Sotavasara.net

Yhden kerran olen evakuoinut joukkojani pelistä pois, kun ratling gunit mursivat joukkoni varsin totaalisesti ja joukkojen suhde oli kaksi kuuden keihäshaltian yksikköä vastaan kaksi kertaa 30 rottaa.

Toisaalla kentällä omat swordmasterini prinssin kanssa tietysti varautuivat epätoivoiseen puolustukseen. Pari maagiani hyppäsi vielä vapaaehtoisesti reunan toiselle puolelle turvaan..

Peli itse käytiin loppuun asti. Merkitystä toiminnallani ei ollut muuten kuin, että "henkiin" jäi oletettavasti vähän enemmän haltioita. Massacre siitä olisi tullut ja massacre siitä tuli.

mä oon pelannut monta otteluu fb ssä dark elfejä vastaan ja vaikk mun örk lordi joka on wyvernin seläss on kuollu ja giantti kaatunu esim omien päälle (ei oo onneks) tai witch elfien päälle (onneks on käyny) mä oon jatkanu pahin peli mitä oon pelannu on ollu se kun mun örkki rykmentti oli vaan hengissä (20) vastassa witch elfejä pelattiin toka vikaa vuoroo ja mun örkit lähtee kikeen ja sen peräs pinkoo witch elfit ja mun örkit juoksi vikall vuoroll pois areenalt ja dark elfit voittaa mult oli kuollu jo koko muu armeeja ja toi peli näytti mun osalt toivottomalt mut en halunnu luovuttaa ja toinen esimerkki 40kta pelatessa marineill marineit vastaan ja mun kaverill oli vaan 2-3 tyyppii jäljell mun termikset tuli takaa ja edest marinet tappaa porukkaa mä tapoin tyyppei niin ett sill ei ollu ku 1 marine jäljell ja se silti pelas pelin loppuun eikä luovuttanu joten ei kannata luovuttaa vaikk tilanne ois toivoton vaikk "häviö on toinen nimeni"

Olipas siinä pitkä lause...

Mutta asiaan. Mielestäni luovutus ei ole mukava juttu esim. turnauksissa tai pelissä jotain semmoista kaveria vastaan jota näkee vain harvoin. Tosin jos aikaa on riittävästi toiseenkin peliin niin mielestäni on suotavaa luovuttaa ja aloittaa uusi peli.

Machiavelli kirjoitti:VC:llä tulee joskus mieleen luovutus, kun kenraali kuolee ensimmäisellä vuorolla ja armeeja alkaa ottamaan damagee . Ikinä en ole luovuttanut, joskus tosin peli on loppunut hirveään whinettämiseen...

Koppasin kerran conissa BD armeijalla kenraalilla tykin kuulan eka vuorolla kiinni. Kuolihan se siihen paikkaan, mutta lopputuloksena empirestä jäi 1 handgunneri henkiin koska oli pakko marssia ghouleilla vastustajan deployment zonelle breakthroughin saavuttamiseksi.

Pelasin tässä taannoin erään ystäväni kanssa (jonka nimeä en nyt useista syistä mainitse), minä kääpiöilläni ja hän Empirellä. Olen tottunut siihen että hän käyttää Karl Franzia huonolla tuurilla ja heti kun Kaarlen uljas ratsu kuoli urkutykkiin ja kääpiöloordi oli ampunut handgunilla franzista ilmat pihalle hän luovutti, jäljellä hänellä oli tykki, mortari, karsea joukko halberdierseja, militiaa, ja Balthasar Gelt yms. Minulla oli piskuinen joukko käppänöitä hakkaamassa impperiumia... Että tällaista. Kentsuun luottaminen (ja varsinkaan special charruihin koska ne eivät ole kuolemattomia) ei todellakaan kannata...

1)kaverini meinasi luovuttaa kun tapoin häneltä ekalla kierroksella 10 saurusta
2)pelasin delffejä vastaan. kun closis alkoi oli armeijastani 1/2 jäljellä mutta voitto se siitäkin tuli

luovuttaminen on pelkurimaista ja alentuu häviöön ilman häviötä se on mielestäni täyttä turhuutta ja pelkureitten hommaa

Mitä porukka olisi mieltä sellaisessa tilanteessa, jossa toinen pelaajista on tullut reilulla yleisarmeijalla, joka sopii fluffillisesti skenaarioon (vaikkei ehkä tehokkuudeltaan), ja vastustaja on tehnyt erittäin kovan tappoporukan jossa on vielä erityisesti vastustajansa porukkaa vastaan toimivia yksiköitä. Molemmilla on ollut raskas työpäivä ja sitten kun figut lyödän pöydälle ja ensimmäinen rundi on pelattu niin fluffiporukan pelaaja tajuaa tilanteen (vaikka sopivan yksikön täydellisen tuhoutumisen siivittämänä). Nyt tällä pelaajalla tulee mieleen lämmin sänky ja/tai hyvä leffa joka on kotona videoilla odottamassa katsomista. Kaksi vaihtoehtoa:

1) Pelataan loppuun. Aikaa kuluu paljon ja ainoa asia, joka pelin lopputuloksessa jännittää on se onko toisella edes yhtä nappulaa pöydällä. Toinen pelaajista katsoo väsyneenä/kyllästyneenä/myrtsinä pöytää ja nostelee nappuloita pois.

2) Toinen luovuttaa. molemmille pelaajalle voi tulla hieman paha mieli, kun pelistä ei tullutkaan mitään, mutta molemmat pääsevät kotiin. Sovitaan sitten pelin standardeista uudelleen seuraavalle pelikerralle.

Omasta mielestäni hupipeleissä luovuttaminen on joissain tilanteissa OK. Molemmilla pelaajilla ei ollut samanlainen näkemys pelin tyylistä tai toinen pelaaja onnistuu panikoimaan jokaisen yksikkönsä ulos kentältä, ja jäljellä on enää vain kuusi rundia kivaa piirileikkiä metsän ympäri niiden sankarien metsästämisessä. Tietenkin aina on hyvä kertoa vastustajalle mielipiteensä ja perustelunsa ja kysyä miten olisi jos vain luovuttaisin. Jos toinen on eri mieltä ja perustelee mielipiteensä hyvin, niin sitten kannattaa jatkaa.

Turnaus- ja liigapeleissä luovuttaminen taas on ongelmallista. Jos luovuttaa, antaa täydet pisteet vastustajalleen. Tämä voi taas antaa hänelle voiton, jota hän ei olisi saanut, jos olisit pelannut loppuun asti. Näissä tapauksissa luovuttaminen on epäreilua jotain kolmatta osapuolta vastaan.

Mitä järkeä on luovuttaa? sama kuin vaikka olisi jossain NHL MM-turnauksessa: "Hitsi ne teki maalin, okei pojat luovutetaan. Pelit on tarkoitettu pelattaviksi loppuun asti PISTE.

Azip kirjoitti:Mitä järkeä on luovuttaa? sama kuin vaikka olisi jossain NHL MM-turnauksessa: "Hitsi ne teki maalin, okei pojat luovutetaan. Pelit on tarkoitettu pelattaviksi loppuun asti PISTE.

Jos vastustaja on tehnyt 600 maalia, ja peliaikaa on jäljellä enää 5 minuuttia, niin miksei saisi luovuttaa?

Jos peli on selvä ja vastustaja haluaa luovuttaa, niin ei ole järkeä jatkaa peliä ja kaverin nöyryytystä. Vetäytymisestä saa edes jotain lohtua (se joka pakenee elää taistellakseen joku toinen päivä), tosin kuin omien joukkojen mielettömästä teurastuksesta.

Luovutus voitto on kuin banaani ilman kuoria... Ei mitään haastetta... Ja ne perhanan kuoret voi olla välillä hemmetin tiukassa. Nimim. Kokemusta löytyy...

Viimeiseen mieheen kuuluu pelata, ainakin minä pidän loppuun asti peleistä vaikka toivo olisi jo mennyt

Tankki kirjoitti:Viimeiseen mieheen kuuluu pelata, ainakin minä pidän loppuun asti peleistä vaikka toivo olisi jo mennyt

Allekirjoitan!

Jos joskus olisit pelannut niin että armeejasi olisi tuhoontuomittu jo toisella vuorolla, niin mikään ei tee parempaa siinä vaiheessa kun päästä voittamaan sama kenraali uudessa pelissä uudella taktiikalla ja murskaluvuin.

itse en ole (muistaakseni) luovuttanut kertaakaan enkä aijo. Ja kerran kun täällä foorumeilla kysyttiin mitä vihaan eniiten vastustajassasi; niin se oli kyllä minun osaltani luovutus voitto.

ja yleinsä tulee mieleen kun ajattelee taistelua "elokuvamaisesti" että se joka voittaa olisi ikäänkuin "hyvis" ja häviäjä olisi "pahis" vaikka häviäjät olisivat olleet Helffit ja voittaja Chaos......se on massacreissa hienointa, muissa peleissä ei vain ole sitä "elokuvamaisuutta"......(paitsi ehkä joissain solideissa)

ps. ja joka matsista pitäisi valita ns. "the man/woman/thing of the match" jos sellainen selvästi on! siinä on sitä jotain.

Älkee nyt ihmeessä luovuttako koska warhammereiden tarkoitus on muukin kun voitto. Eikös olekin?

Riio-Kola kirjoitti:Älkee nyt ihmeessä luovuttako koska warhammereiden tarkoitus on muukin kun voitto. Eikös olekin?

Joo, hauska peli. Ja peli ei ole kovin hauska jos ekalla vuorolla menetät lähes koko armeijan, niin että loppupelissä ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa mitään.

Cacodemoni kirjoitti:

Riio-Kola kirjoitti:Älkee nyt ihmeessä luovuttako koska warhammereiden tarkoitus on muukin kun voitto. Eikös olekin?

Joo, hauska peli. Ja peli ei ole kovin hauska jos ekalla vuorolla menetät lähes koko armeijan, niin että loppupelissä ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa mitään.

mutta toisaalta ei sitä voi koskaan tietää, että voiko saavutta mitään vaikka menettäisikin lähes koko armeijan jos ei edes yritä. nimittäin lähes toivottomalta vaikutavasta tilanteesta voi vielä nousta voittoon tai edes tasapeliin jos taktikoi oikein.

Tosimies ei luovuta!!!

ei luovutukset ole hauskoja

Joskus on kyllä toisaalta tehnyt mieli painaa Sid Meier's Gettysburgin tyyliin "Claim Victory" -nappia. Jouduin kerran vastakkain jonkun 14w melkeinteinin kanssa, joka asetteli joukkonsa pöydälle aivan päin ensanomitä ja kysyi, että "onko teillä ollut yleensä joku taktiikka, kun pelaatte?". Ensin en oikein tajunnut kysymystä, mutta sitten selvisi että näillä poijilla on ollut tapana pelata niin, että armeijat vaan liikutetaan suoraan eteenpäin ja katsotaan mitä tapahtuu. Eiherranjestas...

-Mazikainen

Viime pelissä DE:tä vastaan vuorolla 3 Ironbreakerien charge päätti tappaa vain yhden elffin, ja Noblen Death mask pakotti pakenemaan ja kenraalini jyrättiin.
päätin pelata karvaaseen loppuun ja sain palkaksi vain seipään persieeni
En onnistunut yhdessäkään dispel heitossa ja se pirun vappunaamari pelotteli koko armeijani metsään tapettavaksi. kiva kiva.