Sotavasara.net

Ehdottomasti paras tapa karkoittaa yhdenillan seikkailut kämpiltä!

Noh vitsi vitsinä, mutta jos tosissaan ollaan niin kyllä se tämä koko figuilun sillisoppa on mikä tästä hauskaa tekee vaikka ehkä konvailu saattaisi olla lähimpänä sydäntä!

Olen kanssasi aivan samaa mielta.

Ehka mukavinta on seuraavan siirron taktikoiminen tai figujen kokoilu&maalailu.
Todella mukavaa.

Figuilla pelaaminen voi olla sekä figuilun paras, että huono puoli.Jos pelaan tasaisen ja mielenkiintoisen sekä jännittävän pelin niin siitä pystyy nauttimaan sekä pelin aikana, että pitkän ajan päästä, kun sitä muistelee.Toisaalta, jos vastustaja on llkeä tai yrittää huijata niin pelin toivoo jo olevan ohi, myöskään täysin aloittelijan massacrointi ei ole niin hienoa.

Hienosti maalatta figua on hieno ihailla ja omaperäiset konfaukset ja niiden suunnittelu yltää maalaamisen tasolle.Maaston teossa en ole itse vielä hyvä, mutta se ei tee siitä yhtään surkeampaa osa-aluetta verrattuna muihin.Turnauksissa olen viihtynyt hyvin, vaikkei mitään hyviä sijoituksia olekkaan irronnut, mutta on se joka kerta jännää osallistua.

Eli loppujen lopuksi on mahdotonta sanoa, mikä osa-alua on paras tai huonoin, sillä itse pidän niistä jokaisesta hyvin paljon.

Elrohir kirjoitti:Figuilla pelaaminen voi olla sekä figuilun paras, että huono puoli.Jos pelaan tasaisen ja mielenkiintoisen sekä jännittävän pelin niin siitä pystyy nauttimaan sekä pelin aikana, että pitkän ajan päästä, kun sitä muistelee.Toisaalta, jos vastustaja on llkeä tai yrittää huijata niin pelin toivoo jo olevan ohi, myöskään täysin aloittelijan massacrointi ei ole niin hienoa.

Totta. Myös, jos vastustaja on sellaisella "EVVK"- asenteella pelissä mukana, on pelaaminen tylsää.

Slaughter Master kirjoitti: Totta. Myös, jos vastustaja on sellaisella "EVVK"- asenteella pelissä mukana, on pelaaminen tylsää.

Eikä ole.

Pelasin Kaaos shooty armeijaa vastaan Kult of Speedilläni ja HQ unittini, n 350 pistettä, kuoli kahden vuoron sisällä. Sekös ärsytti ja peli into meni ( :/ ). Sitten fundeerasin että no mitä väliä, viimeinenkin strategioinnin hippunen liikkeistäni poistui ja hyökkäsin täysin berserkkinä kaikkien kimppuun, sain ihan hyviä tuloksia mutta loppujenlopuksi örkit saivat pataan

No, parasta on mielestäni maalaaminen ja konvertointi, sillä se on mukavaa ja ainahan sillä voi selitellä harrastustaan. Liimailusta en kyllä pidä, pää menee kipeaksi parissa minuutissa. Kunpa se liima ei haisisi

Muita syitä ovat edellä hehkutettu sosiaalisuus ja onhan se kiva seurata kaverin reaktioita pelin aikana jos pääset oikein kunnolla niskan päälle.

Stratekisuutta en pitäisi muuna kuin sinä, että voit kuvitella olevasi kovakin taktikko, kun parissa vuorossa eshin armylistisi skirmaa vihollisen kuoliaaksi.

Yksi puoli josta pidän myös kovasti on fluffi ja sen maailma. Warhammerin fluffin päälle on niin hyvä kirjoittaa omia stoorejaan tänne ihmisten luettavaksi.

Kyllä pidän tätä arvosanaltaan 10- pelinä. (miinus liimasta ja siitä, miten figuharrastus herättää maallikoille vahvoja stereotypioita.)

Olen samaa mieltä kuin kaikki, mutta ennen kaikkea olen oppinut englantia aika paljon (siihen nähden mitä osasin) kun mikään kieli taitoon liittyvä ei ole minun parhaita asioitani.

Se on myös myös kivaa kun voi istua maalaus/rakennus pöydän ääreen viikon loppuna ja tehdä vain jotain ja unohtaa koulun .

Figuharrastuksen parhaita puolian on ehkä se, että kuvamataidonnumeroni nousi yhdellä, konversioiden tekeminen on kivaa ja pelaaminen mukavaa. Samaa ei kyllä voi sanoa maalaamisesta...

Asmodeus kirjoitti:Ehdottomasti paras tapa karkoittaa yhdenillan seikkailut kämpiltä! ;)

Meillä nuo roolipelaajat vain ihmettelevät ja kummastelevat figuja, mutta toteavat yleensä, etteivät viitsisi moisia maalata.

(Vai onko olemassa muunkin laisia yhden illan seikkailuja..? Ei kai nyt sentään!)

Figujen kanssa saa toteuttaa sairaita visioitaan. Konvertoiminen on hauskaa ja mm. panssarivaunun raskaalla kädelä muokkaaminen on mukavaa.

Teräratas kirjoitti:

Asmodeus kirjoitti:Ehdottomasti paras tapa karkoittaa yhdenillan seikkailut kämpiltä! ;)

Meillä nuo roolipelaajat vain ihmettelevät ja kummastelevat figuja, mutta toteavat yleensä, etteivät viitsisi moisia maalata.

(Vai onko olemassa muunkin laisia yhden illan seikkailuja..? Ei kai nyt sentään!)

Meikäläinen hoitaa nuo yhden illan seikkailut röyhkeästi jonkun muun kämpillä tai mahdollisesti ainejärjestön tiloissa, kun oma koti ei ole tarpeeksi tilava majoittamaan sellaista kimppaa, että olisi kivaa. Ja kyllä osa niistä roolipelaajista on saatu figuistakin innostumaan.

The Captain kirjoitti:Meikäläinen hoitaa nuo yhden illan seikkailut röyhkeästi jonkun muun kämpillä tai mahdollisesti ainejärjestön tiloissa, kun oma koti ei ole tarpeeksi tilava majoittamaan sellaista kimppaa, että olisi kivaa.

Olenko ainoa sairas friikki jonka mielestä tuossa on jotain kaksimielistä? Tietenkin vain pelaat roolipelejä!

Minäkin veikkaan, että kuviksen numero ei olisi 10( ) jos en harrastaisi ja englantikin on kyllä eittämättä kehittynyt sääntökirjojen parissa.
Tuolla ns. tyyliarmeijalla ei voittoja heru ihan liian usein, mutta sillä pelaaminen on hauskaa, vaikka tuleekin turpaan, kun tarttee miettiä, mitä tekee, eikä vain viskoa noppia.
Kyllä niitä voittojakin tulee kun vain jaksaa miettiä ja pelata oikein.

Eli turnauksiin mennään Lähinnä kattomaan ihmisiä, vaikka aika kovaa tuleekin usein turpaan varsinkin niiltä juustoisimmilta armeijoilta.

togottaja kirjoitti:Olenko ainoa sairas friikki jonka mielestä tuossa on jotain kaksimielistä?

Kyllä.

Edit:

togottaja kirjoitti:arvasin!

Ja se siitä off- topicista sitten. En viitsi turhaan kasvattaa post- counttiani uudella viestillä, mutta kaikkea, mitä päässä liikkuu, ei kannata aina kirjoittaa foorumille.

Slaughter Master kirjoitti:

togottaja kirjoitti:Olenko ainoa sairas friikki jonka mielestä tuossa on jotain kaksimielistä?

Kyllä.

arvasin!