Sotavasara.net

Ihmisiltä menee usien peli ja figut sekaisin.

Pelaaminen ei vaadi figuja, se vaatii sääntöjen mukaiset alustat, joissa on tarpeeksi infoa siitä, mikä tappelija tai laite on kyseessä.

Figut ovat leluja, joilla pienet ja vähän isommat pojat tykkäävät leikkiä, boastailla jne. Itse ja/tai paremmin tehdyt ja hyvin maalatut figut ovat pienoismalleja, joita on kiva katsella - jopa taidetta.

Warhammerin perusidea on seikoittaa nämä, niinkuin kaikkien figupelien tuhansien vuosien ajan, myös shakin. Peli kuitenkin toimii hyvin myös ilman figuja. Jos haluaa vain pelata, ns. proxyt ovat erinomainen valinta. Varsinkin tämän viestin alussa linkatut pahvinappulat, jotka ovat kerrassaan mainioita.

Jos on suuri tarve simuloida jotakin mättöä, voisin ihan hyvin käyttää Warhammereiden sääntöjä ja pahvilätkiä. Näin aloitinkin oman WH harrastukseni, kun roolipelin tappeluista kasvoi hankalasti mallinnettavia. Sallin vastaavan mielelläni jokaiselle, jolla ei ole omia figuja, tai jonka omat figut ovat niin keskeneräisiä tai rumia, että mieluummin katsoo pahvia.

Jos taas haluan leikkiä (mielenkiintoisilla, hyvin maalatuilla) pikku-ukoilla kavereiden kanssa, oletan tietenkin, että myös kavereilla on omat ukot mukana. Usein käytämme Warhammerin sääntöjä leikkimisessä, mutta joskus emme, ja hauskaa on. Yhtä hauskaa on myös vain katsella ja rakennella figuja ja pienoismalleja, ja turista niitänäitä.

Minusta on myös kasvanut kusipää elitisti, joten älkää ottako tätä viestiä kovin vakavasti. :)

-ile

Onhan pahvisia hahmoja ollut peliin kuin peliin. Ei ne minusta ole missään muotoa ongelma. Lähinnä ongelma on - kuten näet vastauksista - ihmisten asennoutuminen pahvisiin pelimerkkeihin. Perstuntumalta syy on se, että on "epäreilua", kun joku toinen pääsee halvemmalla pitämään samaa lystiä kun toinen on tärvännyt satoja euroja ja kymmeniä työtunteja armeijansa eteen. Asia voidaan toki ilmaista sivistyneemmin, mutta tähän lopputulokseen olen päätynyt Privateer Pressin foorumeilla (Warmachinen ja Hordesin valmistaja), jossa asennoituminen konversioihin on sen suuntainen, että konversio ei ainakaan saa olla alkuperäistä halvempi ja parempi hankkia kuitenkin alkuperäinen varmuuden vuoksi.

Toki figuuri - mieluiten mukavan painava metallinen - on pahviläpyskää tyydyttävämpi. Pelin kannalta ei juuri merkitystä ole. Enemmän noista figuureista, konversioista ja eeppisistä alustoista tuntuu olevan ongelmaa kuin todellista hyötyä. Pahvilätkät sentään ovat kaikki samanlaisia. Sääntösetti tietysti määrittää onko figuurilla itsellään peliteknistä vaikutusta. Nykyinen 40K laitos true losin muodossa antaa figuille peliteknistä merkitystä. Vaihtoehtoisiakin ratkaisuja on toisilla valmistajilla. Esim. Warmachinen mk2 sääntöjen koevedoksissa esiteltiin ajatus, että hahmo täyttää alustan kokoisen alueen tietyn korkeudelle asti. Uncharted Seas puolestaan tarjoaa sivuiltaan ladattavat pahvilaivat koepelejä varten (ja pahvilaivoilla pelaaminen ei eroa lainkaan resiinilaivoilla pelaamisesta).

Olen tavannut tälläisissä yhteyksissä todeta, että figuurit ovat vain symbolisia esityksiä siitä mitä pelipöydällä on. Ne ovat symboleja aivan samalla tavalla kuin kirjaimet kuvaavat äänteitä ja niiden merkitys on vain kysymys keskinäisestä sopimuksesta. Merkitykset eivät missään suhteessa ole kiveen hakattuja vaan saattavat muuttua radikaalisti esimerkiksi uuden edikan, codexin tai faqin myötä.

Eiköhän konversionkin kalleuden mittaamisen takana ole se, ettei mikä tahansa risu pihalta pystyyn nostettuna mene metsänhengestä (koska joku kuitenkin yrittäisi), ja että kaupasta ostettu ja ohjeiden mukaan väsätty figu on ainakin kohtuullisen varmasti katseltava ja kuvaava. Varmasti tyhmät ovat ottaneet säännön liian kirjaimellisesti siellä täällä.

Siinä vaiheessa kun pienen tärvyyrahan hankkiminen ei ole ongelma, katseltavuus ja kuvaavuus ovat katsoakseni pääasiat figuja valitessa; Niissä taas rimat menevät eri ihmisillä niin eri kohdissa. Joillekin jatkettu liha valmismarinadissa kelpaa, joillekin ei...

Pelkillä levyillä on helppo pelata, mutta vielä helpompaa on luovuttaa elämässä ja mennä junan alle. Estetiikka vaatii vaivannäköä.

Yhdyn myös julleviin siinä, etteivät figupelit ole pelillisesti ihan niin antoisia, että jaksaisi ilman näyttäviä ja peliin sointuvia nappuloita pitkään pelailla. Keskinkertaista tieskapeliäkään paskoilla graffoilla ei pelaa edes Erkki. Jostain se tyydytys pitää saada. Silloin jos figupelissä todella nauttii vain kaveriseurasta, viskataan ne rumat sotaukot kaloille ja mennään vaikka saunaan. Tai mistä mä tiedän, varmaan on ihmisiä, joista warhammer on oikeasti tosi hyvä peli ja se riittää. Musta kyllä figupelien koko pointti on figut, sanoohan sen nimikin.

Ratovaari kirjoitti:

Vesihiisi kirjoitti:

Skarsnik, the Lord kirjoitti:Nyt vain on suunnitteila full-facepalmaava örkkiarmeija (ei ne niitä pistoolikäsiä kumminkaan mihinkään tarvi...)

Laita ne peittämään molemmat silmänsä kädellä ja aina, kun vihollinen on ampumassa niitä, peitä silmäsi ja huuda "Sä et nää mua!".

Käsi silmillä, tLOS katsotaan silmistä. Ne ei näe ketään, ne ei saa ampua ketään. :D

Tuosta on kaikenlisäksi reaalimaailman esimerkkejä. Lapset tekevät tuota tietyssä iässä, joskaan en tarkasti muista missä. Varmaan hieman vaihtelee, mutta enimmäkseen kai ennen kouluikää. Miksikäs ei örkitkään olisi tuota mainiota tosiseikkaa havainneet?

Toki se aluksi hieman saattaisi vastustajaa hämmentää, mutta kaipa se hetken päästä kuitenkin ampuisi, vaikkei "näekään". Turnauksissa nyt tuomarin avustuksella viimeistään pähkäiltäisiin missä ne örkit luuraa, kun ei mitään näy, mutta tuskin silmänsä peittänyt örkkipelaaja nyt niin pitkään viitsisi kieltäytyä pelaamasta, että tuomaria paikalle tarvittaisiin.

Huvittava tapaus tuo kyllä olisi, joten joku nyt heti toteuttamaan.

Lassek kirjoitti: Pelkillä levyillä on helppo pelata, mutta vielä helpompaa on luovuttaa elämässä ja mennä junan alle. Estetiikka vaatii vaivannäköä.

Mutta peli ei aina vaadi estetiikkaa, joku saattaa pelata ihan pelaamisen takia.

Lisäksi minusta on helpompaa ottaa pieni peli pahviläpysköillä kuin juosta junan alle :D

Vesihiisi kirjoitti:Huvittava tapaus tuo kyllä olisi, joten joku nyt heti toteuttamaan.

Omistaako kukaan ylimääräisiä Orkien shootaakannattelevia käsiä? Voisin ostaa jos halvalla saa :D

oi voi... eikö jättiläinen tekemässä naamapalmua riittänyt?

Jos multa kysytään, niin on ihan sama millä vastustaja pelaa. Se on jokaisen oma päätös miten paljon rahaa tähän käyttää. Mun puolesta kaveri voi vaikka ottaa kenkänsä jalasta, iskeä sen pöytään ja ilmoittaa sen olevan lantikka. Ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Ei se nyt ihan pelkästään jokaisen oma päätös ole. Ei sille kengälle löydy kovin helposti pelikumppaneita.

Mikke kirjoitti:Ei se nyt ihan pelkästään jokaisen oma päätös ole. Ei sille kengälle löydy kovin helposti pelikumppaneita.

Toisen jalan kenkä?

//Edit: Nyt menee kyllä kirjoitteluni ihan mauttomuuksiin. :(

Kelpuuttaisin kengän, jos se esittäisi jotain örkkien masiinaa. Ei se nyt kuitenkaan niin kovin kaukana ole keskimääräisestä örkkien scratch buildeista tasoltaan.

Tässä muuten tuli mieleen, että lukiko kukaan tuota tekstiä tuolta? Tuon paperhammerinhan se päätarkoitus ei ollut antaa ihmisille halvan armeijan vaan rohkaisun alkaa tekemäään itse asioita. Konvaamaan, scratchäämään ja sillee.

Tuli vain mieleen, että oliko pointti tyystin mennyt ohi kun puhutaan pelkästään kengistä ja voisin pelata tuota vastaan.

no kyllähän on isompi homma maalata figu kuin leikata sellainen pahvista

Kyl mä tuon tekstinkin luin, ja ohan se kyllä ihan hauska idea, vaikkei minään uutuutena tulekaan. Melkee tekis mieli koittaa mite hyvän rhinon sais pahvista tehtyä nyt, kun näki miten hienoja tuolla oli jotku kaverit vääntäny.

Voihann nuo paperifigut periaatteessa hyväksyä, mutta itse ainakin figujen olevaisuutta arvostavana arvostan tietenkin vastustajaa jos hän on vaivautunut tukemaan koko pelisysteemin kehittänyttä muulla kuin sääntökirjalla. Onhan sekin sijoitus, mutta eikö Miniatyyri (siis sen pienoismallia tarkoittavassa mielessä) tullut ennen Miniatyyripeliä? Eikös täten olisi myös hieman kunnioittavaa itse harrastusta kohtaan pelata peliä sen omilla periaatteilla kuin ostaa paperia, ja printata päälle viellä luultavasti Copyrightattuja kuvia GW:n sivuilta?

Tosin kyllä hienosti toteutettua paperi-armeijaa vastaan voisi suostua pelaamaan. Jos on oikeasti leikattu kaikki valkoinen paperi pois, ja tehty hienot baset. Toisin kuin alkuviestin armeijassa.

jupu_ kirjoitti:no kyllähän on isompi homma maalata figu kuin leikata sellainen pahvista

Jaa meinaakko? Kyllhän se pahvinpalanenkin lopulta maalataan, että tasottaa kummasti sitä vaivaa, mitä sie saat siitä, että maalaat sen fikun.

Kyllä sen tankin tekeminen itse pahvista on isompi urakka kuin käyä mokoma kaupasta hakemassa.

No voi jösses... Paperihammer.

Itse ainakin olisin hieman huuli pyöreänä jos satunnainen vastustaja nostaisi pelipöydälle paperisia pikku-ukkoja. Luultavasti toteaisin että en tullut pelaamaan korttia vaan miniatyyripeliä ja pakkaisin omat pikku-ukkoni takaisin kassiin ja adios.

Ei siinä mitään että jengi rakentaa rhinoja pahvista ja miniatyyrejä printataan paperille jos niillä pelaa omassa porukassa. Samahan se tosiaan on vaikka pelaa WC-paperirullilla jos se vastustajalle käy. Paha vain että useimmat (paha yleistys mutta sellainen kuva mulle on jäänyt) jotka ruinailevat templaatteja rhinoista tai vastaavista pyrkii vain pääsemään mahdoillisimman halvalla sijoituksella peliin että saisi sen hetkisesti tehokkaimman armeijan. Eli ns. minimisijoituksella maksimitulos. Eikä siinäkään loppujen lopuksi mitään ole että pikku-ukkonsa tekee pahvista templaattien pohjalta, mutta usein lopputulos on vain niin etäisesti alkuperäistä muistuttava että hävettää jo toisen puolesta. Sanoisin että jos Rhinon/Chimeran tms rakentaa kunnolla pahvista tai plasticardista niin aikaa menee ja jos omalle vapaa-ajalleen laskee yhtään hintaa, niin halvemmaksi tulee hakea se kaupasta. Ja älkää linkittäkö niitä kuvia pahvisista laadukkaasti tehdyistä vaunuista/titaneista, sillä luultavasti ne kaverit on panostaneet niihin enemmän aikaa kuin moni alkuperäiseen miniatyyriin maalauksen kanssa.

Itse olen samaa mieltä kuin moni aiemmin kirjoittanutkin - kun pelaan miniatyyripeliä niin pelaan sitä ennemminkin esteettisestä näkökulmasta - maalattuja pikku-ukkoja nätissä maastossa on sekä hyvännäköistä ja figujen käpistely on minulle iso osa harrastusta. Mielestäni pahviprinttaukset sotii koko miniatyyripeliaatetta vastaan.

Mutta halvalla saa halvannäköistä ja pahvista ei saa taikatempulla pikku-ukkoa vaikka sitä kuinka toivoisikin. Minulle printattu pahvilätkä on takansytykettä, ei mikään miniatyyrinkorvike. Mutta ehkä siksi en pelaakaan tuntemattomien kanssa jotka saattaisi jopa tuoda pelipöydälle maalaamattomia miniatyyrejä.

Pyöveli kirjoitti:Ja älkää linkittäkö niitä kuvia pahvisista laadukkaasti tehdyistä vaunuista/titaneista, sillä luultavasti ne kaverit on panostaneet niihin enemmän aikaa kuin moni alkuperäiseen miniatyyriin maalauksen kanssa.

Niinnoh, missä sitten tarkalleen ottaen menee se raja hienon ja huonon scratchauksen välillä? Tuolla on ihan mukiinmeneviä merkin 1 land raidereita, mutta eivät ne kyllä yhtä detaljoituja ole kuin GW:n omat.

Itse teen scratch build tankkeja rehellisesti rahansäästö syistä, mutta toisaalta pyrin saamaan ne oikean kokoisiksi ja edes hieman yksityiskohtaisemmiksi. Jos sopisin pelaavani jonkun vieraan henkilön kanssa niin antaisin silti ensiksi kuvat scratch buildauksista ja kysyisin että onko asia tälle ok, samaten pitäisi mielestäni tehdä paperhammerin yhteydessä. Turha olettaa että vastustaja suostuu pelaamaan printtaaleikkaa joukon kanssa muulloin, kuin silloin että se on välttämätöntä. Turneepeleissähän luvan kysyminen on hauskimmilaan kun se pitäisi kysyä jokaiselta osallistujalta ennen turneen alkua. (BTW. paperinpalojen suhteen true losille tulee ongelmia, kun figu onkin toisesta suunnasta hemmetin helppo piilottaa.)

Eräs asia joka minun mieltäni painaa ja on tässä topicissa tullut esiin: Pitäisikö figulla itsellään olla mitään peliteknistä merkitystä? Faba taitaa säännöiltään olla alustahammeria ja 40K saa haukut yrittäessään hyödyntää figuja itsessään tLosilla. Jos lopulta figulla itsessään ei ole mitään muuta kuin vain ja ainoastaan symbolista arvoa, niin miksi pelata peliä figuilla? Olisiko se paha jos Inkan Aarretta pelaisi kauniisti kuvioidulla pahvinpalalla, entäs monopoly tai D&D4e?

Hauskaa olisi itse olla todistamassa oikeassa sodassa kun ensin vastaan kävelee saksalaisia ja sen jälkeen paperinen hitler...

mitä miniatyyripeli on ilman miniatyyrejä? Jos jaksat taitavasti tehdä origami örkkejä tai tyranidejä, se kävisi juuri ja juuri

no siis tarkoitin lähinnä tollassia mitä tuolla sivulla oli (siis ne perusmosurit)