Sotavasara.net

tneva82 kirjoitti:

El Capitan kirjoitti:Jos minun mielipiteeni haluaa, prosentit pitäisi olla 25% sankareihin, 35% min. coreihin, 25% spessuihin ja 15% rareihin. Coren kuitenkin pitäisi olla fluffin mukaan se armeijan selkäranka, mistä suurten ja mahtavien, legendaaristen johtajien armeijat koostuvat ja siksi minusta tuntuu hyvin hölmöltä, että minulla voisi olla pisteiden puolesta samanverran tätä armeijan selkärankaa kuin harvinaisempia otuksia ja mörököllejä. Tai näin ainakin minä olen asian ymmärtänyt.

Noh oliko 7 edikka muka parempi? 3 halpaa core yksikkö, niihin about 200-300 pojoa, sit 1700-1800 pistettä ei-corejoukkoihin :D Charactereihinkin sai helposti pumpattua YLI puolet pisteistä.

Eipä ollut.

En minäkään oikein tykännyt niistä 2:sta 10 kokoisesta Helffien arsupoppoosta, jotka täyttivät coreosion 7th:n aikoina. Muistaakseni kuitenkin sanoin, että 7th:ssa oli kuitenkin ongelmansa, jotka olisivat tarvinneet hiomista ja tässä on yksi hiomaton kohta. Prosentit ovat oikea suunta tähän, mutta ihan yhtä iloinen minä olen sen yhden megaison munakorin näkemiseen, joka täyttää coreosion prosenttivaatimukset kuin siihen, että täytetään ne slotit niin halvalla kuin vain voidaan silloin 7th:n aikaan.

Prosentit ja slotit voisivat olla jännä veto, jonka kanssa päässään sille kultaiselle keskitielle. Pelkkien prosenttien kanssa kuitenkin joutuu varmaan sietämään liian paljon kaikenmaailman alastomia warlock engineerejä ja muita peeloja, joilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin juosta naaman eteen silleen hölmösti, että over run/pursuit/mikälie kääntää yksikön naamavärkin väärään suuntaan. Gobotkin taitavat saada aika paljon niitä alastomia gw:n heiluttajia yksiköihinsä edes yhdeksi vuoroksi iskemään lujaa, mitä aikaisemmin ei tehty, koska slotteja pystyi paremminkin käyttämään. Mutta nyt kyllä puhutaan haaveiluista niin voitaisiin palata oikeaan asiaan.

Mukavaa kyllä nähdä, että en olekkaan niin yksin kuin luulin. On maailmalla muitakin, jotka eivät diggaa uudesta edikasta.

El Capitan kirjoitti:
Mukavaa kyllä nähdä, että en olekkaan niin yksin kuin luulin. On maailmalla muitakin, jotka eivät diggaa uudesta edikasta.

En minäkään tykkäisi, jos oisin kerännyt seiskassa esim. vain VC:tä ja omistanut pelkkiä luurankoja, zombeja ja susia + characterit. Eipä tätä kasiedikkaa voisi tuollaisella armeijalla pelata mielekkäästi yhtään mitenkään, enkä usko että uusi kirja jonka saavat ensi vuonna muuttaa asiaa. Sentään ehkä tekee tasapainoisemman valikoiman yksiköitä pelattavammaksi siitä kirjasta, kuin nykyisellään. Onneksi kuitenkin tuli käytettyä tähän harrastukseen sen verran paljon rahaa aikoinaan(kun se vielä oli reippaasti halvempikin), ettei enää nykyään tarvitse uusia koko kokoelmaa tai luopua koko harrastuksesta.

Ylivoimaisesti paras keino uusia tuo nuupahtanut armeija, on kyllä ostaa toisilta(kenties harrastusta/armeijan keräämistä lopettelevilta) pelaajilta halvalla käytettyä tavaraa. Vaikka sisältö olisi melkein sama mitä sinulla jo on ennestään niin siltikin tulee siinä tuplattua figujen määrä, mikä on kasiedikassa se yleisin trendi ja helpoin tie takaisin pelattavalle tasolle. Tämän jälkeen parin seuraavan vuoden aikana ostat kaksi tai kolme yksikköä uutta tavaraa mitä GW julkaisee armeijalle. Kun seuraava edikka sitten iskee kohdalle, sinulla on paljon laajempi kokoelma mitä aiemmalla kerralla ja pystyt mukautumaan muutoksiin, tai ainakin myymään armeijasi pois ja todennäköisesti saaden enemmän rahaa kuin mitä siihen itse aikoinaan sijoitit(riippuu tietenkin figujen kunnosta ja maalauksen tasosta).

Ylivoimaisesti paras keino uusia tuo nuupahtanut armeija, on kyllä ostaa toisilta(kenties harrastusta/armeijan keräämistä lopettelevilta) pelaajilta halvalla käytettyä tavaraa.

Varsinkin kun käytettyä tavaraa tuntuu nyt olevan paljon polkuhintaan liikenteessä!

Heitetään nyt omakin mielipide asiasta. Mielipidekysymyshän tämä aika pitkälti on.

Omasta mielestä 8. laitos on suuri harppaus huonoon suuntaan. Nekin jutut joita parannettiin vedettiin useissa tapauksissa yli tai sitten ohi. Olen kuitenkin jatkanut FaBan peluuta, ettei se nyt ihan "pilalla" ole, vaikka pakko myöntää että nautin 7. laitoksesta huomattavasti enemmän. Varsinkin heti laitoksen alussa ennenkuin ehti tulla ne mutuamat uudet AB:t jotka keikutti balanssia hiukan enemmän kuin vanhempi juusto.

Omia pointteja:
-Random Charge. Okei, voisin sulattaa, koska seiskan huono puoli oli "tuijotuskisat" kun kumpikin pysyi juuri toisen chargen ulkopuolella. Mutta se että haarukka on 10" on ihan naurettavaa. Plussa ideasta, miinusta toteutuksesta.
-Uudet loret. Juu morjesta, peli voitetaankin täällä sitten. Sopii ehkä ~4k + peleihin missä se ei ihan riitä tuhoamaan koko peliä.
-Uusi magiasysteemi. Itse pidin siitä että tiesin montako noppaa minulla ja vastustajalal on, vaikak se usein kallistuikin castaajan eduksi aika paljonkin. Jotenkin myös uusi laitos on tehnyt hallaa ilman maagia / rullakuskilla pelaamiselle, jotenkin sitä aina tuntuis kaipaavan sitä lvl 3 velhoa vaan mukaan. Kyllähän se onnistuu, mutta ei ollenkaan samalla lailla kun ennen.
-Steadfast. Hyvä idea, saisi vaan IMO menettääkkin tämän esim. samoilla ehdoilla kuin rank bonukset.
-Step up & support attackeista olisi ehkä riittänyt toinenkin, nyt kun on molemmat se vetää yksikkökokoja ylos ja runsaasti, steadfastin ohella tietysti.

Tiedä sitten kuinka moni on toista mieltä, mutta itse pidin paljon enenmmän viime laitoksesta, oli se sitten millasta hitsaamista tahansa, kyllä se parin laatan työntelyn & doomsday magicin voittaa.

FaBa on hassu peli, jonka jokaisesta edikasta löytyy särönsä ja rikkonaisuutensa, varsinkin kun Army Bookeissa on aina toistensa kanssa kilpailevia lisäsääntöjä. Suunnittleijoiden kokonaiskäsitys pelistä on tainnut hukkua jo 80-luvulla, jos sitä oli silloinkaan.

Jokainen uusi sääntökirja on ollut tavallaan oma pelinsä, jota varten on pitänyt viilata armeija uuteen kuntoon, eli ostaa lisää figuja. Figumyynti lienee GW:n päätarkoitus, eli siinä mielessä firma on tehnyt ihan oikein ja uusi edikka on onnistunut.

Ittelleni magia on aina ollut vähän vaikeaa, ja uudessa edikassa se on jo tosi iso osa peliä. Eli sikäli olen ihan solmussa näitten uusien sääntöjen kanssa. Toisaalta hordet ja ratsuväen nerffaus tuottavat tulokseksi jalkaväkimassaa ja ratsuväen tukiosastoja, jotka sekä näyttävät hyvältä kentällä että tuntuvat "oikealta" noin niinkuin "historiallisesti". Että siltä osin uusi edikka mielestäni paransi tilannetta.

Tietenkin uutta edikkaa kannataa pelata 3000-5000 pisteen armeijoilla 6''x8'' laudalla, omilla hero- ja magiarajoituksilla, jotta tästä uudesta ilmeestä saa kaiken kivan irti. Että sikälikin on kyseessä ihan toinen peli. :)

Lopuksi: FaBa on vaan kokoelma tapoja liikutella kivasti maalattuja figuja pöydällä ja kertoa viihdyttävää tarinaa toismaailmallisista taisteluista. Pelaajien luonteet ja tarinankertojan kyvyt ovat yleensä paljon tärkeämpiä kuin säännöt. Omasta mielestäni.

-ile

Aloitin FaBan pelaamisen juuri tuossa seiskaedikan aikana. Itse koin hyvin nopeasti pelin olevan hyvin kilpailuhenkinen ja etenkin mm. mittaamisen arviointi antoi hyvin kylmää kyytiä esim. sotakoneiden käytössä. 7. edikka ei todellakaan ollut minusta se aloittelijaystävällisin peli, jo sääntökirjaa lukiessa tuli se hyvin kilpailuhenkinen olo.
8. edikka muutti mielestäni pelin luonnetta nimen omaan rajuimmiten, nykyään peliä voi pelata kevyellä meiningillä. Ei faba turnauspeli ole mielestäni. Eikö turnausten ideana olisi juuri saada uusia pelejä aivan uudenlaisia vastustajia vastaan, ei niinkään sitä hampaat irvessä pelaamista josta nautti vain ne pelaajat, joille voittaminen on kaikki kaikessa. Uskaltaisin väittää että turnausten perimmäinen idea on juuri tämä. Lisäksi on huomattavasti mukavampaa pelata pelejä joissa sattuu ja tapahtuu, 7 edikan pelit tuntuivat omaan makuuni hyvin kaavamaisilta.
Säännöissä en ole nähnyt suurempia marmattamisia pelin aikana juuri laikaan, mielestäni kaikkein typerin on juuri tämä Steadfast, on vähän typerää katsottavaa kun isosta boksista teurastetaan huomattavasti väkeä kun, mutta kun rankkeja on enemmän, yksikkö todennäköisemmin vielä jää kentälle, vaikka kohtalo yksikölle alkaa olla tuhoon tuomittu. Ei kyseinen sääntö kummiskaan mitään pelikelvottomaksi mielestäni tehnyt, ratsuväki teurastaa edelleen.
Runen kanssa olen ehdottomasti sitä mieltä että peliin olisi pitänyt kuulua 40/450 sääntö yksikköjä kohtaan.
Magian generoinnista on vaikea sanoa, nykyään etenkin kääpiöpelaajana pystyn helposti nykyään jo yhdellä runesmithillä saamaan enemmän dispelnoppia kuin vastustaja. Tämä turhauttaa vastustajia huomattavasti mitä olen huomannut.

Kyllä se kasiedikka on vieläkin täysin pelikelpoinen, voi sitä turnauksissakin pelata.

Siitä turnauspelaamisesta ja "rennosta nopanheittelystä" voinkin laittaa parit linkit.

http://en.wikipedia.org/wiki/Tournament
ja
http://en.wikipedia.org/wiki/Competition

Oikeasti, mitä järkeä on jotain tilaisuutta sanoa "turnaukseksi", jos voitonhaku on kielletty? Jos halutaan rentoa nopan heittelyä, sanotaan vaikka "rento nopanheittelyilta, kaikki tervetulleita", eikä niinkään "rento nopanheittelyturnaus, voittaminen kielletty".

Jajoo, kasi on aika random.

Kilpaillakin voi monella tapaa. Jos kärjistetään, niin toisessa päässä on leikkimielinen firman pikkujoulujen saappaanheittoturnaus ja toisessa päässä isorahainen jääkiekkoturnaus, jossa kaikki sallitut (ja vähän kielletytkin) keinot on käytössä. Itse olen mieltänyt Faban aina lähemmäs tuota ensimmäistä kategoriaa.

Kaapelikala kirjoitti: Oikeasti, mitä järkeä on jotain tilaisuutta sanoa "turnaukseksi", jos voitonhaku on kielletty? Jos halutaan rentoa nopan heittelyä, sanotaan vaikka "rento nopanheittelyilta, kaikki tervetulleita", eikä niinkään "rento nopanheittelyturnaus, voittaminen kielletty".

Kielletty? Kuinka niin? Jos tullaan turnaukseen, niin eihän oletusarvoisesti voittaminen tai sen hakeminen ole kiellettyä. Päin vastoin. Eihän kukaan turnaukseen tule häviämään - saati pelaa Warhammeria hävitäkseen muutenkaan.

Tai siis, jalkapallossakaan ei tarvitse huutaa kavereille törkeyksiä ja vittuilla kanssapelaajille. :)

Mihin turnauksiin tässä nyt viitataan?

Mikke kirjoitti:Kilpaillakin voi monella tapaa. Jos kärjistetään, niin toisessa päässä on leikkimielinen firman pikkujoulujen saappaanheittoturnaus ja toisessa päässä isorahainen jääkiekkoturnaus, jossa kaikki sallitut (ja vähän kielletytkin) keinot on käytössä. Itse olen mieltänyt Faban aina lähemmäs tuota ensimmäistä kategoriaa.

sellaisina ne ainaki alkoivat. Ehkä nimi on väärä mutta ei ne alkanu ainakaan GW:n osalta kilpahenkisinä tapahtumina. Ihmiset ny vaan rakastaa voittamista minkätakia saakin aina vahtia tarkkana huijataanko minua vai ei turnauksissa(tosin nykyään en jaksa enää välittää. Jos huijaavat niin siitä vaan. Ei kiinnosta)

No siis kaapelikala on tässä niin asian ytimessä ku voi olla ja ihan tän pointin takia en ole edes jaksanut lähteä leikkiin tosissani mukaan... whats the point, internet arguments and special olympics vai miten se sanonta menikään. Joillekkin turnaus on jotain, toisille toista. Mutta jos satunnaisset ihmiset keskustelevat foorumilla toisilleen tuntemattomassa porukassa niin olisi ihan jees jos käytettäisiin ihan yleisesti hyväksyttyjä merkityksiä käytetyille konsepteille. Mielestäni kertoo jotain keskustelusta jos pitää linkittää merkitys sanalla kilpailu.

Selkeesti pehmeitä arvoja tietosestikkin arvostavat kertovat, että peli on parempi ja soveltuu erinomaisesti turnauksiin... ehdottomasti paremmin kuin ennen. Kovia arvoja arvostavat ovat yllättäen hiukan eri mieltä. Kyllä, tässä keskustelussa asetan fluffipelaajan ja turnauspelaajan mielipiteet eri viivalle. Kaikki ihmiset eivät olekkaan samanarvoisia.

Omat pelilliset arvoni ovat tietenkin 13(tai jotain) harrastevuoteni aikana muuttuneet... pehmentyneet, mutta vieläkin tulee välillä pakonomainen tarve kirjottaa, "hei fluffipelaajat oikeesti...". Tässä, lukiessani kaapelikalan postin, tuli taas tuollainen hetki jonka vuoksi suollankin nyt vähän sekavaa kakkaa tähän ruudulle.

Erittäin vittumaista käydä oikeestaan mitään keskustelua, koska yöstä syöksyy joku täysin random ninja joka väittää jotain ihan sattumanvaraista ihan vain koska se on hänen ihmisoikeutensa. Oikeesti uskokaa nyt, kilpailu on kilpailu, turnaus on turnaus ja maapallokin on huhujen mukaan pyöree.

"Minähän pidän hauskaa turnauksissa" - joo, niin mäki...

ps. oon pelannu turnauksissa 12 vuotta, en muista koskaan saaneeni vastustajaa kusetuksesta kiinni ja mieleen tulee nytkin vain yksi kerta jolloin epäilin vastustajaa kusetuksesta, asia selvitettiin ja osoittautui väärinkäsitykseksi. Toisaalta kyseessä oli Italialainen herrasmies ajalta jolloin oli "huhuja", joten olin ehkä hiukan ennakkoluuloinen.

Over and out, palataan astialle kunhan saadaan ajatuksia paremmin järjestykseen. Ehkä jopa vastaamalla jonkun esittämään kommenttiin omasta viestistäni.

pps. Ai niin joo, unohdin sanoa... turnauksissa ei oikeesti kusetetaa jengii, Tneva on vaan poikkeus.

Rune kirjoitti:

Kaapelikala kirjoitti: Oikeasti, mitä järkeä on jotain tilaisuutta sanoa "turnaukseksi", jos voitonhaku on kielletty? Jos halutaan rentoa nopan heittelyä, sanotaan vaikka "rento nopanheittelyilta, kaikki tervetulleita", eikä niinkään "rento nopanheittelyturnaus, voittaminen kielletty".

Kielletty? Kuinka niin? Jos tullaan turnaukseen, niin eihän oletusarvoisesti voittaminen tai sen hakeminen ole kiellettyä. Päin vastoin. Eihän kukaan turnaukseen tule häviämään - saati pelaa Warhammeria hävitäkseen muutenkaan.

Tai siis, jalkapallossakaan ei tarvitse huutaa kavereille törkeyksiä ja vittuilla kanssapelaajille. :)

Mihin turnauksiin tässä nyt viitataan?

Tää on ihan totta ja mulle kilpailulliset turnauksetkin on pääosin hyvässä hengessä pelattuja joissa on 4 viidestä pelistä mukavia jannuja vastaan. Ei sille voi mitään jos ei natsaa kanssapelaajan kanssa.

Tosin mä oon myös vahvasti sitä mieltä, että turnauksia voi olla erilaisia. Turnaus voi hyvinkin painottaa pehmeitä arvoja. Otetaan esimerkkinä ostium johon olen kerran osallistunut. Minulle se on pehmeiden arvojen graalin malja... silti se oli yksi parhaista turnauksista jossa olen pelannut. Mutta kun keskustellaan yleisellä tasolla turnauksista, niin ei ostium ole se jota pidän esimerkkinä. Jos joku on sitä mieltä, että sen pitäisi olla, niin sehän on asia erikseen.

Rune kirjoitti:Mihin turnauksiin tässä nyt viitataan?

Lähinnä viittasin tähän:

Eikö turnausten ideana olisi juuri saada uusia pelejä aivan uudenlaisia vastustajia vastaan, ei niinkään sitä hampaat irvessä pelaamista josta nautti vain ne pelaajat, joille voittaminen on kaikki kaikessa. Uskaltaisin väittää että turnausten perimmäinen idea on juuri tämä.

Sikäli kuin tuon ymmärsin, olisi turnauksissa tarkoitus mennä rennosti heittämään noppaa kisaamisesta vähät välittämättä. Tuota voi tehdä myös muualla kuin kilpahenkisissä tapahtumissa. Ongelmana turnauksen ja noppailun yhdistäminen pilaa sekä noppailijan että kisaajan ajan. Ensimmäinen ei tahdo kisata ja toinen ei tahdo noppailla. Jos kisapelaaja ja nopanheittäjä laitetaan pelaamaan vastakkain, melko varmasti kisapelaaja voittaa. Joten nopanheittelijät antavat ilmaisia pisteitä kisaajille, kun taas toisessa pöydässä kaksi kisapelaajaa joutuvat vääntämään kättä ihan tosissaan. Tietty tästä pääsee eroon esim. ilmoittautumisen yhteydessä ilmoittamalla, tuleeko pelaamaan vai tapaamaan uusia kavereita. Sitten pelaajat paritetaan keskenään ja noppailijat keskenään. Tai jollain muulla tavalla, keksikää te.

Semmoiset leikkimieliset kisat, kuten firmojen pikkujoulut nyt on asia erikseen. Tämmöisistä tapauksista ei ole epäselvää, mitä siinä haetaan (lisää glögiä). Itse näen kaikkien urheilulajien (pikku-ukkoilu mukaan luettuna) turnaukset ei-leikkimieliseksi kilpailuksi, jossa haetaan sitä parasta, joka osaa kaikki lajin kiemurat ja osaa käyttää niitä hyväkseen, olivatpa ne sitten banaanipotkuja, hattutemppuja, nyrkkitappeluja strategista jäähyä varten vai oman ja vastustajan armeijan tuntemusta.

Tai sitten pidetään turnaukset turnauksina ja rennot nopanheittelyiltamat rentoina nopanheittelyiltamoina.

Tai sitten minut vaan on kasvatettu liian kilpailuhenkiseksi, kiitos peruskoulun.

Miksi Warhammerissa pitäisikään olla pelillisesti reilu?

Mikä tahansa muu peli, urheilulajit, taktiikkapelit, kuten shakki ym, niin kaikissa on tarkoitus vaan voittaa. Silti ne kehittävät. Liikunta fyysisesti, shakki taas hahamotuskykyä. Oleellista on mielestäni vain, että tasapainottaa pelin luonteen ja siten nauttii siitä. Pelit auttavat rentoutumaan, mutta niissä on oltava haastetta, tai ne kyllästyttävät.

Sitten on esimerkiksi muutama keräilykorttipeli. Pelatkaapa niitä, niistä on "reilu peli" niin kaukana kuin voi. Niissä kuuluu sikailla niin paljon kuin sielu sietää ja tehdä niin muikea pakka kuin vain munaa löytyy - ja silti pelaaminen on mitä hauskinta. Niissäkin peleissä on turhia asioita, joskin eri tavalla kuin figupeleissä, mutta kumpaakin peliformaattia yhdistää se, että on mahdollista tehdäkin jotain jolla pärjää todella hyvin suhteessa keskivertolistaan ilman sen suurempaa visiota. Noppa tosin takaa, että ainakaan figupeli ei koskaan ratkea suoraan. Korttipeleissä voi laskea enemmän, vaikka tuuriakin löytyy.

Visuaalinen ilme ja tarinan syvyys ovat varmaan kantavia tekijöitä. Kun pelistä pitää, tykästyy sen tarinaan ja maailmaan, ja ne hahmot ovat konkreettisesti pöydällä, mikä riittää rennommille ihmisille hyvänolontunteeseen. Osa korostaa voiton tärkeyttä enemmän. Huijaamisen hyväksyn ihan siksi, koska mikäli huijaa, se ei todista ihmisen kyvyistä, vaan heikkoudesta - hän voitti, mutta luovutti samalla, koska ei pystynyt ratkaisemaan tilannetta sen edellyttämällä tavalla. Siksi huijaaminen ei minua hetkauta, vaikka en niitä kyllä tietoisesti nielekään.


Kyse on vain siitä, kuka korostaa pelistä mitäkin osaa. Eiköhän jokainen pelaaja yritä voittaa. Miksi muuten listoihin kyseltäisiin vinkkejä, mietittäisiin mitä otetaan kokoonpanoksi, miten varustaa joukkonsa ja niin edelleen - itse asiassa, jos ei haluaisi voittaa, niin miksi edes pelata? Eikö olisi fiksumpaa luovuttaa ilman peliä? Muutenhan saattaisi voittaa vahingossa. Sitten tulisi paha mieli. Tuo ristiriita näiden pelien kohdalla on jotain outoa vain. Uskon, että se johtuu juurikin tuosta, kuinka pelin näkee, koska kyseessä on nimenomaan asenne ja sen muodot, joista keskustellaan vuodesta toiseen.



Edit: voidaan muistaa myös pelin metaluonne, esim. ryhmäsuoritus kehittää reilun pelin ymmärrystä ja suhtautumista siihen, vaikka voittaminen on taustalla. Figupelissäkin on tarkoitus pitää hauskaa, mutta osa harrastuksista korostaa vaan selkeämmin tiettyjä osa- alueita, joten uskon että se hämärtää vähän sitä, minkä toinen kokee rentona pelaamisena ja minkä ei. Pelit eroavat kumminkni toisistaan, osa korostaa ryhmähenkeä, jolloni sosiaalisuus tuo reilun pelin säännöt mukaan, mutta pulmapelit ovat taas pikemminkin osoitus yksilösuorituksen tärkeydestä, johon liittyy asioiden selvittäminen ja päihittäminen. Sitä voi olla vaan vaikea soveltaa näihin peleihin ilman, että toinen kokee sen häikäilemättömäksi.

Ilmankos näistä tule aina keskustelua.

MakeH kirjoitti:pps. Ai niin joo, unohdin sanoa... turnauksissa ei oikeesti kusetetaa jengii, Tneva on vaan poikkeus.

Mutta toisaalta poikkeus vahvistaa säännön :P
http://www.belloflostsouls.net/2011/05/ ... cheat.html

Kaapelikala kirjoitti:

MakeH kirjoitti:pps. Ai niin joo, unohdin sanoa... turnauksissa ei oikeesti kusetetaa jengii, Tneva on vaan poikkeus.

Mutta toisaalta poikkeus vahvistaa säännön :P
http://www.belloflostsouls.net/2011/05/ ... cheat.html

Joo, tottakai sitä tapahtuu. Toisaalta on sit jengii jotka kusettaa varmasti hupipeleissäkin. Enemmän se on ihmisluontoa joka siihen vetää, palkintojahan ei käytännössä kuitenkaan ole.

Toisaalta, onhan mulla käytössä vaan omasta perspektiivistä tehdyt huomiot, eli näkökantani perustuu suppeaan ja kapeaan kaistaleeseen.

Edit: On täysin mahdollista, että mitä korkeammalla sijoituksissa pelaa niin sitä harvemmin kohtaa huijaamista.

Olen kiertänyt muutamia vuosia sitten vähän aktiivisemmin turnausskeneä ja nytkin aina silloin tällöin. Huijaustilanteet ja kusipäiset pelaajat ovat harvassa. Aina olen pelannut turnauksissa täysillä voittaakseni, se on vähintäänkin velvollisuus, jotta saadaan mielenkiintoisia pelejä. Listan teko on se vaihe, jossa itse erottelen "verenmaku suussa" pelaavat ja rentoremmiläiset. Kyllä minä ymmärrän mikä on hyvä lista ja rahaakin löytyisi sellaisen laittamiseen. Siitä huolimatta tulee aina turnauksiin tehtyä joku omaperäinen väännös, jossa on joitain kilpailullisia elementtejä, mutta myöskin vähemmän optimeja ratkaisuja. Ei minulle ole suurta väliä sijoitunko lopputulemana ensimmäiseksi, vai kymmenenneksi. Onhan se voittaminen toki kivaa, mutta mielenkiintoiset ja tiukat pelit erilaisilla armeijoilla ovat vielä mukavampia. Ei se ettei ole tuunannut listaa tappiin tarkoita, ettei voisi pelitilanteessa tehdä muuta, kuin heittää noppaa tyhmä virne naamalla. Oman kokemuksen mukaan mielenkiintoisimmat pelit tulevat keskipöydissä, missä on jollain lailla tolkkuja armeijoita ja pelaajia, muttei aivan hölmöimpiä viritelmiä. Kilpailutilanne ei missään määrin vaadi, että kaikki siihen osallistuvat tekevät kaikkensa voittaakseen. Se ei myöskään automaattisesti tarkoita, että kaikkien keinojen käyttäminen olisi ihailtavaa. Toisaalta mielekäs kilpailutilanne edellyttää osallistujien yrittävän vähintään näön vuoksi. Jalkapallopeli kentän reunassa makoilevaa vastustajaa vastaan on tuskin kummankaan joukkueen pelaajien mielestä suurta hupia.

Harrastin aikoinani juoksua ja kilpailin siinä ihan "oikeasti". Sen perusteella mitä olen nähnyt turnauksia, voin väittää, että puhutaan osallistujien keskimääräisessä panostuksessa kilpailullisuuteen pikkuisen eri asteen touhusta. Turnauksissa joissa olen käynyt tuntuu aika iso osa olevan paikalla vain työntelemässä lyijy/ muovia pöydällä. Vakavastiotettavassa urheilukilpailussa ei juuri sunnuntaihölkkääjiä näkynyt. Faban taannoisessa grand tournamentissakin oli aika paljon hupipelaajia. Vaikka kuinka haluttaisiin väittää turnausten olevan tiukan tason huippukilpailuja, ei voida välttyä siltä tosiasialta, että monet näihin tapahtumiin osallistujista eivät näe turnausten roolia peliviikonloppua kummemmaksi. Voisi olla kaikkien osalta mielekkäämpää, jos turnausmainoksissa jo ilmoiteltaisiin turnauksen "painopiste". Silloin saataisiin ideaalissa maailmassa ohjailtua erilaisilla listoilla pelaavia ihmisiä erilaisiin tapahtumiin.

edit/ Taidetaan hypätä pikkuhiljaa rajusti off-topicin puolelle. Niin joo, tykkään kasiedikasta.

Ihan ihmeellistä eroa halutaan taas tehdä niiden "Veren maku suussa pelaavien" ja "Fluffi pelaajien" välille. Itse en rahan vuoksi useisiin turnauksiin pääse, mutta niissä missä olen käynyt olen sijoittunut hyvin. Osaan nimetä myös ainakin sen kolme muuta kärkipään pelaajaa, jotka minun tavoin nauttivat turnauksista hyvin rennolla asenteella. Listat viilataan tappiin, kuten Mikkekin tuossa sanoi ja sitten pidetään hauskaa turnauksessa. Ei se kilpailuhenkinen lista ja asenne poista hauskuutta pelistä. Ja khyllä, pelailen voittaakseni ihan myös kaveripeleissä, koska se luo jännitystä, mikä puolestaan luo lisäarvoa ja hauskuutta peliin.

Kasi edikka kuitenkin mahdollisti hyvin erilaisten listojen pelaamisen, mikä on mielestäni suurta plussaa. Nyt sitten olenkin käyttänyt kaikkia kirjan yksiköitä ja testaillut mitä kaikkea niillä voisi tehdä. Kasi edikan tullessa olen löytänyt uudenlaisen "kilpailuhenkisen" tavan pelata peliä. Eli tuttavallisemmissa kaveripeleissä luon itselleni mahdollisimman kovia rajoituksia ja yritän silti tehdä mahdollisimman kovan listan. Peliin tuleekin ihan erilailla jännitystä, kun listaa tekee Plaguebeasteista, Screamereista ja johtamassa niitä on prinssi. Kaikki niitä vähän heikompia valintoja, mutta niillä sitten yritetään kääntää voitto itselle. Tavallaan siis sellainen tarkoituksenmukainen vaikeustason nosto itselle on siinä, mutta pelit ovat olleet huomattavasti jännempiä ja niissä on pitänyt miettiä paljon enemmän. Tällaista ei oikein voinut kokeilla 7. edikassa, missä ne huonot vaihtoehdot olivat oikeasti niin huonoja, ettei niitä oikein kannattanut pelata. Eli siis edelleen näen asian niin, että 8. edikka avasi paljon mahdollisuuksia ja muuttuvaan peliin sopeutuminen on edelleen huomattavasti vaativampaa kuin tarkkojen statistiikkojen käsittely.

Ihan ihmeellistä eroa halutaan taas tehdä niiden "Veren maku suussa pelaavien" ja "Fluffi pelaajien" välille.

//signed

En itsekään nyt ihan pysynyt perässä siinä, että miten tähän nyt päädyttiin. Jotenkin se taas lipsahti sinne. Yritän saada luettua koko ketjun enemmän tai vähemmän ajatuksen kanssa läpi, ja kirjoitan sitten ehkä jotain enemmän. Nyt tuntuu että kaikki puhuvat vähän eri asioista.

Mutta miten tämä nyt taas eksyi tänne fluffittajien ja turnauspelaajien aihepiiriin? Eihän tästä ollut kysymys alunperinkään? Vai missä välissä tästä tuli relevantti argumentti?

EI ole yhtään ihmeellistä, että tehdään eroa eri pelityylillä pelaavien ihmisten välille 0o sehän tuntuu jopa ihan loogiselta lähtökohdalta tälläiselle keskustelulle koska selvästi on eri pelityyleistä/tavoista tykkääviä pelaajia.

Kuten sanoin, pehmeitä arvoja suosivat tykkäävät, kovia arvoja suosivat ei välttämättä niin paljoa. En yrittänyt tällä kertaa nostaa toista toisen yläpuolelle vaikka sitä vahingossa tietenkin saatan tehdä, koska en ole puolueeton asian suhteen.

Summa summarum, jaotteluhan on kuitenkin erittäin normaali käytäntö. Onko se tämän tyylisessä "onko peli parempi/huonompi keskustelussa" edes huono menettely koska se sallii useamman lopputuloksen?

Eihän tästä ollut kysymys alunperinkään? Vai missä välissä tästä tuli relevantti argumentti?

Kyse ei ollut jaottelusta, mutta alkuperäinen kysymys oli juurikin siinä, vaikuttiko kasi turnauspelaamiseen. Kysymys ei siis ollut tämä, minkä OP tänne laittoi. Kyseenalaistinkin jo käytäntöä mutta ei se ole niin justiinsa.

Kyseessä ei ole myöskään ole välttämättä relevantti argumentti, mutta mahdollisesti yksi varteenotettava perspektiivi.