Uuh aah. Kovin pitkiä viestejä joita en jaksa lukea läpi. Tuolla ylhäällä kuitenkin älistiin FaBapelin kovin lyhyestä kuuden vuoron kestosta, turinoinpa siihen vähän omiani. Ainakin meikäläisen kaveripeleissä ollaan jatkettu matsia hamaan loppuun saakka jos innostusta riittää ja joukkoja on vielä tarpeeksi jäljellä. Viimeiset vuorot, jolloin viimeisetkin rippeet armeijasta fleeaavat ympäriinsä ja muutama sankari viskoo vielä tulipalloja ympärillä kuhiseviin vihollislaumoihin, ovat joskus harvinaisen viihdyttäviä. Vaikka peli onkin jo toisen puolesta käytännössä hävitty, voi tämä vielä ansaita moraalisen voiton viemällä muassaan vielä muutaman vihollisyksikön.
Erittäin hyvä esimerkki tästä on tapaus, jossa vastustajan Vampire Counttien armeija oli listinyt koko örkkiarmeijani kenraalin Black Orc -yksikköä lukuun ottamatta, kärsimättä itse kovinkaan paljon menetyksiä. Jatkoimme peliä muutaman ylimääräisen vuoron (nopeita pelata kun tekemistä on vähemmän), jolloin mustaörkit venyivät ihmeelliseen ylisuoritukseen ja takoivat kappaleiksi aikamoisen kasan vihulaisia ennen kukistumistaan. Kentän keskellä oli käytännössä "vihreä aukko" johon luurankoja upposi toinen toisensa perään. :D
House ruleilla saa todellakin aikaan paljon viihdyttävämpiä pelejä!
Abstraktio vs. realismi figupeleissä
Re: Abstraktio vs. realismi figupeleissä
http://egologinenblogero.wordpress.com/ - Ei juurikaan figuiluun liittyvää päivittelyä, mutta muuta parikymppisen opiskelijan elelyä kylläkin.
Re: Abstraktio vs. realismi figupeleissä
FaBahan on tunnetusti parhaimmillaan, kun pöydälle lyödään kaikki mitä kaapista löytyy ja pelataan viimeiseen mieheen asti. Aikaahan tähän yleensä menee aika kohtuuttomasti, mutta eipähän tarvitse olla niin perse kireänä säännöistäkään, kun armeijatkaan ei yleensä ole kovinkaan tasaiset.