Sotavasara.net

Maalaamisesta oppii kokoajan jotain! Tänään tuli aikamoinen "tiger leap". Ensinnäkin jälleen kerran kuva on ihan hanurista, mutta koulutettu ystäväni on luvannut avustaa tässä jossain vaiheessa. Eli tulevaisuudessa saan ihan kunnon kuvia aikaiseksi..toivottavasti.

Se, mitä itse maalaamisesta opin, on lähinnä nopeus.. en jaksa enempää selittää mitä muutin, koska hävettää noihin kahteen ajankäyttö. Rumuudestaan huolimatta näistä napeista reunimmaiset (vasen Kamael, Clipsos) ovat maalattu molemmat n. 4:ssä päivässä per nappi ja keskimmäisessä meni reilusti alle 4h alusta loppuun. Surkeasta kuvasta sitä ei huomaa, mutta keskimmäinen on luonnossa kaiken päälle vielä ehdottomasti paras.

Clipsos on blurrautunut, mutta siitä tuli niin pska, että enpä taida selkeää kuvaa edes ottaa. Koittakaa kestää. Joka tapauksessa, mielessä on jo seuraava faktio - upeita nappeja, mutta Tohaa on todella hankalaa maalattavaa ainakin minulle. Teen nämä kuitenkin valmiiksi ja pidän pelattavana. Tässä pelissä kun uuden faktion hankkiminen ei ole mikään kovin iso effortti :D

Eräs toinenkin Tohaa pelajaa on sanonut ihan samaa, että ne on työläitä maalata ja hänellä kuitenkin on kokemusta myös Ariadnan maalauksesta. Noi on kuitenkin aivan kelvollisia pelipöydälle.

Dr. Icchan kirjoitti:Noi on kuitenkin aivan kelvollisia pelipöydälle.

Joo, sehän tässä kuseekin. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä pelipöytätasosta parempaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Jotenkin yleisesti ottaen värit, kontrastit sekä ennen kaikkea maltti vielä hakusessa. Tekniikat ihan ok pulkassa, mutta toteutus kusee..

Spämmäsin nyt vielä lisää kakkaa, kun sain mielestäni parempia kuvia ja Ectroksen valmiiksi. Nyt ovat värit lähempänä sitä, mitä luonnossa. Ectroksessakin meni vain pari tuntia, ja tulihan siitä vähän monotoninen. Noh, ihan sama.. tämä on viimeinen päivitys hetkeen. Katsotaan sitten kun saan jotain isompaa valmiiksi (~ kuukauden päästä).

Näkemättä figuja lähempää on vielä aika vaikea sanoa onko nuo "pelipöytätasoa" tai jotain vähän kovempaa. Kun ne tasotkin vaihtelee riippuen keneltä kysytään.

Niin, en minä tiedä mikä on pelipöytätasoa ja mikä ei? :D Omalla kohdalla pidän mittarin siinä, että sitten kun olen itse tyytyväinen niin se on showcase, ja kaikki muu on sitten pelipöytätasoa. Joka tapauksessa kun esimerkiksi katselee Angel Girdalezin töitä niin itku tulee noita omia nappeja ihmetellessä.

Mutta hyvä määritelmä ei-pelipöytätasosta (siis ylöspäin) lie sellainen, että miniatyyrissä ei ole tehty ajankäytön/vaivannäön suhteen kompromisseja?

Oma määritelmäni pelipöytätasolle on, että näyttävät hyvältä metrin päästä, mutta nenän edessä tarkasteltuna näyttää aivan kamalalta :D
Omat maalaukseni osuvat tähän kategoriaan vaikka priimaan pyrinkin.

Vahingossa warhammereita. Tää on taas tämmöstä kokeilua ja hakemista.


Mikäköhän näistä päätyis sarjatuotantoon..

Alaks sä taas pelata jotain Faban kaltaisia marginaalipelejä? Warriori numero 2 on paras.

Itse tykkään kovasti tämän viimeisen warrun lookista.

Onhan noi Tohaat tosi komeita, teknisesti en ainakaan voi valittaa. Hieman ehkä henk.koht. noi värivalinnat kanittaa. Ne on jotenkin niin, ehkä epäluonnolliset. Toki sopinee sitä kauttaa Avaruus ja ski-fi teemaan, mutta nyt noista on vaan jotenkin vaikee saada kiinni.

Höh, woodelf warrior ei saanu sympatioita..

Morze kirjoitti:Alaks sä taas pelata jotain Faban kaltaisia marginaalipelejä?

En tiä koska tätä pääsee pelaan kun maalamattomilla ei oo tarkotus pelata, enkä oikein tiedä haluanko edes WoCia pelata. Kunhan ostin läjän. :D

NorjanPaavi kirjoitti:Hieman ehkä henk.koht. noi värivalinnat kanittaa.

Kyllä ne kanittaa yleiselläkin tasolla. Tai olen samaa mieltä, ja mulla on figuissa varsinkin värivalinnat iso ongelma ihan kauttaaltaan, kuten koko blogista näkee.

NorjanPaavi kirjoitti:vaikee saada kiinni.

Hyvin kiteytetty ja kiitos palautteesta. Taidampa ottaa googlen kauniseen käteen ja alkaa opiskella miniatyyrien väribalanssista. Studioteemoja kopioimallahan pääsisi pitkälle, mutta siinä on aina vaarana se, että vastaan tulee samanvärinen jengi. Toisekseen se menee juurikin kopioimiseen eikä oo yhtä hauskaa.

Käsittääkseni helpoin tapa tuohon "kiinniottamiseen" on korostaa figun focuskohtaa, yleensä kasvoja. Nyt ne on maalattu täsmälleen saman sävyisiksi kuin pöksyt. Jos sen vetäisi lähempänä studioteemaa, onhan kuitenkin kyseessä olion iho.

marke kirjoitti:Hyvin kiteytetty ja kiitos palautteesta. Taidampa ottaa googlen kauniseen käteen ja alkaa opiskella miniatyyrien väribalanssista. Studioteemoja kopioimallahan pääsisi pitkälle, mutta siinä on aina vaarana se, että vastaan tulee samanvärinen jengi. Toisekseen se menee juurikin kopioimiseen eikä oo yhtä hauskaa.

Jos haluaa nopsasti hyvää, niin suosittelen ottamaan perusteet heraldriikan säännöstöstä, joka on perukseltaan tosi simppeli ja toimiva:

Metallit ovat valkoinen ja keltainen, Värit ovat loput värit. Metalli ei saa koskea Metallia, eikä Väri Väriä. Eli toisin sanoen valkoinen ja keltainen eivät saa olla vierekkäin, mutta ne tulevat kaikkien muiden värien väliin. Toimii tosi hyvin peukalosääntönä.

Vanhahko maalaus, mutta pistin nyt jotain kun ei ole tullut päivitettyä sitten viime marraskuun. Kuten tuolla weblogin puolellakin uhosin, niin maalaan ihan helkkarin paljon nykyään, mutta ei oikein kiinnosta päivitellä kun en osaa (enkä edes voi) valokuvata. Tämä kuva otettiin eilen kaverilla jopa oikeaa kameraa lähentelevällä laitteella, ja onhan se selkeämpi kuin aiemmat paskaräpsyni.

Korjailin figua kuvan ottamisen jälkeen, mutta menköön tämä versio nyt. Ikävän pölyiseksi figu jäi.