Re: Hammerhead "5. luku 9.11!"
Lähetetty: Pe 26.12.2008 12:34
6. luku
A-osa
Demokleen kaartilaiset taistelivat Tulisoturien rinnalla örkkejä vastaan. He olivat aluksi epäluuloisia ”pelastajiaan” kohtaan, mutta epäluulo vaihtui vähitellen kunnioitukseksi Xenoksien vaarantaessa henkensä heidän planeettansa ja perheidensä takia.
Kunnioitus oli molemminpuolista. Tuli-kastilaiset oppivat, että jokainen ihminen taistelee raivoisasti puolustaessaan kotiaan ja omaisiaan. Nämä omaiset oli otettu evakkoon joko Ilma-kastin aluksiin, tai tilan loppuessa liittolaisten linjojen taakse.
Kaartilaiset pyrittiin varustamaan samoilla varusteilla kuin muutkin Tau-imperiumin sotilaat, mutta koska tarpeita oli vähän omiinkin tarpeisiin, monet joutuivat tulemaan toimeen Las-kivääreillä ja Flak-liiveillä.
”Lipas!” kersantti Jacobs karjui tulitaistelun järkyttävän melun yli. ”Tässä kessu!” huusi alokas Robertson heittäessään hänelle pulssikiväärin lippaan. Jacobs, hänen ryhmänsä ja muutama muu ihminen, kaksi Kroottia sekä kahden Tuli-soturiryhmän rippeet olivat linnoittautuneet kaupungin laidalla sijaitsevalle kukkulalle.
Heidän asemansa koostuivat häthätää kootusta rautaromusta, luhistuneiden talojen betonista ja muutamasta kiinteästä Autokanuunasta. Ja se näytti siltä kuin se olisi voinut kaatua aivastuksesta.
Se oli kuitenkin kestänyt örkkien rynnäkköjä jo kuusi tuntia, ja yksikään puolustaja ei ollut vielä kaatunut. Se tulisi kuitenkin muuttumaan nopeasti, sillä örkkien hyökkäykset olivat kasvaneet niin lukumäärässä kuin raivokkuudessakin.
Jacobs iski lippaan kiinni aseen tukissa olevaan pesään ja alkoi ampua tarkkoja laukauksia etenevään massaan. Silloin jostain lensi epätavallisen tarkka örkkiammus suoraan hänen käteensä, ja Jacobs lyyhistyi barrikadin taakse.
Ryhmän lääkintämies ryntäsi hänen luokseen, ja alkoi tutkia vuotavaa haavaa. Samaan aikaan kohahdus kulki ryhmän lävitse. Örkkien takaa heitä kohti kaahasi valtava tankki, ja örkit väistivät sen edestä jotta eivät murskaantuisi sen valtavien telaketjujen alle.
Tuo entinen Baneblade oli ”tuunattu” örkki-standardien mukaan, eli päätykkiä oli kasvatettu entisestään, moottorin nopeutta ja kiihtyvyyttä oli lisätty roimasti ja tietenkin tankki oli saanut mattapunaisen maalipinnan. Lisäksi joka paikkaan oli lisätty parvekkeita ja tasanteita joilta pojat pääsisivät ampumaan sydämensä kyllyydestä isoilla ja ennen kaikkea meluisilla aseilla. Mutta eniten pelkoa kaartilaisissa ja Tulisotureissa herätti valtava piikikäs tela tankin edessä. Se oli veren tahrima, ja lähestyi heitä koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.
Ensimmäisenä horroksesta heräsi Jacobs joka oli saanut tarpeeksi voimia noustakseen seisomaan. Hän nappasi repustaan tehokkaan kenttäradion samalla kun muut alkoivat ampua Banebladea huonolla menestyksellä.
”Täällä ryhmä Gamma Kahden kersantti! Tarvitsemme välittömästi panssarintorjuntatukea sijainnissa 56-93! Toistan, tarvitsemme välittömästi panssarintorjuntaa!” Jacobs painoi kuuloketta tiukemmin korvalleen mutta vastausta ei kuulunut
Kaikki odottivat henkeään pidätellen kun Jacobs toisi avunpyynnön. Ikuisuudelta kestäneen ajan jälkeen Jacobs kuuli vastauksen: ”Piranha yksi-kolme vastaa. Meillä on mukana fuusiotykki ja etsijä-ohjuksia. Se tankinkuvatus aukeaa kuin peltipurkki!” Kirkas, selvä ääni sanoi. ”Selvä. Kohde on maalattu!” Jacobs huusi ja katsoi samalla yhteen pathfinderiin joka nyökkäsi ja napsautti aseensa piipun päällä olevan kohdeosoittimen päälle.
”Lähestymme kohdetta. Kestäkää vielä hetki!” Baneblade lähestyi ja örkit ulvoivat riemuissaan samalla kun konekiväärisarjat pyyhkivät barrikadia. ”Viisi. Neljä. Te pojat ja tytöt haluatte pitää päänne matalana! Kaksi. Yksi.” Juuri kun näytti että valtavaa petoa ei voisi enää pysäyttää, sen takaa lensi pieni sinisenä hohtava hahmo joka laukaisi kiitävän savuvanan kohti herkkiä moottoritiloja. Räjähdys repi ilmaa ja örkkejä tippui torneista ja tykkipaikoilta. Piranha ampui toisen ohjuksen ja heti perään sinisenä leiskuvia fuusio-ammuksia. Mutta ennen kuin Baneblade ehti tuhoutua lopullisesti, yksi örkki, joka ei ollut kuollut tulimyrskyssä, ampui sarjan shootastaan kohti Piranhaa.
Ammukset repivät hennon aluksen pohjaa ja se alkoi pudota kuin kivi savuttaen samalla oikeanpuoleisesta moottoristaan. ”Menetän hallinnan! Kaikki järjestelmät punaisella! Yritän oikaista!” Kaikki kukkulalla seurasivat pilotin epätoivoista taistelua pelastaa Piranha. Sen syöksy alkoi oikaistua –muttei ajoissa. Alus syöksyi maahan n. 100 metriä heidän asemistaan.
Hetken hiljaisuuden jälkeen radio räsähti, ja pilotti yski muutaman kerran kunnes sai äänensä toimimaan. ”Minä… Taisin murtaa jalkani. Molemmat. Kaverini on tajuton tai kuollut. Saattaisin tarvita hiukan apua.” Jacobs nosti aseensa kädestään välittämättä. ”Mennään hakemaan pelastajamme pois tuolta! Te!” Hän osoitti viittä Tulisoturia. ”Antakaa suojatulta!” ”Kyllä Shas’Ui!” Yksi heistä huusi unohtaen että puhui ihmiselle.
Jacobs, hänen ryhmänsä ja muutama Tau juoksivat kohti savuavaa Piranhaa samalla kun toisen ryhmän raivokas pulssituli kaatoi örkkejä heidän tieltään. Jacobs hyppeli viimeisten kuoppien ja kivien yli ja pysähtyi Ohjaamon viereen. Krootit huusivat ja hyppäsivät örkkien niskaan ja alkoivat hakata päitä ja raajoja irti vimmoissaan. ”Ampukaa ampukaa! Suojatkaa kessua!” Pilotti oli riisunut kypäränsä ja hänen lyhyt oranssi hiuspalmikkonsa heilui tuulessa. Nainen yritti hymyillä heikosti mutta se vaihtui nopeasti tuskan irveeseen. ”Hän on elossa!” pathfinder huusi tunnustellessaan ampujan pulssia. Jacobs avasi pilotin valjaat ja nosti naisen olkapäilleen. Pathfinder koppasi ampujan ulos, ja nosti tämän olkapäilleen matkien Jacobsia.
Kersantti juoksi kohti barrikadia minkä jaloistaan pääsi. Hän kompuroi epätasaisessa maastossa mutta pysyi pystyssä. Samassa hän näki valtavan Orca –pudotusaluksen laskeutuvan taivaista. Sen luukut avautuivat ja Jacobs juoksi vauhtiaan hidastamatta ramppia ylös. Ennen kuin lääkintämiehet nappasivat pilotin häneltä ja istuttivat Kersantin penkille seinänviereen tämä kuiskasi Jacobsin korvaan "Kiitos."
Heti kun viimeinenkin sotilas oli saatu sisään, luukku sulkeutui ja Orca nousi kohti avaruutta jättäen örkit karjumaan harmissaan maan pinnalle.
”Selvittiin pojat!” Robertson huusi ja muut kaartilaiset ryhtyivät laulamaan. Kun Orcan pilotit katsoivat närkästyneinä taakseen, he huomasivat hämmästykseen selvinneiden Tulisoturien ja Kroottien yhtyneen ilonpitoon.
Kuudennesta luvusta tulisi muuten ihan älyttömän pitkä niin jaoin sen kahteen osaan. Ja sitä toista en ala kirjoittamaan ennen kuin tulee kommenttia. Luettu yli 700 kertaa mutta ehkä 5 henkeä kommentoinut?!
A-osa
Demokleen kaartilaiset taistelivat Tulisoturien rinnalla örkkejä vastaan. He olivat aluksi epäluuloisia ”pelastajiaan” kohtaan, mutta epäluulo vaihtui vähitellen kunnioitukseksi Xenoksien vaarantaessa henkensä heidän planeettansa ja perheidensä takia.
Kunnioitus oli molemminpuolista. Tuli-kastilaiset oppivat, että jokainen ihminen taistelee raivoisasti puolustaessaan kotiaan ja omaisiaan. Nämä omaiset oli otettu evakkoon joko Ilma-kastin aluksiin, tai tilan loppuessa liittolaisten linjojen taakse.
Kaartilaiset pyrittiin varustamaan samoilla varusteilla kuin muutkin Tau-imperiumin sotilaat, mutta koska tarpeita oli vähän omiinkin tarpeisiin, monet joutuivat tulemaan toimeen Las-kivääreillä ja Flak-liiveillä.
”Lipas!” kersantti Jacobs karjui tulitaistelun järkyttävän melun yli. ”Tässä kessu!” huusi alokas Robertson heittäessään hänelle pulssikiväärin lippaan. Jacobs, hänen ryhmänsä ja muutama muu ihminen, kaksi Kroottia sekä kahden Tuli-soturiryhmän rippeet olivat linnoittautuneet kaupungin laidalla sijaitsevalle kukkulalle.
Heidän asemansa koostuivat häthätää kootusta rautaromusta, luhistuneiden talojen betonista ja muutamasta kiinteästä Autokanuunasta. Ja se näytti siltä kuin se olisi voinut kaatua aivastuksesta.
Se oli kuitenkin kestänyt örkkien rynnäkköjä jo kuusi tuntia, ja yksikään puolustaja ei ollut vielä kaatunut. Se tulisi kuitenkin muuttumaan nopeasti, sillä örkkien hyökkäykset olivat kasvaneet niin lukumäärässä kuin raivokkuudessakin.
Jacobs iski lippaan kiinni aseen tukissa olevaan pesään ja alkoi ampua tarkkoja laukauksia etenevään massaan. Silloin jostain lensi epätavallisen tarkka örkkiammus suoraan hänen käteensä, ja Jacobs lyyhistyi barrikadin taakse.
Ryhmän lääkintämies ryntäsi hänen luokseen, ja alkoi tutkia vuotavaa haavaa. Samaan aikaan kohahdus kulki ryhmän lävitse. Örkkien takaa heitä kohti kaahasi valtava tankki, ja örkit väistivät sen edestä jotta eivät murskaantuisi sen valtavien telaketjujen alle.
Tuo entinen Baneblade oli ”tuunattu” örkki-standardien mukaan, eli päätykkiä oli kasvatettu entisestään, moottorin nopeutta ja kiihtyvyyttä oli lisätty roimasti ja tietenkin tankki oli saanut mattapunaisen maalipinnan. Lisäksi joka paikkaan oli lisätty parvekkeita ja tasanteita joilta pojat pääsisivät ampumaan sydämensä kyllyydestä isoilla ja ennen kaikkea meluisilla aseilla. Mutta eniten pelkoa kaartilaisissa ja Tulisotureissa herätti valtava piikikäs tela tankin edessä. Se oli veren tahrima, ja lähestyi heitä koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.
Ensimmäisenä horroksesta heräsi Jacobs joka oli saanut tarpeeksi voimia noustakseen seisomaan. Hän nappasi repustaan tehokkaan kenttäradion samalla kun muut alkoivat ampua Banebladea huonolla menestyksellä.
”Täällä ryhmä Gamma Kahden kersantti! Tarvitsemme välittömästi panssarintorjuntatukea sijainnissa 56-93! Toistan, tarvitsemme välittömästi panssarintorjuntaa!” Jacobs painoi kuuloketta tiukemmin korvalleen mutta vastausta ei kuulunut
Kaikki odottivat henkeään pidätellen kun Jacobs toisi avunpyynnön. Ikuisuudelta kestäneen ajan jälkeen Jacobs kuuli vastauksen: ”Piranha yksi-kolme vastaa. Meillä on mukana fuusiotykki ja etsijä-ohjuksia. Se tankinkuvatus aukeaa kuin peltipurkki!” Kirkas, selvä ääni sanoi. ”Selvä. Kohde on maalattu!” Jacobs huusi ja katsoi samalla yhteen pathfinderiin joka nyökkäsi ja napsautti aseensa piipun päällä olevan kohdeosoittimen päälle.
”Lähestymme kohdetta. Kestäkää vielä hetki!” Baneblade lähestyi ja örkit ulvoivat riemuissaan samalla kun konekiväärisarjat pyyhkivät barrikadia. ”Viisi. Neljä. Te pojat ja tytöt haluatte pitää päänne matalana! Kaksi. Yksi.” Juuri kun näytti että valtavaa petoa ei voisi enää pysäyttää, sen takaa lensi pieni sinisenä hohtava hahmo joka laukaisi kiitävän savuvanan kohti herkkiä moottoritiloja. Räjähdys repi ilmaa ja örkkejä tippui torneista ja tykkipaikoilta. Piranha ampui toisen ohjuksen ja heti perään sinisenä leiskuvia fuusio-ammuksia. Mutta ennen kuin Baneblade ehti tuhoutua lopullisesti, yksi örkki, joka ei ollut kuollut tulimyrskyssä, ampui sarjan shootastaan kohti Piranhaa.
Ammukset repivät hennon aluksen pohjaa ja se alkoi pudota kuin kivi savuttaen samalla oikeanpuoleisesta moottoristaan. ”Menetän hallinnan! Kaikki järjestelmät punaisella! Yritän oikaista!” Kaikki kukkulalla seurasivat pilotin epätoivoista taistelua pelastaa Piranha. Sen syöksy alkoi oikaistua –muttei ajoissa. Alus syöksyi maahan n. 100 metriä heidän asemistaan.
Hetken hiljaisuuden jälkeen radio räsähti, ja pilotti yski muutaman kerran kunnes sai äänensä toimimaan. ”Minä… Taisin murtaa jalkani. Molemmat. Kaverini on tajuton tai kuollut. Saattaisin tarvita hiukan apua.” Jacobs nosti aseensa kädestään välittämättä. ”Mennään hakemaan pelastajamme pois tuolta! Te!” Hän osoitti viittä Tulisoturia. ”Antakaa suojatulta!” ”Kyllä Shas’Ui!” Yksi heistä huusi unohtaen että puhui ihmiselle.
Jacobs, hänen ryhmänsä ja muutama Tau juoksivat kohti savuavaa Piranhaa samalla kun toisen ryhmän raivokas pulssituli kaatoi örkkejä heidän tieltään. Jacobs hyppeli viimeisten kuoppien ja kivien yli ja pysähtyi Ohjaamon viereen. Krootit huusivat ja hyppäsivät örkkien niskaan ja alkoivat hakata päitä ja raajoja irti vimmoissaan. ”Ampukaa ampukaa! Suojatkaa kessua!” Pilotti oli riisunut kypäränsä ja hänen lyhyt oranssi hiuspalmikkonsa heilui tuulessa. Nainen yritti hymyillä heikosti mutta se vaihtui nopeasti tuskan irveeseen. ”Hän on elossa!” pathfinder huusi tunnustellessaan ampujan pulssia. Jacobs avasi pilotin valjaat ja nosti naisen olkapäilleen. Pathfinder koppasi ampujan ulos, ja nosti tämän olkapäilleen matkien Jacobsia.
Kersantti juoksi kohti barrikadia minkä jaloistaan pääsi. Hän kompuroi epätasaisessa maastossa mutta pysyi pystyssä. Samassa hän näki valtavan Orca –pudotusaluksen laskeutuvan taivaista. Sen luukut avautuivat ja Jacobs juoksi vauhtiaan hidastamatta ramppia ylös. Ennen kuin lääkintämiehet nappasivat pilotin häneltä ja istuttivat Kersantin penkille seinänviereen tämä kuiskasi Jacobsin korvaan "Kiitos."
Heti kun viimeinenkin sotilas oli saatu sisään, luukku sulkeutui ja Orca nousi kohti avaruutta jättäen örkit karjumaan harmissaan maan pinnalle.
”Selvittiin pojat!” Robertson huusi ja muut kaartilaiset ryhtyivät laulamaan. Kun Orcan pilotit katsoivat närkästyneinä taakseen, he huomasivat hämmästykseen selvinneiden Tulisoturien ja Kroottien yhtyneen ilonpitoon.
Kuudennesta luvusta tulisi muuten ihan älyttömän pitkä niin jaoin sen kahteen osaan. Ja sitä toista en ala kirjoittamaan ennen kuin tulee kommenttia. Luettu yli 700 kertaa mutta ehkä 5 henkeä kommentoinut?!