Sehän se juttu juuri onkin, adamantane
ei ole tuhoutamaton metalli. Kuten sivun alussa kirjoitinkin kyseessä on kyllä siis äärettömän (okei okei, äärellisen, mutta kuitenkin aika hemmetin kovan...
...asiantuntija en ole mutta ymmärtääkseni suurinpiirtein tiukinta tavaraa mitä voi olla olemassa. Kuitenkin kuten kaikki fyysinen niin kaukana kuitenkin tuhoutumattomasta.) kestävä aine jonka olemassa olo on teorisoitu mutta jota ei pystytä valmistamaan ja jota ei olla luonnossa havaittu.
Viihdemaailma tosin kekkasi potentiaalin ja keksi tältä pohjalta adamantiumin (huomaa kokonaisen tavun muutos!) joka siis on tuhoutumatonta. Tämä, tietysi, on puhdasta fiktiota. Titaniumilla ja adamantiumilla (tai edes adamantella) ei kuitenkaan ole mitään tekemistä keskenään.
Adamantane on siis (...ymmärtääkseni, vaikka alaani onkin niin silti valtaosa tuostakin PDF:stä on minullekkin hepreaa...) teoreettisesti mahdollinen erittäin luja molekyylisidos joka tietyissä olosuhteissä olisi käytännössä immuuni jopa gamma- yms. säteilylle siinä missä adamantium taas on mielikuvitukseton ja halpa rip-off oikeasta ajatuksesta. Kuitenkin on aika selvää, että adamantiumilla on oikeassakin maailmassa ainakain jonkinlainen vastakohta toisin kuin vaikka mithrilillä (onneksi Tolkienilla oli sentään hyvää makua keksiä fantasiaansa oikeasti fantastisia aineita
).
P.S. @Xavier
...hush... minulta vielä karkaa se vähäinenkin uskottavuus minkä kasvoton ja nimetön nettialias voi antaa kun paljastetaan, että.... *khrm* ...siis... *uh* ...kyseenalaistetaan kirjoitusteni faktapistoisuus...
Ei sinänäsä, kyllähän korjata saa ja pitääkin. Huomaan silloin tällöin itse ilmaisevani itseäni jonkinlaisena auktoriteettihahmona niihin aiheisiin liittyen mihin otan kantaa. Tämähän ei varsinkaan keskustelufoorumilla koskaan pidä paikkaansa sillä ei kukaan tiedä kaikkea (ja usein vielä ymmärtää siitäkin mitä tietää ainakin puolet väärin!
) enkä kyllä ihan oikeasti tälläinen tyyppi, joka luulee itsestään ja vähäisestä maailmanymmärryksestään liikoja, olekkaan
