Kasrkin - [40k]
- 'Neljäviitonen
- Viestit: 1010
- Liittynyt: Ke 04.07.2007 15:23
- Paikkakunta: Lappeenranta
Re: Tuho - [40k]
Kasrkinejahan ne on, joo.
Ja itse tarinasta: oikein mukavaa luettavaa, jatka vaan samaan malliin.
Ja itse tarinasta: oikein mukavaa luettavaa, jatka vaan samaan malliin.
After Aeons of slumber my necrons have awoken to harvest the galaxy anew... but realizing they will never be Ultramarines, my necrons will descend into stasis once more
- SPACE MARINE!!!
- Viestit: 198
- Liittynyt: Pe 29.05.2009 15:59
Re: Tuho - [40k]
Heräsin pimeydestä suolaiseen hikeeni...
kaverilla mahto olla hauskaa...
kaverilla mahto olla hauskaa...
Re: Tuho - [40k]
Tuosta lausahduksesta varmaan puhuttiin tarpeeksi ekalla sivulla.SPACE MARINE!!! kirjoitti:Heräsin pimeydestä suolaiseen hikeeni...
kaverilla mahto olla hauskaa...
Typo here Valkyrie tuli =) valmistautukaa kuviin joskusGoogle kirjoitti:- So how come it ends in 2012?
- I ran out of space on rock.
- Da Big Boss
- Viestit: 2173
- Liittynyt: Pe 16.05.2008 14:38
- Paikkakunta: Espoo
Re: Tuho - [40k]
Osa 3 Uusi tehtävä
Otin toisen kulauksen kenttäpullostani ja kaivoin taskustani viimeisen tupakkani. Ihme että olin saanut semmoisen käsiini, ylinjohto ei pitänyt siitä, varsinkaan kun olin Karskinien komppaniassa, missä kuri oli toista luokkaa normaaliin verrattuna. Katsoin hetken tupakkaani, hetken edessäni aukeavaa militaarista näkyä. Suurin osa eteeni ilmestyneistä joukoista kantoivat tuttua Cadian pukua ja panssaria, tosin pienellä määrällä oli Mordian koristeellinen ja parhautta osoittava puku. Se näytti amatöörimäiseltä. Katsoin tupakkaani hetken, päätin itselleni paremmaksi laittaa se taskuun takaisin ja polttaa myöhemmin, jos nuo näkisivät minut voisin saada loppuni kommissaarin bolt-pistoolista turhankin nopeasti.
Kauemmaksi siirtyessä titaani näytti kykynsä. Tau oli lähettänyt kymmeniä XV81 mechoja sen kimppuun, se oli pelottava näky. Taivas melkein täyttyi valtavista koneista, joiden kuolema kylvävät aseet olivat ylivertaisia omiemme varustukseen verrattuna. Se ei auttanut heitä titaaneja vastaan. Pian ennnestään titaanista johtuva kova meteli moninkertaistui sen aseiden aloittaessa virtensä laulamisen. Vulcan – mega boltterien korvia huumaava sarjatuli peitti taivaan luotimereen, joka ei loppuisi ennen vihollisen kuolemaa. Plasma teknologiaa soveltava ase osui yhteen XV81 pukuun, lävistäen sen panssarin puoliksi jättäen hiilostuneen ’’ruumiin’’ tippuvan alas maahan. Väistin. Mechan jäännös lensi Hammerheadia päin, törmäten siihen holtittomasti. Tietenkin, sehän oli kuollut, ei se osannut ohjata.
Tau ei pärjäisi. Ainoat XV81 puvut jotka pääsivät lähelle estettiin vahingon aiheuttamiselta titaanin raskailla energiakentillä, sen tiheällä panssarilla ja jalkaväen loputtomalla tulituksella. Naurahdin räkäisesti nähdessäni tämän, nuo pirulaiset saisivat maksaa vielä paljon tulevaisuudessa.
Ilta hämärsi koko paikan jälleen kerran päivässä. En jaksanut nostaa vieläkään taistelun väsyttämiä raajojani, vaan istuin tankin kylkeen nojaten toista tuntia. Horisontin oli taas aika täyttyä valoista jotka lisääntyivät päivä päivältä. Kaukana näkyi toinen Warhound luokan titaanin ’’pää’’ ja ’’keskivartalo’’, joka pian käveli päivällä näkemääni titaanin luokse. Näiden valaisimien valot näkyivät koko yön koko ajan kajoavan kauemmaksi horisonttiin ja lopulta raunioituneiden talojen taakse. Tykistön meteli kaikkoni aikanaan titaanien mukana kauemmas.
Taivaalla pilvet haihtuivat kuin tyhjästä. Näky taivaalla yllätti minut. Tusina avaruuslaivoja liikkui planeetan ilmakehän lähellä. Niitä oli kummastakin puolesta. Taulla oli ylivoima. Taivaskin täyttyi tähtien kauniin valaistuksen sijasta silmiä häikäiseviin räjähdyksiin, jotka peittivät pian taivaaseen ilmestyneet laivat. Yksi laiva alkoi vajota kohti planeetan maata. Se oli meidän. Ilmassa kaikui raksahtelevia räjähdyksiä, kun palava hylky laskeutui maata kohti.
Seurasin vielä tätä taistelu yön täydelliseen pimeyteen asti, kunnes silmiäni särki niin paljon että joutuisin sulkemaan ne ja antamaan niille lepoa. Nukahdin. Taivaalla jatkui taistelu.
En tiedä kuinka pitkään olin ehtinyt nukkua, kun heräsin äkkinäiseen räjähdykseen, joka kuului yllättävän läheltä. Oli vielä yö, aurinko ei edes noussut vielä. Ilma oli täynnä palavia hylkyjä, joista Taun laivasto perääntyi niin nopeasti kuin pystyi. Yksi suuri rauskun muotoinen kone laskeutui maata kohti hallitsemattomasti. Se oli tulessa. Sen toinen siipi oli vaurioitunut vakavan näköisesti, sen pinta täyttyi tykistön sulkutulesta. Se oli uskomattoman hienosti tehty laiva, sen pinta oli koristeltu mestarillisellä otteella. Se liukui sulavasti, vaikka olikin vakavan näköisesti vaurioitunut, lopulta ilman halki kauas kilometrien päähän näkökentästäni, ja lopulta katosi kokonaan kaupungin suurimpien talojen taakse.
Hetken katsoin tuota, kunnes tajusin kenttäradioni soivan. Se roikkui narusta kahden kranaatin välissä, jotka kolisivat ärsyttävästi kävellessäni. Vastasin. Ääni radiossa oli tutuksi tullut puhe, joukkoeeni kersantin puhe. Onneksi hän ei ollut Valkyriessäni, olisi kuollut kuten muutkin ryhmästäni. ’’Olet hengissä?! Ihme, kukaan yksikössäni muuta kuin sinä ei vastannut. No, sinä kai tiedät sen.’’ Annoin myötäilevän äänen vastaukseksi. ’’ Miten vaan, komppaniassamme toteutetaan jokin erikois-isku Tauta vastaan. Olen vain kersantti, joten en tiedä yksityiskohtia, mutta silti että jotain tapahtuu joka eroaa normaaleista eliminointi tehtävistämme. Kerron vasta Valkyriessämme tarkemmin. Yritä selvittää missä olet, lähetä minulle sitten koordinaatit, haemme sinut Valkyriellämme.’’ Sitten kuului hiljaista surinaa radiostani.
Miten voisin tietää missä olisin? Olen keskellä ei-kenenkään-maata, jossain raunioiden keskellä. Pitää toivoa omien löytävän minut. Karttaakaan minulla ei ole. Ainoa millä voisin saada tiedon selville olisi – Valkyriemme. Siellä oli ohjaamoon kiinnitetty kartta, eikoisen hyvä semmoinen, muistan sen miten se näytti tarkat koordinaatit sijainnistamme.
Pitäisikö minun palata? Pelko hiipi mieleeni. En palaisi ohjaamoon jossa se, se mätänevä ruumis lojui siellä. Olisiko se ainoa vaihtoehtoni? Tämä kysymys kaikui päässäni.
-------------------------------------------------------
Semmoista tällä kertaa.
Otin toisen kulauksen kenttäpullostani ja kaivoin taskustani viimeisen tupakkani. Ihme että olin saanut semmoisen käsiini, ylinjohto ei pitänyt siitä, varsinkaan kun olin Karskinien komppaniassa, missä kuri oli toista luokkaa normaaliin verrattuna. Katsoin hetken tupakkaani, hetken edessäni aukeavaa militaarista näkyä. Suurin osa eteeni ilmestyneistä joukoista kantoivat tuttua Cadian pukua ja panssaria, tosin pienellä määrällä oli Mordian koristeellinen ja parhautta osoittava puku. Se näytti amatöörimäiseltä. Katsoin tupakkaani hetken, päätin itselleni paremmaksi laittaa se taskuun takaisin ja polttaa myöhemmin, jos nuo näkisivät minut voisin saada loppuni kommissaarin bolt-pistoolista turhankin nopeasti.
Kauemmaksi siirtyessä titaani näytti kykynsä. Tau oli lähettänyt kymmeniä XV81 mechoja sen kimppuun, se oli pelottava näky. Taivas melkein täyttyi valtavista koneista, joiden kuolema kylvävät aseet olivat ylivertaisia omiemme varustukseen verrattuna. Se ei auttanut heitä titaaneja vastaan. Pian ennnestään titaanista johtuva kova meteli moninkertaistui sen aseiden aloittaessa virtensä laulamisen. Vulcan – mega boltterien korvia huumaava sarjatuli peitti taivaan luotimereen, joka ei loppuisi ennen vihollisen kuolemaa. Plasma teknologiaa soveltava ase osui yhteen XV81 pukuun, lävistäen sen panssarin puoliksi jättäen hiilostuneen ’’ruumiin’’ tippuvan alas maahan. Väistin. Mechan jäännös lensi Hammerheadia päin, törmäten siihen holtittomasti. Tietenkin, sehän oli kuollut, ei se osannut ohjata.
Tau ei pärjäisi. Ainoat XV81 puvut jotka pääsivät lähelle estettiin vahingon aiheuttamiselta titaanin raskailla energiakentillä, sen tiheällä panssarilla ja jalkaväen loputtomalla tulituksella. Naurahdin räkäisesti nähdessäni tämän, nuo pirulaiset saisivat maksaa vielä paljon tulevaisuudessa.
Ilta hämärsi koko paikan jälleen kerran päivässä. En jaksanut nostaa vieläkään taistelun väsyttämiä raajojani, vaan istuin tankin kylkeen nojaten toista tuntia. Horisontin oli taas aika täyttyä valoista jotka lisääntyivät päivä päivältä. Kaukana näkyi toinen Warhound luokan titaanin ’’pää’’ ja ’’keskivartalo’’, joka pian käveli päivällä näkemääni titaanin luokse. Näiden valaisimien valot näkyivät koko yön koko ajan kajoavan kauemmaksi horisonttiin ja lopulta raunioituneiden talojen taakse. Tykistön meteli kaikkoni aikanaan titaanien mukana kauemmas.
Taivaalla pilvet haihtuivat kuin tyhjästä. Näky taivaalla yllätti minut. Tusina avaruuslaivoja liikkui planeetan ilmakehän lähellä. Niitä oli kummastakin puolesta. Taulla oli ylivoima. Taivaskin täyttyi tähtien kauniin valaistuksen sijasta silmiä häikäiseviin räjähdyksiin, jotka peittivät pian taivaaseen ilmestyneet laivat. Yksi laiva alkoi vajota kohti planeetan maata. Se oli meidän. Ilmassa kaikui raksahtelevia räjähdyksiä, kun palava hylky laskeutui maata kohti.
Seurasin vielä tätä taistelu yön täydelliseen pimeyteen asti, kunnes silmiäni särki niin paljon että joutuisin sulkemaan ne ja antamaan niille lepoa. Nukahdin. Taivaalla jatkui taistelu.
En tiedä kuinka pitkään olin ehtinyt nukkua, kun heräsin äkkinäiseen räjähdykseen, joka kuului yllättävän läheltä. Oli vielä yö, aurinko ei edes noussut vielä. Ilma oli täynnä palavia hylkyjä, joista Taun laivasto perääntyi niin nopeasti kuin pystyi. Yksi suuri rauskun muotoinen kone laskeutui maata kohti hallitsemattomasti. Se oli tulessa. Sen toinen siipi oli vaurioitunut vakavan näköisesti, sen pinta täyttyi tykistön sulkutulesta. Se oli uskomattoman hienosti tehty laiva, sen pinta oli koristeltu mestarillisellä otteella. Se liukui sulavasti, vaikka olikin vakavan näköisesti vaurioitunut, lopulta ilman halki kauas kilometrien päähän näkökentästäni, ja lopulta katosi kokonaan kaupungin suurimpien talojen taakse.
Hetken katsoin tuota, kunnes tajusin kenttäradioni soivan. Se roikkui narusta kahden kranaatin välissä, jotka kolisivat ärsyttävästi kävellessäni. Vastasin. Ääni radiossa oli tutuksi tullut puhe, joukkoeeni kersantin puhe. Onneksi hän ei ollut Valkyriessäni, olisi kuollut kuten muutkin ryhmästäni. ’’Olet hengissä?! Ihme, kukaan yksikössäni muuta kuin sinä ei vastannut. No, sinä kai tiedät sen.’’ Annoin myötäilevän äänen vastaukseksi. ’’ Miten vaan, komppaniassamme toteutetaan jokin erikois-isku Tauta vastaan. Olen vain kersantti, joten en tiedä yksityiskohtia, mutta silti että jotain tapahtuu joka eroaa normaaleista eliminointi tehtävistämme. Kerron vasta Valkyriessämme tarkemmin. Yritä selvittää missä olet, lähetä minulle sitten koordinaatit, haemme sinut Valkyriellämme.’’ Sitten kuului hiljaista surinaa radiostani.
Miten voisin tietää missä olisin? Olen keskellä ei-kenenkään-maata, jossain raunioiden keskellä. Pitää toivoa omien löytävän minut. Karttaakaan minulla ei ole. Ainoa millä voisin saada tiedon selville olisi – Valkyriemme. Siellä oli ohjaamoon kiinnitetty kartta, eikoisen hyvä semmoinen, muistan sen miten se näytti tarkat koordinaatit sijainnistamme.
Pitäisikö minun palata? Pelko hiipi mieleeni. En palaisi ohjaamoon jossa se, se mätänevä ruumis lojui siellä. Olisiko se ainoa vaihtoehtoni? Tämä kysymys kaikui päässäni.
-------------------------------------------------------
Semmoista tällä kertaa.
The voice actor of Gordon Freeman sadly passed away during the games development.
Wow I can't believe I actually went to wikipedia to look up gordon freeman's voice actor...
Re: Tuho - [40k]
Vaikka päähenkilö pääsi lopulta omien linjojen luokse, niistä ei kerrota paljon mitään. Muutenkin tästä viimeisestä luvusta jäi melko sekava fiilis, kaikkea vain tapahtui. Lopussa päähenkilö on ilmeisesti yksin ("keskellä ei-kenenkään maata"). Minkä takia? Mihin ne kaikki muut häipyivät?
Mutta kirjoittele silti lisää, luen kyllä.
Mutta kirjoittele silti lisää, luen kyllä.
Re: Tuho - [40k]
Hjuva! Jos jotain ihmettelin, niin sitä että komissaari teloittaisi sankarimme. Miksi ihmeessä?
Jos on päätä myöten kusessa, kannattaa pitää suu kiinni
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa
Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa
Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa
- 'Neljäviitonen
- Viestit: 1010
- Liittynyt: Ke 04.07.2007 15:23
- Paikkakunta: Lappeenranta
Re: Tuho - [40k]
Sankari tai ei, tupakan poltto tietää välitöntä teloitusta. :D
Jatkoa kiitos.
Jatkoa kiitos.
After Aeons of slumber my necrons have awoken to harvest the galaxy anew... but realizing they will never be Ultramarines, my necrons will descend into stasis once more
Re: Tuho - [40k]
Jatka ihmeessä.
Mitenkäs se sääntö menikään "It's for your own good?" :DWalzu45 kirjoitti:Sankari tai ei, tupakan poltto tietää välitöntä teloitusta. :D
Blondin matematiikkaa: "Jos jaat, et kerro."
____
http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... 99&t=87686 Myytävänä Dawn of War II
____
http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... 99&t=87686 Myytävänä Dawn of War II