Sotavasara.net

Hah! En ole vastannutkaan tähän. Nyt pääsen vuodattamaan!!!

En voi sanoa, että häpeäisin miniatyyripeliharrastustani, mutta en myöskään mainosta sitä kaveri/tuttavapiirissäni. Tietyille henkilöille en missään tapauksessa puhuisi harrastuksestani, mutta usealle olenkin kertonut ja saanut melkein jopa harrastamaan. Heidän päänsä ovat vain kääntäneet kauheat hinnat. Kaverini, jotka ovat käyneet meillä ja nähneet figujani ovat vain ihastelleet maalausta (vaikka en tiedä yhtään miksi [enkä ole muuttanut heidän käsitystään siitä, että olen hyvä maalaaja näyttämällä heille armeijakirjoja tai muiden figureja.]).

Tämähän on kuitenkin sellainen harrastus, josta joko pidetään ja ymmärretään tai sellainen jota ei tajuta sitten lainkaan. Mieluummin leveilen huikeillasalibandysaavutuksillani, kuin hienoilla figuilla tai hyvin sujuneilla warhammer-matseilla. Näin se vain on. Häpeäkin on oma käsitteensä. Mikä on sitten häpeää. Moni täällä sanoo olevansa häpeämättä, mutta pitävät silti harrastuksen visusti piilossa muilta ja olevat hiljaa koko asiasta, eikö se ole häpeää?
Otetaan vaikka esimerkeiksi tennis ja figuilu. Olet juuri voittanut tenniksen Etelä-Suomen proturnauksen, jonka jälkeen ehdit vielä käydä voittamassa miniatyyrimaalauskilpailun. Varmasti leveilet jollain seuraavana päivänä koulussa, mutta se ei ole maalauskilpailun voitto vaan tennismestaruus, voiko joko sanoa toisin?
Ok, ehkä täällä on viisaita ihmisiä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä ja kuten Grond tuolla aikaisemmin totesi se on yleensä iästä kiinni. Nuoriso on nuorisoa. Miettikääpä sitä (siis tätä jauhantaani, joka on yhtä tyhjän kanssa. Yritin vain kuulostaa järkevältä. )

mainittakoon vielä että vaikka yksikään tämän topicin kirjoittajista ei ole myöntänyt häpeävänsä, heitä ketkä häpeävät, löytyy kyllä. Yksikin kaverini on kokoajan "hyshys"-linjalla ja kaikki WH-aiheinen jutustelu melkein pitää jättää koulun ulkopuolelle, jokuhan voisi kuulla... mutta tämä tästä, jatkakaa vain

En, enkä myöskään levaile sillä, mutta jos joku kysyy suoraan, (vaikka ei kukaan oo ikinä kysyny) niin vastaat ylpeänä kyllä.

Toi Gromin juttu sai miettimään, että onko häpeää vai silkkaa järkeä olla kertomatta jollekkin joka nostaisi asiasta melun yms. En kyllä itsekkään voitokkaan pelin jälkeen joka tutulle kehu saavutuksiani ei ois meinaa kivaa kuunnella sit viikkoo ns. kovanaamojen kettuilua. Mutta jos kysytään niin vastaan kyllä.

Pakko myöntää että joskus vuosia sitten esi-teininä häpesin harrastustani, sitten ylä-asteen lopussa tajusin että tämähän on vain harrastus muiden joukossa. Jokaisella on makunsa , itse en näe mitään järkeä siinä että 10 miestä luistelee mustan pylpyrän perässä.
Nyt, jos puhetta tulee harrastuksista mainitsen figut, ja jos joku kysyy mitä ne on, tarkennan asiaa, jos tulee kommenttia "pikku-ukoilla leikkimisestä" kommentoin vain että jokaisella on oikeus mielipiteeseen, oli se minkälainen tahansa.
Oli harrastus minkälainen tahansa ei siinä pitäisi olla häpeämistä, osan ihmisistä on vaikea tajuta että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia ja eivät harrasta samoja asioita. Itse pyrin ottamaan aluksi kaikkiin ihmisiin myönteisen asenteen, harrastuksista huolimatta.

En häpeä, enkä ymmärrä miksi häpeäisin. Itseasiassa taidan huomenna pitää koulussa n. 10min asiapuheen miniatyyreistä, kun pitää jostain vapaavalintaisesta aiheesta pitää puhe, jotta puheviestinnän kurssin saa suoritetuksi (kyse siis TKK:n kurssista), helppo ja laaja aihe.

Oon harrastanu figuja reilut 10 vuotta, alkaen ala-asteelta. Ala-aste ikäisenä luokkatoverit katsoivat figuja "wau!", sitten ylä-asteella lakoi katsomaan kieroon hitusen "eiks toi oo lapsellista". Lukiossa tuli uudet ihmiset, jotka eivät koskaan katsoneet asiaa kieroon. TKK:lla ei myöskään kukaan ole katsonut asiaa kieroon. Kai tässä on joku laki olemassa, että ylä-aste ikäiset koittavat alkaa esittämään aikuisia ja suvaitsevaisuus laskee, sit lukioiässä alkaakin tuo taas suvaitsevaisuus lisääntyä.

Jos miettii, niin mitähän häpeämistä warhammerissa on? Ettei se "häpeä" johtuisi tuntemattomuudesta? Pelejä on useammanlaisia, ei sitä kai kukaan häpeä, että pelaa shakkia tai esim. tietokonetta, miksi hävetä warhammeria?

Entäs pikku-ukkojen maalaus? Eipä taaskaan taida taiteilijat hävetä omia töitään, kuin myöskään pienoisratutateiden rakentajat. Kuvanveistäjätkään eivät varmastikaan pahemmin häpeä.

Se, mikä varmaan tuota mahdollista pilkkausta aiheuttaa, on juuri tuo sana "leikkiminen". Eli figut mielletään barbien/leegojen tms. kaltaisiksi leluiksi, ei koriste-esineiksi tai pelinappuloiksi, vaan leluiksi. Kokemukseni väittäisi, että näille kaikkitietäville ylä-asteikäisille ei kannata lähteä selittämään harrastusta sen enempiä, koska usein tuntui sen ikäisenä siltä, että mikäli joku on päättänyt kantansa ei hän siitä luovu (paitsi jos joku hänen arvostamansa henkilö / ryhmä painostaa).

No yläasteellahan kuuluu hävetä, jos ei polta tupakkaa, juo viinaa ja pelaa jääkiekkoa... [edit: sarkasmia.]

Tästä eteenpäin elämä jo helpottaa, kun pääsee luultavasti jossain määrin saman henkisten ihmisten kanssa jatkamaan koulujaan. Ja kun vihdoin kasvaa isoksi ja vähän vanhaksikin, käy useimmille kuten Grond sanoi, eli pikkuhiljaa kiinnostus muiden mielipiteeseen alkaa karista, ja lopulta on kykenevä päättämään ihan itse, mikä saa olla mukavaa ajanvietettä.

Toki kannattaa miettiä, kenelle alkaa suu vaahdossa peleistään selittää. Mielestäni on harrastuksesta riippumatta viisainta odottaa pientä kiinnostuksen merkkiä kaverilta, ennen kuin alkaa siitä saarnata. Se kun ei satu kiinnostamaankaan, niin voi kaverilla olla aika puuduttavat kolme tuntia, kun silmät loistaen ja sylki lentäen kuvailee yksityiskohtaisesti harrastustaan hänelle.

Ja pah, sanon minä. Tunnen usankin henkilön (minut mukaanlukien) joka ei polta, ei juo eikä örvellä kaupungilla muka-aikusmaisesti, jotka kuitenkin menevät joukkoon aivan hyvin. Kyllä minäkin aina riehun ja säädän muiden meidänluokan jätkien kanssa aina liikuntatuntien jälkeen, on se jutun laatu ah niin hehkeää perjantaisin kello kaksi. Vaikka en juo, tai polta, niin en ole sitäkään hävennyt hetkeäkään, en harkinnutkaan polttamista, enkä jäänyt kovinkaan pahasti ulos niistä jutuista, missä porukka selvittelee edellisviikonlopun tapahtumia. Tai mitä niistä sattuu muistamaan. Jääkiekkoakin vihaan. Yläasteella ei tosiaan kuulu hävetä jos ei polta, juo ja pelaa jääkiekkoa, tai sitten on ihmisillä aika pahasti jotain häikkää. Ja anteeksi off-topic, uudemman kerran.

Rune kirjoitti:Tunnen usankin henkilön (minut mukaanlukien) joka ei polta, ei juo eikä örvellä kaupungilla muka-aikusmaisesti.

Aivan, tosifiguilija liimaa sen supergluepurkin (korkki poissa tietenkin, purkin suukohta kohti aivoja) sieraimensa sisälle .

Mutta nuo muiden asenteet muuttuvat tiheään tahtiin. Kahdeksan vuotta sitten, rahahanojen auetessa olivat kaikki muut jo olleey "skenessä" mukana hieman minua pidempään. Kaikki olivat innostuneita ja niinpäin pois, mutta muutamassa vuodessa useimpien innostus oli lakannut. Onnekseni jäljelle jäi muutamia aktiivisia figuilijoita eikä täytyny olla kuin puu keskellä Saharaa.

Tämän jälkeen ovat ulkopuoliset välillä dissanneet Hammereita, välillä kyselleet ja ihmetelleet, mitä nyt milloinkin. Mutta tämä on pitänyt hyväksyä, sillä itsekin on tullut (ja todennäköisesti tulee aina olemaan näin) dissattua Pokémon-pelaajia. No, mitä minä en dissaisi? Itseäni? Ehei. Minä dissaan kaikkea enemmän tai vähemmän.

Ja tuosta häpeästä. En minä Hammeriharrastustani niinkään häpeä, mutta en minä sentään sitä keskellä Stadia lähtisi kailottelemaan. Rajansa kaikessa. Paasata asiasta (niin kuin kaikesta muustakin) jaksan vaikka millä mitalla, mutta yritän rajoittaa tätä.

Minä? En häpeä. En häpeä warhammereita, en Larppausta, en boffaamista, en sitä, etten polta enkä ryyppää... tästä saisi pitkän listan. Jotkut ihmiset (Esmi. Äitini) dissaa harrastuksiani lähes koko ajan, mutta niille vain viitataan kintaalla. Ei minua kiinnosta muiden mielipiteet _minun_ harrastuksistani ja _minun_ elämästäni. Olen ylpeä harrastuksistani, ja siitä, että uskallan olla erilainen kuin mitä enemmistö vaatii.

Kieltämättä vuosien myötä alkaa suvaitsevaisuus kasvaa. Noh, minulla ainakin. En katso kieroon, jos näen 50-vuotiaan miehen ostavan pokemon-kortteja itselleen. Suvaitsevaisuus kunniaan. (pokemon vain esimerkkinä)
Kuka mistäkin tykkää, ja jokaisella on oikeus olla erilainen.

Kukaan ei taida tulla kirjoittamaan tänne häpeävänsä warhammereita, vai mitä luulette...?

Minä en häpeä yhtään. Kyllähän nämä mahtavat kaverit aina välillä on vinenny ja itkeny että "onks toi vähä k***pää se kerää jotai wee hoita." Nyt kuitenkin ei tarvitse kuulla lähes mitään ja voin hyvin sanoa että kävin tos eilen ostaa wee hoita. Onhan se myös kivaa kun luokalla on 6 figukerääjää.

Enpä ole hävennyt elämässäni oikein mitään asiaa. Yläasteella en vielä figuillut, lukiossa aloin ja se tuli osaksi minua. Nyt yliopistossa "normaalius" tuntuu olevan harvinaisempaa kuin epänormaalius.

Pari kommenttia, mitä tässä on tullu mieleen noitten "kovien jätkien" mielipiteistä ja muusta:
1) Jos henkilö polttaa askin tupakkaa viikossa (3 savuketta päivässä), se tekee yli 200€ vuodessa. Sillä sais jo tuhannen pisteen armeijan. (ja viikonloppu/baarisauhuilla saa deluxe maalaustarvikkeetkin)

2)Viinasta en sano numeroita, kun en tiedä paljonko tollanen yläastelainen voi juoda, mutta uskaltaisin väittää että parilla baarireissulla sais uuden armeijan.

3) Jääkiekko inttikaverin sanoin: "Jos mennään ihan perusasioihin, niin jääkiekko on hikisiä karvaisia miehiä ja mustaa kumia. Ketä sellanen muka kiinnostaa?"

LordDemon kirjoitti:Pari kommenttia, mitä tässä on tullu mieleen noitten "kovien jätkien" mielipiteistä ja muusta:
1) Jos henkilö polttaa askin tupakkaa viikossa (3 savuketta päivässä), se tekee yli 200€ vuodessa. Sillä sais jo tuhannen pisteen armeijan. (ja viikonloppu/baarisauhuilla saa deluxe maalaustarvikkeetkin)

2)Viinasta en sano numeroita, kun en tiedä paljonko tollanen yläastelainen voi juoda, mutta uskaltaisin väittää että parilla baarireissulla sais uuden armeijan.

3) Jääkiekko inttikaverin sanoin: "Jos mennään ihan perusasioihin, niin jääkiekko on hikisiä karvaisia miehiä ja mustaa kumia. Ketä sellanen muka kiinnostaa?"

No yritän tehdä vastakommentin noihin viesteihin ja leikin samalla polttelevaa "kovista"

1) No niillä rahoilla mitä sä käytät noihin figuihin sais varmaan 100 askii tupakkaa ja 2 korii kossuu

2) V****, siellä mee ku 10 erssii ku otta vaan kossuu tai leijonaa v**** tyhmä!

3) No ite oot sellanen läski ukko joka leikkii pikku-ukoilla. Hanki elämä!!

Aika rajua tekstiä, vastaisi kutakuinkin sitä mitä meidänluokkalaiset hörhöt sanoisi. Valitettavasti. Ja itseasiassa siinä juomisessa ja polttelussa on paljon enemmän hävettävää kuin hammereissa.

Minä taas olen tukeutunut siihen, että äiti kustantelee figuja ja tarvikkeita, sillä hän kiteytti lauseeseen tämän koko idean: parempi tietää että poika maalaa kotona figuja ku hilluu kylällä juovuksissa. Eli siinä sellainen osasyy kanssa. Voi sitä hauskaa pitää juomattakin... Mutta en tarkoita, että olisin joku anti-alkoholi-ihminen

LordDemon kirjoitti:
3) Jääkiekko inttikaverin sanoin: "Jos mennään ihan perusasioihin, niin jääkiekko on hikisiä karvaisia miehiä ja mustaa kumia. Ketä sellanen muka kiinnostaa?"

Minua. Olen pelannut 7 vuotiaasta asti.

Nobody kirjoitti:Ja itseasiassa siinä juomisessa ja polttelussa on paljon enemmän hävettävää kuin hammereissa.

Tuo on ihan totta, jos kuuntelet hiemankin jonkun ryyppykertomuksia. Huomaat ettei siinä ole mitään jännää. Esim. meidän luokalla yks kundi kerto kuinka yks toinen kundi oli ollut tukehtua omaan oksennukseensa, kun ne oli olleet kännäämässä. Olisiko muka kiva tapa poistua tästä maailmasta tukehtumalla omaan oksennukseensa?

kääpiökuningas kirjoitti:Minä taas olen tukeutunut siihen, että äiti kustantelee figuja ja tarvikkeita, sillä hän kiteytti lauseeseen tämän koko idean: parempi tietää että poika maalaa kotona figuja ku hilluu kylällä juovuksissa. Eli siinä sellainen osasyy kanssa. Voi sitä hauskaa pitää juomattakin... Mutta en tarkoita, että olisin joku anti-alkoholi-ihminen

Tuolla mielialalla minunkin porukat kustantaa harrastukseni.
ps.Anteeksi OT.

no enpä paljoo häpeä tätä harrastusta vaikka kamut joskus sanoo et tohan on lapsellista

Ainoita asioita mitä EN häpeä elämässäni on juuri tämä kyseinen "pikku soltuilla leikkiminen".

Moni kaveistani vielä jopa rohkaisee minua vaan jatkamaan moista harrastusta, sillä se voittaa monet muut "turhat" harrastukset (IMHO ei ole turhia harrastuksia, vain katkeria ihmisiä) mennen tullen. Kummallisinta on, että kaikki ihailee minun maalaustaitoa (asia jota en vieläkään ole sisällistänyt näillä maalaustaidoilla).

Toki sitä kuppia nostellessa aina jotkut kysyy miksi minä kumminkin harrastan Hammeria ja muuta vastaavaa, niin vastaan tyyliin: Fädä böy sthätä *burp* boro boo boo (suomennuksena muille = harrastus joka pitää minun mielen, sielun ja järjen virkeänä)

Mutta en minä kumminkaan ulkona ollessani kanna suurta kylttiä jossa nuoli osoittaa minua ja lukee "Warhammer harrastaja!" (tosin silloin kun ei oikein löytynyt pelikavereita, harkitsin moista vetoa). Eihän miespuoleinen kaverinikaan hirveämmin toisille kuuluttele harrastavansa balettia (tosin taitaa vetää nykyjään leipää itselleen moisesta).

Eli kullakin on omat harrastuksensa ja en tuomitse niistä, olkoon ne vaikka minkälaisia, mutta odotan samanlaista kohtelua takaisin päin.

emmä ainakaan häpee. jos juku herjaa että muka leikin pikku ukoilla nii aatelkoon se niin se ei vaan ymmärrä figuilla pelaamisen hienoutta