Sotavasara.net

Joo on muulakin kaveri, joka aina luovuttaa, kun ssiltä kuolee kentsu tai jotain... ei semmonen kannata. viimesellä vuorolla voi tapahtua vaikka mitä, esim. vastustajan frenzyt clanrat warriorit muuttaa massacrevoittoni minorvoitoksi...

The_Darkest_One kirjoitti:Joo on muulakin kaveri, joka aina luovuttaa, kun ssiltä kuolee kentsu tai jotain... ei semmonen kannata. viimesellä vuorolla voi tapahtua vaikka mitä, esim. vastustajan frenzyt clanrat warriorit muuttaa massacrevoittoni minorvoitoksi...

''Muulakin'',''ssiltä''

Mikä on massacrevoitto ja minorvoitto?

Pääasiahan pelaamisessa on se, että on hauskaa mutta toisinaan tappio ärsyttää, silloin jos vastustaja oli sääntötuomari tyyppiä. Aina ne samat venksaamiset mittojen ja pikkutarkojen sääntötulkintojen kanssa. Jos vastusta on siis ollut rento eikä nipottanut koko ajan niin on matsi ollut hauskempi niin tappio ei haittaa kerta oli hauskaa koko matsin ajan.

Grom Hardhammer kirjoitti:

Morhgoz kirjoitti:Jos hän ei luovuta, hauku kaverisi perusteellisesti, eläkä pelaa häntä vastaan ainakaan vähään aikaan...

Olikohän tässä nyt jotain ristiriitaista?

Ei siis luovuttaa, vaan luovuttaa luovuttamista...

Jos rupeaa uhkapeli-hammeria harrastamaan niin voi tulla ongelmia jos syttyy joku sääntöriita kesken pelin, erityisesti jos asia on hieman monimutkaisempi eikä siihen noin vain saada esiin vastausta BRB:sta. Kumpikaan ei halua kompromissata kun on tosi kyseessä.

Itse en pane pahakseni jos vastustaja luovuttaa jos peli on jo siinä vaiheessa että vastustajan voitto vaatii lottomaisen onnen. Olen käytännössä jo voittanut pelin.

Tosin, on niitä äärimmäisesimerkkejä defaitismista. Kuten kaveri joka luovutti ensimmäisellä vuorolla kun laaki Great Cannonistani tappoi hippogriffin kenraalin alta. Jouduin antamaan hippogriffin elää yhdella haavalla jäljellä, kun oli pakko saada armeija testatuksi turnausta varten.

On paljon mukavampaa pelata loppuun asti itse en ole sitä moneen kertaan kokenut!

Tämä on todella mielenkiintoinen aihe. Minun mielestäni luovuttaminen on hyvän maun mukaista tietyssä tilanteessa.

Minusta suurin kysymys on, missä vaiheessa kannattaa luovuttaa? Tämä riippuu yllättävän paljon vastustajasta. Jos vastassa on varman päälle pelaava "peräännyn-niin-että-et-voi-saada-armeijaani-tarpeeksi-nopeasti-tuhottua" - pelaaja, niin turhaahan sitä peliä on jatkaa, varsinkin silloin, jos vastustaja itse ilmoittaa tämän.

Jos taas vastustaja huomaa, että et nauti tilanteesta ja alkaa pelata uhkarohkeasti, niin silloin pelistä tulee paljon mielenkiintoisempi. Itse näen tässä Kultaista Sääntöä parhaimmillaan. Hyvä pelaaja pistää pelin aina sellaiseksi, että totaalinen voitto ja tappio ovat veitsen terällä. Minusta on taitolaji saada peli jännittäväksi viimeiselle kierrokselle asti.

Toinen asia mikä on tärkeää, on pelatun scenaarion voittoehdot. Hyvän pelin viimeisen nopanheiton pitäisi ratkaista peli, ei vuorolla 3 ammuttu tykinkuula, jolla ansaitaan tarpeeksi voittopisteitä.

Selitän mielipidettäni vaihtoehtoisella järjestelmällä, joka kannustaa pelin pelaamista loppuun:

Pelin lopussa, jokaisesta 100 pisteestä joukkoja mitä tuhoaa vastustajalta, saa yhden d6 nopan pyöritettäväksi. Jos nopan tulos on "6", niin noppa antaa "voittopisteen". Se kummalla on enemmän "voittopisteitä", voittaa pelin. Jos haluaa vähentää fortunan vaikutusta lopputulokseen, niin voi "voittopisteeseen" vaadittavaa silmälukua pienentää.

Tanan kirjoitti: Jos taas vastustaja huomaa, että et nauti tilanteesta ja alkaa pelata uhkarohkeasti

Jos minä huomaan, että vastustaja löysentää otettaan pelisä ja tekee siitä vähän helpomman minulle, niin se alkaa jo suututtamaan. Kun aloitetaan pelaamaan, niin ei armoa jaella, ei ainakaan minulle. Tietenkin alkaa kiroiluttamaan kun ei suju kuten pitää tai turhautumaan, mutta pelit pelataan kunnolla.

Feeelix kirjoitti: Mikä on massacrevoitto ja minorvoitto?

eh... siis esimerkiksi 2k pelissä voitetaan massacrella, jos piste-ero on tarpeeksi suuri. Tasurin jälkeen tulee minor, solid ja sitten viimeisenä massacre. massacresta saa 20 pistettä, solidista 17 ja minorista (oliko se nyt) 13.

Voi olla ettei Feeelix ole pelannu ikinä pelannut victorypointeilla?

No, alotin minäkin VP:illä pelaamisen vasta pari kuukautta sitten (olen pelannut neljä vuotta ). Säännöt victorypointeille löytyvät sääntökirjan lopusta

Pidä voitoista kirjaa ja mainitse aina kun kaverisi luovuttaa miten monta kertaa olet voittanut hänet ja kuinka monta kertaa hän on luovuttanut kylllä se siitä lähtee.....mutta jos kaverisi luovuttaa eikä ikinä opi niin hänellä on ongelmia ........ongelmi....ongelmia!!!!!!!:(

Feeelix kirjoitti:

The_Darkest_One kirjoitti:Joo on muulakin kaveri, joka aina luovuttaa, kun ssiltä kuolee kentsu tai jotain... ei semmonen kannata. viimesellä vuorolla voi tapahtua vaikka mitä, esim. vastustajan frenzyt clanrat warriorit muuttaa massacrevoittoni minorvoitoksi...

''Muulakin'',''ssiltä''

Mikä on massacrevoitto ja minorvoitto?

Liittyvät noihin victorypoint-sydeemeihin. Pelin jälkeen verrataan victorypojoja ja katsotaan tuliko draw (tasapeli), minor victory (pieni voitto), solid victory (selvä voitto) tai massacre (teurastus eli todella ylivoimainen voitto)...

sano sille että ei luovuta tai et pelaa sitä vastaan

Läpsi sitä aina ku se luovuttaa.

Jaqo kirjoitti:Voi olla ettei Feeelix ole pelannu ikinä pelannut victorypointeilla?

En olekaan!

Siis jos on vaikka pakko luovuttaa (kello on 1 yöllä ja äiti soittaa, että olisi pakko mennä himaan) niin se on ymmärrettävää, mutta jos on sama tilanne, kuin Feeelixillä, niin... olen pahoillani puolestasi.

Itsellänikin (valitettavasti) oli tämä samainen vika, mutta kun oppii pelaamaan paremmin, niin ei sitä niin helposti luovutakkaan. Ja voittehan te kaverin kanssa pitää vaikka pieniä taukoja (käydä haukkaamassa jotain tms.) pelin aikana ja taas jatkaa peliä entiseen malliin. Kaverille tulee varmasti enemmän pelihimoa ja suorastaan puhkuu intoa päästä taas pelaamaan.

Mutta sitä en tajua, että jos vaikka esim. kaverin täyteen buukattu HE maagi (joka on vaikka ainut) räjähtää tuhannen pirstaleiksi ja tästä johtuen kaverilta menee peli-ilo ja luovuttaa... tosi tyhmää mun mielestä...

Mut koita vaan vakuutella sille, että ei kannata luovuttaa. Rohkaset sitä useampiin matseihin sun kanssas ja pelaatte kepein mielin. Tällöin kaveris huomaa, että luovuttaminen ei kannata.

Toivottavasti tästä oli hyötyä

Teet sen että et enää pelaa kaverin kanssa jos hän koko ajan luovuttaa. Jonkin ajan jälkeen pelaatte ja jos hän luovuttaa, toistat toimenpiteen.

Meillä oli yhden kaverin kanssa alku aikoina samankaltaista ongelmaa ja ratkaisuksi otettiin yhteisellä sopimuksella (eli pelasin vain yhden kavarin kanssa) parin kuukauden tauko ja keskityttiin touhuamaan muuta (meidän tapauksessa lätkitiin MTG:tä). Kyllä se peli into oli kummasti palannu kun päätettiin kokeilla taas uudestaan ja meillä oli sellanen tempaus siinä apuna että pelattiin ihan puhtailla hupi armeijoilla.

Toinen keino olis pistää pystyyn joku pieni turnaus (vaikka 6-8 jannua) johon (toivottavasti) tulis ainakin muutama ennen tuntematonkin heppu(ei varmasti ole mahdottomuus Tampereella). Tuommosissa oppii kyllä hyvin sen, että voi olla mukava pelata vaikka tuliskin takkiiin ja oppii tunnistamaan omia virheitään ja keskittymään niiden paikkailuun. Eikä myöskään sovi unohtaa sitä, että noissa tollasissa oppii tuntemaan uusia ihmisiä ja saa mukavasti lisää pohjaa koko harrastukselle. (Itelle tällänä "uus ulottuvuus" oli tossa pari vuotta sitten kesällä PELIT.FI faba porukan ensimmäinen turnaus.)

Ja pieni vinkki jos tollasia mini turneeta järkkää ei missään nimessä kannata pistää mitään isoa palkinnoks. (Meillä oli ensi kerralla kulta, hopee ja pronssi Squigit pokaaleina ja sen jälkeen on ollu yleensä jonkun sortin pokaali (Viimesin on meikän väsäämä ja on näytävillä puokin gallerioissa turnausten alla Valjakan Villen käsissä (kuva muuten vääristää ilkeesti värejä).) tai sitten joku karkki pussi tai vastaavaa.)

Lopuks toivotetaan onnea yrityksille saada se kaveris järkiintymään!

Yrska

Itsekin olen hävinnyt Sorilla aina massacrella, mutta luovuttaminen ei tule mieleenikää. Pelaan hammereilla, jotta saisin uusia kavereita ja että on hauskaa. Muistakaa lapset, voitto ei ole tärkeintä, vaan se että taistelee loppuun asti hyvillä mielin vaikka jäljellä olisi enää yksi perussolttu.