Sotavasara.net

Hammerheart kirjoitti:On minusta mielekästä.

Tuli muuten mieleen, että jos miettii mistä asioista jää muistoja, niin ehkä tyypillisemmin kuitenkin yksittäisistä hienoista tapahtumista kuin voitoista. Eli siis se kerta kun Hog Whisperer töräytti Howard Langstonin tuhannen päreiksi cheattaamalla Red Jokerin Dumb Luck Triggeriinsä tai se kun 8 Wight Cavalryani diverttasi kaksi Steam Tankkia ja Inner Circle Knightit jonnekin kentän reunalle sillä välin kun loppuarmeija söi kaikki muut Empiret kentältä.

Juuh yksittäiset tapahtumat jää parhaiten mieleen :D Varsinkin epäonnekkaat. Dragon ogre shaggoth joka ottaa ja kuolee 10:lle halfingille(niin matalia ettei niihin voi osua!), baneblade joka tuhoutuu siihen että oma executioner räjäyttää tarkalla kylkilaukauksella, lähes koko pahuksen high elf armeijan juostessa kentältä kenraalin kuoltua(5th edition).

Space marine commander(varsin halppis versio 3:s edikassa. 3+ save yms) joka yksinään selvisi apropo 30:n hormagauntin keskeltä elossa on myös edelleen hyvin mielessä. Ei tuon PITÄISI olla mahdollista. 4 hyökkäystä, 2 woundia, 3+ save. Tuollaisen kasan hyökkäyksiä PITÄISI tappaa mut ei vaan kuollu ja tappoi 3/4 gaunttia vuorossa. Vaati melkein koko pelin mut loppujen lopuksi ainut elossa oleva tuosta oli mariini kapteeni.

Blood angel dreadnought joka duellasi örkki dreadnoughtin ja neljän killa kanin kanssa. Pile of scrap metal jäljellä örkeistä ja urhoollinen mariinien sotakone oli korkeintaan ärsyyntynyt siitä ettei päässyt päätaisteluun mukaan!

Harvoin yksittäisen pelin tuloksia muistaa mutta poikkeukselliset tapahtumat kylläkin :)

AgeofSignar116 kirjoitti:

Silveri kirjoitti: Komppaan tätä. Parhaat muistot tulee itselle hetkistä pelin sisällä, ei siitä kuinka pahasti voitti tai hävisi. Toki tässä on ihmisillä oikeutetustikin eri mielipiteitä.

Veikkaan että riippuu tilanteesta- kaverin keittiön pöydällä pelatun pelin häviäminen tuskin kirpaisee, tai voitto jää mieleen. Entä sitten ekan turnauksen voitto? Tai sitten murskahäviö joka aiheuttaa sijoilta tippumisen?

Riippuu puhtaasti pelistä. Kyllä ainakin minulla yksi ikimuistoisimmista voitoista on kotipelissä victorypointein 2700-0 saatu fabavoitto, jossa vaan kaikki nopanheitot ja muut meni täydellisesti kohdalleen. Sen verran harvinainen tapahtuma, etenkin vielä kun sattui armeijaa vastaan jolle yleensä hävisin lähes yhtä murskaavasti :) toki samaan tyyliin ikimuistoista oli taannoisesaa Chaosboyz Grand tournamentissa kääpiöideni keräämät 0-120 pelipistettä (joista yhdet nollat sattumoisin samoja brettejä vastaan).
Noin ylipäätään keskiverto turnauspelistä muistaa kuitenkin yleensä ihan yhtä vähän kuin keskiverto kotipelistäkin. Tietty vähän riippuu pelien määrästäkin. Itsellä noita turnauspelejäkin taitaa olla takana pitkälle toista sataa, joten aika tasaista massaa se alkaa olemaan :)

AgeofSignar116 kirjoitti:

Silveri kirjoitti: Komppaan tätä. Parhaat muistot tulee itselle hetkistä pelin sisällä, ei siitä kuinka pahasti voitti tai hävisi. Toki tässä on ihmisillä oikeutetustikin eri mielipiteitä.

Veikkaan että riippuu tilanteesta- kaverin keittiön pöydällä pelatun pelin häviäminen tuskin kirpaisee, tai voitto jää mieleen. Entä sitten ekan turnauksen voitto? Tai sitten murskahäviö joka aiheuttaa sijoilta tippumisen?

En mä kyllä muista mun ekaa turnausvoittoa. (Ja siis kyllä, niitä turnausvoittoja on aika liuta siunaantunut)
Noh, jos jonkun ETC:n tai Suomi-GT:n tai vastaavan olisi voittanut, niin se varmaan olisi jäänyt mieleen ;)

tneva82 kirjoitti:Harvoin yksittäisen pelin tuloksia muistaa mutta poikkeukselliset tapahtumat kylläkin :)

Juurikin näin. [hävytön puffi]Itse tykkään Carnevalesta juurikin tästä syystä, kun pelin luonteeseen kuuluu, että vuorosi aikana voit soturillasi tavanomaisen kimppuun hyökkäämisen sijaan ottaa vauhtia, hypätä voltilla yli tynnyrikasan vastustajan selustaan ja losauttaa sitä lennossa vielä liekinheittimellä - veto, jossa taktisesti ei ole välttämättä niin suurta järkeä ja riskit ovat isohkot, mutta menee sarjaan "because I can". Pelin tasapaino on toisaalta sitten yksi suuri vitsi, mutta viihdyttävyys ihan omaa luokkaansa.[/hävytön puffi]

Vastatakseni kysymykseeni taustatarinan mukaisen ja kuitenkin hyvin kilpailullisen pelaamisen yhdistämisestä tulee kuitenkin mieleeni Malifaux, jossa tämä nyt ehkä parhaiten toteutuu tietämistäni peleistä.

Mielenkiintoinen lausahdus vuoden 1990 Laserburn suomennoksesta. Olisi kiva tietää löytyykö myös alkuperäisestä.

Laserburn sivu 7 kirjoitti:Tämähän on tietenkin turhaa, sillä emmekö me kaikki pelaa pelejämme iloisen toverihengen ilmapiirissä, pelkän seikkailuhengen riemusta saaden onnemme hetket toiminnan hekumasta - rehtiä kilpailua ilman voiton velvoitetta. Joka tapauksessa, jos joudut loppumattomiin kiistoihin vastustajasi kanssa rintamasuunnista ja tarkkailualueista, tai jos vastustajasi on 'Sellainen', sinun kannattaa jättää kaikki rintamasuuntaan liittyvät säännöt käyttämättä. Sääli.

Ei ainakaan itselleni. Hauskuutta pelistä lähinnä etsin, mitä ei yleensä tule, jos peli kulkee liian yksipuolisesti. Hommasta katoaa kaikki nautittavuus, kun Lucius ja 6 Possessedia chargaavat kahden terminaattorin kimppuun, saavat vielä +1A bonuksen mutaatiostaan, eivätkä ainoastaan epäonnistu tiputtamaan ainuttakaan termostaattia, vaan häviävät assaultin kahdella, Lucius häviten challengen yhdellä.

Hampaat irvessä voittoa tavoittelevien listojen peluuttaminen on mielestäni tylsää, sillä ne ovat kuitenkin ne samat muutama hyperkomboa, jotka voi hakea netistä. Necroneilla Orikanstar + maksimoidut Wraithit tuntuu olevan täysin standardo.

Squirreli kirjoitti:"Fluffikas" on yleensä ollut eufemismi pelitehottomalle ja/tai vanhan edikan näköiselle listalle näissä yhteyksissä. Vastaavasti "min-maxaus" on tuntunut tarkoittavan lähinnä pelitehokuutta. Fluffikkuudella perustellaan usein huonoa menestystä ja haluttomuutta ostaa uusia figuja ja min-maxauksesta usein syytetään n. kaikkia hyviä listoja, vaikka ne ihan oikeasti fluffikkaita olisivatkin. Oikeampi skaala olisi varmaan "pelitehoton" ja "pelitehokas". Ja joo, kyllä osaavampi pelaaja voi voittaa match-upissa tehottomammalla listalla huonomman pelaajan viilatumman listan. Toisaalta, kun listanrakennustaito on osa pelitaitoa, on taitamattomamman pelaajan lista näissä tapauksissa varmaan kopioitu tai tuurilla rakennettu.

Ihmiset käyttävät sanastoa, joka kuvastaa heidän ajatusmaailmaansa. "Pelitehoton" ja "pelitehokas" kuvastavat tehokkuusajattelua. Fluffikeskeinen pelaaja ei ajattele tällä tavalla. Siksi eri sanamuodot. Kyse ei ole vain huonommuuden selittelystä, vaikka se tapauskohtaisesti voi tietysti sitäkin olla.

En muutenkaan ymmärrä kuinka keskustelut toisinaan asettavat fluffipelaamisen kilpailullisen pelaamisen vastakohdaksi. Ihminenhän voi olla täysin ei-kilpailullinen ilman että sillä on mitään tekemistä fluffin kanssa, ja toisaalta kilpailullinen pelaaja voi olla hyvinkin fluffikas. Käsittelin aihetta laajemmin tässä ketjussa: viewtopic.php?f=8&t=111118&p=1313374#p1313374