Sotavasara.net

Koskas antonius kotiutuu, et päästään hiljalleen jatkamaan hommaa? No on tässä ollu muutakin tapahtumaa. Mikä on tuonut hiukan taukoo hommaan.

31.3:tta tulen takaisin Poriin. Heti siinä viikonlopun huhtikuun puolella voin pelailla.

Itse saan Lassin kanssa nyt tulevana torstaina kamppis pelin pois alta..Että viikonloppuna ole edes täällä päin. :/ mutta seuraavalla viikolla, 31.03. - 01.04. olisi ehkä mahdollisia peli päiviä. :PP

Tomi? Taneli? Ja jos Anton jaksaa ni sitten voin sinuakin vastaan pelata. :D

Kyllä. Minä jaksan. Hävitä ja voittaa. Ihan sama. Tärkeintä on se, että saan heittää noppaa muulloinkin kuin depotuksen aloituksessa ja steal iniativessa.

Kardinaali - ArkkiError 21-12 (ei ollut wipe)

Peli oli oikeastaan kolikon heitto siitä kumpi tuhoaa toisen liikkuvuuden ensiksi ja rampauttaa scoraamisen. Näköjään mä voitin savun hälvettyä. Hyvin molemmat mun mielestä pelattiin tasapuolisesti? Kumpikaan ei tehnyt pahoja olennaisia virheitä.

Hyvä peli oli kyllä. Noppa vaan ei pyörinyt meikäläisellä kauhean hyvin. :D noh, ei aina voi voittaa. ;)

Virheitä ei tullut kyllä, nyt tullut huomattua mitä listassa on vialla ja oppinut paljon Deldareista. Vaikka r-päitä välillä pääseekin, mutta se kuuluu asiaan kuhan on hauskaa. :D

No niin, jokos Anttoonius on saanu matkatavarat purettuu ja kalsarit pestyy. Vois rykästä pelejä pois alta. Niin päästään pikkuhiljaa toiselle kierrokselle. Ja muutkin tietty kenellä on vielä pelejä jäljellä.

Kaikki on hyvin täällä.

Ensimmäinen haaste lähtee nyt ihan kohta Pekalle ja San... oliko Autumwizard Santeri? Mie olen ollut hyvin omituisella päällä takaisin tultuani. Mikään ei kiinnosta, kaikki on paskaa (etenkin maalaukseni) ja uni maittaa yllättävänkin paljon. Ei voi edes aikaeroa syyttää kun sitä ei ole.

Mutta kyllä mää tästä viikonloppuna toivon mukaan jotain kirjoittelen. Mielellään voitokkaita. Liian usein 40k:ssa aloitan kaikki raportit, että tää on perseestä.

El edit: Tanelihan se kuitenkin oli. Voitan hänet huomenna kaupalla. En kerro kellonaikaa, että ei vaan tulisi cheer leadereitä paikalle.

Kiitokset Tanelille pelistä. Vaikka sulla onkin homo lentsikka, niin pelataan ehdottomasti joskus taas uudestaan. Tää raportti on miun kiitos sulle.

Siitä onkin aikaa kun olen teidän kanssa viimeksi pelannut. Tuli huomattua se kun laitoin tänne viimeksi jotain viestiä. Kutsuin Tanelia Santeriksi. Voi jösses mikä muisti minullakin. Yleensä mie muistan asiat kun ne toisen kerran kuulen. Jos pahastuit tempustani, niin toistamiseen Kanelikultaseni joudu kokemaan moista surua minun kohdallani. Tästä lähtien muistan nimesi kuin omasi.

Valitettavasti sama onni jatkuu myöhempäänkin ajankohtaan. Sitä pitäisi olla iloinen, että saa syyn käydä Pelikaupalla katsomassa sikäläistä jengii, joka on varmasti ihan onnessaan siellä kun näkee meikäläisen jälleen. Miekin olin ihan onnessani kun näin siellä jonkun random sotulaisen, meidän kaikkien rakkaan Tik Tak fanin, jonka kanssa voin sitten karaokella vetää hyviä Smurffikappaleita, jos jostain mikki saadaan, mutta ennen kaikkea Heidin ja Himmasen näkeminen oli jotain, joka tuli ihan puskista. Mikähän ihme tässä Porissa on kun vetää tähän tapaan vanhoja lukiotuttuja? Ei Heidi ole minulle tuttu kuin tuon vähemmän söpömmän puoliskoni puolelta, mutta Joonas oli kyllä kasvanut isoksi ja miehekkääksi kaupan… urokseksi. Nyt on kyllä natoaakkoset hukassa. Mikä Ö on? Antti jeesaa hiuka.

Mutta niin joo, mihin mää jäinkään. Vähän sivuraiteelle tää raportti meni taas kummasti. Keskity ees hiuka. Kova oli tuuli ulkona ja kovasti meni kröhön… roskaa silmään kun ulkona tepastelin. Töissä ärsytti kun ylisotajumala kielsi katolle nousemisen ja jäi pellit asentamatta. Ei sillä, että mie nauttisin katolla pomppimisesta, mutta jotenkin niille maisemille on aina niin vaikeaa sanoa: ”Ei”. Mää tunnen yhden jäbän, jonka toinen nimi on ”Ei”. Olisipa se minunkin. Sen sijaan saan tyytyä Antoniin.

Mutta ei minulla paha päivä katon bänksien vuoksi ole. Lähinnä mua vaan inhottaa, että en oikein voi hyvällä omatunnolla hajoittaa Suomalaista totuttuun tapaan. Kaikki paitsi Jarkko varmaan tietää kun mokoma elää pää hiekassa, mutta miulla on aina tapana tiettyinä kuukausina mennä sinne ja päätyä paikallisuutisiin paikallisena mellakoitsijana. ”Ei oo mun vika!” huudan aina reporttereille, jotka ihmettelevät miksi nyt taas mesta meni remonttiin.

Mää muistan vielä kun oli kaunis joulukuu ja tsiigasin ihan onnessaan, että keväällä saisi oikein kaksi Kisua ostettua. Meitä kaikkia faneja, jotka tähän mennessä ovat olleet kaikki tyttöjä jostain kumman syystä, ympäri maan hemmoteltaisiin kun saataisiin oikein alkavaan sarjaan kaksi ensimmäistä kirjaa kerta heitolla. Kyllä nyt passaa sillä, jos tätä vauhtia jatketaan, niin joulunahan kolmas sarja onkin sitten jo luettu. Uusi Profetia oli perseestä kun sen plärääminen venyi kahden vuoden urakaksi. Onko siitäkin jo niin kauan? Huh huh. Aika lentää.

Mutta mitä vielä. Hermot on riekaleina kun netti kertoo seuraavan osan ilmestyvän kesän aikana, mutta nämä muut kirjat muista sarjoista ilmoittavat, että se olisi jo ilmestynyt. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Ilmestyykö se siis kesällä vai onko se jo ilmestynyt enkä vain näe sitä tässä hyllyssä? Kaunis rivi kyllä mahtavaa kirjallisuutta siellä, kannattaa käydä katsomassa. Mutta ottakaa hyvät miehet sentään ne nenäliinatkin mukaan, että vain olisi jotain, johon silmänne pyyhkisitte kun näette saman surunäytöksen, yhden puuttuvan kirjan, muuten täydellisessä rivissä.

Kovasti puhun itkemisestä tässä, mutta sellaista se on. Joskus iso mies alkaa itkemään. Joku itkee kadonneen lottovoiton kupongin vuoksi, joku palaneen talon. Mie itken ilmestymistä odottavaa kirjaa ja itkut on jo itketty. Viikkohan sitä tyhjää tilaa on katseltu ja seuraavana vuorossa tässä tunteiden vuoristoradassa onkin sitten ihan jotkut muut kuin huppelis puppelis puput ihmelandiassa.

Viikon kun katselee ja muistelee mistä onnesta jäi paitsi, niin vihaiseksihan siitä tulee. Vastaan tulevat ovat tyhmiä ja jokaista lehteä maassa on ihan potkia. Ihan piruuttani myös juoksen ensimmäistä Goombaa kohti, että edes joku saataisiin hengiltä.

Taneli saa olla varuillaan siis. Täältä tulee vihainen pelaaja, jolla on iso tappolista taskussaan. Sitä ruukataan sanoa, että ensimmäisellä kerralla pitäisi olla hellä ja kiltti, mutta kyllä mie tuolle pienelle pojalle näytän nyt, että minun kanssani saa kunnon kyytiä, että ihan korvissa soi. Etenkin silloin kun olet sopinut pelin kanssani tämmöisinä ajankohtina.

Pakko kanssa sanoa, että Tanelilta puuttuu kaikki itsesuojeluvaisto, minkä joku voisi omistaa. Edes älliäkään ei löydy yhden mutterinkaan verran. Siinä se depottaa joukkojaan ja yrittää epätoivoisesti saada jokaisen pienen edun itselleen minkä vaan voi saada. Inukan varastaminen epäonnistui, joka oli mahtava alkusoitto ja herätys hänelle. Aivan kuten tämäkin heitto, myös hänen tulevat suunnitelmansa ja _yrityksensä_ tulevat epäonnistumaan. Hän nosti katseensa ja näki pahuuden kolmion muodostuvan pöydän toisella puolen.

Mutta minun suosikkini ehdottomasti oli ensimmäinen vuoroni. Siellä mistä minä tulen, kaikkia ässiä ei heti ensimmäisellä kerralla näytetäkkään vastustajalle vaan ne pidetään salassa odottamassa kunnes on aika lunastaa potti. Ihan ihmeissään se siinä seisoskeli ja katseli kun ei tarvinnut mitään tehdä minun vuoroni aikana. Yhtään ei kuollut, yhtään hull pointtia ei mennyt. Täysin turhaan hukattu vuoro.

Toisin olikin hänen vuoronsa aikana. Kovasti siellä paukutellaan ja näytetään mitä kaikkea siistiä twinkattua kamaa löytyykään. Turhan paljon kuoli, mutta ne vain toteuttivat suunnitelmansa. Keräsi perhana vielä 3VP:kin matkan varrella. Nyt minä tiedän miten terävät kynnet siellä onkaan ja hän siinä vain voitonriemuissaan hymyilee täysin vailla tietämystä miten kovasti minä osaankaan iskeä.

Kaikki nää kuuluu mun cunnin’ plääniin.

Eka vuoro himmaltiin ja nyt voisi alkaa tekemäänkin jotain. Noi ampuu tonne ja toi tohon. Tää on Antilta opittu pelitapa ja mieshän on isoin kala tässä lätäkössä. Sitä seurasi sitten maailman eeppinen juoksu keskelle kenttää ja kohteena ei olekaan mikään muu kuin tankki, joka olisi oikein minulle 3VP:n arvoinen. Kill point, tank huntter ja sillee.

Mää muistan kun tein näitä listoja, niin joku täällä jossain piipitti jotain meltabombseista. Nyt mää voisin jatkossa alkaa harkita niiden perään kun sen tankin kiinni juokseminen alkaa olemaan aika helppoa. Perhana, myöhemmässä vaiheessa peliä mää olisin voinut käydä sen toisenkin lentsikan pamauttamassa rikki kuin myös lentokoneenkin. Aattele, lentokoneen. Siellä se vaan liihottelee 18”päässä ja mun jalkaisin juokseva ylisotajumala ottaa sen kiinni. voi juku mikä Coopper tulos sillä varmaan on. Ville ja Pekka, ottakaa mallia. Täältä tulee T-1000.

Mutta meltat on kyllä luusereille kun ne tankit hajoo ihan sillä miekallakin. Ei ihan samallainen eeppinen perässä juoksu tullut kuin Tomia vastaan, mutta siinä lähellä se kruisaili ilman mitään huolen häivää. Määhän sanoin, että siltä mieheltä puuttuu itsesuojeluvaisto.

Kandee kaikki kuulkaa varoo sitten tuota mun kenupoikaa. Sen yksikkö on ihan nössö, mutta sitten kun se pääsee yksin hillumaan, niin kyllä se menee sinne kentän toiselle puolelle ilman mitään ongelmaa.

Kaksi vuoroa sitä yritettiin saada hengiltä koko armeijan voimin. Pateja tuli siihen tahtiin, että ihan meni ymmärryksestä ohitse kun ihan joraten heittelin niitä saveja. Ootteko koskaan nähneet ysäri Bätmäniä? Kädet selällään se siinä keskellä pöytää vaan seisoskeli ja katsoi, että mitä täällä tapahtuu.

Taksi jätti jäbät pois ja yksi kerrallaan tasavarmalla tahdilla niitä hakattiin pois. Sen jälkeen käytiin viimeistelemässä se paljon kohottu tankki. Se oli hieno tappo. Ensin miljoona vuoroa sitten kranulla tehty haavoitus, sitten bolterilla perseeseen reikä ja lopuksi sitten viimeinen silaus. Unbound armeija alkaa pikku hiljaa houkuttelemaan. Aattele, jos koko armeija olisi tämmöisiä teräsmiehiä.

Peli kuitenkin ei suostu loppumaan sitten millään ja ei noita kohteitakaan oikein ole. Kaksi vuoroa vielä voisi pamautella sitä ja tätä ja mulla on vähän sellainen fiilis, että vaikka kuinka hyvin heittäisin, niin ei noi muut pamahda rikki. Painelen Y:tä ja katselen miten tankit pamahtelee sitten myöhemmin. Ai niin mutta joo, emmää pelaakaan enää Halo-ukoilla.

Olis kyllä syytä vaihtaa tuo kenuboy Spartaniin kun niin iloisesti aina löytää itsensä ajoneuvoa vastapäätä ja vielä rikkoo sen kaupanpäälle pyytämättä. Samanlainen arvokkuuskin heijastuu aina jäbästä. Tässäkin pelissä se oli vain pelkästään 5:n VP:n arvoinen.

Tuolla toisella puolella pöytää kuitenkin oli hieno tacticaali-yksikkö, jossa olisi vielä warlordikin. Mennään sinne ja eihän se kunto mihinkään loppunut vaan hirvee 17” loppukiri tähän loppuun vielä, kiitos.

Hitaasti, mutta varmasti jälleen kerran yksi mies kerrallaan yksiköstä kaatui. 1.5 vuoroa lissää, niin olisi mennyt koko yksikkö kenu mukaan lukien. Tyhmä peli. Ei ollut tarpeeksi aikaa.

Lopputulos oli jotain. Emmää muista. Sovitaan, että mää voitin, koska muutoin Pekka saa vielä vihaisemman pelikumppanin kuin Taneli sai tänään. Pitää kanssa mainita, että mää suoritin 83% saamistani objektiiveista, joista kaksi objektiivia oli Tanelin puolella pöytää. Aika hyvin aika hyvin. Smurffistarahan alkaa olee erittäin hyvä, muttei vielä täydellinen. Katsotaan sitä täydellistä ylihuomenna kun rapakuntoiset B-mies Deldut tulee vastaan.

Pisteet kuitenkin meni 7-18 Tanelille.

Siinähän tuli raportti meidän pelistä ja varmasti kaikki tarpeellinen jo sanottiin. Tosiaan, peli meni vuorolle 7 ja vastustajalle jäi jäljelle chapter master jota ei saatu millään kaadettua. Aina se onnistui siinä 2+ savessa vaikka woundeja oli tulossa monta kymmentä. No, näin tällä kertaa, ehkä ensi kerralla toisin...

Kiitoksia pelistä Antonille.

Edit: ja niin tosiaan, se chapter master olisi ollut 5 vp:n (+2 wipestä) arvoinen jos olisin saanut sen pois

Mie muistan vielä ne ajat silloin joskus kun Antti oli se peliporukan pikkuinen suloinen uusi poika, joka aina seuraavaan peliin oli hankkinut uuden ison armeijan, jolla pelaamisesta hän ei tietänyt tuon taivaallistakaan. Koskaan miestä ei näkynyt pelikentillä samalla armeijalla pelaamassa kahta kertaa vaan aina uusien lelujensa kanssa oli saapunut paikalle.

Vuodet vierivät eteenpäin ja Antin stalkkaaminen kävi erittäin tylsäksi kun mies ei mihinkään koskaan muuttunut. Aina se pelasi kovaa, mutta hävisi tuon tuosta vaikka lista olisi kuinka K’Dai destroyereita täynnä. Jotenkin kummasti se kuitenkin ulkopaikkakunnilla pärjää, joka kyseenalaistaa pojan pelitaidot ihan täysin. Tai sitten se todistaa vain, että ulkomaanpeelot eivät osaa pelata yhtään sen enempää.

Mutta nyt ei olla missään Orivedellä vaan Porissa ja täällä Antti on yhtä pieni kalanen kuin hänen hiuskasvunsa. Joskus sillä oli sellainen biitlestukka, mutta nyt sekin on kadonnut johonkin. Viimeksi kun katselin miehen toilailuja, niin hän peluutti Tauta ja sitten sen jälkeen tuli Eldarit. Nyt se lappaa pyödälle BA:ta.

Sama vanha Antti. Tulee ihan Sampsa mieleen. Aina tietää ennen pelipöydällekin pääsyä mitä on odotettavissa tulevilta tunneilta. Mutta ylimielisyyteen ei kuitenkaan nyt ole varaa. Miun pistesaldoni ei ole päätä huimaava ja miten ihanaa olisikaan, jos näinkin pehmoisella listalla olisin ekan kierroksen jälkeen kolmanneksi viimeisenä. Saavutus se minun mielestäni olisi. Anttikin on jotenkin ihmeen kaupalla pärjännyt tuolla listallansa. Kai se oppi joitain cunnin’ pläänejä siellä armeijassa? Ei pelkkää popparia naamaan kuten silloin joskus kymmenen vuotta sitten vaan ihan kunnon vanhaa syöksyn taktiikkaa.

Tärkein tuli tehtyä heti alkuun eli aloituksen voittaminen, mutta haluaako joku oikeasti kertoa minulle miksi en vieläkään oikein tahdo omaksua sitä 40k:n peruselementtiä, että kaikki mahdolliset objektiivit niin lähelle niitä 2+ cover saven antavia bunkkereita ja koko peli odotetaan, että voisin napata juuri ne hallussa olevat objektiivit? Miksi mie yritin pelata sillee jotenkin siististi ja tasapuolisesti ja sekoitella niitä kaikkialle? Eihän mulla ole tähän heti alkuun kuin yksi kappale tuossa lähettyvillä?

Anttikin paljasti kanssa kumppaneiden huijanneen minua. Aina aikaisemmin olin ottanut kolme objektiivia pelin alkuun, mutta Antti näyttikin sääntökirjasta, että niitä saisikin vain sen yhden kappaleen. Vai niin. Tästähän tuleekin hienoa kun on vain kaksi objea tähän heti alkuunsa. Mikähän olisi todennäköisyys, että ne olisi joitain kivoja tehtäväksi. Sillee, että liikuta yksikköäsi ja ammu toisella.

Herrasmiesmäisesti annoin Antille luvan yrittää varastaa iniativea saadakseni miehen psyykkeen murtumaan heti alkuun epäonnistuttuaan surkeasti jossain. Kutosen sen se kuitenkin heitti ja tarttui heti ensimmäiseksi podiinsa. Mie luulin sitä aluksi rahalippaaksi, mutta kummasti se vain lätkäsi sen keskelle armeijaani ja vielä direct hittinä toi dredinsä sieltä pois. Se on varmaan ikuistamisen arvoinen ilme vastapuolen kasvoilla kun AV13 walkeri tulee S4 armeijan keskelle sillee, että moikka.

Mitä muuta kertomisen arvoista itse pelistä sitten olisikaan. Jos joku 40k-veteraani haluaa opettaa minua pelaamaan, niin saa sanoa suunsa puhtaaksi mitä tehdä siinä vaiheessa kun 2” päässä heti pelin alkuun on tuhoutumaton kohde kiusaamassa. Vaikka Antilla olisi ollut pelissä pelkästään tämä Dredi ja tuo yksi podi, niin siitä huolimatta olisi ollut minulla ainakin vetelät housuissa.

Mielessä kuitenkin kävi monta taktiikkaa. Ensimmäiseksi se veteli minulta scoutit pihalle ja minkälaisia heittoja se siinä pistikään. Viisi rendingiä ja 5 haavaa sille jäljelle jääneelle scoutille. Yllätys yllätys kuitenkin heitin pelkkiä 3+, joka tuntui aika hyvältä säkältä. Scoutti ei tuosta selviä, mutta toisin olisi ollut Power Armourin kanssa.

Minun ainokainen objektiivi tietenkin oli taas pöydän toisella puolella. Kiva hakea sitä pois kun vieressä on razori ja tacticaali yksikkö.

Mielessä kuitenkin oli jo kotiin lähtö, koska mitä tässä sitä tämän enempää pelailla. Tuo dredi on tuhoutumaton tai korkeintaan munkilla hajoaa palasiksi. Olisihan minulla plasma rapidina perseeseen ja kylkeen voisin pistää krakin. Mutta mitäs sitten, jos en saa sitä wreckattua, niin sitten se chargaa minun S4 tacticaaleihin. Mitäs minä sitten teen? GG. Ei mulla muuta.

Noh, otetaan niin paljon pisteitä kuin saadaan. Helppoa se on sanoa, mutta en minä oikein noppia voi tämän pelin aikana syyttää. Kun ammuin, minä osuin. Minä osuin yllättävän paljonkin. Haavoitukset jäivät vähän vähiin etenkin mopoja vastaan. Whirla pisti kolmesti direct hitin niihin, mutta ei yhtään tappoa saanut aikaiseksi. Savetkin menivät erinomaisesti jälleen kerran, mutta ongelma oli Antin rending. Dredin tullessa uhittelemaan sinkotacticaaleja heitti poika taas 4 ukkelia pois heti suoraan. Onhan se kiva yrittää sitten heittää kuutta savea ja toivoa, että ukkeli säästyisi kuolemalta. Melkein onnistuin, mutta se yksi epäonnistuminen riittää.

Peli oli ilman kohokohtaa. Se loppui Antin toiseen heittoon. Ensin se varasti minulta tärkeän aloituksen, koska en ole valmis tuhoutumattomaan kohteeseen ennen kuin voin tehdä mitään. Minun on pakko tehdä paljon tuhoa hänen muuhun armeijaansa heti ekalla vuorolla. Sitten se directasi eikä mennyt hornan kuuseen kuten toivoin.

Tästä pelistä tulee ihan mieleen Hapidi ja hänen 1000p:n scouttaavat longbeardit. Mitä sitä pelissä tehdä kun toinen aloittaa pelin ja saisi chargata yksiköllä, jonka hän vain asetteli pelin aluksi suoraan oman armeijani eteen.

Tai anteeksi, pelissä oli kohokohta. Mie tein Obi-Wanit ja ”suostuttelin” Antin lähtemään pois objektiiviltaan. Mie sain ylimääräisen pisteen, mutta jotenkin jäi ottamatta line breacker. Sekin oli ihan siistiä kun Antti lopetti pelin 5:s vuoroon. Jäi paljon pisteitä saamatta siinä heitossa.

Hah hah.



3-24 Antille.

Kuitti. Anttihan kiilas ittensä kärkeen. Aattelin kyl ensin et hyväksynkö sille noin paljon pisteitä. No jos ite sais kahdes viimeises pelis sen verran, et pääsee taas omalle paikalle :D

Mun mielestä on aika siistii, että jos huomenna kävisi hyvä säkä Pekkaa vastaan, niin voisin päästä Teron ohitse pisteissä. Ei tarvittaisi kuin samallainen peli kuin Tanelia vastaan, niin sois sit siin. Kyllä olis kova olo kakkoskiekan alun lähettyvillä kaksi unbound juustottajaa katselee perävaloja.

Mutta joo, Antti oli peppupää ja se ei ansaitsisi noin montaa pistettä. Kovasti yritin pelillisillä lahjoillani niitä evätä, mutta ei pystynyt. Siitä on tullut mies tetsatessa.

El Capitan kirjoitti:Kyllä olis kova olo kakkoskiekan alun lähettyvillä kaksi unbound juustottajaa katselee perävaloja.

^ snort....juustottajaa....huutonaurut

2-18 Boreasilta turpaan
11-5(?) Tanelia turpaan (Taneli vois varmistaa omat pisteet ehdein itse jo unohtaa)

Poison tappaa prinssin, mariinit ei tapa Iron Arm prinssiä. Tanelille harmi kyllä jäi pelkkä Talon kentälle kun peli loppui vuoroon 5

Teron ja minun peli oli 11-7.

Teron pieni raportti riittääkin. Ei sitä demonia saanut millään poistettua.

lisäisin tuohon Teron raporttiin vielä että meidän peli oli wipeout allekirjoittaneen eduksi.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämä olisi minun raporttini revanssipelistä Pekkaa vastaan.

Meidänhän alun perin piti pelata viime viikon aikana, mutta sattuneesta syystä eräs toinen peli, joka on melkein yhtä huono kuin tämä meidän 40k:mme, vei kaiken pelitilan kaupalta. Miksi kuitenkin jätin raportoimatta kyseisestä asiasta on ihan se, että mitä ihmettä mie sellaisesta pelistä voisinkaan edes kirjoittaa? Tottahan sitä peliraportissa pitää jotain siitä pelistä kirjoittaa, että ei mene ihan kokonaan OT:ksi koko homma. Ilman peliä, ei raporttia. Se on niin simppeliä se.

Mie kuitenkin olen ovela kettu ja aivan samaan tapaan kuin Jarkko, myös minun kanssani peli alkaa heti siinä vaiheessa kun vastapuolen pelaaja ollaan havaittu. Ei tarvitse olla depo edes alkanutkaan kun hirveät mind gamet lähtevät käyntiin. Mutta omaksi harmikseni, myös Pekkakin vaikuttaa samallaiselta kaverilta.

Ekassa pelissä mokoma saapui 23min myöhässä paikalle ja pelin peruuntumisen jälkeen tekstailtiin varmaan molemmat Jarkolle. Mie lähinnä sen vuoksi, että kalastelin miehen numeroita, mutta kovasti pistin merkille hänen pyyntönsä polttaa kaikki Mägä-kortit. Siitä on aikaa kun viimeksi Jarkon kanssa mitään olen tehnyt, mutta onpas mies muuttunut sinä aikana. Emmää aikaisemmin tuommoista puhetta ollut kuullut.

Tämä tekstari kuitenkin jäi paljon pahemmin kummittelemaan mieleeni kun seuraavassa kohtaamisessamme pöydät oli katettu varta vasten 40k:ta varten ja säälistä Pokemon kouluttajia kohtaan heidän alempi arvoisille peleilleen oli annettu juuri ja juuri tarpeeksi tilaa. Heitä oli myös vain kaksi paikalla toisin kuin 40k-pelaajia oli yli kaksinkertainen määrä ja katsojien silmät kohdistuivat vain meihin. Omituista oli myös, että Mägättäjät puhuivat enemmän hammereista kuin heidän leikeistään.

Jos mie muistan oikein, niin viime viikolla ennen kuin lähdin kaupalta siivoamaan, Pekka sanoi käyvänsä vähän polttelemassa. Onks tää sit se syy miksi huomio on vaihtunut niin pahasti meidän leluihin ja vielä kaikki paikalle rohkenevat ernutkin keskittyvät enemmän meidän pöytiin huutelemiseen kuin omasta pelistä puhumiseen? Kovasti yritin nähdä, mutta en kertaakaan nähnyt heidän luovan katsekontaktia Pekkaan.

Mie kuvittelin, että hylätessäni poltteluseuran siivouksen ja minkähän muun kotiaskareen, sovitaan vaikka pullan leipomisen, vuoksi oli osoitus siitä, että mie olen kova jätkä ja aikani on liian kallista tuhlattavaksi moiseen. Pelaan täysii ja sillee, että kiitos kun kävit, mutta mie lähden nyt 50-0 voiton kanssa. Ottaisin enemmänkin, mutta kun pitää päästä muihin päivän töihin, niin ei pysty nyt. Vaikka sitten seuraavalla kerralla.

Jarkko hakee maaston asettelussa hirveää pelillistä etua kosmeettisen siisteyden sijaan ja mie harrastan veljeltä oppimaani pelietikettiä. Mie kuvittelin aina meidän kahden olevan ne kovimmat äijät, mutta tämä Pekka tässä on kyllä se jengin superlatiivi. Jos Taneli ei olisi tuossa vieressä, niin olisi tehnyt mieli käydä hakemassa äiti tuohon viereen lohduttamaan.

Jotenkin sitä heitoissakin näkyi, että se kaikki musta huokuava itsevarmuus ja mahtavuus loistaa poissa olollaan kun heitän ihan ensiksi kolmosen pöytään. Ei ala kyllä hyvin tämä peli, mutta onneksi puhutaan vielä toistaiseksi vasta objektiivien laittamisesta.

Jotenkin sitä luulisi, että koiraihmisen olevan vastassa mie olisin kunnon soturi puolustamassa klaanini reviiriä. Mikään voima ja mahti ei minua ajaisi pois esi-isieni metsästysmailta saatika yksi tuommoinen kirppusäkki. Yksi orava vain kehiin ja heti kaikki huomio kääntyy ihan jonnekin muualle.

Oravista puheen ollen, kyllä sen huomio on muualla. Mie saan aloittaa objet kuin myös depotuksenkin. Eka vuorohan on mun. Aika jännää. Jo kaksi heittoa putkeen mie voitan. Sain myös ihan kivan traitinkin toisin kuin piski. Mie pidän itseäni Tuuliklaanilaisena henkeen ja vereen. Vaikka avatarina onkin Sinitähti, niin minun johtajani tulee aina ja ikuisesti olemaan Pitkätähti, joten mua kiinnostaa enemmän kanit kuin oravat ja hyvä niin. Muut kaupat ovat täynnä torakoita ja muita selkärangattomia, mutta tämä Porin pelikauppa on täynnä oravia, koska Pekka epäonnistuu kaikessa.

Ehkä tämä voikin sitten kääntyäkkin onnistuneeksi peliksi. Ainakin noppajumalat tietävät kummalla meistä on kauniimpi armeija. Mutta on kyllä pakko sanoa, että on se ihme ja kumma miten sitä ties monesko peli putkeen pitää lähteä kulkemaan sinne pelipöydän toiselle puolelle. Ei koskaan voi tulla sitä objee, missä Scoutit istuu.

Siinä sitä sitten juostaan 6” suoraan eteenpäin ja kummasti ne tuliliekit näyttää sinisen sijaan mustilta savuavilta suorilta Pekankin silmissä yhtäkkiä. Liekki on sammunut ja mie voin näyttää miten luja on Tuuliklaanilaisten rohkeus. Se on vähintään kolme kertaa niin paljon kuin Pekan ja sen miehen rohkeus on nolla. Mun jokainen pyssyni voi tappaa siltä kerta laakista kaiken paitsi HG:n.

Hehee, paperi armeija on ihana vastassa.

Mutta jos totta puhutaan, niin mie en oikein ymmärrä tuota paperiviittausta. Voisinhan minä olla mulkku ja tuhota hänet juuri tuolla 50-0 tavalla, jota Pekkakin kuulemma aina odottaa Ultramariineita ja serkkuja vastaan pelatessa, mutta mikäli mennään näin hyvän coopper-tuloksen saavuttavalla armeijalla, niin miehän wuundaan tuota 5+ coverissa ja FNP armeijaa 6+:lla melkein jatkuvasti. On se aika kova juttu kuitenkin loppujen lopuksi verrattuna siihen, että miun 5:n kutin sijaan sieltä tulee 12 3+/4+ luotia.

Niin, että kuka tässä sitä paperia on? Häh?

Ohan mulla kaksi sinkoa, mutta mitähän tuo minun scouttinikin on tehnyt tässä koko liigassa? Ei varmaan kuin kaksi osumaa yhteensä, että huh heijakkaa. Katotaas nyt mitä tulee aikaiseksi. Kato, se osui. Ei varmaan edes glänää. Kato, se penetti. No siellä jinkataan. Kannattaisko hei Pekka vähän maalata niitä joukkojaan, niin voisi se noppakin pyöriä. No ei sillä hätää kuitenkaan. Se sheikkaa kuitenkin. Kappas, kutonen. Se räjähti. Eiku se taulukkohan muuttui. Mikä tuo sitten nykyään on? Ai se kosahtaa vai? Jaa. Vai niin. Noh, mikäs siinä. Kolme kutosta peräkanaa. Jaa. Noh, kyllä se mulle passaa.

Mitään sen kummoisempaa pelistä ei olekaan sitten kertomista. Siellä se liihtotteli ja teki kaikkea kivaa. Joka vuoro kovasti se heitti suoritettuja objektiiveja been there done that pinoonsa ja mie aloin vain ajatella, että mitä sitä peliltä haetaan. Ei tässä 40k-liigassa ole kyse voittamisesta ja häviämisestä. Tässä on kyse pisteiden saamisesta. Ihan sama mitä Pekka saa tässä pelissä kun hän on nykyiselläänkin kahden kertaisen pistemäärän päässä minusta. Miun lopullinen sijoitukseni minun laajennusideoitteni kanssa on häntäpäässä, mutta tarkoitus olisi märästä paperista huolimatta sijoittua kuitenkin vähän korkeammalle kuin jumboon. Se paikka on Tomille varattu nyt ja ikuisesti. Nauran sitten koko loppu elämäni kun 9 Leman russia hävisi minun foot sloggaavalle S4 armeijalleni.

Kaikki vaan hyökkäykseen! Niin paljon pisteitä kuin vain ikinä saadaan! Siekin sinko siinä. Lopeta se paikallaan oleminen ja lähe liikkeelle siitä. Näytä mistä oot tehty! Näytä miten juostaan noille sohvaperunoille! Tämän päivän stradegia: ”Move closer! I want to hit them with my sword!”

Mitähän se Pekkakin ajattelee minusta tämän pelin jälkeen kun tuon 5 tactista singolla keskelle pöytää niin, että he ovat hänen koko armeijansa piirittäminä? Jos ne ei wreckaa tuota Lentävää Hollantilaista, niin se on menoa sit. Ihan sama se mulle kuitenkin. Ei yhden yksikön menettäminen vie multa pisteitä pois.

Tässä vaiheessa peliä meno oli aika eeppistä. Ei sillee eeppistä kuin Tomia vastaan, että Kapteeni juoksee tankin edessä vaan sellainen Lotrimainen, että mie olen örkkilauman keskellä enkä muuten kuole. Ekalla vuorolla kuoli sillee tasaisesti edes jotenkin sääntöjen mukaan, mutta nyt mie kattelin, että tuon yksikön kessu on lähin ja kyyneleet silmissä heitän kuutta noppaa ja rukoilen hänen säästymistään. Ei sillä, että hänellä olisi ollut fisti, mutta ne monet iskut on ihan kivoja saada iskettäväksi noita ”T6” joukkoja vastaan. Pekka ilme olisi pitänyt ottaa kameralle kun kaikki tämmöiset heitot onnistuvat.

Sama koski myös sitä sinkoporukkaakin. Koko armeija pistää dakkaa niin maan perkeleesti ja kukaan ei oikein tahdo menettää henkeään. Blasteritkin osuu, mutta se soturin nahka on vähän liian nihkeetä purtavaksi ja soturini säästyvät ilman haavoja. Kai tääkin on joku taktiikka, jota käyttää sodissaan. Kuka pelitaitoja tarttee kun vihu heittää ykkösiä?

Alkoi kummasti peli näyttämään hyvältä vaikka tuntuikin, että hitaasti, mutta varmasti ne joukot vähenee. Objektiiveja tuli ihan kivasti ja paljon oli aina kaikkea kivaa. Oli assault tappoa ja karkuun juoksi kovaa vauhtia Venomi, joka oli yhdessä hiparissa ja toisaalla oli 3p:n arvoisella objektiivilla yksinäinen blasterheppu.

Pitää muuten mainita tuosta hepusta jotain. Se oli varmaan Pekan armeijasta kaikista siistein. Jos tässä pelissä saisi pelin jälkeen joitain tunnustuksia kuten Worms peleissä, niin tämä kaveri saisi epic failin ehdottomasti. Moponsa tuhouduttua ekalla vuorolla hän kovasti yritti lähteä liikkeelle innostuessaan siitä, miten mie kävelen toiselle puolelle pöytää hirveällä vauhidlla, mutta siinä se vaan yrittäessään ottaa askeltakaan kaatuu nenälleen kerta toisensa jälkeen. Mikä luuseri. Osaa edes kävellä kun on ajellut niin kauan mopoillaan.

Pelin idea oli saada paljon pisteitä ja kovasti niitä tarjoiltiin minulle. Krakki ei tehnyt enää mitään muuta pelin aikana kuin ampunut ohi ja paniikissa Pekka aina ilmoitti jinkkaavansa. Se on ihan siistiä tavallaan, että kaveri jinkkaa sen yhden osuneen snipukudin takia. Frägi puolestaan osui jopa kaksi kertaa directina, mutta tapot jäivät harmillisen vähäisiksi.

Viimeisellä vuorolla myös minulle suotiin aivan uskomattoman hieno tilaisuus saada vielä viimeiset pisteet haltuun. Tuossa lähellä olisi Venomi, jonka voin tuhota! Kaksi snipua jäljellä vielä? Ampukaa pistooleilla! Tuhotkaa se! Yksi osui! Glänää! Chargatkaa! Kill them all I say! Yksi osuu! Glänää nyt saakuli!

Mutta ei. Säkän on pakko loppua joskus se loppui toiseksi viimeisellä vuorolla. Hirveästi oltiin tehty ja juoksenneltu pelin aikana ja kaikki tuhoutui voimien loppumiseen. Kentän toiselle puolelle juokseminen ja lopulta sieltä nurkasta toiseen nurkkaan juokseminen oli vienyt mehut minun tactisiltani ja ensimmäinen, ensimmäinen. Voitteko uskoa, että ensimmäinen Kapteeniini kohdistunut osuma koitui hänen kohtalokseen. Uskomatonta!

Moisen epäonnistumisen myötä myös muukin armeija näytti kiinnostuksen puutteensa enää jatkaa ja kuolivat pois johonkin splinter pistoolin kuteihin. Samaan tapaan myös tämä eeppinen viimeisen vuoron hieno ja uljas yritys saada viimeisetkin pisteet kotiin, koitui epäonnistuneeksi. Ei edes yhtä glänää saatu tuohon ”paperiin” miksi sitä kutsutaan yleensä.

Kyllä mää oon sitä mieltä, että parempi mies ei voittanut tässä pelissä vaan pikemminkin se oli ment to be juttu. Noppa pyöri minulla uskomattoman hyvin ja Pekalla sillee kuten häneltä voi odottaa, mutta se tulivoiman ja keston määrä on meidän armeijoissa ihan eri skaalaa.

Se on vähän niin kuin Veriklaani vs Tuuliklaani tai Efrafa vs Pähkinä-rah. Ei siinä ole mitään mieltä kuin laittaa itselleen mahdollisimman iso hintalappu. Minun hintalappuni oli 11p, joka oli enemmän kuin tarpeeksi ohittamaan Tomin ja Teron 6:n pelin jälkeisillä pistesaldoilla.

So far siis tämä liiga on minun kohdallani täyttä ja puhdasta 24:n karaatin AU:ta. Pistäkääs paremmaksi. Ehkä sit seuraavalla kierroksella kun mie saan lisää näitä imb4 spess muhreensseja oikein dredin ja 5:n assault marsun voimin, mie voin alkaa saamaan niitä pisteitäkin oikein urakalla, että suunnitelmani kakkososuus, Antin ohittaminen, onnistuisi.



11-22 Pekalle.

Kävi nyt niin että unohdin kumarrella machine spirittiä ja koneestani räjähti virranjakaja. Eli ne jotka haluavat pelata niin kaupan tai puhelimen kautta yhteyttä. Katselen YV:t silloin kun onnistun koneen joltakin pummimaan.

LASSI LASSI LASSI! Jokos kaamosmasennus alkaa taittua. Ja rykäset pelejä pois. Päästään toiselle kierrokselle ja homma nopeutuu, kun pelit vähenee.
Tää ekakiesi on ollu hiukan toistoo pitkäsjuoksus. Mut tässä tulee osallistujat tutummiks ja silleen.
Ja mites Tomi, ookkona viel hengis? Hullu paljon töitä tekee. Vai miten se oli