Half-breed kirjoitti:El Capitan kirjoitti:Mikä muuten siinä on, että on hankala löytää peli, joka on hyvällä tapaa vaikea? Miksi aina vaikeutta tuodaan antamalla vihulle kaikkea kivaa ja viemällä sinulta kivat jutut pois? 50% kesto, joo, kiitti vaan ihan pirusti. Kyllä toi Mentori menisi hampaita purren, "Sig ujaa":ta hokemalla ja tyynyyn huutamalla, jos ois se Super Hayabusha, millä pieksen fiindejä vasurilla Acolyytissä ja Warriorissa, mutta n00b Hayalla ei. Ei, ei, ei ei. Kestoa ei ole yhtään ja vihulla sitä on liikaa. Häiritseviä tekijöitäkin on pomotaisteluissa ihan liikaa, että pelaaminen olisi mitään muuta kuin nautinnollista.
Eli vaikeutta ei saa tuoda huonommalla kestolla, vihollisia lisäämällä, tai vihollisen skillien parantamisella. Millä se vaikeus sitten pitäisi tuoda? Lisäksi Ninja Gaideneissa se vaikeus on juuri tuotu hyvin peliin. Kun jo normitasoilla pitää katsoa mitä tekee, niin vaikeammilla juuri pitää katsoa mitä tekee. Jos sinne vihollisten sekaan menee huutaen "Qablaa!", ja spämmää vain "Sig ujaata!", niin tietty siinä menee henki. Ninja Gaideneita on tarkoitus pelata kirurgisen tarkasti. Etenkin vaikeammilla vaikeustasoilla. Jos Ninja Gaidenissa ei pärjää, niin vika ei ole pelissä, vaan pelaajassa. Tämä tuli havaittua monesti ykköstä pelatessa, kun en katsonut mitä teen, ja tulin takaisin jalat edellä, mutta heti kun mietin mitä teen, niin johan lähti peli etenemään.
Miltäs kuullostaisi, että pidetään se oma kesto samana koko ajan? Vihun omaa voi nostaa jonkun verran tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten kun jotain saa ampua 50 kutia päähän eikä vieläkään suostu kuolemaan on sitä kestoa vähän liikaa. Oman keston laskemisesta tai vihun hauiksen nostamisesta en ainakaan itse diggaa yhtään. 2 bruteshottia ja son siinä. Ai kun kiva. Yksi singosta, no joo, ton kanssa voi elää. Ninja Gaidenissa yksi heitto/iskusarja bossilta ja parannuskamalle ois käyttöä on tyhmää.
Kirurgisen tarkasti pelaaminenjooh. Kyllähän toi mulle passaa. Ohan se kivaa kun bossi menee vähällä osuman ottamisella, mutta siitä saa kiittää ihan siitä, että ottelut on 1 vs 1. Heti kun sinne tuodaan kavereita, saa ottelu niin paljon muuttujia, että kirurginen tarkkuus on mahdotonta. Otetaan vaikka esimerkiksi Genshin toisessa kentässä. Itse ukko on jo oikeastaan millä tahansa vaikeusasteella kiva vastus, joka osaa pistää hanttiin. Nyt kun hp:ta on juuri sopivasti, että kestetään 2 puolikasta sarjaa, jonka jälkeen on pakko käyttää parannuskama, jos mielii jäävänsä eloon. Jos käy niin paskasti, että saa ihan koko sarjasta nassuun, niin sitten pitää jo käyttää parannusta. Hauskaa, että ukkeli kestää itse sarjoja ihan liikaa. Mitä nyt osaan silmilläni laskea, niin 6 homokomboa lunar staffilla pitäisi saada kokonaan osuttua. Katanalla en edes halua ajatella taistelua. Hrrr...
Mutta niin, ne muuttujat. Jooh, ohan siinä ihan selvä paikka, koska sinne pitääkään mennä viereen ja iskeä. iskuhetket toki vaihtelevat tietty, minkä 3:sta iskusta arvon G tekeekään ja pitää ottaa huomioon seuraava isku. Jos se on tekemässä chargeaan niin kyllä mie silloin aborttaan ja menen odottamaan uutta hetkeä. Kuvitellaan, että sain tämän uuden hetken ja en ole saanut osumaa mistään. Minuun heitetään räjähtävä shuriken. Jooh, nyt on valittavana 3 eri temppua, mitä tekisin. 1. Lähen iskemään ja räjähdän = vähän lämää bossille, liikaa minulle. 2. Jään paikoilleni ja blokkaan räjähdyksen = missasin mahiksen ja olen avoin iskuille/heitoille. 3. Etsin ninjan, käytän hyväkseni glitchiä ja säästyn räjähdykseltä = Tämähän riippuu täysin siitä, onko ninjaa nyt vieressä ja jos on ja teen heiton, niin sitten NG:n kuuluisa kameramies voi tehdä tepposet ja seuraavat 2 sekunttia menevät taistelutantareen kartoittamiseen. Eihän se ole paljoa, mutta pienessä tilassa siinäkin kerkeää käydä vaikka mitä. Entäpä, jos minuun ei sitten heitetäkkään shurikenia? Sieltä lähetään tekemään iskusarjaa tai heittoa? Ei siinä mittää. Heitto kuluttaa sitä kallisarvoista hp:ta ja iskusarjan voi aina blokata. Tapahtui kumpi tahansa, mie menetän siinä sen tilaisuuteni satuttaa bossia. Mutta hei, entä jos ei kumpaakaan noista käy? Ninjat vain juoksevat ympäriinsä ja autoaim ottaakin jonkun näistä juoksevista ninjoista kohteekseen? Jee, yksi ninja vähemmän. Kappas, yksi ninja hyppäsi liekeistä ja liittyi mukaan taisteluun. Siinä meni mahikseni iskeä bossiakin. Noh, tuleehan noita vielä.
Parannuskamatkaan ei ole mitään halpoja ja tehokkaita. Vähän samat fiilikset mulla kuin Final Fantasy 4:ssa etherin kanssa. Jee, 10 000gil ja parantaa vain 30-50mp:tä. Ou jee. Sehän riittää pitkälle.
1 vs 1 Genshin mentorilla on paha. Ninjojen kanssa mahdoton, kovan työn ja tuskaisten hetkien tarjoaja. Ois edes ne ninjat niin kivoja kuin warriorilla lohikäärmeitä vastaan ja olisivat hetken aikaa muualla kaffella ennen kuin uusi ninja hyppää kehiin. Tällöin olisi edes jotain teoreettista mahista voittaa se yksi askel kerrallaan ja kämmimällä edes kerran. Perfect fightin vaatiminen pelaajalta on liian paljon. Kyllä niitä virheitä pitää saada tehdä. Minä jo kauan aikaa luulin, että Team Ninjan aivot olivat ihan jossain muualla kun tekivät mission moodiin Fiend Genshinin. Voittaa nyt sellainen ilman parannuskamoja? Tai G:n ja Elizebetin tag-moodin. Siinä sentään on parannuskamoja, mutta huh huh kuitenkin. Mikä vitsejä nää ovat? No okei, kyllä mie Fiindin stoorissa ekaa kertaa sain munkitettua ilman parannuskamoja, mutta oikeesti? Mentori kyllä vie voiton naurettavalla taistelulla.
Vaikeus pitäisi tuoda peliin vähentämällä kaikki muuttujat olemattomaksi, tarjoamalla pelaajalle samat edut vaikeustasosta toiseen ja vähentämällä vihujen buusteja. Mielellään myös vaikka sellainen import-jutska, jolla saa halutessaa sen superukkonsa otettua takaisin kuvioihin mukaan vaikeammalle tasolle. Ei ole ainakaan niin typerää puuhaa, että yksi osuma = parannuskaman paikka, mitä Mentor tarjoaa. Vaikeutta samaan tapaan kuin Super Castlevania 4:ssa ja Metalstormissa. 2d action, jossa vihut odottaa koko ajan samoissa paikoissa, tekee samoja puuhiaan ja bosseilla on tietty iskukuvio. Se ei kuitenkaan muuta yhtään asiaa vaan peli osaa tappaa sut, jos et yhtään ole tilanteen tasalla ja tiedä, mitä tää ukkeli tekeekään, jos painan tätä nappulaa. Megamanitkin voisi lisätä hyviin vaikeisiin peleihin, mutta niiden ongelma on täysin se, että ne on täynnä aloittelijan kuolemia. Kun ne muistaa, niin kapum. Kenttä läpi ja bossissa vaan rytmi haltuun niin son sit siin. Ei se ole hankalaa. Tulee mieleen ihan Splatterhouse siitäkin. Tai Megamanista Splatteri, ihan sama. It's easy when you know how. Eipä ole Kuolema helppo ekassa Castlevaniassa vaikka sekin toistaa samaa kaavaansa. Eka lepakkokin tuottaa vaikeuksia miulle. Perhana, pitäisi sekin tappaa joskus.
Miltä muuten kuullostaisi pojat, että laitetaan Castlessa Kuolemaa vastaan 3 meduusaa lentämään sua kohti aina silloin tällöin? Miltä kuullostaisi, että laitetaan Ducktalesissa hämähäkkejä pomotappeluissa kattoon joka toiselle pikselille? Ja ja... Mitä mie keksin vielä? Roolipeleissä sitten pomot death loistua heittämään countterina. Nii eikä paria elixiriä taskussa saa unohtaa olla käyttämättä. Millä muulla tavalla me saadaan peli vaikeammaksi? Hmm... Halon loppuajeluihin Chopperit, Bansheet ja tankit jahtaamaan sua. Floodeillakin voisi olla sinkoja käytettävissä. Halo 2:ssa Heretic Leaderia vastaan tietenkin voisi tulla aina ovista vähän Major domoja aina silloin tällöin pelastamaan herransa. Mitä muuta? Nykyisellään noi kaikki on ihan simppeleitä kun ne meni niillä helpoilla vaikeusasteilla läpi. Kyllä sitä haastetta pitää saada vaikeammalle tasolle vähän lisää.
Realismikin on muuten nykyään tosi kova sana. Bätmänin bätluolassa on nyt jotain järkeä, RTS:ssä ei ole pausea, FPS:iin halutaan "taktisuutta" ja hp:ta peukun imemisen sijaan ja kaikkea muuta. Me mitään check-pointteja anneta teille. Jos te oikeasti sodassa kuolisitte, niin ette te saa uutta mahdollisuutta keskellä peliä. Kenttää vaan uudestaan alusta kokeilemaan poikaseni. Opettele vaan pelaamaan, niin kyllä onnistut.
Retroilijoille sitten Power glove käteen. Poistetaan mahis pelata millään muulla. Sää läpäsit tän helpoimman vaikeustason ohjaimen kanssa. Vaikeimpia voi pelata pelkästään hanskalla. Piä hauskaa. Megamanit muutenkin tarvii lisää vaikeutta. Ne bossit kun on niin helppoja. Mitä jos laitetaan sinne kunnolla piikkejä, niitä keltaisia kypärä tyyppejä, jotka ampuu 3 kutia kun tulet lähelle ja muuta. Tulee heti vähän vaikeammaksi.
Get my point?
Nyt tältä istumalta en keksi parempaa kuvausta Ninja Gaiden 2:n mentorille kuin Halo 3 yksin legellä iron päällä. Tai sitten suurempi kasa kalloja. Tough luck, tilt, mythic, fog, thunderstorm ja cows bell. Kyllähän se menisi, jos olisi sitä kestoa. Silloin en valittaisi oikeastaan yhtään. No okei, vähäsen. Ihan pikkuriikkisen.
Metalstormin ja Castlen (ekankin voisi lisätä) nyt jo mainitsin hyvistä peleistä, joissa on vaikeus kohdallaan. Monesta muustakin pelistä saisi oikein kelvollisen pelin, jos oltaisiin vähän muuteltu juttuja. Pomotappelut 1 vs 1. Joka kentässä ei tarvi olla niitä vituttavampia vihuja. Kameramiehen ollessa surkimus ei luoda liian hektistä menoa pieneen tilaan. Kestoa perkele ja vihun omaa alas. Pomotappelun on muutenkin ihan mjeh kun ne on joko ylikestäviä supermiehiä tai sitten surkimuksia, jotka vain kestää liikaa. Kyllä ne saa olla siellä pelissä, mutta niihin sitten jotain järkeä. Jos mie laitan Zidanen iskemään kun Trance kuja heittää itse loituansa ja on pokkaa iskeä vielä 9 kertaa ennen kuin Zidanekultani saa iskeä mokomaa, on jokin pahasti pielessä. Tulee ihan ikävä Legend of Legaiaa, missä pomo iski kierroksen aikana yhtä monta kertaa kuin sinä. Perhana sekin oli hankala, jos piti grindin vähissä. Mikä siitä teki niin hankalan? Pomoillahan ei kuitenkaan ollut mitään tsänssejä voittaa, jos oli yhtään feenix downeja, ilman niitä kaikkiin osuvia iskujaan? On siinäkin kyllä ihmeellinen japsirope. Pomotappelut on reiluja ja mielekkäitä toisin kuin muissa, joissa ne on huijaavia homoja.
Halo 3:kin on kiva Heroicilla ja melkein jokainen kallo päällä. Silloin siinä on sitä vääntämisen makua, mutta ei liikaa, että sitä lähtisi tyynyyn huutamaan äänensä pois ja parturoimaan itseänsä käsillänsä. Spartan total warriorkin on tosi kova viereen ja anna palaa peli. Helpolla son helppoa, mutta kyllä sitä vaikeammallakin saa olla varovainen, mutta siitä huolimatta tuntee itsensä jumalaksi kun kentän jälkeen on tapposaldo siellä 300 pakeilla.
Yhteenvetona siis:
Hack&slash: Vaikeus pitää tuoda vähentämällä peruspaskojen määrää ja tuomalla aikaisemmin niitä kovempia eliittisolttuja. Pelaajan ja vihun voimaan ei saa koskea. Vihun kestoa voi vähän nostaa. Vihollisten määrän lisäämiselläkään ei paljoa mennä päin mäntyä. NG:n kaltaisissa peleissä kuitenkin, missä eka kohtaamasi vihu tappaa nuoren aloittelijan määräänkään ei kannata sorkkia. Pomotappelut 1 vs 1 ja pomolle uusie temppuja.
RTS ja Sivarit: Vihulta buustit helvettiin ja vähän järkeä siihen pelaamiseen. Kaupungit kunnollisiin paikkoihin eikä metrin päähän toisesta. Joukoista jätetään ne roskat pois, mitä pelaaja ei ikimaailmassa käyttäisi ainakaan siihen tarkoitukseen, mihin kone niitä käyttää. Hyökkäyksetkin sellaisiksi, että sieltä tullaan sitten kunnolla eikä jollain roskajoukoille muurille kuolemaan. Buustien avulla kuitenkin joskus sitä päässäänkiin kovaan hyökkäykseen, mutta se AI:n I sana on kyseenalainen.
Räiskintä: Kestoon ei saa koskea. Vihun omaan saa, mutta pidetään silti jotain rajaa. Pääosuma pyssystä = kill. Kaikki maagiset barrierit vihuilta pois ja väki etenemään A:sta B:hen joukoissa eikä yksitellen kuolemaan haulikkoon kun pelaaja kamppii nurkan takana. Halo on kiva esimerkki. Lege on oikein toimiva vaikeusaste. Ainoa vika on 50% kesto, joka saa ainakin minut mielummin antamaan vihulle buustia kallojen muodossa.
Roolipelit: Grindaukseen joku limitti tai ihan pirun tylsäksi puuhaksi. Pomotaistelut reiluiksi ja ukko iskemään kerran kierroksen aikana. Grindissä etenkin olisi tosi kivaa, jos pelintekijät vähän kattelesivat, koska menee se raja, että menee bossi ihan helpoksi. Sille tasolle ei sitten voi päästä ja pelaajaa joutuu menemään bossin ns. "alitehoisilla" jätkillä, jolloin ottelu on mielenkiintoinen. Tai sitten vain levelien erot niin suuriksi, että näiden vihujen expan saanti olisi tarpeeksi pieni, että voisi olettaa pelaaja olevan parempaakin tekemistä kuin grindata ukkoansa kovemmaksi.
Nykyään on tosi mälsää, kun roolipeleistä saa haasteellisia vain, jos juoksee pelin läpi. Ei se ole hauskaa. Jos yhtään tutkin paikkoja, saan tasoja niin sitten pomotappeluista katoaa se kiinnostavuus. Oikeastaan se on jo suurimmaksi osaksi kadonnutkin, jos näen, että toi iskee jo kolmatta kertaa peräkanaa.
En ole kuitenkaan pitkään aikaan pelannut ropeja pahemmin, ainakaan uusia, että ylläoleva voi olla ihan vanhentunutta tietämystä. Ne ropet mitä mie olen pelannut on ollut ihan huijaavia pomoja täynnä, joihin näytti ainoa ratkaisu olevan 3:n levelin hankkiminen, jolloin homma meni sormia naksauttamalla.
Half-breed kirjoitti:El Capitan kirjoitti:Ois oikeesti peleissä sellainen optio mahdollisuus laittaa päälle, että voi skipata bossin/taistelun, jos ei millään voita sitä tarpeeksi monen yrittämisen jälkeen. Tappelupeleissä etenkin tuollainen olisi todella mukava olla, kun yleensä siellä loppupuolella taistelut on ihan naurettavan vaikeita silloin tällöin eikä millään jaksaisi enää pelata.
No ei todellakaan olisi. Eihän sitten kukaan niitä bosseja hakkaisi, vaan kaikki kävelee paikalle, ja ottaa pari kertaa päähän, ja sitten skippaavat. Pelit on jo nyt kädestäpitelyjä, niin en tosiaankaan halua enempää kädestäpitelyä.
Njaa. Kyllä minnuu kiinnostaisi kuitenkin nähdä mitä siellä edessä onkaan luvassa. Etenkin jos se eka bossi on ihan parturikäynnin kaltaista, mitä G oli varmaan jokaiselle ekalla pelikerralla. Hauskaa jäädä jumiin toisessa kentässä pelkän bossin vuoksi, joka nosti vaikeustasoa ihan jumalattomasti kerta rykäyksellä. Ehkä ne Jenkki-ipanat jättää pelin sitten pelaamatta läpi, mutta kyllä mie ja varmaan moni muukin on kuitenkin sen verta hardcore, että menee pelin läpi edes kerran läpi kunnolla.