Kolme salamurhaajaa
-
Modsognir Surmavasara
- Viestit: 33
- Liittynyt: Su 26.06.2005 22:09
- Viesti:
Minua ei ainakaan ole häirinnyt suuri kuolleiden lukumäärä.
aika pientähän tuo on vielä Gotrekiin nähden
mutta tosissaankin on kyllä äijällä vähän ekstran vaatimista jos selviää loppuun asti.
yleensä salamurhaajat lähetetään yhdelle tapolle mutta tuolla mies paralla on jo huonoa tuuria mukana
joutunut tappamaan jo vuoden liksan edestä
mutta jännityksellä odotellaan jatkoa. Hyvää tekstiä tähän asti.
aika pientähän tuo on vielä Gotrekiin nähden
mutta tosissaankin on kyllä äijällä vähän ekstran vaatimista jos selviää loppuun asti.yleensä salamurhaajat lähetetään yhdelle tapolle mutta tuolla mies paralla on jo huonoa tuuria mukana
joutunut tappamaan jo vuoden liksan edestä mutta jännityksellä odotellaan jatkoa. Hyvää tekstiä tähän asti.
Figther´s never quit
Quitter´s never fight
Quitter´s never fight
Kolme salmurhaajaa
Anteeksi pitkä tauko, oli kiireitä.
Tässä taas jatkoa tarinaan...
Ikrit hyppäsi katolta maahan ja piiloutui laatikon taakse, juuri ennen kuin kujalle tuli kolme miestä. He olivat selvästi hieman juopuneita, sillä he hoipertelivat ja puhuivat oudolla äänellä. "Olipha hyvät juhlat, vai mitä phojat?" sanoi yksi heistä. "Totta toshiaan", sanoi toinen. "Hei olisiko noissha laatkoissha hieman lisää juotavaa?" sanoi kolmas. He kävelivät juuri sen laatikon luo, jonka takana Ikrit oli. Yksi heistä kurottautui laatikon yllä irrottaakseen kannen, kun hän näki Ikritin.
"Mitä helv-" hän sanoi kun Ikrit salamannopeasti ponnahti ilmaan ja iski vasemman rautakyntensä miehen silmien läpi ja tappoi hänet siihen paikkaan. "Pherkeleen mutantti!" huusi toinen hengissä olevista miehistä ja otti vyöltänsä pistoolin ja noukki maasta laudan kappaleen, josta törrötti naula. "Opetan shinut murhaamaan mun kavereitani" hän sanoi ja lähestyi Ikritä. Miehistä isokokoisempi otti tupestaan miekan ja toiseen käteensä hän otti vyöltänsä ruoskan. "Nyt shaat maishtaa teräshtä, shenkin friikki." hän sanoi ja iski uhkaavasti ruoskallaan ilmaan. Ikrit seisoi hiljaa paikallaan ja hengitti hitaasti. Miehistä pienempi ampui pistoolillaan Ikritin päätä kohti. Silmänräpäyksessä hän huitaisi rautakysillään ja kimmotti panoksen takaisin miehen naamaan. Panos osui häntä vasempaan silmään ja hän kaatui kuolleena maahan. Viimeinen miehistä seisoi hetken paikallaan ja tuijotti Ikritiä. Sitten hänet täytti silmitön raivo ja hän syöksyi Ikritin kimppuun. Ikrit oli aluksi hämmästynyt tästä raivoisasta hyökkäyksestä, sillä hänen oli vaikea torjua iskuja. Pian mies kuitenkin hengästyi ja yritti huitaista miekallaan Ikritiä naamaan. Ikrit kuitenkin nappasi miehen miekanterän kysiinsä ja salamannopeasti kiepautti sen miehen käsistä. Mies perääntyi muutaman askeleen ja löi ruoskallaan Ikritin kasvoja kohti. Ikrit otti ruoskan käteensä ja nykäisi miehen luoksensa. Mies lennähti ilmassa ja iskeytyi Ikritin kohottamaan rautakynsipariin.
Ikrit irrotti miehen kysistään ja pyyhki ne kaapuunsa. Yhtäkkiä hänen viiksikarvansa nytkähtivät. Hän painautui maahan ja terästi kuulonsa hän kuuli kuinka useita ihmis-olentoja oli tulossa häntä kohti. Ne olivat varmaankin sotilaita, jotka olivat kuulleet taistelun äänet. Hän etsi pakotietä. Seinät olivat liian korkeita kiivettäväksi eikä viemäriaukkoja näkynyt. Hän veti henkeä ja kaivoi laukustaan pullon , jossa oli hohtavaa, kirkkaanvihreää nestettä. Hän avasi pullon ja otti siitä todella pienen kulauksen. Hänen silmänsä muuttuivat täysin valkeiksi jä hänen sylkensä muuttui harmaaksi. Hänestä tuntui kuin jokin olisi polttanut hänen vatsassaan. Häneen virtasi suurta voimaa ja hänen lihaksensa alkoivat vahvistua. Hänen karvansa nousivat pystyyn ja hänen aistinsa herkistyivät.
15 sotilasta asteli kujalle. He löysivät kolme maassa makaavaa ruumista. ”Mitä piruutta täällä on tapahtunut?” kysyi yksi sotilas kauhuissaan. ”Olisiko Variksen veljeskunta asialla?” sanoi toinen. ”Tuskinpa” sanoi heidän johtajansa. ”Yleensä he vain mukiloivat uhrinsa hengiltä”.
”Sitäpa-” hän oli sanomassa kun pimeydestä lennähti heittotähti suurella voimalla hänen kurkkuunsa. Hän kaatui maahan keskelle sotilaitaan. ”Mitä helvettiä!?” huudahti yksi sotilas. ”Mistä tuo tuli!?” jatkoi toinen. ”Katsokaa!” huusi toinen sotilas ja osoitti kulmaan. Pimeässä nurkassa kiilui kaksi punaista pistettä, jotka tuijottivat heitä herkeämättä. Yhtäkkiä jokin hyppäsi ilman halki heidän keskelleen. Se huitoi ympäriinsä kahdella pitkällä rautakynsiparilla ja repi lihaa joka vedolla. Yksi sotilaista yritti juosta pakoon mutta otus hyppäsi hänen niskaans ja puri hänen nikamansa poikki. Jäljellä oli enää yksi sotilas. Hänen univormusa oli risainen ja hänen kehonsa oli täynnä haavoja. Hän juoksi otusta kohti ja osui miltei tämän vatsaan hilparillaan, mutta otus tarttui häntä naamasta ja väänsi tämän niskat nurin.
Ikrit pudotti elottoman ruumiin maahan ja kaivoi nopeasti laukustaan toisen pullon jossa oli valkeaa, paksua ainetta. Hän avasi pullon ja otti siitä pienen kulauksen. Yhtäkkiä hänen silmiensä hehku himmeni ja ne palautuivat normaalin väriseksi ja hänen kuolansa vaihtui takaisin normaaliksi. Hänen lihaksensa ja aistinsa rentoutuivat ja polte hänen vatsassaan sammui.
Hän oli onnekas, että Pershynin klaani oli myynyt hänelle näitä upeita nektareita.
Hän juoksi takaisin kadulle ja katsoi ettei kukaan nähnyt häntä. Hän kiipesi erään talon katolle ja katseli linnaa kohti. Sinne olisi enää 12 korttelia. Hän hyppäsi talon katolta toiselle ja juoksi kohti linnaa...
Tässä taas jatkoa tarinaan...
Ikrit hyppäsi katolta maahan ja piiloutui laatikon taakse, juuri ennen kuin kujalle tuli kolme miestä. He olivat selvästi hieman juopuneita, sillä he hoipertelivat ja puhuivat oudolla äänellä. "Olipha hyvät juhlat, vai mitä phojat?" sanoi yksi heistä. "Totta toshiaan", sanoi toinen. "Hei olisiko noissha laatkoissha hieman lisää juotavaa?" sanoi kolmas. He kävelivät juuri sen laatikon luo, jonka takana Ikrit oli. Yksi heistä kurottautui laatikon yllä irrottaakseen kannen, kun hän näki Ikritin.
"Mitä helv-" hän sanoi kun Ikrit salamannopeasti ponnahti ilmaan ja iski vasemman rautakyntensä miehen silmien läpi ja tappoi hänet siihen paikkaan. "Pherkeleen mutantti!" huusi toinen hengissä olevista miehistä ja otti vyöltänsä pistoolin ja noukki maasta laudan kappaleen, josta törrötti naula. "Opetan shinut murhaamaan mun kavereitani" hän sanoi ja lähestyi Ikritä. Miehistä isokokoisempi otti tupestaan miekan ja toiseen käteensä hän otti vyöltänsä ruoskan. "Nyt shaat maishtaa teräshtä, shenkin friikki." hän sanoi ja iski uhkaavasti ruoskallaan ilmaan. Ikrit seisoi hiljaa paikallaan ja hengitti hitaasti. Miehistä pienempi ampui pistoolillaan Ikritin päätä kohti. Silmänräpäyksessä hän huitaisi rautakysillään ja kimmotti panoksen takaisin miehen naamaan. Panos osui häntä vasempaan silmään ja hän kaatui kuolleena maahan. Viimeinen miehistä seisoi hetken paikallaan ja tuijotti Ikritiä. Sitten hänet täytti silmitön raivo ja hän syöksyi Ikritin kimppuun. Ikrit oli aluksi hämmästynyt tästä raivoisasta hyökkäyksestä, sillä hänen oli vaikea torjua iskuja. Pian mies kuitenkin hengästyi ja yritti huitaista miekallaan Ikritiä naamaan. Ikrit kuitenkin nappasi miehen miekanterän kysiinsä ja salamannopeasti kiepautti sen miehen käsistä. Mies perääntyi muutaman askeleen ja löi ruoskallaan Ikritin kasvoja kohti. Ikrit otti ruoskan käteensä ja nykäisi miehen luoksensa. Mies lennähti ilmassa ja iskeytyi Ikritin kohottamaan rautakynsipariin.
Ikrit irrotti miehen kysistään ja pyyhki ne kaapuunsa. Yhtäkkiä hänen viiksikarvansa nytkähtivät. Hän painautui maahan ja terästi kuulonsa hän kuuli kuinka useita ihmis-olentoja oli tulossa häntä kohti. Ne olivat varmaankin sotilaita, jotka olivat kuulleet taistelun äänet. Hän etsi pakotietä. Seinät olivat liian korkeita kiivettäväksi eikä viemäriaukkoja näkynyt. Hän veti henkeä ja kaivoi laukustaan pullon , jossa oli hohtavaa, kirkkaanvihreää nestettä. Hän avasi pullon ja otti siitä todella pienen kulauksen. Hänen silmänsä muuttuivat täysin valkeiksi jä hänen sylkensä muuttui harmaaksi. Hänestä tuntui kuin jokin olisi polttanut hänen vatsassaan. Häneen virtasi suurta voimaa ja hänen lihaksensa alkoivat vahvistua. Hänen karvansa nousivat pystyyn ja hänen aistinsa herkistyivät.
15 sotilasta asteli kujalle. He löysivät kolme maassa makaavaa ruumista. ”Mitä piruutta täällä on tapahtunut?” kysyi yksi sotilas kauhuissaan. ”Olisiko Variksen veljeskunta asialla?” sanoi toinen. ”Tuskinpa” sanoi heidän johtajansa. ”Yleensä he vain mukiloivat uhrinsa hengiltä”.
”Sitäpa-” hän oli sanomassa kun pimeydestä lennähti heittotähti suurella voimalla hänen kurkkuunsa. Hän kaatui maahan keskelle sotilaitaan. ”Mitä helvettiä!?” huudahti yksi sotilas. ”Mistä tuo tuli!?” jatkoi toinen. ”Katsokaa!” huusi toinen sotilas ja osoitti kulmaan. Pimeässä nurkassa kiilui kaksi punaista pistettä, jotka tuijottivat heitä herkeämättä. Yhtäkkiä jokin hyppäsi ilman halki heidän keskelleen. Se huitoi ympäriinsä kahdella pitkällä rautakynsiparilla ja repi lihaa joka vedolla. Yksi sotilaista yritti juosta pakoon mutta otus hyppäsi hänen niskaans ja puri hänen nikamansa poikki. Jäljellä oli enää yksi sotilas. Hänen univormusa oli risainen ja hänen kehonsa oli täynnä haavoja. Hän juoksi otusta kohti ja osui miltei tämän vatsaan hilparillaan, mutta otus tarttui häntä naamasta ja väänsi tämän niskat nurin.
Ikrit pudotti elottoman ruumiin maahan ja kaivoi nopeasti laukustaan toisen pullon jossa oli valkeaa, paksua ainetta. Hän avasi pullon ja otti siitä pienen kulauksen. Yhtäkkiä hänen silmiensä hehku himmeni ja ne palautuivat normaalin väriseksi ja hänen kuolansa vaihtui takaisin normaaliksi. Hänen lihaksensa ja aistinsa rentoutuivat ja polte hänen vatsassaan sammui.
Hän oli onnekas, että Pershynin klaani oli myynyt hänelle näitä upeita nektareita.
Hän juoksi takaisin kadulle ja katsoi ettei kukaan nähnyt häntä. Hän kiipesi erään talon katolle ja katseli linnaa kohti. Sinne olisi enää 12 korttelia. Hän hyppäsi talon katolta toiselle ja juoksi kohti linnaa...
"Have the lambs stopped screaming yet, dear?"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
-
Sikarivaunu
- Viestit: 184
- Liittynyt: La 05.03.2005 14:39
- Paikkakunta: Espoo
Kolme salamurhaajaa
Kiitos. sen teen
What would bruce willis do ?
He'd pretend that i'm Demi moore and crawl into my spine
What would bruce willis do ?
He'd pretend that i'm Demi moore and crawl into my spine
"Have the lambs stopped screaming yet, dear?"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
-
Rotten sound
- Viestit: 1074
- Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07
Re: Kolme salamurhaajaa
Mitä Ihme mies tekisi jos 5 lohikäärmettä tulisi häntä vastaan?
Hän tekesi hammastikusta,sukkista ja kurkusta Minigunin ja tappaisia lohikäärmeet.
EDIT:Tarkoitus osoittaa että kyllä ne 15 hilpari jätkää voi tappaa...
Hän tekesi hammastikusta,sukkista ja kurkusta Minigunin ja tappaisia lohikäärmeet
.EDIT:Tarkoitus osoittaa että kyllä ne 15 hilpari jätkää voi tappaa...
Viimeksi muokannut Rotten sound, Su 06.11.2005 14:51. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kolme salamurhaajaa
Mitä helv- !?
"Have the lambs stopped screaming yet, dear?"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
-
Iron-Father
- Viestit: 563
- Liittynyt: Su 15.05.2005 00:50
- Paikkakunta: Joensuu
Tuli vaan mieleen tässä näitä tarinoita lukiessani että on kyllä pirun huono säkä tuolla Marienburgin linnanherralla kun on ehtinyt vihastuttamaan niin monta porukkaa hallintoajallaan. 
Ihan hyviä tarinoita. Alkupuolella taisi olla joitain kirjoitusvirheitä muttei todellakaan häiritsevässä määrin. On kyllä hyvä aihe. Kiinnostavaa on ollut lukea miten salamurhaajien matka etenee
Kiva skaveni. Siinä taas osoitus etteivät kaikki rotat ole luusereita. Jotkut saattavat jopa osata mättää, vaika toisin voisikin luulla. Arvailen tässä jo lopetusta. Tietenkin assasinit voivat lopussa kohdata, joutua tappeluun ja surmata toisensa jolloin linnanherra selviäisikin.
Ihan hyviä tarinoita. Alkupuolella taisi olla joitain kirjoitusvirheitä muttei todellakaan häiritsevässä määrin. On kyllä hyvä aihe. Kiinnostavaa on ollut lukea miten salamurhaajien matka eteneeKiva skaveni. Siinä taas osoitus etteivät kaikki rotat ole luusereita. Jotkut saattavat jopa osata mättää, vaika toisin voisikin luulla. Arvailen tässä jo lopetusta. Tietenkin assasinit voivat lopussa kohdata, joutua tappeluun ja surmata toisensa jolloin linnanherra selviäisikin.
"Taisi erehtyä, syökää minut sitten..."
Kolme salamurhaajaa
Sen vaan voin sanoa että jatkoa tulee ja että MITÄÄN EN PALJASTA!
"Have the lambs stopped screaming yet, dear?"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
Kolme salamurhaajaa
Nyt kun kokeisiin olen tarpeeksi lukenut, voin taas jatkaa tarinaani
Drannach makasi piilossaan kuskin penkin alla. Kun ei hänellä parempaa tekemistä ollut, hän päätti kerrata viimeisen kuukauden aikaisia tapahtumia.
Kolme viikkoa sitten eräs Marienburgilainen laivasto oli havainnut Kynsien Meren suulla naggarothilaisen Mustan Arkin, joka kulki nimellä Noidanpesä, joka kuului velhottarelle nimeltä Dalcharesh Helvetintytär. Pitempää harkitsematta, ihmiset alkoivat tulittaa linnaketta, joka oli ennen ihmisten tuloa vartioinut uponneeseen Tor Anleciin johtavaa salmea. Vaikka pimeät voimat olivatkin suojelleet linnaketta, aiheuttivat tykit suurta tuhoa sen niin ennen niin mahtaviin muureihin
Vaikka linnake olikin säästynyt tuholta, oli ihmisten laivasto paennut ilman suuria tappiota.
Viikkoa myöhemmin oli Drannach lähtenyt murhaamaan linnanherraa, Dalcharesh kun oli hänen tätinsä isän puolelta.
Yhtäkkiä vaunut pysähtyivät ja joku sanoi: ” Käykää ilmoittamassa vartijoille, että kapteeni Streishberg on tullut ja hänellä on mukanaan tarvikkeita ja ruokaa parakeille. ”Kulla, sjir” sanoivat kaksi oudolla aksentilla puhuvaa ihmistä. He juoksivat nopeasti porteille ja Drannach kuuli kuinka he mongersivat jotain vartijalle. Kuului kirskunaa ja ovet avautuivat hitaasti. Vaunut pyörivät sisään ja kääntyivät toisells kujalle.
Drannach kuuli kuinka soturit nostivat laatikoita pois kärryistä. Hän odotti, että laatikot olisi siirretty ja että soturit olisivat lähteneet.
Kesti jonkin aikaa, ennen kuin kaikki olivat poissa. Hän hyppäsi pois piilostaan ja juoksi kulman taakse. Hän kyyristyi ja tarkisti varusteensa. Vyöllä hänellä oli kuusi pitkää tikaria, selän takana ristissä kaksi miekka, vyölaukussa pulloja sekä ristikkäinen menevissä vöissä 12 heittotikaria. Hän kokeili selkäänsä vielä kerran ja tajusi, että jotain puuttui. Hänen varsijousensa! Sen oli täytynyt pudota kun hän oli noussut piilopaikastaan. Hän juoksi takaisin ja törmäsi miltei vartijaan. ”Kuk-” ehti vartija sanoa kun hänen kurkunpäänsä murtui voimakkaasta nyrkiniskusta. Hän hyppäsi vaunuihin, noukki varsijousensa ja tarkisti, että kaikki oli kunnossa. Jänne ei ollut vahingoittunut ja kaikki muukin oli kunnossa. Hän jäi hetkeksi ihastelemaan asettaan. Ghrondin asesepät olivat parannelleet normaalien sotilaiden nopeammalla syötöllä tulittavan varsijousen siten, että sillä pystyi ampumaan kaksi vasamaa yhtä aikaa. Sitä ei tarvinnut jännittä, sillä sen ainutlaatuisen mekanismin takia se veti jänteen aina ampumatilaan. Lisäksi se oli niin kevyt, että sitä pystyi käyttämään yhdellä kädellä.
Hän hyppäsi vaunuista alas ja raahasi vartijan ruumiin laatikoiden taakse. Hän laittoi varsijousensa hihnasta selkänsä taakse ja kaivoi taskustaan nauhan, jonka molemmissa päissä oli pienet, väkäpäiset koukut. Hän suuteli sielukoukkuaan ja sitoi sillä hiuksensa. Hän lausui hiljaa ääneen erään Khainen nimistä.
Hän kurkisti kulman taakse katsoakseen, ettei kukaan näkisi häntä. Hänellä oli onnea, (Khainen ansiosta, tietysti!) sillä kadulla ei ollut ketään ja linnaan oli vain parin korttelin matka.
Hän nosti päänsä ja haistoi sumuista ilmaa. Se oli erilaista kuin yleensä. Se oli sankkaa, vaikka haltian-aistiensa takia hän näki sen läpi helposti, mutta se myös kihelmöi hänen sieraimissaan, iham kuin siinä olisi magiaa. Hänen suunsa levisi virneeseen. Dalcharesh. Hän laski viiteen ja lähti juoksemaan täysin ääneti katua pitkin linnaa kohti, jossa linnanherra nukkui tietämättömänä suuresta vaarasta, joka häntä odotti...
Drannach makasi piilossaan kuskin penkin alla. Kun ei hänellä parempaa tekemistä ollut, hän päätti kerrata viimeisen kuukauden aikaisia tapahtumia.
Kolme viikkoa sitten eräs Marienburgilainen laivasto oli havainnut Kynsien Meren suulla naggarothilaisen Mustan Arkin, joka kulki nimellä Noidanpesä, joka kuului velhottarelle nimeltä Dalcharesh Helvetintytär. Pitempää harkitsematta, ihmiset alkoivat tulittaa linnaketta, joka oli ennen ihmisten tuloa vartioinut uponneeseen Tor Anleciin johtavaa salmea. Vaikka pimeät voimat olivatkin suojelleet linnaketta, aiheuttivat tykit suurta tuhoa sen niin ennen niin mahtaviin muureihin
Vaikka linnake olikin säästynyt tuholta, oli ihmisten laivasto paennut ilman suuria tappiota.
Viikkoa myöhemmin oli Drannach lähtenyt murhaamaan linnanherraa, Dalcharesh kun oli hänen tätinsä isän puolelta.
Yhtäkkiä vaunut pysähtyivät ja joku sanoi: ” Käykää ilmoittamassa vartijoille, että kapteeni Streishberg on tullut ja hänellä on mukanaan tarvikkeita ja ruokaa parakeille. ”Kulla, sjir” sanoivat kaksi oudolla aksentilla puhuvaa ihmistä. He juoksivat nopeasti porteille ja Drannach kuuli kuinka he mongersivat jotain vartijalle. Kuului kirskunaa ja ovet avautuivat hitaasti. Vaunut pyörivät sisään ja kääntyivät toisells kujalle.
Drannach kuuli kuinka soturit nostivat laatikoita pois kärryistä. Hän odotti, että laatikot olisi siirretty ja että soturit olisivat lähteneet.
Kesti jonkin aikaa, ennen kuin kaikki olivat poissa. Hän hyppäsi pois piilostaan ja juoksi kulman taakse. Hän kyyristyi ja tarkisti varusteensa. Vyöllä hänellä oli kuusi pitkää tikaria, selän takana ristissä kaksi miekka, vyölaukussa pulloja sekä ristikkäinen menevissä vöissä 12 heittotikaria. Hän kokeili selkäänsä vielä kerran ja tajusi, että jotain puuttui. Hänen varsijousensa! Sen oli täytynyt pudota kun hän oli noussut piilopaikastaan. Hän juoksi takaisin ja törmäsi miltei vartijaan. ”Kuk-” ehti vartija sanoa kun hänen kurkunpäänsä murtui voimakkaasta nyrkiniskusta. Hän hyppäsi vaunuihin, noukki varsijousensa ja tarkisti, että kaikki oli kunnossa. Jänne ei ollut vahingoittunut ja kaikki muukin oli kunnossa. Hän jäi hetkeksi ihastelemaan asettaan. Ghrondin asesepät olivat parannelleet normaalien sotilaiden nopeammalla syötöllä tulittavan varsijousen siten, että sillä pystyi ampumaan kaksi vasamaa yhtä aikaa. Sitä ei tarvinnut jännittä, sillä sen ainutlaatuisen mekanismin takia se veti jänteen aina ampumatilaan. Lisäksi se oli niin kevyt, että sitä pystyi käyttämään yhdellä kädellä.
Hän hyppäsi vaunuista alas ja raahasi vartijan ruumiin laatikoiden taakse. Hän laittoi varsijousensa hihnasta selkänsä taakse ja kaivoi taskustaan nauhan, jonka molemmissa päissä oli pienet, väkäpäiset koukut. Hän suuteli sielukoukkuaan ja sitoi sillä hiuksensa. Hän lausui hiljaa ääneen erään Khainen nimistä.
Hän kurkisti kulman taakse katsoakseen, ettei kukaan näkisi häntä. Hänellä oli onnea, (Khainen ansiosta, tietysti!) sillä kadulla ei ollut ketään ja linnaan oli vain parin korttelin matka.
Hän nosti päänsä ja haistoi sumuista ilmaa. Se oli erilaista kuin yleensä. Se oli sankkaa, vaikka haltian-aistiensa takia hän näki sen läpi helposti, mutta se myös kihelmöi hänen sieraimissaan, iham kuin siinä olisi magiaa. Hänen suunsa levisi virneeseen. Dalcharesh. Hän laski viiteen ja lähti juoksemaan täysin ääneti katua pitkin linnaa kohti, jossa linnanherra nukkui tietämättömänä suuresta vaarasta, joka häntä odotti...
Viimeksi muokannut Thorgal, To 24.11.2005 16:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Have the lambs stopped screaming yet, dear?"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
aivan loistavaa aina vaan parempaa :D nyt kun on nähty minkä tasoista porukkaa nuo aiemmat olivat tappamisen alalla niin odotan pelonsekaisen kunnnioituksen vallassa tämän haltian joukkomurhauksia :D (vannoutunut Dark Elf fani!) :D
:D nyt kun on nähty minkä tasoista porukkaa nuo aiemmat olivat tappamisen alalla niin odotan pelonsekaisen kunnnioituksen vallassa tämän haltian joukkomurhauksia :D (vannoutunut Dark Elf fani!) :DRoses are red,
Violets are blue,
God made me pretty,
But what the fuck did he do to you?
Violets are blue,
God made me pretty,
But what the fuck did he do to you?
-
Skrixqueek
tämä oli oikein mukava pala tekstiä. varsinkin viimeinen kappale.
yhteenvetona voisin sanoa että näissä tarinoissa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta eri rotujen aspektista.
kokonaisuutena stoori on erittäin kiehtova ja odotan jatkoa.
(oletko muuten pelannut biowaren neverwinter nights: hordes of underdarkia? siinä nimittäin sattuu olemaan valsharesh-niminen drow matriarkkapapitar...)
yhteenvetona voisin sanoa että näissä tarinoissa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta eri rotujen aspektista.
kokonaisuutena stoori on erittäin kiehtova ja odotan jatkoa.
(oletko muuten pelannut biowaren neverwinter nights: hordes of underdarkia? siinä nimittäin sattuu olemaan valsharesh-niminen drow matriarkkapapitar...)
-
Skrixqueek