Sotavasara.net

kerran kaverini rupesi väittämään että voitti vaikka hävisi hetken päästä hän pillahti itkuun ja voitte arvata miksi

Toki kiukutellaan ja joskus lujaa, surkea noppaonneni ei myöskään aiheuta liiemmin riemuntunteita.
Voimassa houserule- aiheetonta kiukuttelua, -100vp(per kiukustus)
Toimii muuten mainiosti...

Eipä oikeastaan, ellei lasketa 'The divine hand of magnum'ia. Siinä kävi niin, että kaadoin Maggyn korsairit, ja maggy heitti kukkulan (iso valkoinen laatikko) kentän läpi, tuhoja onneksi tuli enemmän maggyn armeijalle.

Ite oon joskus syyllistynyt myös huonoon häviämiseen, mutta nykyään pelatessa on yleensä aika kivaa.
Huonot noppaheitot saa joskus kirosanoja ulos mutta silloin kiroillaan vain ettei kaikki paha fiilis pakkautuisi. Kaveri heittelee joskus noppia ikkunasta pihalle, mutta ne ovat aina hänen omiaan ja kaiken lisäksi se jaksaa aina sen jälkeen hymyillä taas.
Fyysistä kontaktia ei ole koskaan tullut. Eikä varmaan tulekaan.

EDIT: Sellainen iva "muhaha" vituttaa kylläkin mua suuresti. Tai siis riippuu siitä tonesta ja siitä kuka sen sanoo mutta yleensä. Se vain jotenkin on niin.. Joo, se vituttaa.

Älä ota sitä vakavasti, Älä ota sitä vakavasti, Se on Vain elämää koita ymmärtää Eli en mä ainakaan suutu/moukaroi kaveriani hävitessäni hänelle... SILLÄ ENS KERRALLA VOITAN!!!

jaa a... (minut taitaa jo tunnistaa tuosta :] ) Fyysistä kontaktia? ei. Kiroilua? joo. Vittuilua? ei. Figujen paiskomista yms? ei. Hyvä peliporukka on muuten paitsi eräs tahtoo alkaa mököttämään kun häviää.

parasta peliseuraa ovat ne, jotka osaavat katsoa tappoita tai jonkun tietyn yksikön menettämistä
huumorilla...eivätkä ne, jotka menevät apaattiseksi kuin marsu, kun jokin tietty yksikkö tippuu pelin aikana...näitäkin on tullut vastaan...

Lord of the Darkness kirjoitti:parasta peliseuraa ovat ne, jotka osaavat katsoa tappoita tai jonkun tietyn yksikön menettämistä
huumorilla...eivätkä ne, jotka menevät apaattiseksi kuin marsu, kun jokin tietty yksikkö tippuu pelin aikana...näitäkin on tullut vastaan...

Kyllähän se tietty suupielet alas vääntää jos yksikkö jolta odotit kaikkea, antaakin ei mitään ja putoaa kerta toisensa jälkeen alkuvuoroilla.
Näin kävi kun pelasin ensimmäistä peliä jossa oma Vindicare oli mukana. Noh, 2+ 4+ heitot, ei mitään vaikeata, sehän vaan tappaa niitä. No koko ison pelin aikana yksi woundi aiheutettu ja sekin vaati sen spesiaaliluodin joka woundaa 2+. Ei hymy koristellu huulilla.

olen pelanut henkilön kanssa joka vannoo ettei ikinä ala keräämään warhammereitä enää, koska hävisi pelin. ja kyllähän se vieläkin pelailee warhammereita

Väsäsin kovalla vaivalla about 300 pisteen Deathwatch teamin. Sitä sitten kokeilemaan tohkeissaan. Deep strikellä sisään... snake eyes katsoi suoraan silmiin... ei juuri naurattanut... hetkeen:)

Eräs kaverini peliporukastamme osaa olla yleensäkkin aika rasittava pelatessa. Jaksaa aina paasata siitä että jos hänen Empire White Wolf Grand Masterinsa pääsee klosikseen yksinään, ei kukaa mukamas mahda sille mitään, ei siinä vielä mitään mutta hänen nopan heittonsa... Jos itse heitän hyviä lukemia, sanoo että minulla on taas niin **** moinen munkki. Parasta tässä kuitenkin on että jos hän itse heittää huonoja numeroita niin hän alkaa purkamaan vihaansa raivoamalla minulle että MINULLA on **** moinen tuuri taas, vaikka hän itse ne nopat heittää... Tätä on kyllä yritetty selittää hänelle, että se on hän kuka ne nopat heittää ja se on hänen huonoa tuuriaan, mutta ei ota uskoakseen.

Yhden (1) ainoan kerran on jurppinut niin armottomasti että oli hyyyvin lähellä ettei lähtenyt fyysistä vahinkoa tulemaan muillekin kuin puille.

Koittakaa itse mennä juuri valmiiksi saadulla 2000pisteen listalla jolla ei ole vielä ikinä pelattu peliäkään turnaukseen ja napata sieltä pienimpien pelipisteiden "vaihda lajia" palkinto. Siinä oli hyvin lähellä palkintojenjakaja hyvin hienoa hammaskirurgiaa...'kele.

Mikä siinä häviämisessä porukkaa nyt sitten niin paljon jurppii? Olin itse nuorempana todella huono häviäjä, joka johti siihen ettei kukaan halunnut pelata. Nyttemmin itseäni ei voisi sinänsä vähempää kiinnostaa häviänkö vai voitanko, keskityn nauttimaan pelistä sillä hetkellä, sitäpaitsi jokainen häviö opettaa. Hävitessä alkaa automaattisesti miettiä mikä meni pieleen, ja mikä olisi pitänyt tehdä toisin, voisin siis väittää että kunnon murska häviö on jopa hyödyllinen asia. Itseäni ärsyttää näitä kiukuttelija itkiöitä enemmän nämä jotka hehkuttavat voittoaan tunteja/päiviä/jopa viikkoja sen jälkeen.

Juu ja niin minä olen hullu pelaaja, jos joku vahingoittaa figujani tahallaan tai vahingossa, sodomoin hänet tällä: http://www.fantasy-swords.com/swords/images/UC1266.JPG Älkää siis eksykö meikäläiselle pelaamaan.

Hävíäminen on kyllä hanurista Pidän kiinni periaatteesta jossa ns herrasmies meininki säilytetään vaikka tulisi kuinka takkiin. Yleensä se ei tuota minkään laista ongelmaa. MUTTA,
kuinkas ollakkaan... kun käynnissä on niin sanottu "helmipeli" (viihdyttävä, hauska ja hyvä vastustaja) alkaa voitontahtoinen nillittäjä nostaa päätään. Mitä parempi peli, sitä idiootimpi musta tulee. Outoa.

Kun kymmenisen vuotta sitten aloittelin 40k:ta oli vakkari vastukseni eräs nuoriherra joka muisti sääntökirjan kannesta kanteen ja osasi tunettamisen jalon taidon. Siinä tuli ekat 60 peliä turpaa niin että tukka lähti ja kesti pitkään ennenkuin sain enemmän kuin kolme voittoa tilille. Kun lopulta sain tilastot kääntymään puolelleni, pääsi helvetti irti! Ei ollut yhtään kertaa etteikö olisi mennyt nappeja vasaran alle, tai noppia naapurin tontille Eräskin uriah jacobus tuli kentälle neljänä eri inkarnaationa... se oli kyllä mitä mainion ilmapiiri opetella 40k jalo harrastus

Itse en tiedä että olenko huono häviäjä, mutta aina hävityn pelin jälkeen olen hyvin hiljainen.. johtuu tietty siitä että harmittaa jos on mokannut jonkun paniikkitestin ld10:llä tai jotain vastaavaa tärkeällähetkellä, mutta häviöstä pitäisi ottaa myös oppia. miettiä mitä tein väärin Mutta kyllä sitä on näytettävä sen verran pelaaja ainesta, että pelin jälkeen kättelee kanssapelaajia ja letkauttaa jonkin humoristisen teko syyn häviöön esimerkkinä viime pelissä kun juuri mokasin sen ld10 paniikin niin tuli sanottua jotain "sankarilleni tuli kiire kotiin kun muisti juuri unohtaneensa hellan päälle, ei se muuten olisi juossut" Tuollaiset pienet jutut vaikka olisikin tyhmiä niin piristävät ihmeellisesti pelinjälkeistä tunnelmaa

Toisen figujen tuhoaminen ei osoita että on huono häviäjä.. silloin päässä on kyllä jotain muuta vikana.. ei siinä mitään jos omia figujaan viskoo minkä kerkeää, kunhan ei kajoa toisen omaisuuteen...

Ei häviäminen välttämättä ole huono asia. Kivoimpia pelejä mitä olen pelannut oli viimeisin 1000 pisteen matsi Dark Eldareita vastaan. Loistava peli, pientä kämmintää molemmin puolin(vastapuoli unohti +1 attackin wycheille kahdesta aseesta, itse deep striketin drone ryhmän scatterilla tuuman tai kaksi kartalta ulos). Lopputulos oli että hävisin 189 pistettä. Tällaiset lievät häviöt on ehkä niitä parhaita, koska spekulointi on parasta jälkipeliä, ja se on hauskinta juuri näissä tosi tiukoissa taistoissa. Lisäksi itse peli oli hieno, kun sai koko ajan jännittää niitä heittoja.

En pidä itseäni mitenkään huonona häviäjänä, tosin ei ole mitään 1000-0 tappioita vielä tullut joten se saattaa vaikuttaa. Ehkä pikemminkin huonona voittajana, tulee nimittäin helposti vähän naljailtua vastapuolelle vaikka en mitään pahaa tarkoitakaan. Suunsoitto vain on mielestäni osa harrastusta, eikä sitä niin vakavasti kannata ottaa.

Muistan kun pelattii matsia ja kaverin Daemon Prince tuli riehumaa ja tappo mun HQ:n yhellä kierroksella, sitte mun termis squad tuli riehumaa power fisteillä ja ykskää ei osunu, sit se tappo 4 niistä ja vikalla faileddas crux terminatus yhellä ni söin yhen nopan. Ja toinen oli ku voittoliikkeestä puuttu yks nopanlukema ni tuli taas käytettyä koko varasto kirosanoja ja hakkasin naama punasena nyrkillä mattoa.

Meidän porukassa saa kyllä kiroilla ja murjottaa ihan vapaasti, mutta minkäänlaista fyysistä (tai henkistä) väkivaltaa niin vastustajaa kuin tämän figujakaan kohtaan ei suvaita (eikä sitä ole esiintynytkään).
Jos peli menee päin mäntyä, niin miksi ei saisi olla allapäin?
Jos voittaja saa iloita voitostaan niin kai häviäjäkin saa harmitella tappiotaan. Murjottamisellakin on tietysti rajansa - vaikka olisi kuinka tappiolla, ei minusta saa masentua niin pahasti, että pelaamisesta tulee vastustajallekin epämukavaa.

Joku (en muista ) kirjoitti

Meidän porukassa saa kyllä kiroilla ja murjottaa ihan vapaasti, mutta minkäänlaista fyysistä (tai henkistä) väkivaltaa niin vastustajaa kuin tämän figujakaan kohtaan ei suvaita

Henkistä väkivaltaa figuja kohtaan onko se sellaista kuten näyttää keskisormea kaverin ukolle joka on äsken posauttanu sun lantikan? tylyä

rupu-ukko kirjoitti:Joku (en muista ) kirjoitti

Meidän porukassa saa kyllä kiroilla ja murjottaa ihan vapaasti, mutta minkäänlaista fyysistä (tai henkistä) väkivaltaa niin vastustajaa kuin tämän figujakaan kohtaan ei suvaita

Henkistä väkivaltaa figuja kohtaan onko se sellaista kuten näyttää keskisormea kaverin ukolle joka on äsken posauttanu sun lantikan? tylyä

Niin, tai vaikka haukkuu niitä rumiksi/huonosti maalatuiksi tjsp. Tarkoitin tuolla lähinnä vastustajaan kohdistettua henkistä väkivaltaa