No niin, kai mää tänkin rapsan voisin jo kirjoittaa alta pois. En kuitenkaan märehtimisestä huolimatta muuta mitään, mitä haluaisin sanoa. Vaikka rapsa onkin kirjoitettu kenties vihaiseen sävyyn, niin emmie pahalla. Jollain kuitenkin, mutta en pahalla.
Mää muistan silloin joskus oli joku Fabaliiga alkamassa ja mie tein tosi siistin rottalistan. Niistä on vaikea tehdä muuta kuin siistiä kun on niin paljon kaikkia kivoja yksiköitä aina rat ogreista heikkoihin S4 sankareihin niiden päällä. Sitten muut tekivät tyyliin tuplatankkien listoja, joka sai minut tosi pahasti masentumaan.
Kai mie aikaisemminkin olen maininnut näissä raporteissani, että jonain kauniina päivänä uskalsin mennä velipojua vastaan pelaamaan ja sieltähän sitten tulikin vastaan lentävät Eldarit, jotka eivät tehneet mitään muuta kuin kykkineet jonkun talon takana ja Battle Focuksen kanssa tulivat esiin vain paetakseen takaisin piiloon mun imb4 S4 bolttereitani.
On se vaan jännää miten peli voisi olla sillee hyvä. Ongelmiahan näissä molemmissa peleissä on vaikka kuinka paljon ja varmaan tästä lonkalta heittämällä vähintään 20 sääntöä mun mielestäni voisi mennä saman tien kuuseen. Tactical objet nyt ensimmäiseksi warlord-traittien sun muiden kanssa.
Aina välissä näihin liigoihin osallistuminen masentaa pientä miestä kun pitää varata koko päivän tyhjäksi jonkun pelin vuoksi, jossa yhden nappulan kosahdettua voikin kätellä jo suoraan vastapelaajaa. Aikaisemmin kun säännöt oli vähän parempia, oli minun mahdollista kerätä pisteitä sieltä täältä niistä ”turhista” fast cavarlyistä ja tavoitella tasapeliä point denialin kanssa, mutta nyt se on kummasti vaikeaa kun toinen nostaa pakasta vaan 5p:n edestä objektiivia, jonka päällä sattumoisin on istunut koko pelin aikana se tuhoutumaton lantikka. Mikäs siinä. GG.
Villen kanssa taanoin pelattiin kiva peli, jossa pelin kovin pyssy oli S9 lascannon ja muutenkin voimasuhteet olivat hyvin alhaisia. Nyt jo yleisissäkin puhutaan taas kovasta pelaamisesta ja tekisi kovasti mieli pistää sinnekin viestiä, mutta kun ei vain jaksa alkaa kirjoittamaan. Niin kulunut aihe niin foorumin kuin naamatustenkin kohdalla. Jos joku haluaa heittää geittiä ja olla pro taitopelaaja ja sitten todeta vain, että oho, S11 tuli niin pidä sinä vain hauskaa keskenäsi. Unbound:kin voisi olla tosi siisti asia, jolla tuoda itselleen haastetta vaihtamalla ne tornit soltuiksi, mutta jos se tarkoittaa kuningattarien lisäämistä, niin vedä kättees vaan.
Aina tämmöisissä peleissä sitä tuumaa, että mikä ihme ja kumma siinä on, että mie saavun edes paikalle. Tai mikä ihme ja kumma minut saa pelaamaan tämmöisiä pelejä, joissa tämmöiset on mahdollisia. Jarkkoa vastaan vitutti 3+ cover, josta ei ole mitään negaa tulossa. Kaikki muut sentään ampuu sitten sen dakkansa pelkästään kutosilla, niin kai mie voin hyväksyä sen imb4 saven, joka rikkoo kokonaan pelin.
Mutta tällä kertaa vastassa ei ollutkaan sitä AV14 peltiä, joka tekee 99% kaikkien armeijoiden yksiköistä turhia. Tässä pelissä oli 2+ cover tyypillä, joka iskee 12 kertaa lähiksessä antamatta mitään saveja. Eihän se saa juosta, mutta kyllä aika apina saa olla toisella puolella, jos ei lähikseen 6” karkuun juoksevan äijän kanssa pääse.
Sitten siellä on kanssa se assassiini, joka vain tulee tohon viereen, koska herp derp faggotry of GW. Tartteeko tätä peliä edes osata pelata ennää? Kun minä olin pieni, niin semmoinen ”minä tulin tänne työntämään ukkojani!” naurettiin pihalle syvällä sisälläni ja sitten se pwnattiin tuosta vaan. Siis sillä oletuksella, että ei heitetty pelkkiä ykkösiä. Kuka muistaa Sampsan tai Antin? Niitähän vietiin kuin vierasta sikaa 7th Fabassa.
Pelaamisesta ja sen osaamisesta puheen ollen. En tii sanonko pahasti, mutta miten ihmeessä tuo assassiini kuolee aina ensimmäisellä vuorolla? Tekihän siinä minulla vähän tiukkaa loppujen lopuksi kun lähiksessä 6:sta haavasta meni vain yksi perille, mutta siitä huolimatta.
Teron taktiikka sen hengissä pitämiseen ottamalla 6 uutta seuraaviin listoihin on kanssa vähän, jooh. Koska pelataan? Heti nytkö olet vapaa, jos soitan? En malta odottaa!
Kovasti kuitenkin pelin aikana joku tyyppi tykkäsi minusta. Ykkösiä sateli niin maan perkeleesti eikä se Terokaan kuitenkaan paljoa osannut osua vaikka kuinka monella iskulla koitti. Mutta onko sillä väliä kuitenkaan suuremmin heittääkö 30% osumia kun niitä iskuja on 1000 kappaletta? Kyllä ne 10 marsua kuolee siitä kun se assassiinikin verotti niitä hieman.
Joskus mää valitan siitä, että peli mahdollistaa vihollisen tuhoamisen ensimmäisen vuoron aikana. Se on vain niin käsittämättömän tyhmää, että ennen kuin voin tehdä muuta kuin heittää sen kutosen mahdollisesti, multa kosahtaa sitä ja tätä.
Joskus mie yritin todistaa Allulle, että jalkaEldut on kovia poikia. Pelattiin omituinen skenu, jossa armeija depotettiin eri puolille kenttää nopan antaman tuloksen mukaan. Mihin mun Bansheet meni? Tonne nurkkaan häpeämään yksinään. Mihin Allun armeija meni? 1” päähän niistä. Saanko aloittaa pelin? En. Vai niin. Taitopelaajalle taitoskenu. GG. Ihan ***** hyvä peli tämä 40k.
Tällä kertaa tosin asia oli vähän toisenlainen. Mun pelaaminen loppui ensimmäisellä vuorolla, koska enää ei ole mitään tehtävissä. Millä mää ton dempan ammun alas? Pro pelaajat saa antaa neuvoja ihan vapaasti. Saatte kanssa kertoa, että mitä lähismahdollisuuksia mulla on.
Loppupeli juostiin karkuun, joka eskaloitui siihen, että juoksin 1-2” karkuun. Vau. Tämä päättyy varmasti hyvin.
Pelin aikana kanssa vähän tuumasin taas, että miksi ihmeessä mää en menisi oman pöytäni nurkalle kökkimään ja laittaisi semmoisen nurkkadepon kuin vain ikinä pystyn. Kaikki objektiivit niin lähellä toisiaan niin kauas vihollisesta, että ei missään nimessä saa sieltä keskeltä matkansa aikana otettua vahinkopisteitä kotiin. Eiks se ois aika hyvä taktiikka? 50% mahdollisuus saada objektiivi haltuun, aina tulee kortteja ja muutkin objet on mahdollisia tehdä kun mää ammun niin maan perkeleesti.
Mikä mua estää pelaamalla sääntöjen mukaan voittoa tavoitellen kaikin mahdollisin keinoin?
Kai se on vaan se mun ajatusmaailma, että taitopelaaja määritellään hänen kyvyillään voittaa ilman kuningatarta se toinen apina ja sitten uudestaan kun vaihdetaan päittäin paikkaa.
Kiitoksia Jarkolle perääntymisen lisäämisestä. Vaikka tässä pelissä kestikin vaivainen tunti, niin se pelin sopiminen, muiden ideoiden hylkääminen pelin ajaksi, sinne lähteminen ja se tylsistyminen on liikaa, niin jatkossa nämä ”Miksi mä oon täällä? Miks mä pelaan tätä enää?” skippaan ja luovutan.
Jos seuraavaan listaan Tero ottaa sen 250p maksavan discilordinsa, niin saakoot mun puolesta suoraan ne 10p. Nauran sitten räkäisemmin, jos jää alapuolelleni seuraavallakin kierroksella. Tähän loppuun pitää kuitenkin sanoa, että oli Tero mieleisempää peliseuraa silloin viime listassa. Ei siksi, että voitin vaan siksi, että se tarjosi vastapuolellekin jotain kivempaa pelin ajaksi kuin random ohikulkijalle jutustelu.
