[Necromunda] Sektorit - Keskustelu

[Pikku]

Väärin.

"A critical hit represents a lucky blow, a spectacular feint or a cunning trick. You must roll at least two 6’s to score a critical hit. The first 6 is taken as your highest score and each extra 6 counts as a critical hit adding a further +1 to your total."

Criticalia varten tarvitsee tuplakutoset, tai enemmän. Fumblea varten vain yhden ykkösen.

Edit: ha-haa, kerkesin huomata sen edellisen viestin! Ongelma on siis vain se että tuollainen epätasapaino jotenkin ärsyttää.

En nyt oikeasti vieläkään näe, mikä tässä on se epätasapaino? Ykkösten heittäminen on ollut klassisesti se huono asia GW:n peleissä. Se ykkösten heittäminen kuitenkin pätee myös vastustajalle, niin se "epätasapaino" on kyllä ihan sama molemmille osapuolille eli asia on "tasapainossa"

[Varapalmus]

totta kai tuokin. Mutta sua itteäs lainaten "Kuka sinne lähikseen haluaa mennä?" Ei sinne kai kukaan haluakaan mennä kun siellä tulee vastaan enemmän huonoa sääntöä kuin hyvää.

Valitanpahan vain asioista jotka ei omaan mieleen tunnu järkevältä. Jos sitä voi kiipeämisen järkevyyttä miettiä, niin kai tämänkin.

[Pikku]

totta kai tuokin. Mutta sua itteäs lainaten "Kuka sinne lähikseen haluaa mennä?" Ei sinne kai kukaan haluakaan mennä kun siellä tulee vastaan enemmän huonoa sääntöä kuin hyvää.

Valitanpahan vain asioista jotka ei omaan mieleen tunnu järkevältä. Jos sitä voi kiipeämisen järkevyyttä miettiä, niin kai tämänkin.

En nyt oikeasti näe tuossa säännössä mitään ongelmaa? On vain haluttu esittää, että ykkösten heittäminen on hyvin huono asia. Voi niillä kuitenkin sen lähiksen voittaakin. Oma pointtini lähikseen menemisestä koskee lähinnä sen lottokone luonnetta, jossa toinen menee lähes aina out of action. En ole siis sanonut, että lähiksen säännöt olisivat jotenkin huonot, lähikset ovat vain äärimmäisen vaarallisia tässä pelissä.

[Varapalmus]

Jätetään se siis siihen. Sanoinpahan vaan oman näkemykseni asiasta.

Edit: Olen äkäinen enkä ees tiedä miksi. Kaljaa -->

[Meganiikko]

Edit: Olen äkäinen enkä ees tiedä miksi. Kaljaa -->

All purpose solution?


Anyhow, varmaan etsit sitä että closiksessa saadakseen +1 tarvitaan tapahtuma jonka tsänssi on 2,6%, mutta saadakseen -1 tarvitaan taphtuma jonka tsänssi on 16%.

Result 1'hän ei ole 0, vaan 1.

Eli Figuureja: a ja b heittelee, molemmilla 2 attacckia

A: 2, 3, +1
B: 1, 3
total: 1 A

A: 1, 1
B: 2, 6, +1 +1
total: 7

A: 6, 6, +1
B: 5, 3
Total: 2

Eli suhteellisesti ei ole yhtä "hyvä" heittää 6, kuin on "paha" heittää 1.

Mitä varman myös hait "tehostamisesta" on että jokainen 6'nen tekisi +1 modifierin itselle, tarkoittaen että yhteenlaskettaessa jos heittää 1 ja 6, niin lopullinen yhteenlaskettu tulos on 6, eikä 5. Onko se "hyvä" idea, noh, ehkä? Vähän rajoittaisi että jos vaikka hyökkää 4 kertaa, niin tsänssi saada 1'siä kasvaa ja samalla tsänssi saada 6'sia kasvaa. Ongelma on että bonarit lasketaan vasta toisesta kutosesta lähtien kun negatiiviset lasketaan ensimmäisestä 1'stä joka tarkoittaa että 2 useampi hyökkäys alkaa olla jo negatiivista todennäköisyyksien mukaan. Vielä moninkertaistunut jos käyttää flaileja, koska niillä on hyvin nopea monella hyökkäyksellä laskea pakkasen puolelle. Ja jos vastapuolella on parry-ase niin kriittisten osumien mahdollisuus tipahtaa aika pieneen samalla kun 1'sien tsänssi kasvaa.

Ehkä? Mahdollista.


Niin Rune, pelasin siis 2 peliä juuri sen takia että en pelannut ekaa peliä. Ja saako pelata useampia pelejä jos vain "eka" menee rosteriin ja loput menee "one off" strategialla eli ne eivät anna expaa, rahaa tai casualityä eli ei voi "tehoexpata" itseään maailman tappiin mutta voi pelata kaveria vastaan jos se haluaa pelata oman ekan pelinsä?

Miten muuten sitten raidien ja rescue skenujen kanssa? Saako niitä pelata useamman kun voihan olla että joku tulee ja lyö puukon oveen kun on jotain hampaankolossa?

[Rune]

Kaljaa -->

Hear hear!

Lähis on ihan ok. :)

Niin Rune, pelasin siis 2 peliä juuri sen takia että en pelannut ekaa peliä. Ja saako pelata useampia pelejä jos vain "eka" menee rosteriin ja loput menee "one off" strategialla eli ne eivät anna expaa, rahaa tai casualityä eli ei voi "tehoexpata" itseään maailman tappiin mutta voi pelata kaveria vastaan jos se haluaa pelata oman ekan pelinsä?

No joo, voi, mutta kaikkien kannattaa huudella mahdollisimman aktiivisesti myös eri jengien perään. Omakin tarina lutvuituu paremmin kokonaisuuteen kun saa kosketuspintaa eri toimijoihin. Tämmöistä ehdottaisin. U nou hau dis wörks.

Miten muuten sitten raidien ja rescue skenujen kanssa? Saako niitä pelata useamman kun voihan olla että joku tulee ja lyö puukon oveen kun on jotain hampaankolossa?

Ite lähtisin kyllä niin että Raidista voi sopia pelaajien kesken viikkopelissä erikseen jos on niin hurjasti hampaankolossa, mutta kyllä siihen vaaditaan jo fluffiperusteet, ja tottakai molempien hyväksyntä. :) Huvin vuoksi ei kukaan osaa hiippailla muiden päämajaan vielä tässä vaiheessa. Rescue samalla tavalla - jos joku vangitaan viikkopelien välissä niin hänet on vangittu moninpelissä! Soz! Pelastamaan joutaa seuraavallakin viikolla. Tai voi lahjoa jonkun muun pelastamaan epäonnekasta.

Tai mitä nyt keksittekään.

Oikeesti siis ihan sen mukaan mikä tuntuu reiluimmalta. Nyt mainitsen asioista vain kun ollaan vasta aloitettu. Oikeesti en jaksa valvoa miten kukakin ja mitäkin. :) Kunhan nyt pääasiassa yritetään pysyä suuntaviivoissa.

Otin ja väkersin tänään 7cm korkeita rappusia pari. Semmoisia rappuja, ei tikkaita. Kontribuioin, jee!

[Gilaelin]

No niin, tässäpä tulee. Tätä kirjoittaessa kului viskiä ja yötä, joten jos löydätte skenaariosta jonkun räikeän puutteen taikka muun kauheuden, korjatkaa se hyvässä hengessä yhdessä pelipaikalla.

Eksoottisella hieronnalla itseään mainostava Pinkki Sukkanauha oli sektori 55.5:n kehutuimpia porttoloita ja pubeja. Bordellin juomat olivat välttäviä ja siellä tarjoillut einekset vain harvoin aiheuttivat ruokailijalle kuolettavan ripulin, mutta paikan tytöt ja pojat olivat ensiluokkaisia ammattinsa harjoittajia, joiden takia, niin kerrottiin, ihmisiä saapui käymään Pinkissä Sukkanauhassa pitkienkin matkojen takaa. Ei niin, että pubi olisi ollut erityisen keskeisellä paikalla, tai helppo löytää. Kaukana sektorin kuhisevista kauppapaikoista, usean pimeän tunnelinmutkan päässä sijaitsi rätisevän lampun alla pinkiksi maalattu metallinen ovi, joka kätki sisäänsä tietyissä piireissä kuiskitun julkisen salaisuuden himon ja halujen talosta, sekä sen erityislaatuisista omistajista. Tuon oven sisäpuolella, huohotusten, murahdusten, kiljahdusten ja piiskan iskujen takana sijaitsi hiljainen perimmäinen huone, jonne asiakkaita ei koskaan ohjattu.

Tuon harmaan, askeettisesti halvoilla pöydillä ja tuoleilla sisustetun huoneen nurkassa istui Elysian Neran. Hänen silmänsä olivat kiinni, jalat taivutettu risti-istuntaan ja kädet olivat kietoutuneet puristamaan hänen rinnallaan roikkuvaa tulipunaista sielukiveä. Siniseen taittavat mustat hiukset ja paljas alabasterinvalkoinen keho, lukuun ottamatta valkoisia nahkahousuja. Rauhallinen hengitys. Eldar olisi voinut olla jonkin kauan sitten kadonneen jumalan patsas.

Hänen ilmeensä oli levollinen, mutta suljettujen silmien takana ajatukset ja kuvat valuivat tajunnan virrassa epäinhimillisen vilkkaassa kaaoksessa, josta vain eldarin tähdenkirkas psyyke kykeni erottamaan ymmärrettävää informaatiota. Ajatuksissaan vuosisatainen olento kävi läpi jälleen kerran viimeisimmän taistelunsa jokaisen liipaisimen painalluksen, jokaisen miekaniskun ja jokaisen tehdyn päätöksen. Se oli rutiiniharjoitus joka jokainen Illyonin soturiaatelinen opetettiin tekemään jo lapsena. Muistoissaan Elysian kuuli mon-keighin kivun kiljahdukset, haistoi heidän verensä ja pakotti itsensä olemaan antautumatta himolle, jonka se hänen sisällään nostatti. Satojenkaan vuosien jälkeen se ei ollut helppoa. Eikä tulisi koskaan olemaan.

Kun Elysian lopulta hitaasti heräsi meditaatiosta, hänen vihreänä kiiluvat kissansilmänsä kohdentuivat mieheen, joka hänen itsensä tavoin ei ollut ihminen, ja joka tuijotti häntä takaisin tutkivasti huoneen toisesta päästä. Yrlis Myrlisin olemus muistutti kallion kielekkeeltä saalistaan tarkkailevaa haukkaa. Toisin kuin Elysian, jonka haarniska ja aseet oli aseteltu tarkasti metalliselle lattialle hänen jalkojensa juureen, Yrlis oli pukeutunut komeaan eldar-soturin sotisopaansa ja seisoi selkä suorana vasten huoneen seinää. Elysianin vanhin ja luotetuin ystävä soi itselleen hetken merkitsevää hiljaisuutta, ennen kuin hän avasi suunsa ja huokasi:

”Tiedät että seison kanssasi minne menetkin ja mitä päätätkin, mutta pelkään silti että hukumme itse omaan ansaamme ennen kuin se laukeaa vihollisen ylle. Tämä paikka ei tee hyvää meille. Näen sen sinusta ja sinä näet sen minusta. Emmekä ole enää piilossa. Tuon spektaakkelin jälkeen mon-keigh alkavat etsiä meitä toden teolla – ja pitää meitä vihollisena.”

Elysianin ilme synkkeni. Siitä saakka kun Elysian ja hänen neljä soturiaan olivat ajaneet mon-keigh jengiläiset pakoon häntä koipien välissä, hän oli tiennyt joutuvansa käymään tämän keskustelun. Yrlis oli odottanut että kolme muuta eivät olleet paikalla, puhuakseen luottamuksellisesti komentajansa kanssa.

”Me emme joudu pyörittämään tätä läävää enää pitkään. He tulevat kyllä. Olemme heille vastustamatonta hunajaa, ystäväni. Ja mitä mon-keighin tulee; me annoimme niille sellaisen rökityksen, etteivät ne uskalla tulla takaisin. ”

”Elysian te tuin, mon-keigh ovat idiootteja. He tulevat aina takaisin – ja ensikerralla heitä on enemmän”, Yrlis vastasi ynseästi.

Elysian nyökkäsi vastahakoisesti. Hän tiesi sen olevan totta.

”Jengit liikehtivät nyt tavallista enemmän ja taistelevat keskenään. Jotkut ovat matkalla alemmille sektoreille. Kaikella todennäköisyydellä olemme näiden teräviä keppejä ja taskulamppuja aseinaan käyttävien katulasten prioriteettilistan pahnan pohjimmaisina”, Elysian kuittasi ärtyneesti, kuukausien Harrakis I:n vietetyn ajan tuottaman turhautuneisuuden nostaessa äkisti päätään. Tunne sai Elysianin väistämään Yrlisin katsetta.

Aikoinaan hän oli ystävystynyt mon-keigh vapaakauppiaan kanssa, joka oli pelastanut hänen henkensä. Hän oli palvellut miestä ja myöhemmin tämän poikaa vapaakauppiaan aluksella vuosia, ennen palaamistaan takaisin Illionin tekomaailmaan. Vuosikymmenet, saati sitten kuukaudet olivat eldarille lyhyt aika, mutta juuri tuon kokemuksen takia Elysian oli valittu tähän tehtävään. Ja kenties, myöntämättä sitä itselleen, juuri tuon kokemuksen takia hän oli ottanut tämän tehtävän, jonka onnistumisesta hänellä ei ollut mitään takeita, ilomielin vastaan.

”Tiedät mitä lähteemme kertovat: planeetan kuvernööri on alkanut kiinnittää epätavallisen paljon huomiota myös tähän sektoriin. Ja sitten ovat vielä ne sekasikiöt…”

”Kuvernööri pelaa jotain omaa peliään. Mon-keigh:n politiikka ei liity meihin”, Elysian tiuskaisi katkaisten Yrlisin painokkaat sanat.

”Ja entä jos kuvernööri ja me pelaammekin samaa peliä? Meidän on liikuttava alaspäin ja pian Elysian te tuin.”

Vastaus oli Elysianin huulilla, kieli terävänä vasten kitalakea, kun huoneen ovi avautui ja strobovalojen keilat valuivat sisään huoneeseen mon-keigh:n jumputusmusiikin säestämänä. Kahden ystävän välille jäi joukko lausumattomia sanoja. Kun ovi sulkeutui, sisäpuolelle oli astunut pitkä, huppuun ja nahkavaatteisiin pukeutunut hoikka mies, nuori, tiukkoihin vaatteisiin pukeutunut nuori poika ja rinnat paljaaksi jättävään mekkoon puettu sievä punatukkainen tyttö.

Uluel Faen laski huppunsa, paljastaen suipoilla korvilla, blondilla irokeesilla ja leveällä virneellä varustetut kasvonsa. Eldar-soturin kädet puristivat lempeästi sekä tytön että pojan takapuolia, hänen ohjatessaan molemmat vakoojansa ja rakastajansa sisään huoneeseen. Elysian haisti halvan ja kuraveden makuisen mon-keighien litkimän alkoholijuoman hajun Uluelin hengityksessä.

”Elysian-herra; Andy ja Amy löysivät sen varaston. Huhut olivat totta”, mies sanoi.

Elysian suoritautui tuolissaan, nuolaisten ohuita huuliaan, ja Yrlisin silmät välähtivät hämärässä huoneessa.

”Menivätkö he sisään? Näkivätkö he sen?” Elysian kysyi ja tunsi sykkeensä nousevan.

Uluel kumarsi päätään, yhä hymyillen: ”Eivät herrani. Käskin heidän pysyä poissa hankaluuksista. Muutkin etsivät sitä varastoa ja paikka on jo valmiiksi vaarallinen - jättömaata jonne katoaa ihmisiä päivittäin. He kohtasivat matkallaan tusinan verran puoliksi syötyjä ruumiita”. Uluel kopautti Andya olkapäähän ja vaihtoi vähäisempään goottiin: ”Kertokaa Elysian-herralle mitä näitte.”

Andy, kuusitoistavuotias kauniilla kasvoilla ja vikkelillä hoksottimilla siunattu rattopoika avasi suunsa ensin. ”Löysimme sinne vähän käytetyn, vanhan tien. Ei se ole salainen – tai ei ainakaan niin salainen että muut eivät käyttäisi sitä myös, mutta ainakaan kaikki eivät tiedä siitä. Siellä oli jälkiä, joten varmaankin sektorin muutkin jengit tietävät pian tiestä. Oli myös paljon mätäneviä ruumiita. Mutta muistan reitin, piirsin sen ylös”, poika sanoi ylpeänä.

”Pääsitte varaston luo? Näitte mitä sen sisällä oli?” Elysian kysyi, onnistuen pitämään äänensä vakaana.

Poika nyökkäsi. ”Se on iso rakennus ja ilma väreili oudosti sen ympärillä. Emme ensin uskaltaneet mennä sinne, mutta kun mitään ei tapahtunut hetkeen, Amy kiipesi katsomaan ikkunasta, taipuisampi kuin on.”

Elysianin katse siirtyi nopeasti tyttöön, joka puri huultaan ja vaihtoi painoa jalalta toiselle, kuin miettien kuinka pukea näkemänsä sanoiksi.
”No?” Elysian kysyi lopulta kärsimättömänä.

Tyttö kurtisti kulmiaan.

”Kiipesin katsomaan toisen kerroksen ikkunasta, mutta en mennyt sisään. Olisi sinne päässyt jos olisi halunnut. Siellä oli huone joka oli hämärä, eikä siellä ollut kalusteita. Vain arkku. Ehkä kahden jalan pituinen ja yhden syvä. Sen pinnassa oli jotain kirjoitusta, jota en ymmärtänyt. Se hohti himmeästi. Katselin sitä hetken ja kun ajattelin, että ehkä menisin sisään, hohto alkoi kirkastua. Ne kirjaimet paloivat kuin liekit. Silloin me lähdimme.”

Elysian kiitti nuoria ja Uluel ohjasi heidät ulos. Kolme eldaria jäivät huoneeseen, jonka täytti hiljainen jännitys.

”Tämä leviää pian. Puhutaan jo, että pimeillä markkinoilla arkusta maksetaan ruhtinaallisesti krediittejä”, Uluel sanoi katsoen Elysiania kysyvästi.

Soturiaatelinen ei sanonut mitään, vaan pyöritti otsahiuksiaan sormensa ympärille mietteliäänä.

”Se voi olla mitä vain, eikä välttämättä liity tehtäväämme”, Yrlis sanoi.

Elysian nyökkäsi.

”Ehkä ei. Mutta tiedät hyvin että jos liittyy, emme halua ottaa riskiä että arkku joutuu paikallisten jengien käsiin.”

Uluel kohautti olkapäitään. ”Ainakin siitä maksetaan meille.”

”Jos sanot että lähdemme sen perään, me lähdemme sen perään”, Yrlis sanoi.

Elysian ei miettinyt enää pidempään.

”Me menemme. Uluel, hae Illyron ja Jinnae.”

”Kyllä herra.”

Kun Elysian ja Yrlis jäivä taas kahden pieneen, metalliseen huoneeseen, Yrlis hymyili väsyneesti.

”Minä luotan sinuun Elysian te tuin”, hän sanoi.

”Ja minä sinuun Yrlis te tuin”, Elysian vastasi.

Vaikken luottaisikaan itseeni.

Hän nosti maasta miekan ja veti sen huotrastaan. Kauniin aseen terä oli peilikirkasta hopeaa, jonka pinnalla hohti yksi ainoa tulipunainen riimu.

Skenaario

Mysteerinen mahtiarkku

Asettelu: Kahdeksan tuuman kupla pöydän kulmista. Asettelualueet valitaan sovittujen moninpelisääntöjen mukaan. Siinä hämmentävässä tilanteessa, että pelaajia on tasan viisi (eikä esimerkiksi kuusi, jolloin voitaisiin pelata kaksi pöytää), yksi pelaajista voi aloittaa pelinsä pelipöydän pitkän laidan keskeltä.

Mysteerinen mahtiarkku: Pelipöydän keskelle asetetaan talo (aivan sama mikä, kunhan sisälle pääsee ja se sopii kaikille pelaajille), jonka ensimmäiseen kerrokseen sijoitetaan mysteerinen mahtiarkku. Skenaarion voitto-objektiivina on hakea mysteerinen mahtiarkku talosta ja viedä se omalle asettelualueelle. Jos pelaajan asettelualue on pöydän pitkällä laidalla, on hänen vietävä arkku kiinni oman asettelualueensa sisällä sijaitsevaan pöydän reunaan. Vents, tunnels, ja vastaavilla säännöillä ei voi laskeutua 12” lähemmäs taloa.

Mikä tahansa miniatyyri voi ottaa mysteerisen mahtiarkun kantoonsa kävelemällä tavallisen liikkeellä (ei siis juosten) mahtiarkun luo. Koska mahtiarkun kantaminen on raskasta puuhaa, ei sitä kantava miniatyyri voi käyttää ampuma-aseita sitä kantaessaan. Lähitaistelussa arkkua kantavan miniatyyrin WS tippuu yhdellä. Arkun kanssa voi juosta. Kun arkku on kerran kannossa, voi se vaihtaa omistajaa vain jos sitä kantava miniatyyri tiputtaa sen. Arkku tippuu vain jos miniatyyri poistuu pöydältä. Jos arkkua kantava miniatyyri poistuu pelistä lähitaistelun tuloksena, voi miniatyyrin kolkannut figu poimia arkun lähitaistelun lopussa. Jos arkku tippuu maahan sitä kantaneen miniatyyrin poistuttua pelistä Bottle Rollin, ampumisen tai minkä tahansa muun efektin toimesta, asetetaan arkku siihen kohtaan kenttää missä sitä kantanut miniatyyri viimeksi oli. Sen voi poimia maasta jälleen kävelemällä sen päälle.

Pelin kesto: Maksimissaan kahdeksan kierrosta, tai aiemmin jos mysteerinen mahtiarkku onnistutaan viemään pelaajan asettelualueelle/asettelualueen pöydän reunaan. Mikäli jokin jengi epäonnistuu Bottle Rollissaan, ei peli lopu, vaan ainoastaan kyseinen jengi katoaa paikalta, ahdistuneena mähinän ynseästä meiningistä. Muut jatkavat peliä, kunnes pakenevat tai peli päättyy.

Kokemuspisteet: Haavoittamisesta ja voittajatiimin johtajalle skenaarion voittamisesta.

Aarre: Mysteerisestä mahtiarkusta maksetaan pimeillä markkinoilla hyvin. Jengi voi joko pitää arkun koristeena kaappinsa päällä (jolloin siitä ei hyödy muuta kuin energiattoman valonlähteen) tai sen voi myydä eteenpäin nimettömille, hämärän oloisille hyypiöille, jolloin arkusta tienaa 3D6x5 incomea krediittiä, sekä random-generoidun rare-esineen.

[Salsa]

Voiko Bottle Outin tehdä vapaaehtoisesti kunhan omasta jengistä on pudonnut se neljännes tai enemmän?

[Meganiikko]

Voiko Bottle Outin tehdä vapaaehtoisesti kunhan omasta jengistä on pudonnut se neljännes tai enemmän?

A player may voluntarily fail a Bottle roll if he wishes
to do so. In which case there is no need to actually
take the test, it is assumed to automatically fail as the
gangers melt into the shadows and retreat. Note that
all the conditions for taking a Bottle roll (25%
causalities) still need to be met.

Voiko tuon "randomiraren" poistaa? 3D6x5 credua riittää ihan hyvin motivaattoriksi. Tai vaikka että saa +1 itemin rareheittoihin, mutta pitää maksaa normaalisti? Tai 3D6x5+30 credua.

Normiskenaarioissa se "prize" on tavallisesti akselilla 1-2D6x5 credua. Rare-itemit palkintona... noh, heittää huonosti niin saa ~30credun itemin, heittää hyvin niin saa ~200 credun itemin. Keskiarvolla ~80 credun itemejä.
Kun ottaa vielä huomioon että vain yksi pelaaja saa mitään ja muut jää tapetoimaan haavoja. (mikä on miksi scavengereissa on se D6 objectivea, ja se on vain kaksinpeliskenu).

Vaikka lisänä 1 objectivea/pelaaja jota kannetaan scavengerin mukaisesti ja antaa lopussa 1D6x5 credua?

[Rune]

Voiko Bottle Outin tehdä vapaaehtoisesti kunhan omasta jengistä on pudonnut se neljännes tai enemmän?

Ai niin, tästäkin puhuttiin meidän pöydässä. Taidettiin vähän miettiä että moninpeleissä ei tehdä vapaaehtoisia bottleja, koska manipulointimahdollisuus muiden onnistumiseen aina välistä? Jos alkaa ahdistaa niin menee suojaan.

En muista tarkkaan että mihin päädyttiin, tällainen muistikuva tosin on. Katotaan uusiksi tänään porukalla.

Tässä tosiaan ei taida peli päättyä pelaajan bottleen, jotenka vapaaehtoinen bottle lie ihan ok.

[Salsa]

Mä itse ainakin tykkään valinnanmahdollisuudesta. Mua ei todellakaan aina kiinnosta katsoa useaa kierrosta turpasaunaa jos mahdollisuudet hakea voittoa on puuttuvat. :)
Pelaajien karsiintuminen pelin edetessä on myöskin suotavaa keston ja tehtävän suoritumisen kannalta.

edit: Okei myönnän, mun crewi on kasa pelkureita!

[Rune]

edit: Okei myönnän, mun crewi on kasa pelkureita!

Tätä mie odotin! ;) Let's be honest!

[Salsa]

edit: Okei myönnän, mun crewi on kasa pelkureita!

Tätä mie odotin! ;) Let's be honest!

:)
Oon silti vakavissani Bottle Outin teosta. Vetäydyn mieluusti pois kuin otan seuraavat kolme tuntia oikeesti turpaan. Jääpähän lisäexpat ja aarteet välillä saamatta.
Kuitenki Bottle Outin vapaaehtoisen tekemisen voi kieltää imho skenaariossa välillä erikseen mikäli joku painava tekosyy asiaan löytyy.

[Pikku]

Oma mielipiteeni voluntary bottlen ja moninpelin suhteen on se, että bottlata saa vapaaehtoisesti, kunhan ehdot täyttyy, mutta se ei päättäisi moninpeliä. Muutenkin moninpelit ja niiden päättyminen pitäisi sopia kunnolla. Tästä ei taida vielä olla mitään yhteistä päätöstä?

[Rune]

Oma mielipiteeni voluntary bottlen ja moninpelin suhteen on se, että bottlata saa vapaaehtoisesti, kunhan ehdot täyttyy, mutta se ei päättäisi moninpeliä. Muutenkin moninpelit ja niiden päättyminen pitäisi sopia kunnolla. Tästä ei taida vielä olla mitään yhteistä päätöstä?

Juu, ei ole vielä ollut yhteistä päätöstä. Mutta jos väki kaipaa vapaaehtoista bottlausvaihtoehtoa niin miksei. Miun pelimetaliteetti taitaa muutenkin olla enemmän siellä venkoilun ja omaehtoisen kärsimyksen puolella, eli ei ihme että lähestyn tätäkin asiaa passiivisagressiivisella otteella jengien selviytymiseen. Pitkitetty kärsimys on paras kärsimys!

Kokeillaan miten tänään noilla säännöillä. Seba kirjoitti ihan hyvät. Eiköhän konsensus löydy.

Jääpähän lisäexpat ja aarteet välillä saamatta.

Hyvä huomio. Muillekin on hyvä antaa siimaa ja mahdollisuus välillä! Vaikeus on vain siinä että ensin pitää käydä syöttämässä kanssapelaajille ne ~kolme tyyppiä. Ja silloinkin moninpeleissä on vaikeutena se että muut ei välttämättä halua murjoa niitä tyyppejä hengiltä! Kiusankappaleet. Onneksi säännöt antavat mahdollisuuden niskojen taittamiseen. Pitää kuluttaa peliaika siihen että kiipeää korkeimpaan torniin, yrittää hypätä jollekin 3" päässä olevalle tasanteelle ja odottaa feilattua I-testiä.

[Pikku]

Oma mielipiteeni voluntary bottlen ja moninpelin suhteen on se, että bottlata saa vapaaehtoisesti, kunhan ehdot täyttyy, mutta se ei päättäisi moninpeliä. Muutenkin moninpelit ja niiden päättyminen pitäisi sopia kunnolla. Tästä ei taida vielä olla mitään yhteistä päätöstä?

Juu, ei ole vielä ollut yhteistä päätöstä. Mutta jos väki kaipaa vapaaehtoista bottlausvaihtoehtoa niin miksei. Miun pelimetaliteetti taitaa muutenkin olla enemmän siellä venkoilun ja omaehtoisen kärsimyksen puolella, eli ei ihme että lähestyn tätäkin asiaa passiivisagressiivisella otteella jengien selviytymiseen. Pitkitetty kärsimys on paras kärsimys!

Kokeillaan miten tänään noilla säännöillä. Seba kirjoitti ihan hyvät. Eiköhän konsensus löydy.

Jääpähän lisäexpat ja aarteet välillä saamatta.

Hyvä huomio. Muillekin on hyvä antaa siimaa ja mahdollisuus välillä! Vaikeus on vain siinä että ensin pitää käydä syöttämässä kanssapelaajille ne ~kolme tyyppiä. Ja silloinkin moninpeleissä on vaikeutena se että muut ei välttämättä halua murjoa niitä tyyppejä hengiltä! Kiusankappaleet. Onneksi säännöt antavat mahdollisuuden niskojen taittamiseen. Pitää kuluttaa peliaika siihen että kiipeää korkeimpaan torniin, yrittää hypätä jollekin 3" päässä olevalle tasanteelle ja odottaa feilattua I-testiä.

Peetun sisäinen, toistaiseksi tukahdutettu, powerpelaaja on nostamassa päätään. Necromunda tuo esiin ihan uusia puolia ihmisistä :)

[Meganiikko]

Niin vapaaehtoinen bottlaus on aina hyvästä. En usko että siekään haluaisit kattoa mitä tapahtuu jos/kun siun jengi menee kehnoon asemaan ja tuloksena ekalla vuorolla menee se 3-4 tyyppiä manan maille, ja seuraavalla vuorolla lähtee loput.
Kuitenkin suhteellisesti kuolema on vaikuttavampi kuin esim. mordheimissa: Jos koko jengi lähtee out of action niin ei rahnaa tule mistään ja objectivejakaan ei saa. Iso tsänssi että pitää rerollia uusi tiimi yhden p*skan pelin jälkeen, tai ottaa ikuisen altavastaajan asema.

Esim viime pelissä jereä vastaan vetäsin vapaaehtoisen bottlauksen kun hullu pappijäbä vetäs S8 moottorisahaclaymorellaan kaks juvea lihoiksi ja 2 lisää paloi hengiltä. ja gangerit vetäs naamalleen heittolaukauksista. Nyt selvisin vain 2'lla kuolemalla ja 1 käsi-injuryllä (eli juu, 3 kuolemaa) mutta seuraavalla vuorolla olisikin lähtenyt koko loppujengi manan maille kun flamerit olis ollut grillikantamalla koko loppujengiin.

[Rune]

Niin vapaaehtoinen bottlaus on aina hyvästä. En usko että siekään haluaisit kattoa mitä tapahtuu jos/kun siun jengi menee kehnoon asemaan ja tuloksena ekalla vuorolla menee se 3-4 tyyppiä manan maille, ja seuraavalla vuorolla lähtee loput.

You have just activated my trap card!

Pelaan Vampire the Eternal Strugglea - minä nimenomaan HALUAN seurata joukkojeni kärsimystä ja varmaa kuolemaa, ja yrittää lahjoa kanssapelaajia tekemään kaikkensa tehdäkseen kurmoottajani elämästä yhtä helvettiä minun moukuttamiseni kustannuksella. :) Tai siis, miten sen nyt sanoisi - ei se minua haittaa! Jos niin, niin niin. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Hyvän tarinanhan siitäkin saa.

Peetun sisäinen, toistaiseksi tukahdutettu, powerpelaaja on nostamassa päätään.

Missä?!

[Pikku]

Missä?!

Siinä pohtimassa kuinka omien jengiläisten tapattamisesta voisi hyötyä :D

[Rune]

Missä?!

Siinä pohtimassa kuinka omien jengiläisten tapattamisesta voisi hyötyä :D

Sääntörunkkarihan mie ole aina ollutkin. ;) U guys nou dis shit.