Sotavasara.net

Kaikki pääsee mukaan, jopa kesken tarinan otettiin viime kerralla.

Ellei joku muu aiemmin ehdi, itse aloitan Tarinakisan järkkäilyn vasta joulukuussa, ja deadline olisi tarkoitus olla helmikuun ensimmäinen päivä. Ainakin alustavasti pystyisin tuohon ajankohtaan järjestelemään mokomaa skabaa. Sekavaa turinaketjua ei mielestäni tarvita, mutta joku sen perustaa kuitenkin.

Sekava turinaketjuhan kuuluu asiaan, se on paras ketju sitten aikoihin sotussa. Ennen kuin se lukotetaan. Kait sen voisi aloittaa marraskuussa, kun stressi vaivaa ja haluaa puhua sekavia. Joo...

Niin mutta, Drakojan ja muut, mikä laitetaan ensimmäisen jatkotarinan nimeksi? Saataisiin se viimeisteltyä kunnolla.

Pääseekö mukaan?

SPACE MARINE!!! kirjoitti:Pääseekö mukaan?

Kaikki pääsee mukaan.

Ilmottaudun!

(joskin tuo aihe on minulle täysin vieras, mutta mikäli en joudu heti ensimmäistä osaa kirjoittamaan uskoisin pääsecäni mukaan juoneen.)

Tuskin se juoni auttaa, lue vain tämä ja pääset selville helposti.

Jaah...tiedä jaksnako tota lukea, voishan sitä jonkun pätkän jos ei oo muutakaan tekemistä.

Jos et jaksa niin ei kannata osallistua. Oikeasti, älä liity tähän ilman mitään tietoa juonesta, joka on tärkeää. Ei sitä juonesta varmaan saa selväksi.

Jos tämä lähtee kunnolla käyntiin niin voisi tulla mukaan. Onko kirjotusjärjestys jo kehitteillä?

Iron-Father kirjoitti:Jos tämä lähtee kunnolla käyntiin niin voisi tulla mukaan. Onko kirjotusjärjestys jo kehitteillä?

Eipä ole vielä, odotellaan että saadaan väkeä kasaan. Paitsi että porukkaa alkaa olla riittävästi. Paikkatoiveita saa nyt heittää tähän ketjuun!

Vielä yksi kysymys: onko oman osuuden pituutta rajattu mitenkään? Vai saako kirjoittaa niin paljon kuin aikarajan sisällä saa aikaiseksi?

WHAM kirjoitti:Vielä yksi kysymys: onko oman osuuden pituutta rajattu mitenkään? Vai saako kirjoittaa niin paljon kuin aikarajan sisällä saa aikaiseksi?

Ei rajoja, niin paljon kun huvittaa.

Jos niitä paikkoja on vielä jäljellä niin voisihan sitä taas osallistua.

Kolmastoista, missä mennään? Jos alkaa olla valmista, voisit postata sen tänne. Paikkatoiveita otetaan vastaan, sanokaa nyt ihmeessä jos haluatte jollekkin tietylle paikalle.

Drakojan kirjoitti:Kolmastoista, missä mennään? Jos alkaa olla valmista, voisit postata sen tänne. Paikkatoiveita otetaan vastaan, sanokaa nyt ihmeessä jos haluatte jollekkin tietylle paikalle.

Heitä arvalla ne paikat, niin tulee lisää random-efektiä tähänkin. =)

Luotettavat D6:t käyttöön! Jos kenelläkään ei ole vastaansanottavaa?

Minulla on sen verran että en haluaisi mielellään olla kolmen ensimmäisen joukossa. (voin kai kirjoittaa Yrsallakin, sillä kaikki tietävät että minulla on 2 accoa)

Moi. Sain tuon aloituspätkän viimein kirjoitettua loppuun. Toivottavasti kelepaa :)

- - -

Keisarin Käden komentosillan metallilattia värähteli hiljalleen aluksen liukuessa ulottuvuuksienvälisen tyhjyyden halki. Hitaasti mutta varmasti jymisevät moottorin puskivat ikiaikaista keisarillista risteilijää eteenpäin koristeellisen, massiivisen keulan halkoen myrskyävää kaaosta ympärillään. Huumaava värien sekamelska pyörteili aluksen korkeiden katedraali-ikkunoiden ulkopuolella, valaisten hehkullaan keskellä komentosillan lattiaa jalat harallaan seisovan hahmon.

Kapteeni Dorn Cromwell katseli ulkopuolista myrskyä tyynesti, välittämättä kieppuvasta putoamisen tunteesta, joka jokaisen matkalaisen vatsanpohjaa parhaillaan käänsi. Värikkäät valot läikkyivät hänen kulmikkailla piirteillään ja heijastelivat toisen silmän korvanneesta kyberneettisestä implantista saaden ahavoituneet, kovia kokeneet kasvot näyttämään demoniselta maskilta. Tämä mies todella oli aluksensa herra, joka tulisi seisomaan samaisella kannella vielä viimeisellä hengenvedollaankin. Jälleen yksi matka olemattomuuden halki ei saanut häntä vapisemaan – ei, vaikka hän, kuten jokainen muukin aluksen kannella tiesi, että se saattaisi hyvinkin jäädä hänen viimeisekseen. Cromwell luotti, että Keisari itse suojelisi alusta sen täyttäessä pyhää velvollisuuttaan tuntemattomien sektorien kartoituksessa.

Hiljalleen pyörryttävä kiepunta yltyi Keisarin Käden syöksyessä maailmoja erottavan verhon läpi kohti materiaalista olevaisuutta. Aluksen rakenteet tärisivät ja narahtelivat, lukemattomien ketjujen, kellojen ja muiden kilisevien irto-osien pitäessä omaa kakofonista konserttoaan. Sitten kaikki hiljeni. Risteilijä liukui seesteisen sulavasti takaisin pimeään tyhjyyteen jättäen kaaoksen painajaismaiset maat taakseen. Mustassa kaikkeudessa tuikkivat tähdet ja komentosillan ikkunoiden alla levittäytyvän kaasujättiläisen punertava hehku näyttivät aluksen miehistön silmissä kuin himmeältä kynttilänliekiltä auringonpaisteen jälkeen, mutta silti ne toivotettiin kiitosrukouksin tervetulleiksi merkkeinä turvallisesta paluusta sinne, minne he kuuluivatkin.

”Tilanneraportti, välittömästi!”, kapteeni karjaisi komentosillalla pistäen liikettä ympäriinsä laahustaviin teknopappeihin.

Avaruus ikkunoiden ulkopuolella näytti tyhjältä ja turvalliselta, mutta Dorn oli jo vuosikymmeniä sitten, vielä isänsä polvella istuessaan, oppinut, että tässä julmassa maailmassa omiin silmiinsä ei voinut luottaa. Yksi pieni alus kymmenien tuhansien kilometrien päässä saattaisi riittää varmistamaan, ettei Keisarin Käsi enää koskaan näkisi kotisatamaansa pyhällä Terralla.

”Tahdon tiedot sijainnistamme ja ympäröivästä avaruudesta nyt! Vauhtia vetelykset, aikaa ei ole hukattavaksi!”
Tuimasti mulkoillen Dorn odotteli, että sensorivastaava teknopappi kiirehti hallin poikki hänen luokseen. Muodollisen tervehdyksen hän huitaisi kädenliikkeellä sivuun, kehottaen pappia äänettömästi menemään suoraan asiaan.

”Herra, olemme saapuneet tosiavaruuteen kaasuplaneetta CH58.446.217:n kiertoradalla. Painovoimakuilun aiheuttamat häiriöt haittaavat konehengen aistimuksia, mutta saanemme pian tarkempaa tietoa ympäristöstämme. Lähikiertorata on keilattu ja varmistettu turvalliseksi, kuten myös tämänhetkinen kurssimme.”, kapteenin alainen mutisi huppunsa sisältä nopeaan tahtiin.

”Hyvä on.”, Cromwell totesi. ”Nouskaa yläkiertoradalle ja suorittakaa uusi tähystys. Haluan, että pysytte valppaana kunnes siirrymme taas.”

Konepappi kompasteli kiireesti kaavussaan jakamaan käskyjä eteenpäin, jättäen kapteenin seisoskelemaan jälleen yksin keskelle komentosiltaa. Hiljalleen planeetan punertava taivaankaari alkoi vajota ikkunoiden takana risteilijän liukuessa korkeammalle ja musta tyhjyys valtasi alaa suurten lasiruutujen takana. Cromwellin silmäimplantin koneisto surisi hiljaa tämän tarkkaillessa herkeämättä edessä aukeavaa avaruutta, kuin olisi jonkin ihmeen kautta saanut kyvyn paljastaa tuhansien ja taas tuhansien kilometrien päässä mahdollisesti sijaitsevat uhat pelkällä auttamatta liian heikolla näkökyvyllään.

”Nousu yläkiertoradalle suoritettu onnistuneesti. Suoritamme tähystyksen.”, tiedotus räsähteli komentosillan kovaäänisissä saaden kapteenin viimein kääntämään katseensa ympäröivän avaruuden tyhjyydestä takaisin aluksensa kannelle.

”Hyvä. Mikä on gellar-suojien ja siirtojärjestelmän tilanne?”, Cromwell vastasi radioon, irvistäen sen ulvahtaessa korviavihlovasti satunnaisista häiriöistä.

”Gellar-kenttiä tarkastetaan juuri, saanemme raportin pian. Siirtojärjestelmä on kunnossa, mutta vaatii vielä tunteja jäähtyäkseen riittävästi uuteen hyppyyn. Tiedotamme, kunhan meillä on lisätietoa.”

”Selvä. Valmistautukaa seuraavaan hyppyyn jo nyt. Emme tahdo myöhästyä kohteestamme.”

Radio ulvahti ja räsähteli jälleen uudestaan, jonka jälkeen komentosillalla kaikui särisevä teknopapin ääni:
”Kapteeni! Alushavainto asteilla 220° 22' 13'' / 264° 13', lähimmän kuun kiertoradalla! Alustyypistä ei tietoa, vihamielisyys epäselvää. Tarvitsemme toimintaohjeet.”

Cromwell jähmettyi sekunnin murto-osaksi aloilleen komentosillan hänen ympärillään räjähtäessä täyteen toimintaan. Sitten kapteenin kiihtynyt, käskevä ääni kaikui koko aluksessa:
”Väistöliike, heti! Valmistakaa torpedoputket kaksi, neljä ja kahdeksantoista ja kaikki tykkikannet! Aikaa kaksikymmentä sekuntia!”

Tiheään hampaidensa välistä hengittäen Dorn tarkkaili kelloa, vilkuillen samalla näyttöpäätteiden antamia sumuisia tutkakuvia ja kuunnellen kohteenhakukeilauksen tasaisen hermostuttavaa piippausta. Kapteeni ehti jo uskoa väistöliikkeen onnistuneen, kun seitsemäntoista sekunnin kohdalla Keisarin Käsi vavahti voimakkaasti kirkkaiden valonsäteiden repiessä alusta suojaavia kilpiä.

”Eldar!”, Cromwell kirosi karkeasti horjahdettuaan eteenpäin aluksen vavistessa. ”Ottakaa kurssi ristiin niiden paskiaisten kanssa ja laukaiskaa torpedot! Nyt on tosi kyseessä!”

Tuskallisen hitaasti risteilijä vääntäytyi irti planeetan kiertoradalta moottorien piiskatessa sitä kohti ketterästi kuun takaa esiin liukuvia sulavalinjaisia aluksia. Uudet valokeilat halkoivat tyhjyyttä, mutta kilvet kestivät yhä. Ikuisuudelta tuntuneen käännöksen jälkeen kolme peräkkäistä kumeaa jyrähdystä halkoivat aluksen normaalia hälyä suurten torpedojen syöksyessä putkistaan kohti niiden ja eldar-alusten kurssien risteämiskohtaa.

Kun tilanne juuri näytti palanneen keisarillisen aluksen hallintaan vavahteli sen runko jälleen voimakkaasti, tällä kertaa raastavan metallinryminän saattelemana. Miehistön kauhunhuudot ja laitteiden hälytysäänet liittyivät kuoroon räjähdyksen kaiun kanssa kapteenin kömpiessä polvilleen vapisevalta metallilattialta, jolle tärähdys oli tämän heittänyt.

”Niitä on takanakin! Keisarin nimeen, suorittakaa siirto välittömästi! Tämä on käsky!”, Cromwell karjui horjuessaan pystyyn ja pidellen kämmentään haljenneen huulensa päällä.

”Mutta kapteeni, moottorit...”

"Tämä on käsky!"

Metalli valitti uuden räjähdyksen raadellessa risteilijän perää, mutta ääni vaimeni nopeasti aluksen pudotessa jälleen tyhjyyden halki kohti kaaosta. Viimeisenä hiljentyneillä käytävillä kaikui teknopapin kauhun täyttämä huuto, joka sisälsi sanat 'gellar' ja 'vahingoittunut', sitten kaikki haipui kirkkaiden värien myrskyyn.

Hienoa tekstiä.

Jatkanko mie tuota, kun ilmottautuneiden listalla toisena olen, vaiko miten?

Da edit: Tuota on hankalampi jatkaa kuin luulin.