Foo Bar kirjoitti:Olen hieman huvittuneena seurannut miten warhammerin kaltaisesta pelistä on yritetty tehdä kilpaurheilua, vaikka sen lähtökohta on (tässäkin mainittu) hauska ajanviete, jossa (btw) heitellään noppaa.
Tuosta kirjoittelusta nousee esiin se kysymys, kuinka tärkeää on muovisotilailla voittaminen?Foo Bar kirjoitti:Tähän liittyen kuulee yllättävän usein, voittoihin liittyviä
Kilpailemiseen tarvittaisiin tukevat säännöt ja jokaiseen pöytään tuomari, kuten faban 3. laitoksessa suositeltiin. Kumpikaan ei käytännössä toteudu, pelin sääntöjä ja faqeja naureskellaan, eikä turnauksien pyörittämiseen ei ole saatavilla riittävästi tuomareita.
Tuohan on ihan normaali vakiokommentti. Miksi sitä ei saisi sanoa, jos se kerran on totta? Vähentääkö urheilussa jonkin joukkueen mestaruutta se, että välierävastustaja oli helppo? Usein joukkueet itsekkin myöntävät tuollaiset tilanteet, ettei hyvän olon tunne hiivi puseroon, vaan tiedostetaan voittojen syyt ja vastuksen koventuminen.Foo Bar kirjoitti:'onko se nyt niin ihmeellistä, sehän pelas armeijalla X'
Tietysti on iso ero siinä, miten asian ilmaisee; halventavasti, vai mielipiteenä. "Kyllä tuolla armeijalla pitääkin voittaa", "Apinakin voittaa tuolla listalla". Ensimmäinen on rehellinen toteamus listasta, jälkimmäinen pelaajan halventamista.
Omassa peliporukassa muodostui aikanaan sarkastinen käsite: "taitopelaajan voitto". Kyseisessä tapauksessa pelasin HE maagipatterilla alkuperäistä komeettaa ja muutamalla taialla pudotin rundissa ~700 pistettä vastustajan welffeistä. Voitin magianopat suhteella 4/1. Peli oli muuten äärimmäisen tylsä ja sen tiesi jo listan tekovaiheessa. Mikäli ei tiedä tekevänsä ja yrittävänsä luoda tappolistaa, niin aika harvinaisesta vahingosta on kysymys. Jos onnistuu tekemään sen über-X listan ja vastustajat huomauttavat siitä, niin sehän kertoo vain pyrkimyksen onnistuneen.
Pelaajissahan on ns. pehmeiden pisteiden kannattajia ja vain kovat pisteet leiri. Itse warhammerissa kannatan pehmeiden pisteiden käyttöä. Koska peli ei olosuhteiden takia täytä puhtaan kilpailun vaatimuksia, niin pehmeät pisteet sopivat kokonaiskuvaan. Mikäli warhammereissa aletaan pelaajille jotakin "taitoa" määrittelemään ja sitä pitäisi pyhänä asiana kunnioittaa, niin kyllähän esimerkiksi maalaus on erittäin selkeä: sitä eivät nopat tai matchup sotke. Samoin itse lista on selkeä taidonnäyte, lähes "auto-win" on legendaarinen tavoite, johon vain todellinen mestari pystyy.
Muutamia kertoja on turnauksien voitto mennyt sivusuun, koska olen käyttänyt lainattua (palkkamaalattua armeijaa), mutta onhan niillä napeilla kuitenkin ansainnut osallistumisensa "täysin maalattu" -turnaukseen. Mikäli olisin saanut maalauspisteitä kuten itse maalanneet, niin olisiko noissa tapauksissa voinut sanoa, että pelaaja voitti taidoillaan? Kuka hyvä maalaaja hankkii parhaan pelaajan, kuka pelaaja hankkii parhaan maalaajan? Onhan pelitaidoista (tai noppatuurista) annettava "best general" -juuri sitä varten, että pelipuoltakin kunnioitetaan. "Turnauksen paras warhammer harrastaja" (Overall winner) on toisaalta pelin luonnetta ajatellen hyvä pääpalkinto.
Käytän noita omia kokemuksia esimerkkeinä, mutta en pidä itseäni mitenkään esimerkillisenä warhammer harrastajana (kaverit voi todistaa). Osaan kuitenkin eritellä käymistäni turnauksista ne, jotka ovat ratkenneet edukseni:
-Nopalla
-Listalla
-Matchupilla (listalle sopiva vastustaja)
-Huolellisella valmistautumisella (kirjoitettu armeijalle fluffit yms.)
Kaikkein parhailta tuntuu kuitenkin ne tapahtumat, joissa on pelannut itse maalatulla armeijalla ja ns. reilulla listalla.
Olen toisaalla hieman käynyt keskustelua siitä, miten warhammerin pelityyli on muuttunut vuosien varrella, niin onhan sitä tapahtunut. Pehmeitä pisteitä on pudotettu pois ja häröskenaarioita karsittu, mikä sitten on pelille parhaaksi, tiedä häntä.
