Sotavasara.net

aaruli96 kirjoitti:

O'snobba kirjoitti:

Yrsa kirjoitti:" Tietysti näin piti käydä juuri minun 1000 000 000 000 0000 0000 000 0000 000 0000 0000 000 00 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 0000 0000 000 0000 000 0000 0000 000 00 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 0000 0000 000 0000 000 0000 0000 000 00 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 0000 0000 000 0000 000 0000 0000 000 00 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 0000 0000 000 0000 000 0000 0000 000 00 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 0000 0000 000 0000 000 0000 0000 000 00 000 000 000 000 001 Syntymäpäivänäni." Hän huokaisi ja istuutui murentuneen kolonsa viereen polttamaan tupakkaa.

Tuossa ajassa läheiset auringot olisivat jo sammuneet ja Pipo olisi puristuneena mustassa aukossa.

Mutta tarinahan sijoittuu keskimaahan eikä maapallolle

No sama se, että missä se on. Siellä kuitenkin paistaa aurinko, koska ensimmäisessa tarinassa puhuttiin auringon valosta! Joten sehän meinaa, että sielläkin toimii tähti, josta saadaan lämpöä.

Ehkäpä höbbitti maagit taikovat lisää resursseja auringolle ==> ei räjähä vielä vähään aikaan

Tai sitten vain pudotetaan siitä se 20 nollaa ainaskin hiiteen.

"Aurinko oli Laurelinin, Valarin Kultaisen Puun, viimeinen hedelmä ja se sijoitettiin Aulen tekemään suureen alukseen jonka Arien ohjasi taivaalle".

3. Luku: Peikkojen kanssa piilosta.

Pipo tömähti mäkeen ja oli vähällä kieriä alas, mikäli ei olisi saanut hirtettyä itseään lähellä olevaan juurentynkään joka sojoitti ylöspäin keltaisen sinertävästä mäestä, josta valui outoa limaa.
Pipo tunis jo kuinka hirtto solmu alkoi toteuttaa tehtäväänsä uhkaavan nopeasti ja Pipo joutui repimään itsensä irti omasta kehostaan jotta saisi irroitettua juuren. Kun hän oli tehnyt tämän sangen epämääräisen ja hyvin epätodennököisen ratkaisun tilanteeseen nähden täysin ymmärettävässä mielentilassa jatkoi hän kiipeämistä 90asteen seinämää pitkin.

Kellertävä valo heijastui tumman vihreästä ja läpikuultavsata, metallisesta pensaikosta kun Pipo iski kovan kallonsa siitä läpi, ja kurkisti sen toiselle puolelle toinen silmä kiinni. Hänen kauhukseen hän näki siellä kolme, suurta ja harmaata peikkoa. Joilla kaikilla oli heviletti ja musta METALLICA paita yllään. Ne kinastelivat siitä, mitä soittaisivat:
" Soitetaan Gh:ta!" Ärjyi yksi ja heiluatteli rasvaisia hiuksiaan.
" Ei se ole edes soittamista! Pelaamista se on!" Ärjyi toinen ja moshasi samalla kun soitti Trough the fires and flamesia silmät kiinni, kädet sidottuina pikkuvarpaan lohjenneella kynnellään.
" harjoitellaan nyt sitä Strickeniä, niin päästän sinne Sauronin metalli kiertueelle Mordoriin" Kolmas sanoi ja hakkasi samalla Warhammer onlinea.
Pipo yritti paeta, mutta hänen päänsä oli jäänyt jumiin metalliseen, läpikiiltävään puskaan. joka piti sellaista meteliä että peikkojenkin mölyn yli heidän korviinsa jotkao livat kuin jäniksillä.
" Hei! Mikäs sinä olet!" Örisi gh:ta ehdottanut peikko ja repäisi Pipon ja puskan maasta.
" Olen...tuota, Pi..Hö..en mikään!" Pipo sopersi epäämäräisesti,
" sanoo olevansa Pihö-en mikään." peikko sanoi toisille.
" Mikäs se sellainen örvelö on?" Kysyivät kolme peikkoa samaan aikaan.
Pipo ei vastannut, sillä hän oli juuri nähnyt Olin, Ölin ja Alin huojumassa peikkojen takana täysin kännissä.
" Päästäkää...hik! Pipo alas!" Ölisi Öli ja meinasi kaatua maassa makaavan Olin päälle.
" Kännikääpiöitä!" Huusivat peikot ja alkoivat hakata Alia maahan kiinni kitaroillaan.
" Niitä on lisää!" Huusi yksi peikoista kun Törin ja ämäri tulivat kalsareissaan esiin puskasta. hekin kännissä(tai ainakin Pipo toivoi näin.)
pipo ei oikein ehtinyt edes tajuta tilannetta. Kääpiöitä putkahteli ties minkälaisista piiloista, osa tuli toistensa korvista ulos. Osa taas pyöri uuteen piilon, mörriköykky laulua lulellen.
Peikot mätkivät kitaroillaan kääpiöitä jotka poukkoilivat edes takaisin pimeässä yössä. kaljapullot särkyivtä ja osa sirpaleista lensi Voin paremmin pään sisälle, milloin hän ei tietetenkään voinut paremmin.

Pipo huomasi että aurinko lakoi nousta, hän huomasi myös. Että Karvandalf puuttui. Ja siinä samassa alkoi kuulua omituista ölinää ja suurimpien kivien suurimasta aukosta pomppasi esiin lannevaatteeseen pukeutunut, PVC-putkea heilutteleva Karvandalf viitta korvissa asti.
" ASDFAGASAGAAHF!" Hän örvelsi ja kaatui maahan, juuri samaan aikaan kun aurinko ponnahti taivaalle ja moshaavat peikot muuttuivat kiveksi.
-----------------------------------------------------------------------------------
Seuraavassa luvussa saatte tietää seuraavat asiat:
-Mitä tapahtui?
- Mitä sen jälkeen tapahtui?
ja moniam uita yhtä turhia kysymyksiä, kuten:
-Minne mystinen Karvandalfin päärynä, josta ei koskaan ole mainittu mitään joutui.
- Saatte myös selville, millainen on Elerondarin Huussi.

kaikki tämä luvussa 4. River-vellissä

Tämä oli tähän mennessä paras osa. En tiedä kaipaako mitään parannusta, mikäli tarina pysyy samalla tasolla. Jäin kaipaamaan GH duelia, mutta ei = (

Hätäisen näköistä kirjoittamista, kuten aina, mutta parhaat naurut sain tähän mennessä XD

Äh, vähän yritystä edes.