Sotavasara.net

akuta kirjoitti:Ne jotka hajottavat vastapelajaan figuja hävitessään niin, käyköön ensin vihanhallinta kurssin ennenkuin tulevat pelaamaan.

Hullujen huoneen kautta

Miehet ovat selvästikin taas asialla, kun napitkin menevät rikki.

Onhan minullekin vastaan astunut kaikenmaailman kakaroita, joiden käytöksessä on ollut parantamista suhteessa jos toisessa. Kerran Mordheim kamppanjaa pelasin kaverin ja parin puolitutun kanssa kaaoksen sirkuslaisilla. Onhan se tottakai inhottavaa saada Nurglen rutto niskaansa, mutta figujen(heitti onneksi omat ruton saastuttamat ukkonsa) alkaessa lentää on jo pojalla päässä vikaa.

Toinen tapaus oli omille figuille hieman kohtalokkaampi, kun muuan nuoriherra halusi pelata kanssani ohimennen pelin. Pelasin kultilla(cult of possessed) hänen marienburgereitaan vastaan ja teurastin aikalailla pelkällä possulla jok'ikisen hänen soturinsa(hitsin routti, kun ei vaan karkoita poloisia pois) ja pojankloppi nappaa riivattuni ja heitti tämän päin seinää. Ehkä onnistunein figuni ikinä palasina lattialla. Juttu jatkui tästä eteenpäin agressiivisin tunnelmin, mutta se onkin jo toinen tarina.

Voi hnnnghh... Selkäsaunan puutetta sanon, vaikka en ruumiillista kuritusta yleisesti kannatakaan. Kyllä se pitäisi levottomimmankin lapsen käsittää, ettei toisten tavaroita rikota. Onneksi ei ole kohdalle sattunut moisia tapauksia. Minulla kun sattuu olemaan pelissä yleisesti keskivertopelaajaa vanhemmat (ja arvokkaammat) figut pöydällä, joita varjelen tarvittaessa väkivaltaisin keinoin, jos tilanne kuumenee. Luulen, että ikä parantaa moisen häiriökäyttäytymisen. Oi niitä aikoja, kun 40k:n ikäsuositus oli 16v.

Minulla ei tätä pelikokemusta hirveästi ole, mutta eräs pelaaja jota vastaan olen pelannut tuollaisia 2vs2-pelejä niin hermostuu jos pelin tempo laskee hetkesikään.
Jos haluan tarkistaa codex:sta tai sääntökirjasta jotain niin alkaa hirveä kitinä kuinka peli hidastuu. On haukkunut tyhmäksi pelaajia jotka eivät muista ulkoa jonkun olennon/ajoneuvon jotain tiettyä sääntöä. Tämä pahenee sitä mukaa mitä pidemmälle peli etenee.

Usein käy niin, että henkilö sekoittaa FB:n ja 40k:n sääntöjä keskenään eikä viitsi tarkistaa koska muuten peli hidastuu liikaa.

Mun mielestä on tyhmää suuttua jos ei pärjää...sehän on vain vain peliä...
Kaveri kerran tosin kun LotRia pelattiin nii nakkeli sen urukkeja seinille ihan kirjaimellisesti kun ei pärjänny muutamalle haltialleni.
Jos en itse jostain syystä pärjää niin syytän noppa tuuria tai sitten vaihtoehoisesti vain itseäni kun en osaa pelata, mutta suuttua siitä ei kannata...

Itse en koskaan tee muuta kuin kiroile tai naura jos jokin menee täysin päin anusta.

Tosin minulla on yksi kaveri joka alkaa joskus mököttää/kiroilla/hakata seinää/hakata itseään/puristelemaan omia ritareitaan tai örkkejään paskaksi jos joku save etc. heitto menee pieleen. Sinällään pelottavaa.

Huru-ukko kirjoitti: Oi niitä aikoja, kun 40k:n ikäsuositus oli 16v.

itse kannatan sitä edelleen (vaikka olenkin alle sen 16)

En suutu. Örkeillä kumminkin aina ylivoimaisen hauska pelata. Ja jos peli menee vähän perseelleen, sen voi vetää kunnolla perseelleen. Örkkipelaaja voittaa kuitenkin AINA tyylissä

Kaartilla pelaava voittaa aina, tavalla tai toisella joten mitään agressioita ei synny. Kannattaisko vaihtaa armeijaa?

Drakken kirjoitti:Itse en ole ikinä mitenkään suuttunut pelin aikana, vaikkakin joskus huono noppatuuri hatuttaa. Kerran Games Nightissa sattui vastustaja, joka otti ampumiseen kuolleiden figujensa menetyksen liian raskaasti ja henkilökunta joutui pariin otteeseen pyytämään häntä kiroilemaan hiljempaa...

myönnetään, tämä taisin olla minä...

Onhan sitä pienempänä pari kertaa käämit palaneet ja manailut turhan voimakkaiksi käyneet, kun on ollut liian varma itsestään eikä ajatellut tarpeeksi, ja karu todellisuus löi kasvoille... samoin jos heittää pelkkiä ykkösiä. Pikkuhiljaa noita alkaa onneksi osata jo ottaa huumorilla. Pällien, luihujen tai muuten vain homojen vastustajien kanssa mieli kyllä mustenee entiseen malliin.

Figuja tai vastapelaajia en ole sentään tullut runnoneeksi...

Itse olen vain hyvin harvoin suuttunut, ja tämäkin yleensä ilmenee jonain ei-väkivaltaisena. Ainoaksi poikkeudeksi voitaisiin mainita vaikka se, että heitin erään nopan menemään suuntaan, jossa ei ollut ihmisiä (Heitin sillä nopalla 4 kertaa peräkkäin ykkösen, ei siinä muuta vikaa ollut kuin että Thorekin Anvil hajos [pelillisesti]).

Sitten voisin kertoa erään toisen henkilön suuttumisesta pelin aikana.
Hänen kaartilaistensa Heavy Weapon Team oli ilmeisesti epäsuoriutunut pelin aikana, joten hän otti sen, käveli lähimmän ikkunan luokse, avasi ikkunan ja pudotti sen ikkunasta ulos (tällöin oli talvi ja ikkunan alla oli lunta ja pelipaikka oli toisessa kerroksessa).

Vastapuolella nopat ja kirosanat lentelee välillä, itekkin välillä syyllistyn mutisemaan kaikenlaista... Omiin tai vastustajan nappeihin ei sentään kosketa väkivalloin. *


*LOTR-örkit on poikkeus, ne heitetään miten sattuu pöydän nurkkaan kasaan ja pelin jälkeen kiroillaan kun puoletkaan miekoista ei enää ole ehjinä.

Joo... Taidan ottaa vakuutuksen figuilleni ennen kuin rupean pelaamaan vieraiden kanssa.

Minulle ei ole vielä kukaan suuttunut, mutta kerran kaverini juoksi yli marauder horsemaneistani, ja sanoi että hän voisi vaikka nostaa nämä suoraan tuonne sivummalle. Noh, hän sitten kämmäsi matkalla jotenkin ja figut menivät säpäleiksi. Kaikista kivointa tässä oli se että olin juuri saanut sen unitin maalattua peliä edeltävänä päivänä. Nykyään siirtelen figujani aina itse. Enkä ole vieläkään korjannut niitä figuja.

Minua ei enää harmita tuo häviäminen, olen kai hävinnyt jo niin monta kertaa että se ei enää tunnu missään. Noppatuurillekkin vaan naureskelen. Joskus tulee heitettyä neljä ykköstä viidestä nopasta mutta joskus tulee taas heitettyä naurettavia määriä kuutosia. Eräässä pelissä kävi niinkin että chariottini taisi päästä chargeamaan jopa neljä kertaa, mutta heitin jokaisella kerralla impact hittejä 1. Toisaalta samassa pelissä meni muutama fanatic exalted demonista läpi, ja tuli heitettyä aika mielenkiintoinen määrä kuutosia ward saveen.

Ei ole toisten nappeja tullut murjottua, eikä omiakaan.

Näin ohimennen mainittuna, hävoöllä oleminen ei ole huono juttu, sillä silloin pelitapa ja ratkaisut käyvät yleensä mielenkiintoisemmiksi. Tulee tarve pelastaa armeija ja edes yrittää voittaa jotenkin, jolloin tulee tehtyä liikkeitä joita muuten ei olisi tullut edes mieleenkään yrittää. Joku viisas taisi minulle sanoakin; Tappiolla pelaa paremmin...

Mitä sitä nyt turhaan suuttumaan! Elämä on aivan liian lyhyt otettavaksi liian tosissaan oli tilanne mikä tahansa.

Itse tulee lähinnä naureskeltua ja joskus joitain pieniä ärräpäitä päästeltyä omien tyhmien virheiden takia, mutta noppien takia ei pahemmin tule hermoiltua.
En ole koskaan ymmärtänyt figujen tuhoamista!
Oli mokomat sitten omia tai vastustaja niin itse ainakin olen nähnyt sen verran vaivaa ettei tulisi mieleenkään tuhota niitä ja vastustajaa pitää kunnioittaa ainakin sen verran ettei tuhoa toisen omaisuutta vaikka kuinka ottaisi päähän.

Tappiolla pelaa paremmin...

Enpä sanoisi niinkään paremmin, mutta riskejä tulee otettua helpommin ja joskus ne kannattavat!

Lisään tosiaan edelliseen viestiini että toinen ex-kamuni piti tapanaan ampua kuulapistoolillaan omia kuolleitaan minun vuoroni aikana

On se hyvä että pojilla on tämmösiä mukavia ja sosiaalisia harrastuksia...

joo, no joskus v****aa, jos nyt jotenki iha naurettava häviö tulee, mutta lähinnä se on että "tulipas oltua tyhmä" eikä kaverille suuttumista. Eikä sitä nyt kauan kestä. lähinnä rupeaa sitten miettimään, kuinka on ensikerralla viisaampi, ettei kävisi niin uudelleen.

ja itse maalaan figuni senverran huolella, että rupeisi kylllä lentopallomaila heilumaan, jos joku rupeisi napejani paiskomaan...Grrr!

Seuraan tätä keskustelua lähinnä siinä mielessä, että kirjoittaako joku tuttu minusta... Huru-ukko lienee ainoa jota vastaan olen pelannu. Ja koska hän ei valita luulen olevani varsin mielenterveellinen (Ei taida olla ees oikea sana) tapaus.

Itseasiassa eräs nimeltä mainitsematon nuori torniolainen örkkipelaaja tapaa menettää hermonsa aika usein peleissä. Ei mitään figujen tuhoamista mutta pelihengen on monesti tuhonnut kun on alkanu istumaan passiivisesti nurkassa ja jättäny jopa ampumatta aina välillä ihan vain koska "Ei ne koskaan kuitenkaan osu". Tommoisesta kyllä menee hiukan fiilis....

Aika pahoja hommia on käynyt teille uskaltaakos enää käydä turnauksissa jos eldar finut saa selkää joltain ihmiseltä kun tuhlasin niihin aika pahastin rahaa kun olen vähän köyhästä perheestä