Kolmastoista kirjoitti:El Capitan kirjoitti:Eikö nää pitäisi tietää? Tuntuu vähän kuin joku sanoisi, että ei tietäisi kuka on Terminaattori.
Kaikki eivät ole niin kiihkeitä elokuvaskenen seuraajia kuin eräät. Minua itseäni ei liikuta yleensä tippaakaan, kuka näytteli jossain klassikkoelokuvassa jotain tiettyä hahmoa, jos itse näyttelijään ei ole erityistä kiinnostusta jotain kautta kehkeytynyt. En tiennyt kumpaakaan mainitsemistasikaan nimistä, ja nyt kuultuani voisin todeta, ettei juuri olisi kiinnostanut tietääkään :)
No siis, miten mie tämän sanoisin? Emmie sentään kysy hankalia kysymyksiä kuten vaikkapa "Kuka on Lon Chaney sir/jr?". Jotenkin vain miusta on sillee, että se olisi jotenkin yleissivistystä tietää joitain juttuja. Kuten Lugosin tai Karloffin, tai ainakin osaa sanoa tunnistavansa kuvasta heidän näyttelemänsä hirviön (tässä kohtaa
Dracula ja
Frankesteinin hirviö), kuka on Terminaattori, E.T:n ja pojan etusormikättelyn (miksi sitä nyt kutsua) ja kuka on Tarantino?
Ehkä toi tunnistainen on paremmin sanottuna. Ne näytteliänimet ei pakosti jää aina päähän. Naamat kuitenkin muistaa aina paremmin...
Sama koskee vaikkapa musiikkia. Jos joku tulee sanomaan, että ei tiedä nimeltä vaikkapa Beatlesia, tunnista Elvis Presley pukua tai osaa sanoa, kenen biisi Thriller on. Tanssin osaaminen on sitten eri juttu, mutta kyllä biisi pitäisi olla kaikille tuttu. Tai Beat it vähintään.
Kirjallisuudestakin varmaan saisi samallaisia "pakko tietää" juttuja, mutta tässä tuleekin vastaan se, että kaikki eivät lue kirjallisuutta. Kovin moni tuskin elää ilman leffoja tai musiikia, että siinä nähden miusta ainakin on vähän eri juttu niiden osalta. Jos tosiaan kattoo leffan kaks puolessa vuodessa, sellanen casual jätkä/tyttö, niin sitten voin ymmärtää, että joku vanha voisi olla ihan hämärän peitossa. Arskan tietäminen kuitenkin on vielä siinä rajalla, että se pitää tietää.
Sitä mie mietin, miten urheilu menee tähän kastiin. Jumalan käsi on ihan legenda, mutta aina on niitä, jotka eivät sitä teidä. Heidät tunnetaan tyttöinä :).
Half-breed kirjoitti:Ei El capu ole mikään elokuvaskenen harrastaja. Se on vaan laiska, ajatuksia, ja liikaa puhetta vastustava tyyppi, joka haluaa vain katsoa leffaa eikä ajatella mitä ylipitkässä Fight Clubissa yritetään sanoa. Vanhat leffat oli kesti vähän yli tunnin, niissä ei ole yritetty lähettää sanomaa joka pitää kaivaa/järkeillä esiin, ja niissä ei ole liikaa puhetta. Siksi El capu on niistä niin kiinnostunut, ja itkee miten kaikkien pitäisi katsoa niitä, kun ne on niitä oikeita leffoja (Lyhyitä, vähän puhetta, ei ajatuksia tarvitse.)
Muistakko sie pelitekiän nimeltä Hideo Kojima? Vanhat leffat näyttävät, että sen tarinan voi kertoa paljon vähemmälläkin ajalla. Bride of the monster, The black cat, The raven, hmm... kuis pitkä se Dracula olikaan... 71min ja mitä muuta osaisinkaan mainita. Dr Jekyll and mr Hyde, sekään ei oo pitkä. Oho, olipas se pitkä. 95min.
Mutta mutta, mie yritän sanoa, että leffan ei ole pakko olla +2h, että se olisi hyvä tai riittävän pituinen. +2h vaatii jo jonkun laista kestävyyttä, että sen jaksaa katsoa loppuun. Jos aloitat leffaillan vaikka siinä 21.00 maissa, niin leffa loppuu kaikkien mahdollisten taukojen kanssa joskus puolen yön tienoilla. Jos leffa tulee telkkarista, niin saattaa mennä huomisen puolellekin. Entä jos on aamu koulua tai töitä? Noihin aikaan sitä huvittaisi olla jo nukkumassa. Voishan sitä tietenkin aloittaa aikaisemmin sen katsomisen, mutta se nyt vain korjaa vain "osan" ongelmasta. 70min on todella lyhyt aika ja leffan jälkeen sitä jää ihmettelemään, että tässäkö tää sit oli? Se tosin saattaa johtua juuri siitä, että nykyään korkeintaan jotkut lastenleffat on niin lyhyitä, mutta kuitenkin. Niissä on vain se oleellinen, tärkeä ja kiinnostava asia. Kaikki paskanjauhanta on leikattu pois tai tiivistetty ja näin saatu leffasta paljon parempi.
Paljon mielummin minä katson lyhyen leffan, kuin pitkän leffan. Maa aikojen alussa, se on vain 80min. Mutta niin pirun hyvä. Bride of the monster, 71min. Ed Wood, pakko olla hyvä. Dr Jekyll and mr Hyde, 95min. Liian pitkä, jotain olisi voinut leikata pois. Ja voi jumakekka, jos joku tulee urputtamaan, että 95min ei ole liian pitkä leffan ajaksi. Mie tarkoitan ihan nyt jotain muuta. Kill Bill, leffan liian pitkä. Oikeesti, miksi se on kahdessa osassa? Voin luetella lisää hyviä leffoja, jotka on lyhyitä, mutta ei sille tuskin on tarvetta.
Puheesta puheen ollen. Olekko sie koskaan nähnyt 1930 vuoden Draculaa? Se ei ole mitään muuta kuin puhetta koko roska. Ketään ei purra, mitään ei lyödä... No okei, peili lyödään miehen kädestä ja yksi työnnetään alas rappusia. Uuuh, mikä äksön leffa. Katoppa kanssa ensi kerralla kun olet Porissa Dr Jekyll and mr Hyde. Sekin on suurimmaksi osaksi puhetta koko roska. Välissä Hyde kamppii väkeä ja leikkii apinaa, mutta ei se estä sitä olemasta blaa blaa blaa. Da Vinchi koodi, sen mainittikin aikaisemmin. Luettelenko lisää hyviä puhe-elokuvia? Lasketaanko Legend of Bagger Vance? Okei, saa riittää.
Vanhat leffat rokkaa uusiin verratuna ihan muista syistä, kuin siitä, että ne eivät ole "pitkiä", "niissä ei ole puhetta" tai "niissä ei tarvi ajatella". On niitä pitkiäkin, on niitä puheripuleja ja ajattelua vaativia, jos niin haluaa. Monessa leffassa on sanoma ja sillee. Efektitkin on niin maan upeita. Siitä lähtien, kun näin ekan kerran Apinoiden planeetan, en muista minkä niistä vanhoista, olen ollut sitä mieltä, että tietokone ei koskaan tule voittamaan niitä karvaotuksia ja pukuja, mitä nykyään nähdään. Miksi Lucas teki Wookiet tietsikalla? Muutenkin, The Thing on myös erinomainen näyte siitä, miten ne leffat pitäisi tehdä. Vetäisi joku ohjaaja homman old school maisesti ja käyttäisi stop-motion tekniikkaa niinkuin King Kongissa käytettiin silloin yhtenä elokuvien kulta-aikana, 30-luvulla.
Vanhoissa leffoissa nämä efektit on sellaisia, joka kiinnostaa. Miten ne on tehty? Miten ne teki tämän? Nykyään on helppoa. Tietokone. "Isi, miten Yoda tehtiin?". "Tietokoneella.". "Isi, miten King Kong tehtiin?". "Otettiin lelu ja tehtiin samaan tyyliin kuin piiretyissä. 21 kuvaa/sekuntti.". Vai kuinka paljon niitä otetaan, että saadaan kunnon liike aikaiseksi? Tai puhunko mie nyt ihan mitä sattuu? Noh, kai te kuitenkin tajuatte, mitä tarkoitan. Vois muuten joskus katsoa Invisible Manin uudestaan. Vähän on alkanut kiinnostamaan, miten ne jutut siellä on tehty.
Mitä sitten tulee siihen ajatteluun, niin sitä saa olla. Leffasta kuitenkin pitää saada nautinnollinen katsottavaksi ilman sitä. Muistatteko te Simpsonit ja South Parkin? Niissähän on tosi hauskat jaksot melkein joka kerta, mutta sisään on saatu sanomaa, jonka ajatteleva voi hoksata. Tarviiko mun alkaa luettelemaan oikeasti tälläisiä jaksoja? Tälläistä ajattelua leffaan. Minä haluan katsoa leffan ja nauttia siitä. Mahdollisesti huomata jotain siellä rivien välissä ja käyttää ajatusvoimani siihen. "Ajattelemisen" pitää tuoda se kirsikka siihen kakun päälle. Aivan kuten Simpsoneissa ja South Parkissa.
Fight Club sukkaa muistakin syistä kuin siitä, että siinä pitäisi "ajatella". Ajattelu on muutenkin niin kummallinen sana. Yhtä hyvin mie voin sanoa, että te ette katso Power Rangeria, Ed Woodia, Uwe Bollia, Ren ja Stimpyä 60-luvun Bätmänistä puhumattakaan niin, miten niitä tulisi katsoa. Te ette ymmärrä sitä. Te ette ajattele oikein. Käyttäkää sitä päätänne, niin ymmärrätte niiden todellisen potentiaalin. Kaikkihan noista kuitenkin on hyviä, osa loistaviakin ajatteli niitä miten vain. No okei, jos ajattelee sitä maailman parhaimpana leffana pokkaa piteän, niin sitten ollaan ihan hakuteillä.
Uskaltaakin tyrmätä ylempi sanomalla mitään asennointumisesta. Tarantinonkin leffat, kaikkien leffat ylipäätänsä, tarvii tietyn asenteen, että niistä voisi pitää.
Voidaanko muuten lopettaa tää "ajattelun" tuominen keskusteluun. Se on niin tyhmä sana siellä. Ajattelua saa oppikirjoja lukiessa ihan tarpeeksi. Leffan tulisi olla viihdyttävä ja sen "ajattelun" harrastaminen tuoda vain lisämaustetta huomatessaan, että hei, täähän on totta mitä tässä tapahtuu.
Ens kerralla Halffi puhus sellasta, mistä tiedät. Lopeta sen paskanjauhanta.
