä anteeksi".
Viiden tunnin matkanteon jälkeen päätettiin pitää pieni tauko. Terminaattoreiden kaivaessa termospulloja esiin muut Harmaat ritarit keskittyivät kiillottamaan aseitaan ja panssareitaan. Näin ollen Tomo voitti vedon. Yomi kun oli veikannut näiden taistelevan niin taitavasti ja siististi ettei heidän panssarinsa likaantuisi, Kaguran arvaus puolestaan oli teflonpinnoitetut varusteet. Taistelusisaret pitivät lyhyen rukouksen (Vain kymmenen minuuttia!) ja hörppäsivät sitten vähän ehtoollisviiniä.
Valitettavasti eräs taistelusisarien ryhmänjohtaja oli kuuluisa kahdesta asiasta: hän oli humalassa todella ilkeä, ja hänen viinapäänsä oli hyvin huono. Näin ollen hän välittömästi ensimmäisen lasillisen jälkeen alkoi räyhäämään Tanizakille. "Tapellaanko, kersantti!" ryhmänjohtaja huusi. "Enpä taida!" Tanizaki vastasi ja otti hörpyn taskumatistaan. "Eikö pelkuri uskalla? Tuliko pupu pöksyyn?", ryhmänjohtaja huusi takaisin. "Ketä sinä oikein haukut pelkuriksi?" Tanizaki huusi vihaisena, tempaisi plasmapistoolinsa ja tähtäsi sillä ryhmänjohtajaa. "Äläpä osoittele johtajaamme!" eräs taistelusisar huusi ja suuntasi boltterinsa Tanizakia kohti. "Äläs uhkaile kersanttia!" Kagura huusi ja nosti kiväärinsä sisarta kohti. Viiden sekunnin kiivaan aseiden virittelyn jälkeen sekä kaartilaiset että sisaret olivat valmiina tappamaan toisensa. Yomi ehti kuitenkin rauhoittelemaan tilannetta ennen sen pahenemista. "Rauhottukaahan nyt kaikki! Täällä on sota menossa! Voitte tapella keskenänne myöhemminkin" . Molemmat osapuolet myönsivät sen, ja laskivat aseensa. Koko välikohtaus olisi loppunut siihen, jos tyttöjen poistuessa eräs sisarista ei olisi tokaissut "Tuommoisia ne kaartin pikkulikat ovat! Heti kun tulee ongelmia niin jänistetään...". "Mitä sanoit!" Yomi huusi raivoissaan takaisin. Viiden sekunnin kiivaan aseiden virittämisen jälkeen tilanne ei todellakaan ollut parantunut.
Jos Alagoottila ei olisi ollut ilmoittanut matkan jatkuvan, olisi tullut todella rumaa jälkeä. Veli-kapteeni tekikin ovelan tempun asettumalla ritareineen riitapukareiden väliin. Marssi jatkui ongelmitta (lukuun ottamatta rankkasadetta, mutavyöryä, hirmumyrskyä ja lupsakoiden savonialaisten turistien kohtaamista), kunnes seurue saapui tietulliasemalle. Eihän sekään mikään ongelma olisi ollut, jos joku olisi älynnyt ottaa rahaa mukaan, mutta tiukan byrokratian vuoksi oli pakko aloittaa aivan keisariton paperisota.
Inkvisition taisteluosaston ja tullimiesten heitellessä toisiaan paperipalloilla Chiyolle tuli hätä, ja hän meni kysymään vapaana olevalta virkailijalta, oliko asemalla vessaa. "Kyllä on", virkailija vastasi "Mutta et voi käyttää sitä ennenkuin olet täyttänyt tämän lomakkeen. Allekirjoitus tuohon, tuohon ja tuohon". Chiyon täytettyä lomakkeen hän sai eteensä uuden ja sen jälkeen vielä uuden. "Hienoa. Nyt nämä pitää vielä leimata, niin vessankäyttöluvan anomuksen hakemus on valmis. Odota vähän niin vien nämä leimauskoneeseen". "Onko teillä ihan leimauskonekkin?" Chiyo kysyi innoissaan. "Totta kai! Pitäähän meidänkin seurata aikaamme," virkailija sanoi ja ojensi paperit vieressään istuvalle servitorille (mallia Matti 40 000 XY). Vähän ajan päästä paperit olivat valmiita, ja virkailija lähti viemään niitä aseman johtajalle. Sillä välin tullimiesten ilmavoimat (kuusi A4-paperilennokkia ja yksi A3-luokan raskas paperitukialus) olivat pakottaneet Alagoottilan miehineen ja naisineen suojautumaan kansiopinojen taakse. Jatkuvasta paperisateesta huolimatta virkailija onnistui pääsemään johtajan luokse. "Tässä olisi vessassakäyntiluvan anomuksen..." Virkailija aloitti, mutta johtaja nappasi paperit hänen tämän käsistä ja vastasi "Kiitoksia!" ennen kuin mytisteli ne ja alkoi heitellä niillä vastustajiaan ("Headshot"). Virkailija palasi takaisin nyt jo kovasti pidättelevän Chiyon luokse, antoi tälle lomakkeen ja sanoi "Hakemuksesi kanssa tuli pieniä ongelmia, joten voisitko täyttää nämä..."
Kolmen tunnin raivokkaan taistelun jälkeen matka pääsi jälleen jatkumaan. Kiitokset tästä kuuluivat Tanizakille, joka oli johtanut ryhmänsä tullimiesten sivustaan, missä heidän paperikorinsa olivat pakottaneet vastustajan vetäytymään avomaastoon, jolloin nämä joutuivat ristituleen ja luovuttivat. Matka jatkui keskeytyksettä kokonaiset kaksi tuntia ("UUSI ENNÄTYS! JIPPII!"), kunnes tiedusteluosasto Yomi & Osaka palasivat kertomaan edessäpäin olevasta väijytyksestä. Alagoottila ja Julius tulivat katsomaan, millainen väijytys oli odotettavissa. "Eihän tuolla näy mitään", Julius sanoi katseltuaan kahden metsäisen kukkulan välissä kulkevan tien reunoja. Silloin Yomi nappasi käteensä omenan (Alagoottila etsi sitä vielä kuukauden päästä) ja heitti sen tielle. Välittömästi omenan osuttua maahan kukkuloilta ponkaisi esiin kolmesataa kerettiläistä, jotka ampuivat omenan olemattomiin puolessa sekunnissa. Kaksi sekunttia sen jälkeen kolme suurta tykinammusta lensi siihen missä omena oli ollut, tehden tiehen syvän kraaterin. "Uskomatonta!", Osaka sanoi, "Se oli Valkea kuulas."
Palattuaan takaisin pääjoukon luokse Alagoottila selvitti kaikille tilanteen. "Suunnitelma on tämä; Me taistelemme tiemme väijytyksen läpi käyttäen metsiä suojanamme," Alagoottila ilmoitti. "Minkä ihmeen takia? Lähistöllä on kolme kiertotietä ja alikulkutunneli," Tomo ihmetteli. "Koska me voitamme varmasti," Alagoottila vastasi ja kohotti kätensä ja katseensa kohti taivasta, "Keisari auttaa meitä!". Puolen tunnin odotuksen jälkeen Tanizaki kysyi tältä ivallisesti "Ihmettäkö odotat?". "Kyllä. Keskikokoista."
Yllättäen keisarin sielu oli kuullut Alagoottilan avunpyynnön ja aikonut lähteä auttamaan tätä Khronen kanssa, joka puolestaan oli kuullut Yomin kiroilun. Avattuaan baarin oven he kuitenkin olivat huomanneet, että ulkona oli warppimyrsky, eivätkä olleet uskaltaneet lähteä kastumisen pelossa. Vähän ajan kuluttua molemmat olivat jo unohtaneet koko jutun, tilanneet ison tuopin (verta Khronelle, sieluja Keisarille) ja alkaneet kinastella Etelä-Warpin hallinnasta, josta myöhemmin syntyi suuri sota. Mutta se on tarina toiselle päivälle.
Alagoottila ja Julius järjestivät joukot taisteluvalmiuteen. Harmaat ritarit ja terminaattorit olisivat hyökkäyksen kärjessä, taistelusisaret antaisivat suojatulta. Tanizakin ryhmä kantaisi tavaroita. Alagoottila veti voimamiekkansa esiin ja käynnisti sen. Hän vilkaisi veli-kapteenia, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Alagoottila kohotti miekkansa ja huusi "Imperiumin sotilaat... Rynnäkköön!" heilauttaen miekkaansa merkiksi. Harmaat ritarit ja taistelusisaret karjuivat raivokkaasti syöksyessään kohti metsän suojaamia vihollisasemia tulittaen raivokkaasti kaikilla aseillaan. "Minkä takia ne huutavat noin kovasti, vaikka väijytys on vasta seuraavalla kukkulalla?" Kagura kysyi Sakakilta, joka vastasi tokkuraisena "Gaalilaadiggoaaa...".
Kaksikymmentä metriä juostuaan maa yhtäkkiä vajosi hyökkääjien painon alla, ja koko joukko tippui maan alla kulkevaan tunneliin. "Onko tämä nyt se alikulkutunneli?" eräs terminaattori kysyi toivuttuaan tärähdyksestä. "Ei, tämä vaikuttaisi vain vähän aikaa sitten kaivetulta". "Olisiko tämä kapinallisten huoltotunneli?" Alagoottila mietti, ja hänen ehdotuksensa sai kannatusta. Yomilla oli kuitenkin oma teoriansa. Tunneli oli nimittäin juuri sopiva monsterinrenkailla varustetulle custom-Chimeralle...
"No, ei ole aikaa jäädä kahville. Olemme myöhässä aikataulusta," Alagoottila ilmoitti, ja terminaattorit laittoivat termospullonsa takaisin laukkuun. "Laskelmieni mukaan tämä tunneli vie suoraan kohteemme luokse. Jos seuraamme sitä, voimme päästä perille huomaamatta," eräs teknopappi sanoi. "Kukas sinä oikein olet?" Osaka kysyi. "Kortonki-Kallen haamu," teknopappi vastasi ja katosi savupöllähdyksen säestämänä. "No, emmeköhän me voi uskoa teloitetun hullun haamua maanalaisessa käytävässä, jos ylimäinen johtajamme on kultaiseen valtaistuimeen kytketty raatojumala. Mars matkaan!" veli-kapteeni sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Tanizaki asettui kuitenkin vastahankaan. "Ehdotan, että nukumme yön yli ennen kuin jatkamme matkaa". "Ei missään nimessä! Olemme jo nyt myöhässä aikataulusta!" veli-kapteeni vastasi päättäväisesti. "Mutta kun me ollaan marsittu kohta, öh, aika pitkään. Pitäähän sitä välillä levätäkkin". "Ehdimme levätä myöhemminkin. Mutta nyt on kiire!". "Et jätä vaihtoehtoja," Tanizaki sanoi uhkaavasti, ja veti esiin kaksi vesipyssyä. "Tämä on ladattu painomusteella..." hän sanoi ja näytti punaista vesipyssyä "... tämä vihreä taas mustikkamehulla. Jos vedän liipaisimesta, kiiltävä panssarisi saa vaikeasti pestäviä tahroja". Veli-kapteeni kauhistui. "Et uskaltaisi!" hän sanoi. Mutta sitten hän sai idean. "Saat kymppitonnin, jos lasket aseesi". Tanizaki joutui nyt vaiken valinnan eteen. Toisaalta häntä väsytti hyvin paljon, toisaalta hän ei periaatteesta kokaan kieltäytynyt kymppitonnista. Tosin hän ei periaatteesta koskaan jättänyt lepoakaan väliin, eikä hän periaatteesta myöskään luistanut periaatteistaan (ainoastaan muokkasi niitä silloin tällöin). Pattitilanteesta oli tulossa pitkä.
"Äänestetäänkö asiasta?" Alagoottila ehdotti hetken päästä. "Sopii minulle! Voittaja saa tahtonsa läpi," Julius sanoi. "Ja kymppitonnin!" Tomo lisäsi. "Selvä. Sovitaan sitten niin," Alagoottila sanoi, "Käsi pystyyn ne, jotka haluavat jatkaa matkaa". Taistelusisaret, ritarit ja inkvisiittori (sekä Osaka) nostivat kätensä pystyyn, mutta Tomo puuttui peliin. "Hah, te ette saa äänestää täällä!" hän sanoi. "Miten niin muka emme saa äänestää? Kielletäänkö se muka laissa?" eräs taistelusisarista kysyi, ja kaikki räjähtivät nauramaan. Tomo kuitenkin kaivoi esiin lakikirjan, jonka kannessa luki Nippon III:n planeettacohtaizet lait, avasi sen äänestyslain kohdalta ja luki "Nippon III:n äänestyzlaci, 1. säädös,
2. momentti: ääneztyzoiceuz on caicilla täyzi-icäizillä planeetalla tai ciertoradalla olezcelevilla ihmizillä, lucuunottamatta zotilaallizizza tehtävizzä tai circon palveluczezza toimivia hencilöitä. Melko selvää tekstiä minusta". "Ei minusta," eräs terminaattori totesi, "Liian hankala luettava. Miksi se edes on kirjoitettu tuolla tavalla?". "No, onhan tämä lakikirja sentään viisituhatta vuotta vanha. Laki ei ole muuttunut niistä ajoista yhtään, joten oikeinkirjoitustakaan ei ole tarvinnut muuttaa".
"No niin, sitten käsi ylös ne jotka haluavat nukkua yön yli," Alagoottila sanoi. Koko Tanizakin ryhmä Osakaa lukuunottamatta (sekä Osaka) nostivat kätensä pystyyn, mutta eräs taistelusisar puuttui peliin. "Hah, ette saa äänestää. Lakinne kieltää sen". "Itse asiassa ei," Tanizaki sanoi, "Iltavapaa alkoi kymmenen sekunttia sitten, ja lakien mukaan me emme silloin toimi sotilaallisissa tehtävissä". "Mutta poikkeustilan aikana kaikkien on oltava taisteluvalmiina viiden minuutin varoitusajalla, mikä lasketaan sotilaalliseksi tehtäväksi," veli-kapteeni Julius muistutti, "Toisin sanoen ette saa äänestää". "Mutta mehän olemme sodassa! Poikkeustila julistetaan, jos rauha on kestänyt yli kaksi vuotta," Chiyo valisti Juliusta. Näin ollen äänioikeutettujen enemmistön kanta voitti, ja kaikki etsivät mukavat asennot. Samalla tehtiin planeetan historiaa: ensimmäisen kerran kahteensatataan vuoteen jostain asiasta äänestettiin virallisten vaalien ulkopuolella (yleensä ylemmässä asemassa olevat henkilöt jyräsivät muiden mielipiteen). Planeetan onneksi Alagoottila ei tiennyt lain olleen tarkoitettu eduskuntavaaleihin, joissa valittu eduskunta valitsi kuvernöörin ja sääti lakeja (lue: pelasi korttia kaksi tuntia joka viikko). Ainoat sallitut hallintomuodot nimittäin olivat diktatuuri ja kommunismi, jolloin demokraattinen järjestelmä olisi johtanut laajamittaisiin puhdistuksiin.
Tomo heräsi aamulla linnunlauluun ja kastematohyökkäykseen. Hän kohottautui istumaan ja katseli ympärilleen. Tunnelin seinät näyttivät multaisilta, ja heidän pudotessaan tekemänsä reikä näytti oudosti samankokoiselta kuin aikaisemmin. Verilammikot loistivat poissaolollaan, eikä ruumiita näkynyt missään. Hitaasti kauhu valtasi Tomon mielen, ja hän huusi "Hälytys! Meidän kimppuumme ei hyökätty eikä hyökätä! Taisteluasemiin!". "Rauhoitu! Kimppuumme ei hyökätty, koska vihollinen ei tiedä, missä olemme," Chiyo rauhoitteli tätä. "Kyllä myö tiijetään, jotta työ ootta siellä! Myö vaan ei jaksettu hyökätä, kun viikonloppu alako justiisa!" kuopan reunalta huudettiin. Samassa Sakaki nousi istumaan. Huonovointisen näköisenä hän sanoi "Päätä särkee... Ja aivan kuin joku olisi syönyt minun suulla kissanpaskaa!".
Osaka kulki heidän ohitseen kantaen meltapyssyään rintansa päällä. "Kersantti nukkuu vielä," Osaka selitti ihmetteleville ystävilleen, käveli sitten Tanizakin luo, potkaisi tätä ja karjaisi "Ylös siitä, keisarauta! Aamu on jo pitkällä! Voi Khrone, nouse ylös!". Tanizaki nousi ylös Osakan noitumisen ja potkimisen saattelemana, puki varusteensa Osakan noitumisen ja potkimisen saattelemana ja ripusti aseensa vyölleen Osakan noitumisen ja potkimisen saattelemana.
Pian kaikkien katseet kuitenkin kääntyivät kohti ähkivää, heiluvaa metallikasaa, josta välillä erottui pää, välillä joku muu ruumiinosa. Inkvisiittori huusi tytöille "Nyt kun olette hereillä, niin voisitteko tulla auttamaan Juliuksen nostamisessa? Sen panssarin tukiranka meni rikki eikä me saada sitä ylös". "Miten ihmeessä se meni rikki? Eihän tuommoista saa hajalle mitenkään," Sakaki ihmetteli, "Ja missä warpissa me oikein ollaan?". "Kuules, tämän takuu meni umpeen jo viisituhatta vuotta sitten," Julius vastasi, "Ja me ollaan maanalaisessa tunnelissa". Tytöt tulivat auttamaan, ja pian veli-kapteeni olikin jo jaloillaan. Kiitos siitä kuului pitkälti Sakakin repusta löytyneelle dynamiittipötkölle, jonka räjähdysvoimalla raskas terminaattoripanssari saatiin kammettua ylös. "Kiitoksia! Harmi vaan että kukaan ei osaa korjata tätä. Tehtävän suoritus viivästyy nyt huomattavasti". "Enpä usko," Tomo sanoi ja karjaisi sitten "Täällä on kauan kadoksissa ollut STC!". Mutta ketään ei ilmestynyt. "Outoa," Tomo ihmetteli hiljaa, "Kyllä se televisiossa toimi".
Myöhemmin samana päivänä joukko kömpi jälleen maanpinnalle(teipillä korjaa mitä tahansa). Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja puro solisi, maisema oli kuin suoraan Disneyn animaatioista. Äänimaailma tosin muistutti enemmän hevikonserttia. "Kohteemme on tuo leipomo. Mutta ensin meidän on päästävä läpi tuosta kaaoksenpalvojien kokouksesta!" inkvisiittori huusi, ja sekä ritarit että sisaret ryntäsivät päitään heiluttavaan väkijoukkoon aseet laulaen.
Paniikki levisi sekunneissa koko ihmisjoukkoon, kun boltterien ammukset räjäyttivät juhlijoiden ruumiita kappaleiksi ja voima-aseet leikkasivat lihaa kuin Kuopion kaupunki koulutoimen määrärahoja. Ennen kirkkaanvihreä ruohokenttä muuttui hetkessä verenpunaiseksi, eikä mihinkään voinut astua tallaamatta ruumiiden päälle. Järjetön teurastus jatkui, kunnes jaloillaan seisoivat vain iskuosasto ja näiden kaartilaisvahvistukset (tasan kahdeksan naista). Eräs taistelusisar katsoi näitä vahvistuksia, jotka seisoivat järkyttyneinä näkemästään. "Kuulkaas, kyllä tämä minustakin muistutti enemmän hevikonserttia kuin kultin kokousta, mutta eiköhän inkvisiittori tiedä asiat paremmin", taistelusisar sanoi näille. Samassa kyseisen inkvisittorin suunnasta kuului huuto "Hei! Tämä olikin hevikonsertti eikä mikään kulttikokous! Olipa valitettava erehdys."
He kuulivat eräältä henkitoreissaan viruvalta hevarilta, että heidän hyökätessään soittamassa oli ollut kaappihevibändi Kaappihevibändi, joka oli aloittelemassa kappaletta Kaappihevibändi uudelta albumiltaan Kaappihevibändi. Näiden jälkeen soittovurossa olisi ollut mariinimetallia soittava Fenris, joka oli tehnyt hitin Thunderhammer Smashed Face. Kaikkien viattomien hevareiden muistolle pidettiin puolen minuutin hiljainen hetki, jonka aikana sai toki puhua. Sitten asteltiin juhlavin askelin leipomon ovesta sisään.
"Ostan koko varaston", Alagoottila ilmoitti leipurille, ja Julius joutui kutsumaan lantikan tavaroiden kuskaamiseen. "Kysyn vielä kerran, että minkä warpin takia emme laskeutuneet suoraan tänne", hän kysyi närkästyneenä kantaessaan kahtasataa omenatorttua tankin kuljetustilaan. "No pitäähän teidänkin nyt sentään vähän liikuntaa saada. Alatte muuten pulskistua", Alagoottila vastasi. "Siis tulitteko te tänne asti hakeaksenne LEIVOKSIA?" Yomi kysyi tyrmistyneenä. "Ei nyt aivan", eräs ritari vastasi kantaessaan uunia, "Listalle kuuluivat myös reseptit ja keittiötarvikkeet". "Ylimmät käskynhaltijat, joita myös Isoiksi kihoiksi kutsutaan, sanoivat Keisarin halunneen Galaksin parhaita leivoksia, joten me lähdimme hakemaan niitä", toinen ritari selitti, "En tosin ymmärrä mitä Hän niillä tekee, mutta kai sillekin jokin syy on".
Pian nämä jo huristelivat poispäin vessasta tulevan inkvisiittorin juostessa huutaen perässä. "Uskoni johtoportaaseemme kärsi kovan kolauksen. Keisaria luukuunottamatta, tietenkin", Kagura sanoi. "Nyt olen kyllä nähnyt kaiken", Yomi ajatteli ääneen tasan kymmenen sekunttia ennen Iloiset Kaksipäiset Mielisairaat Orgynit ry:n paraatia.
Koska kuvernaattori Kvartsinikkarin kesämökille oli vielä matkaa, liikkeelle lähdettiin välittömästi pullakahvien jälkeen. Koska kahvi ja pulla olivat loppuneet, piti tyytyä teehen ja pipareihin. Osaka lähetettiin etsimään ajoneuvoa ajokortittomuudestaan huolimatta samalla, kun muut jatkoivat matkaa jalan.
"Saisi Osaka jo tulla! Alkaa väsyttää tämä marssiminen!" Tomo huusi tarpeettoman kovalla äänellä, "Varsinkin kun pitää raahata kersanttia perässä! Se on teidän vuoro nyt!". "Eikä ole! Me voitettiin rehellisesti huijaamalla, sinä saat raahata loppumatkan! Se on vain hyväksi", Kagura vastasi tarpeellisen kovalla äänellä. "Krooh... Pyyh... Krooh... Pyyh...!" Tanizaki kuorsasi aivan liian kovalla äänellä. "Zeich niinkuin jo olichi!" tien tukkinut kaaoslordi huusi juuri sopivan kovalla äänellä, "Me teidät vangeikchi otamme! Heil Abaddon!". "Tismalleen!" hänen paikallisista kapinallisista ja muutamasta kaaosmariinista koostuvat joukkonsa säestivät vaikuttavan kovalla äänellä. "Voi..." Sakaki sadatteli negatiivisesti kovalla äänellä.
Kovien äänten sekamelska oli riittävä jopa Tanizakin herättämiseksi. Tokkuraisena hän kömpi pystyyn huomatakseen tuijottavansa lähes sadan miehen pyssynpiippuja. "Voisiko joku kertoa, mitä Warppia täällä on oikein tapahtunut?" hän kysyi, "Ja miten tuo johtaja näyttää niin tutulta?". Kaaoslordin kasvoilta olisi voinut lukea hämmästyksen, jos tällä ei olisi ollut kypärää päässään. "Gott im himmel, te kuollutkaan ettekö? Paljon laukaukchia minä kuulin". "Voisitko kertoa kuka olet?" Yomi kysyi. "Anteekchi että epäkohteliach olin! Minä kaaochlordi Ülrich von Himlerhitlergoebbelsgöeringstrausenbergdingledongledungleulb olen, ja minä teidät uhrattavakchi aikaichemmin määrächin. Oikealla puolellani adjutanttini Adolf Hitlerjugend zeichoo. Heil Abaddon!"
"Ja mehän ei antauduta ilman taistelua! Te voitte viedä henkemme, mutta te ette voi viedä vapauttamme! Kaaoksen kätyrit eivät koskaan voita Hänen joukkojaan! Tapahtui meille mitä tahansa, Imperiumi voittaa lopulta! FOR THE EMPEROR ja sitä rataa!" Kagura huusi hurmiossa. "Te hulluja olette!" kaaoslordi vastasi "Meitä paljon enemmän kuin teitä on!". "Tämä ei ole hulluutta. TÄMÄ ON NIPPON III! Tulkaa lähemmäksi niin potkaisen teidät kaivoon!" Kagura huusi takaisin.
Syntyi armoton pattitilanne. Kumpikin osapuoli tarttui aseisiinsa, muttei uskaltanut tehdä mitään. Tytöt pelkäsivät kuolevansa, jos avaisivat tulen, kapinalliset puolestaan halusivat vankeja. Kagura silmäili vatustajiaan, joita oli paljon enemmän. Von Himlerhitlergoebbelsgöeringstraussenbergdingledongledungleulb silmäili vastustajiaan, joita oli huomattavasti vähemmän. Tomo pelasi kivi-paperi-sakset-peliä erään kaaosmariinin kanssa. Kaikki muut osoittelivat vastapuolta aseillaan. Paitsi tietysti kiertävä pelimanni, joka soitti haitarillaan säkkijärven polkaa.
Pian alkoi kuitenkin kuulua telaketjujen kilinää. Eräs kaaosmariini meni katsomaan, mistä se kuului, mutta juoksi pian takaisin huutaen "Achtung! Panzer!". Kaaoslordi ei uskonut tätä, ja vastasi "Ziellä mitään tankkia ole, pelkkä traktori vain... Zum teufel! Panzer!". Valtava Baneblade jyrisi tietä pitkin, kunnes pysähtyi heti tyttöjen takana. "Hätäilkö älkää!" kaaoslordi sanoi kääntyen miestensä puoleen, "Meillä Lachkanuunoita on!". Valitettavasti koko hänen joukkonsa oli ottanut jalat alleen. Teräshirviön jokainen ase kääntyi kohti lordia. Tuijotettuaan vähän aikaa kauhistuneena suoraan häntä kohti osoittavaa valtavaa tykinpiippua hän tokaisi "Auf wiedersehen!" ja juoksi pois. "Tuli kyllä kreivin aikaan," Yomi sanoi. "Meillä oli onnea matkassa," Sakaki totesi. "Kukahan sitä ohjaa?" Chiyo mietti. Pian kuskin luukku aukesi, ja Osakan pää nousi ylös. "Tiesittekö, että tässä on puoliautomaattinen tähtäysjärjestelmä".
Pienessä Hiroshiman kylässä huoltoasemanpitäjä Matti Mutikainen katseli autiota tietä ja huokaisi syvään. Tämä oli joskus vilkas tie, mutta nykyään tätä ei käytä enää juuri kukaan hän ajatteli. Jos asiakkaita ei ala kohta näkyä, pitää panna lappu luukulle. Samassa pihaan jyristeli Keisarillisen Kaartin Baneblade-panssarivaunu. Komentajan luukku aukesi, ja planeetanpuolustusjoukkojen naiskersantti nousi ylös sanoen "Tankki täyteen!"
Kuvernööri Kvartsinikkari käveli huolestuneena ympäri kesämökkinsä pihaa. Aivan kuin sotilaiden tunaroinnissa ei olisi tarpeeksi, komissaari Kanerva ja inkvisiittori Ylägoottila olivat alkaneet kisata siitä, kumpi keksii enemmän syitä teloittaa ihmisiä, eikä joukkueesta ollut enää paljon jäljellä. Kapteeni Sörselsönin toimenpiteet eivät asiaa paljon auttaneet, kuten arvata saattaa. Pian pensasaidan läpi rysäytti superraskas tankki, josta hyppäsi pois joukko naissotilaita. "Anteeksi että ollaan myöhässä, oli vähän ongelmia kaaoksenpalvojien kanssa!" Tanizaki sanoi kuvernöörille. "Pois, menkää pois! Teitä ei tarvita täällä!" kuvernööri vastasi tälle. "Hävytöntä! Me matkataan useita päiviä jotta päästäisiin tänne, ja meidät käännytetään pois jo nyt!" Tanizaki vastasi vihaisesti, "Ei käy!". "Tämä on omaksi parhaaksenne," kuvernööri sanoi painokkaasti, "Teitä ei todellakaan kaivata tänne. Asiat ovat jo muutenkin tarpeeksi huonosti. Menkää pois!". "No hyvä on sitten, jos meitä ei täällä kaivata," Tanizaki sanoi, ja hyppäsi takaisin tankin kyytiin. Baneblade kääntyi hitaasti ja alkoi sitten rullata poispäin. Kvartsinikkari rauhoittui hieman. Hän oli kuullut Tanizakin ryhmästä paljon, eikä suinkaan hyvää.
Vähän matkan päästä tankki kuitenkin pysähtyi, ja sen torni alkoi hitaasti kääntyä takaisin kuvernööriä päin. Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään tykki jyrähti, ja räjähdyksen paineaalto lennätti koko joukkueen maahan. Kuvernööri nousi ylös ja katsoi mitä vahinkoa laukaus oli tehnyt. Mökki vaikutti olevan kunnossa. Kasvihuoneellekkaan ei ollut käynyt mitään. Myös pihakeinu ja perunamaa olivat kunnossa. Sitten hän vilkaisi huussia...
Tytöt eivät poispäin huristellessaan kuulleet moottorin pauhaamiselta veret seisauttavaa "EEEEIIIIIII!" huutoa, huussissa olleen kanervan kiroilua, eivätkä sitä seurannutta ivanaurua tai pistoolin laukausta. He vain ajoivat poispäin kohti auringonlaskua hymyssä suin, valmiina uusiin seikkailuihin. Joita komissaari Hirohito, Banebladen entinen omistaja, heille tulisi järjestämään.
Samaan aikaan terralla
Astropaatti Elovenaus oli saanut kiireellisen viestin Cadialta. Hän saneli sen kirjuriservitorille, joka antoi viestin lähetille. Lähetti vei viestin mahdollisimman nopeasti ylimmille käskynhaltijoille. Näistä eräs otti viestin käteensä ja luki sen ääneen: "Kiireellinen viesti Ylimmille käskynhaltijoille: Täydellinen omeletti tehdään kahdesta kananmunasta. Aloittelijat lisäävät maitoa, mikä on virhe..."
Sain viimeinkin valmiiksi. Älkää kysykö miksi kesti niin kauan, niin en valehtele. Jatkoa ei todennäköisesti ole enää tulossa, joten siihen loppui se saaga. Kiitokset kaikille jotka ovat jaksaneet lukea ja pistää palautetta, sekä etukäteen niille, jotka vielä tulevat lukemaan ja kommentoimaan. Over and out