Sotavasara.net

Mun mielestä masiinassa kyllä toimii pienetkin pelit. Toki ne on vähän erilaisia, mutta perusmekaniikat toimii ja voit opetella kontrolloimaan battlegroupia vaikka 15p peleissä. Battlegroupin koko ei sikana tuosta kasva isommissakaan peleissä (Masiinassa varmaan pienenee ja Hordesissa hieman kasvaa).

35 pinnassa saa jo sitä isomman pelin fiilistä ilman, että managerointiin hukkuu. Eli muistaa vielä mitä kaikkien eri elementtien oli tarkoitus tehdä ja missä järjestyksessä sä halusitkaan niitä aktivoida. Aluksi 50 pinnassa on vähän liikaa tilpehööriä. Riippuen toki faktiosta, voihan sitä ottaa pelkkää meleejalkaväkeä niin managerointi helpottuu.

TheEmu kirjoitti: Faktioista täytyy sen verran kuitenkin varoittaa että Retribuutiolla, Convergencellä ja Minioneilla on uusina faktioina tosi paljon vähemmän vaihtoehtoja kuin muilla. Ihan siis siltä pohjalta että toisilla on 20 eri yksikköä, kun näillä kymmenkunta (tai jotain, en jaksa nyt laskea). Tarkoittaa siis että listat on yhtä tehokkaita kuin muillakin faktioilla, mutta aika helposti listat alkaa toistaa itseään.

En mä sanoisi, että Convergence kovin huono valinta aloittelijalle on. Positiivisina puolina faktio käyttää paljon warjackeja (tai no Vectoreita ne on nimeltään näillä) ja siksi jo sinänsä voi toimia pienemmällä figumäärällä. Toki niitä jalkaväkilistojakin on. Lisäksi ko. faktiota pelataan Suomessa hyvin vähän, joten jos ei tiedä miten vastustajan napit toimivat (oikeasti se suurin ongelma masiinassa aloittelevalle/vähän pelaavalle) niin ei usein tiedä vastustajakaan sun napeista =) Mun käsittääkseni myös lähes kaikki on noille jo julkaistu, eli se puoli ei iso murhe ole.

Masiinassa saa oikein hyviä pelejä varsinkin aloitteluvaiheessa 25-35 pinnan tasolla. Tasapainoisin pistekoko on kuitenkin 50.

Ihan "purely out of interest", miten nuo warmachine pisteet skaalautuu ukkojen määrään. Paljon on esim. 50 pisteen pelissä ukkoja?

Tuo on itseasiassa minuakin kiinnostanut. Kerholla olen nähnyt peliä pelattavan ja melkein aina on porukoilla tuntunut olevan melkoisen moinen määrä sakkia. Vähemmän kuitenkin kuin normaalissa 40k pelissä, mutta selkeästi enemmän mihin olen tottunut skirmish peleissä näkyvän.

Myös uteliaisuudesta, mites nuo Kolossaalit jne jättimonsterit ovat WM/H:n metaan ja balanssiin vaikuttaneet?
Masiinassahan on käsittääkseni myös eräänlainen oma 'apocalypse' tai sääntösetti isompia pelejä varten (en nyt muista nimeä).

jamovoima kirjoitti:Ihan "purely out of interest", miten nuo warmachine pisteet skaalautuu ukkojen määrään. Paljon on esim. 50 pisteen pelissä ukkoja?

Mulla oli tossa viimisimmässä 50p turnauksessa lista, jossa oli 39 nappia (näistä 38 jalkaväkeä ja päälle yksi kolossaali, eli aika jalkaväkipainotteinen lista, joka vielä perustuu 20:een erittäin halpaan tykinruokaukkoon). Toisessa listassa sitten oli 33 nappia, josta kaksi warjackeja ja loput jalkaväkeä. Itellä kyllä vielä tapana pelata aika jalkaväkipainotteisia listoja, mutta joillain muilla faktioilla noita ukkoja on vieläkin enempi. Ehkä se noin 30 nappia on kuitenkin lähellä totuutta keskiarvona 50 pinnan peleissä ja varianssi jossain välillä 10-60.

Toki huomattavaa turnauspelien osalta on noi kaksi listaa. Niissä voi olla pitkälti samat napit tai sitten jopa lähes täysin eri. Se lisää tuota figujen määrää.

Flogger kirjoitti:Myös uteliaisuudesta, mites nuo Kolossaalit jne jättimonsterit ovat WM/H:n metaan ja balanssiin vaikuttaneet?
Masiinassahan on käsittääkseni myös eräänlainen oma 'apocalypse' tai sääntösetti isompia pelejä varten (en nyt muista nimeä).

Metaan Kolossaalit ovat vaikuttaneet sikäli, että turnauslistassa pitää ottaa huomioon miten tuollaisen saa matalaksi (tai muuten neutralisoitua riittävän tehokkaasti). Balanssiin ehkä lähinnä siten, että merceistäkin on tullut kahden hyvän Kolossaalin myötä ihan legit kamaa turnauksissa. Merceillä ja Cygnarilla noita voi odottaa olevan listassa usein, muilla sitten satunnaisemmin.

Warmachinessa tosiaan on Unbound-säännöt isommille peleille. Nuo eivät kuitenkaan hirveän suurta suosiota ole keränneet. Lähinnä syy on siinä, että yksi masiinan viehätyksistä on suhteellisen lyhyt peliaika (50 pinnan pelit saa pelattua alle pariin tuntiin). Unboundissa (ja isoissa peleissä myös ilman Unbound-sääntöjä) peliaika sitten kasvaa aika pitkäksi.

Ok, kiitos. Modernissa 40K:ssa tuntuu olevan aika hurjasti enemmän heittoa nappimäärissä, jos kokoa ei oteta huomioon. Nopeasti armeijalista topiceista vilastuna ukkomäärät näytti heiluvan jossain 20-60 välillä.
Alkaa 40K:kin saamaan "skirmishmäisiä" piirteitä kun peliin tulee aina vaan kalliimpia isoja nappeja :)

Warcasterit ja Warlockit pystyvät edelleen ohjaamaan sujuvasti vain muutamaa isompaa robottia tai petoa, joten isommissa pistemäärissä näkee tätä varten enemmän jalkaväkeä. Tietenkin poikkeuksia löytyy että tietyillä johtajilla on loitsuja ja kykyjä jotka auttavat ohjaamaan isompaa määrää robotteja tai petoja jolloin taas pisteet tulevat nopeammin täyteen. Tällöin myös armeijan figumäärä jää tietenkin pienemmäksi. Tavallisessa turnausarmeijassa näkyy ainakin se 25-40 figua jo ihan vahvan skenaariopelaamisen takia, joillain armeijoilla enemmänkin.

Kolossaalit ja Gargantuanit ovat osalla armeijoita muuttaneet pelityyliä aika vahvastikin, varsinkin Warmachinen puolella Warcasterin Focus-resurssi on rajoitetummin tarjolla kuin Hordesin Fury, jolloin armeijoissa näkee yleensä vain 1-2 Warjackia ellei ole noiden ohjaamiseen erikoistunut persoona. Tällöin yksittäiset vahvat robotit (=kolossaalit) löytävät helposti paikkansa useassa armeijassa. Ne ovat kuitenkin (ainakin omasta mielestäni) hyvin tasapainossa, maksaen yhtä paljon tai enemmän pisteitä kuin kaksi raskasta robottia, ja kestäen hieman alle niiden yhteiskeston. Pientä metan muutosta on tullut kahden listan turnausformaatissa siinä että ainakin toisen listan olisi hyvä osata rikkoa panssaria jos vastustajalta sattuu iso robotti ilmestymään kentälle, kolossaalit kun ovat oivia figuureja pitämään objektiiveja skenaarioissa jne. Kaikilta armeijoilta löytyy kuitenkin työkalut niiden rikkomiseen, ja siihen ei välttämättä tarvitse omaa kolossaalia :)

Unbound on isompien pistekokojen pelaamiseen kehitetty systeemi, jossa vuorojärjestys ja aktivointi on hieman järkeistetty ettei tule niin suurta odottelua vuorojen välissä, mutta tuo ei suomessa ole varsinaista jalansijaa saanut, koska turnausformaattia siitä ei saa aikaan edelleen pitkien peliaikojen takia. Tainnut jäädä yhdeksi erikoispelimuodoksi muiden (Who's the Boss?, Spelldraft) joukossa erityistapahtumiin. Kaikki pelissä ilmestyneet figuurit ovat käytössä tavallisten sääntöjen puitteisssa, eli niitä ei ole rajoitettu vain tiettyihin pelimuotoihin, sen verran hyvin balanssissa ovat... mutta Unbound säännöstössä tuli hieman Apocalypsen formaatioita vastaavia bonusryhmittymiä jos haluaa peluuttaa tiettyä yksikkötyyppiä useampana kopiona isossa pistemäärässä.

Edit: Jaakko olikin ninjanopea.

Huhhuh on alotusporukan päättäminen hankalaa...

Ei sillä niin väliä ole, tyypilline figuttaja kuitenkin ennen pitkää hommaa kaiken mitä on tarjolla ;)

marke kirjoitti:Huhhuh on alotusporukan päättäminen hankalaa...

Se, missä tuntuu olevan mukavammat ihmiset. Tai ainakin sinulle sopivampi ilmapiiri.

Merimetsä kirjoitti:

marke kirjoitti:Huhhuh on alotusporukan päättäminen hankalaa...

Se, missä tuntuu olevan mukavammat ihmiset. Tai ainakin sinulle sopivampi ilmapiiri.

Ilmaisin itseni huonosti, eli tarkoitin tietysti Warmahordes -factionia, enkä peliporukkaa :D

Tuo 40k into hieman laantui kun huomasin unbound armies säännön tulevan parin viikon päästä. Noh, eiköhän sitäkin casualisti pelaa.

marke kirjoitti:Ilmaisin itseni huonosti, eli tarkoitin tietysti Warmahordes -factionia, enkä peliporukkaa :D

Sopii siihenkin. Mikä porukka miellyttää silmää ja suorittaa kauheuksia fluffikkaasti.

Hammerheart kirjoitti:WM/H:sta sen verran, että se vaatii tosi paljon paneutumista. Aloittelija ottaa pataan ja (hieman ehkä kärjistäen) aina kun kohtaat uuden Warcaster/lockin niin otat ensin pataan. Ja sitten kun noita castereita ja lockeja on joku reilut sata erilaista, niin pärjäämiskynnys pelissä on tosi korkealla. Toki jos ei haittaa, että häviää ja jos on valmis panostamaan, niin kyllä se kiitos lopussa seisoo ja ura urkenee, mutta tosi intensiivinen harrastus moneen muuhun figupeliin verrattuna. Erittäin elinvoimainen turnausskene toki helpottaa tiukassa paneutumisessa.

Lisäksi ihan täysin "hienot figut"-lähtökohdista en suosittele lähtemään, vaan hieman kysymään viisaammilta, koska vaikka balanssi pelissä onkin varsin OK, niin kyllä siellä on huonoja ja hyviä buildeja.

Olen itse yrittänyt aloitella Masiinaa viimeisen vuoden aikana (ja ylipäätään pyrkinyt uudelleenlämmittämään figuharrastusta jo vuosia), mutta tähän ongelmaan ajatukseni palaavat säännöllisesti. Kysyisinkin kaikilta, mitä ihmettä sitä kannattaisi alkaa pelaamaan, jos ei napostele vahvasti kilpailupainotteinen meininki, vaan ennemminkin kiinnostaa työnnellä hienoja figuja pöydän yli hauskana fiilistelyajanvietteenä, ts. mikä on se paras "kaljaa ja nopanheittoa" -peli? GW:n peleissä ongelmia aiheuttavat liian suuri figumäärä (tämäkin kostautui kompastuskiveksi Masiinan puolella) sekä ehkä osin typerästi vakavammaksi mennyt yleisfiilis (jolta toki voisi välttyä vanhoja ukkoja etsimällä). Eli hahmotellakseni pelin vaatimuksia:

1) Hyvä peli, eli sisäinen tasapaino on kohdallaan ja pelaamaankin pääsee nopanheiton yhteydessä
2) Panostusvaatimukset metan puolella kuitenkin huomattavasti maltillisemmat kuin Masiinassa
3) Mahdollisimman pieni määrä siistejä figuja

Onko tällaista peliä? Figuharrastuksen uudelleenlämmittely kiinnostaisi, mutta en löydä markkinoilta sopivaa tarjokasta.

Uttra kirjoitti:1) Hyvä peli, eli sisäinen tasapaino on kohdallaan ja pelaamaankin pääsee nopanheiton yhteydessä
2) Panostusvaatimukset metan puolella kuitenkin huomattavasti maltillisemmat kuin Masiinassa
3) Mahdollisimman pieni määrä siistejä figuja
Onko tällaista peliä? Figuharrastuksen uudelleenlämmittely kiinnostaisi, mutta en löydä markkinoilta sopivaa tarjokasta.

Kakkosen suhteen pitää pelata jotain paljon 'pienempää' peliä kuin masiina tai GW:n pelit. Eli hitaasti uusiutuva ja staattinen peli.
Kolmosessa se siistiys on vähän paha sanoa, on pelaajan silmissä. Mikä teema on mieleen, scifi, fantasia, WWII, Napoleon, steampunk ? Jos teemat kiinnostaa, niin kannattanee tutustua pienempiin skirmish -peleihin, mitäniitäon, Hell Dorado, Infinity ? Ainakin Gallerian perusteella figut on sikamakeita. Peleistä ei mitään käsitystä, varmaan ne on hyviä.

smaxx kirjoitti:Kakkosen suhteen pitää pelata jotain paljon 'pienempää' peliä kuin masiina tai GW:n pelit. Eli hitaasti uusiutuva ja staattinen peli.
Kolmosessa se siistiys on vähän paha sanoa, on pelaajan silmissä. Mikä teema on mieleen, scifi, fantasia, WWII, Napoleon, steampunk ? Jos teemat kiinnostaa, niin kannattanee tutustua pienempiin skirmish -peleihin, mitäniitäon, Hell Dorado, Infinity ? Ainakin Gallerian perusteella figut on sikamakeita. Peleistä ei mitään käsitystä, varmaan ne on hyviä.

Hyvä pointti teemasta, pahoittelut että tuo unohtui. Eli kiinnostuksenkohteena ehkä ensisijaisesti fantasia ja steampunk, mutta miksei toisaalta scifikin. Tosimaailmaan sijoittuvat pelit eivät kiinnosta. Ja jos viel yhden "vaatimuksen" lisäisi, niin olisi hauskaa, jos joku muukin peliä pelaisi edes isoissa kaupungeissa (Turku on tämänhetkinen sijaintini).

Uttra kirjoitti:

Hammerheart kirjoitti:WM/H:sta sen verran, että se vaatii tosi paljon paneutumista. Aloittelija ottaa pataan ja (hieman ehkä kärjistäen) aina kun kohtaat uuden Warcaster/lockin niin otat ensin pataan. Ja sitten kun noita castereita ja lockeja on joku reilut sata erilaista, niin pärjäämiskynnys pelissä on tosi korkealla. Toki jos ei haittaa, että häviää ja jos on valmis panostamaan, niin kyllä se kiitos lopussa seisoo ja ura urkenee, mutta tosi intensiivinen harrastus moneen muuhun figupeliin verrattuna. Erittäin elinvoimainen turnausskene toki helpottaa tiukassa paneutumisessa.

Lisäksi ihan täysin "hienot figut"-lähtökohdista en suosittele lähtemään, vaan hieman kysymään viisaammilta, koska vaikka balanssi pelissä onkin varsin OK, niin kyllä siellä on huonoja ja hyviä buildeja.

Olen itse yrittänyt aloitella Masiinaa viimeisen vuoden aikana (ja ylipäätään pyrkinyt uudelleenlämmittämään figuharrastusta jo vuosia), mutta tähän ongelmaan ajatukseni palaavat säännöllisesti. Kysyisinkin kaikilta, mitä ihmettä sitä kannattaisi alkaa pelaamaan, jos ei napostele vahvasti kilpailupainotteinen meininki, vaan ennemminkin kiinnostaa työnnellä hienoja figuja pöydän yli hauskana fiilistelyajanvietteenä, ts. mikä on se paras "kaljaa ja nopanheittoa" -peli? GW:n peleissä ongelmia aiheuttavat liian suuri figumäärä (tämäkin kostautui kompastuskiveksi Masiinan puolella) sekä ehkä osin typerästi vakavammaksi mennyt yleisfiilis (jolta toki voisi välttyä vanhoja ukkoja etsimällä). Eli hahmotellakseni pelin vaatimuksia:

1) Hyvä peli, eli sisäinen tasapaino on kohdallaan ja pelaamaankin pääsee nopanheiton yhteydessä
2) Panostusvaatimukset metan puolella kuitenkin huomattavasti maltillisemmat kuin Masiinassa
3) Mahdollisimman pieni määrä siistejä figuja

Onko tällaista peliä? Figuharrastuksen uudelleenlämmittely kiinnostaisi, mutta en löydä markkinoilta sopivaa tarjokasta.

Eden on omassa sarjassaan minusta tosi, tosi hyvä.

Kyseessä siis postapokalyptinen äärimmäisen pienen nappimäärän peli. Säännöt löytyy ilmaiseksi ja startteri sisältää paperikopion. Fiilistelyä varten löytyy kovakantinen sääntökirja, jossa fluffia ja kauniita kuvia sääntöjen lisäksi.

Startteri sisältää 100 pinnan poppoon ja 100 on virallinen pelikoko (jota on hankala muuttaa, jos ei keksi itse skenuja, koska peli käyttää Mission-kortteja (molemmilla pelaajilla oma tehtävä), jotka on tasapainotettu sataan pinnaan). Toisin sanoen, ne startterin 3-6 nappia on kaikki mitä tarvitset, mutta kun kaipaa vaihtelua, muuttuu poppoo tosi paljon jo yhden figun vaihtamalla. Lisäksi tehtäväsysteemi tuo paljon variaatiota.

Faktioita on paljon, osa hieman ehkä häröjä (sirkus-jengiläiset ja SM-nunnat nyt ykkösinä oudoissa). Täältä voi tsekkailla:
http://www.eden-the-game.com/index.php? ... ut&lang=en

Pelisuunnittelullisesti Eden on monipuolinen ja mukava. Erittäin hyvin ovat saaneet tosi taktisen pelin aikaan noin vähällä nappimäärällä. Vähän lähempänä sellaista hyvää lautapeli-designia kuin figupelit yleensä, mutta mukana on riittävästi sattumaa, että rentous säilyy ja on mahdollisuus eeppisiin suorituksiin.

Pelialusta on 60x60 senttiä ja maastoa tarvitsee jonkin verran, mutta etenkin pieniä maastonpalasia. Tämä tarkoittaa että peli on käsittämättömän helppo kuljettaa mukana ja olen pelannut esmes baarissa. Peliaika on tunnin luokkaa (semmoinen viisi varttia ensi alkuun ja kun peli on riittävän tuttu niin yksi vartti putoaa pois).

Lisäksi peli on tosi helppo "myydä" koska startteri tosiaan riittää, eli skenen luonti on sikäli helppoa.

No, jotain kritiikkiäkin. Peli on ranskalainen ja käännös, vaikka ymmärrettävää ja asiansa ajavaa, on osin outoa. Napit on melko pehmeää metallia ja jotkut sisältää ohuita osia, jotka on hankalia. Tekijät vastaavat paremmin ranskankielisiin viesteihin ja enkkukommunikaatio on joskus hidasta. Lisäksi enkkuosasto sivustoista päivittyy aika satunnaisesti.

Julkaisutahti on joka toinen kuukausi about viisi nappia, ja kun faktioita on nykyään jo kymmenen (palkkasoturit mukaanluettuna) niin jos pelaa vain yhtä faktiota niin kauhean taajaan ei tule uutta tavaraa. Toisaalta ovat jo julkaisseet melkoisen määrän nappeja ja yhdenkin taistelijan kontribuutio on iso, eli ihan toimiva tahti minusta.

Ostaa näitä saa mm. Waylandista.

Dr. Icchan kirjoitti:Ok, kiitos. Modernissa 40K:ssa tuntuu olevan aika hurjasti enemmän heittoa nappimäärissä, jos kokoa ei oteta huomioon. Nopeasti armeijalista topiceista vilastuna ukkomäärät näytti heiluvan jossain 20-60 välillä.
Alkaa 40K:kin saamaan "skirmishmäisiä" piirteitä kun peliin tulee aina vaan kalliimpia isoja nappeja :)

Nykymetassahan 40k on melkein skirmish-peli, kun Battle brothers-deathstarit dominoivat peliä, pysyy figumäärä pienenä... :)

Uttran spekseihin en osaa heittää kuin Infinityn ja Malifauxin joissa molemmissa on aika hyvän näköisiä figuja ainakin, jos ei muuta.

Uttra kirjoitti:mikä on se paras "kaljaa ja nopanheittoa" -peli?

Blood Bowl. Riippumattoman tilaston mukaan GW:n paras peli, vaatii max. 16 figua, pelaajia löytyy keskisuurestakin kaupungista, ja kalja mahtuu hyvin laudan viereen pöydälle. Lyhyessä liigassa skillejäkään ei ehdi kertyä niin paljon, että meta-jäätyminen alkaa.

On minulla muitakin ideoita, mutta niissä tuo "joku muukin pelaa" -kohta on tulkinnanvaraisempi. Tietysti jos vain itse jaksaa panostaa niin kaikkea saa tapahtumaan.

Dolmot kirjoitti:Blood Bowl. Riippumattoman tilaston mukaan GW:n paras peli, vaatii max. 16 figua, pelaajia löytyy keskisuurestakin kaupungista, ja kalja mahtuu hyvin laudan viereen pöydälle. Lyhyessä liigassa skillejäkään ei ehdi kertyä niin paljon, että meta-jäätyminen alkaa.

On minulla muitakin ideoita, mutta niissä tuo "joku muukin pelaa" -kohta on tulkinnanvaraisempi. Tietysti jos vain itse jaksaa panostaa niin kaikkea saa tapahtumaan.

Blood Bowl on ollut kyllä aiemminkin mielessä. Sen "lautapelimäisyys" ehkä hieman vähentää innostusta, mutta varteenotettava mietittävä joka tapauksessa. Olisi oikein mielenkiintoista kuulla noita muitakin ideoita, voihan niitä pelikavereita tosiaan yrittää itsekin kehittää.

Hammerheartille kiitos hyvästä Eden-tiivistelmästä. Se, että peliin ei missään kohtaa hirveästi figuja tarvitse, on ehdotonta plussaa. Muutenkin vaikuttaa tutustumisen arvoiselta tapaukselta, figut ainakin ovat komeita.

Malifaux ja Eden ovat nimeltä tutumpia, näistä ehkä Malifaux mielenkiintoisempi tapaus, jota on myös tullut vuosien varrella mietittyä. Aikanaan oli jopa hieman figujakin tuohon, mutta pelipöydälle asti ne eivät ikinä päätyneet.