Sotavasara.net

ripeekun kirjoitti:Ydinpommin koolle ei ole käytännössä ylärajaa, mutta mitä suurempi pommi on sitä hankalampi se on käytössä. Kymmenen pientä on parempi kuin yksi valtava.

Kyllä sillä on yläraja, mutta sitä ei voi saavuttaa ilmakehån sisällä. Mutta jos pitää tehdä iso bum niin laitetaan samaan torbeedoon 10 pienempää ydinkärkeä jotka sitten sinkoutuvat ympärilleen ennenkuin räjähtävät. Jos sama uraanimäärä laitettaisiin yhteen kärkeen niin räjähdys ei vain toimisi.

Hartman kirjoitti:Ööö... Eikös tähtien energiantutanto perustu alkuaineiden (aluksi vedyn, sitten sen loputtua heliumin, sen loputtua raskaampien aineiden...) atomien ytimien yhdistymiseen eli fuusioon? Fissiohan on päinvastainen reaktio (atomiytimet halkeilee, tapahtuu ydinvoimaloissa)... ?

Tuossa on taas mennyt termit sekaisin. Puhuin taas liian nopeasti ettei pysyneet termit kuosissa.

Hammarist kirjoitti:Tarkoittanet tuossa nyt Fuusiopommeja, niiden koolle ei ole teoreettista ylärajaa. Kun muistetaan sekin, että vetyä voidaan säilöä paineistettuna, ei pommin kokokaan kasva järjettömiin mittoihin ihan äkkiä.

Ei liian nopeasti, mutta pitää muistaa että kun paineistetaan jotain niin sen olomuoto usein muuttuu (ensiksi nesteeksi ja lopulta kiinteäksi). Eli kun säiliöitä kasvatetaan pommin koko kyllä kasvaa koska vety ei vain fussioidu kiinteässä olomuodossa vaan tarvitaan aina se nestemuoto (tai kaasu/plasma), mutta nämä taitaa olla melko hypoteettisia ongelmia koska vielä avaruusmittakaavassa ei paljoa tunnu muutaman lisä vetylitran lisääminen.

Hammarist kirjoitti:Fissiopommeista olet täysin oikeassa, yläkoko on olemassa, mutta johtuu siitä että pommin ydinmateriaali fissioituu itsekseen, koska on luonnostaan radioaktiivista. Esimerkiksi 95% ydinaseuraanissa on 5% muuta uraania, josta osa fissioituu itsekseen, vapauttaen neutroneja jotka halkaisevat uusia uraaniytimiä. Näin syntyneen ketjureaktion tuhovoima on huomattavasti pienempi kuin oikea- aikaisen fission.
Jos uraanimäärä on liian suuri, pommissa on liikaa itsekseen fissioituvaa ainesta ja reaktio ottaa varaslähdön.

Nyt puhut normaalista radioaktiivisesta hajoamisesta. Ei ole Maolia kourassa kun pikku-sisko lainasi sen ylppäreihin. Mutta sieltä löytyy se miten uraani (tai plutoniumi) hajoaa. Sen muistan että uraanista tulee ainakin radonia kahden hajoamisen jälkeen. Mutta meitähän ei kiinnosta luonnollinen hajoaminen, koska se ei nyt laukaise sitä tuho-reaktiota, koska luonnollinen hajoaminen on aina alfa-, beta- tai gammasäteilyä, joka ei aiheuta ydinräjähdystä, kuten manitsemasi neutronit. Toisaalta keinotekoisesti tuotetut ja kiihdytetyt alfa- ja betahiukkaset voivat aloittaa räjähdysketjun.

EDIT: Kyllä, pidetäämpäs Fissiot ja Fuusiot järjestyksessä kun puhutaan ydinreaktioista. Fissiossa raskas ydin halkeaa, kuten uraani- ja plutoniumytimet, Fuusiossa kevyet ytimet yhdistyvät, kuten vety-ytimet[/quote]

Wikipedia kirjoitti:Isotooppia 235U käytetään sekä ydinreaktoreissa että ydinaseissa, koska se on ainoa luonnossa esiintyvä isotooppi, jolla saadaan aikaan fissioiden ketjureaktio termisillä neutroneilla.

Konsultoin maolin sijaan pikaisesti wikipediaa, ja tuo 235U on yksi uraanin isotoopeista, joita tuo em 5% mm sisältää.

lisää Wikipediaa kirjoitti:235U muodostaa erittäin lyhytikäisen isotoopin 236U, joka jakaantuu heti pienemmiksi ytimiksi vapauttaen samalla energiaa ja neutroneita. Jos neutronit osuvat toisiin 235U-ytimiin, tuloksena on ydinketjureaktio

Fissiopommin räjähdykseen riittää se, että saavutetaan Kriittinen Massa sekä Kriittinen paine tai tiheys, en ole tästä ihan varma. Kuitenkin suuremmassa paineessa kriittinen massa pienenee, joten uraanikimpaleen räjähdys voidaan saada aikaan pelkästään painetta nostamalla.

Z7-852 kirjoitti:Ei liian nopeasti, mutta pitää muistaa että kun paineistetaan jotain niin sen olomuoto usein muuttuu (ensiksi nesteeksi ja lopulta kiinteäksi). Eli kun säiliöitä kasvatetaan pommin koko kyllä kasvaa koska vety ei vain fussioidu kiinteässä olomuodossa vaan tarvitaan aina se nestemuoto (tai kaasu/plasma), mutta nämä taitaa olla melko hypoteettisia ongelmia koska vielä avaruusmittakaavassa ei paljoa tunnu muutaman lisä vetylitran lisääminen.

Sitten kun pikkusiskosi tuo sen Maolin takaisin niin tarkistapa VEDYn olomuotojen lämpöalueet. Varma olen siitä, ettei siitä saa kiinteää, hiukan vaellan pimeydessä, mutta väiittäisin ettei siitä saa nestettäkään. Tarpeeksi kova paine saa aikaan fuusioitumisen ja vedyn muuntumisen Heliumiksi.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus: Ydinaseet on mielipuolinen keksintö. Niitten simuloiminen pelimekaniikalla ihan yhtä viisasta.

Jupiterin ytimessä arvellaan olevan metallista vetyä, eli kiinteää :) Ei siis aivan helpossa paikkaa esiinny.

kiintins kirjoitti: Sitten kun pikkusiskosi tuo sen Maolin takaisin niin tarkistapa VEDYn olomuotojen lämpöalueet. Varma olen siitä, ettei siitä saa kiinteää, hiukan vaellan pimeydessä, mutta väiittäisin ettei siitä saa nestettäkään. Tarpeeksi kova paine saa aikaan fuusioitumisen ja vedyn muuntumisen Heliumiksi.

Kyllä vetyäkin saa nesteeksi ja kiinteäksi, mutta siihen tarvitaan hyvin alhainen lämpötila. Eli kyllähän se on mahdollista, muttei välttämättä käytännöllistä jos avaruudessa käytettäisiin.

E:hidas

Alhainen lämpötila tai korkea paine. Jupiterissa on juuri suunnaton paine, joka painaa sen vedyn kiintäksi. Nestemäinen vety on taas (neste) typen kanssa hyviä aineita jäähdyttämään kaikkea.

kiintins kirjoitti:Ydinaseet on mielipuolinen keksintö. Niitten simuloiminen pelimekaniikalla ihan yhtä viisasta.

Kyllä se tarpeeksi isossa mittakaavassa on ihan järkevää käyttää ydinaseita (kuten epic ja gothic). Nyt keskustelu on vain ajautunut siihen voiko/kannattaako niitä käyttää avaruudessa. Mutta kyllä niitä varmaan sielä voi käyttää EMP avulla tai sitten ampumalla tarpeeksi suuria latauksia tai yrittämällä "pureutua" panssarin läpi ja tuhota alus sisältä päin.