rapalA kirjoitti:Osallistuakseni ketjun varsinaiseen keskustelunaiheeseen, haluaisin muistuttaa yhdestä asiasta. 40k ihmisten maailma on lähinnä fantasiaa avaruudessa, ei sci-fiä. Panssarivaunut on mallinnettu 1. maailmansodan mukaan, ja Kaartin taktiikat kuvataan myös usein kyseisen ajan tyylisinä. Space Marineiden ja ritareiden samankaltaisuus on merkittävä, ja siksi on mielestäni selvää, etteivät marsut käytä aina sitä kaikkein parhainta vaihtoehtoa mitä galaksin aseteknologia tarjoaa.
Tämä on täysin totta. WH40k on romantisoitua tiedefantasiaa, ei todellista raskasta scifiä, jossa yritetään maalata tulevaisuuden taistelukenttiä. Esim. Dan Simmonsin kirjojen 2500-luvun hegemonian mariini voisi todennäköisesti tuhota yksinään kokonaisen Wh40k mariinichapterin ilman pienintäkään ongelmaa.
Remington kirjoitti:Itse löytänyt aiheesta vain pieniä tietoiskuja. Hyviä linkkejä tai löytyiskös kirjastosta mitään?
MIT:in sivuilla luentovideoissa on DARPA:n hepun luento nanotekniikasta sotilaskäytössä. PV:llä on selvitys kehityksestä 2020-luvulle asti.
Remington kirjoitti:Intissä ollessani eräs everstiluutnantti tokaisi ammunnoissa kun eräs jantteri kohteli asettaan vähän kovakouraisesti, että kannattaa pitää huoli, sillä jos isompi kahakka tulee, niin ei kaikille välttämättä aseita riitä.
RK95:ta riittää valmiusprikaateille ja RK62:ta jääkäriprikaateille. Jalkaväelle ja muulle armeijalle on Norinco 56:ia ja DDR:n AKM rynkkyjä.
Remington kirjoitti:Noh, tätä systeemiähän kaavaillaan It-aseeksi ja ainakin siinä tietokone voi hoitaa tarkan ammunnan maalien lukitsemisella ja seuraamisella. Tosin perusjantterilla ei tätä optiota ole. Systeemin painosta ei ole tarkkaa tietoa mutta tuskin on liikutettavissa muutoin kuin ajoneuvoilla. Ammushuolto suurin ongelma. Kyllähän tuota tulinopeutta saadaan rynkkärillekin jo niin paljon, että ammushuolto on ongelma jos sarjatulella koko aika ammuttaisiin. Jo tämän takia ei kyseistä systeemiä tule perusjanttereilla olemaan.
Tuo tietokonetähtäys tulee jalkaväelle käyttöön paljon ennen energia-aseita. Se on suht helppo toteuttaa jopa nykytekniikalla. OICW/OCSW ovat alkeellisia esimerkkejä tulevaisuudesta.
Remington kirjoitti:Energian saanti taistelukentälle ja vielä jos on hankalaa maastoa, on vaikea tehtävä sodanaikana. Eli tämä ongelma on tosiaankin ratkaistava ennnen kuin energia-aseita taistelukentälle voidaan tuoda. Poikkeuksena tosin voisin mainita laivat. Isoimmat sukellusveneet ja lentotukialukset kun ovat ydinpolttoaineella toimivia ja täten riippumattomia ulkopuolelta saadusta energiasta.
Energia-aseet käyttävät tulevaisuudessa tod.näk. jonkinlaista polttokennoa tai ydinhajoamiseen perustuvaa akkua. Tämä tekniikka kehittyy hyvin nopeasti.
Remington kirjoitti:Tosi juttu. Armeijan hyväksyessä jonkin aseen, on sen läpikäytävä kovat testit ja standardit ennen kuin moista voipi nurmiporalle antaa.
Totta. Tosin tulevaisuudessa armeijan eri ase-lajien aseistus tulee eroamaan toisistaan paljon. Vain hyökkäävälle jalkaväelle voidaan antaa raskas "monitoimiälyrynkky", kun muut aselajit saavat tyytyä kevyeen PDW tyyppiseen aseistukseen.
vompovompatti kirjoitti:Tarvitaan joku syy siirtyä energia aseisiin. Nykyiset raskaat konekiväärit ja panssarintorjuntaohjukset jakavat nikkelihalvausta tehokkaasti ja halvalla verrattuna johonkin laseriin, joka maksaa maltaita ja hitech ei koskaan ole niin luotettavaa taisteluiden keskellä. Herkät mikropiirit eivät tykkää hyvää kun alkaa kranaatteja lennellä ilmassa ja ajoneuvo kaahataan keskelle metsää piiloon.
Energia-aseilla on hirveästi huonoja puolia tällä hetkellä. Energian tarve on valtava, laitteet ovat suuria ja herkkiä. Laserin kirous on myös se, että tarpeeksi tehokas laser polttaa ilmakehää, mikä taas syös sen tehoa.
Mutta hyviäkin puolia on. Osumatarkkuus on toiselta planeetalta kuin projektiiliaseilla. Ei ennakkoa. Ei lentorataa. Ei rekyyliä. Tämän kun yhdistää tietokonetähtäykseen luo ylivoimaisen yhdistelmän.
IT-käytössä tutkaohjattu laserpatteri voisi torjua ohjusten lisäksi myös tykinammuksia ja kranaatteja.
Elektrolaser joka ampuu salaman, tai pulssilaser joka luo osumakohtaan plasmapallon taas toimisivat periaatteessa hyvin taistelukentällä. Partikkeli säteet ovat kehityksen alla. Varsinaiset magneettisesti plasmaa ampuvat aseet ovat lapsen kengissään, vaikka jenkit ovat tutkineet niitäkin 20 vuotta.
Energia-aseet tulevat laajaan käyttöön vasta sitten kun korkean lämpötilan suprajohteet ja vetypolttokennot on kehitetty. Ennen sitä niiden kohtalo on olla lähinnä ohjusten torjujia.
Kun energia-aseet tulevat kymmenien vuosien kuluttua käyttöön taistelukentälle, saavat nanomateriaaleista valmistetut energiarynkyt näyttämään nykyrynkyt löyhiltä ja epäluotettavilta.
Bagemono kirjoitti:Mainittakoon että yksinkertaisuus on myös suuri plussa. Se että se perus nurmileikkuri ymmärtää kuinka ase toimii oon suuri etu.
Tulevaisuuden ase on niin modulaarinen että varsinaista "asetta" on vaan kahva ja perä jotka toimivat "lavettina". Aseessa ei ole piippuja eikä lippaita, vaan moduuleja jotka sisältävät luoteja, kranaatteja tai energia-aseen. Kaikki osat ovat helposti vaihdettavia. Näiden osien sisältöä sotilaan ei tarvitse tietää, saati ymmärtää. Monimutkainen ase saa kyllä olla, mutta herkkä ei missään nimessä.
Rogue kirjoitti:Mielestäni paras keino olisi, ylläri- pylläri, lipas. Sama se, onko sisältönä AA- pattereita vai .223 luoteja. Taisteluiden välissä voi käydä niinkin, että energia loppuu eikä lähistöllä olekaan pistokkeita. Ja jos ase toimii lippailla, tulee olemaan latausvirheitä.
Sotilas kantaa lisäampumatarvikkeita tulevaisuudessakin. Aseeseen saadaan tuskin koskaan sullottua niin paljon energiaa/projektiileja että sitä on riittävästi kaikkiin tilanteisiin. Erona on tosin se että "lippaat" ovat moduuleja joista projektiilit ammutaan suoraan. Energia-aseet tarvitsevat myöskin vetyä/ydinpolttoainetta, jota on kätevä kantaa irtosäiliöissä.