Sotavasara.net

Ikävä uutinen, mutta ei tosiaan kauhean yllättävä. Eipä noita ole taidettu oikein tukea enää muutoinkaan viime vuosina.

BB:n uusiminen tuollaisena ihmeen lite versiona ei kyllä juuri kiinnosta, paitsi jos siinä tulisi hienot figut mukana. Tosin sekin sitten kaatuu kenties samaan kuin dreadfleetin kanssa. Eli siinä olisi jotkut ihmeen all-star sekatiimit. Kyllä kaikista paras veto olisi minusta ollut julkaista Warhammer quest tai Hero Quest. Siinä olisi minusta sentään jotain järkeä, jos sen on tarkoitus olla vain hulkin tai fleetin tapainen limited run. Onneksi hyllystä löytyy näillä näkymin viimeiseksi jäänyt Oikea versio Blood Bowlista. Kandee myös tutustua Team Manager korttipeliin. Se jos mikä on hauska, vaikka BB:tä ei olisi muutoin koskaan pelannutkaan.

Gorkiporki kirjoitti:Kandee myös tutustua Team Manager korttipeliin. Se jos mikä on hauska, vaikka BB:tä ei olisi muutoin koskaan pelannutkaan.

Eipä oo tullut kokeiltua, mutta noita just ihmettelen ettei GW pidä esillä myymälissään ja nettikaupassaan. Toikin edullinen ja kevyt setti, ja liittyy kuitenkin vaikka etäisestikin samaan 'maailmaan' faban kanssa. Team Manageria en ole hankkinut, mutta pitäneepä poimia ens kerralla mukaan :)

Gorkiporki kirjoitti:Kyllä kaikista paras veto olisi minusta ollut julkaista Warhammer quest tai Hero Quest.

Nimenomaan näin. Hero Questin uusi versio myisi kyllä varmasti.

Kaikki nuo ovat ihan liian järkeviä ehdotuksia. Eiköhän se seuraava limited edition peli ole kuitenkin Bommerz over da Sulphur River.

Snowtrooper kirjoitti:Kaikki nuo ovat ihan liian järkeviä ehdotuksia. Eiköhän se seuraava limited edition peli ole kuitenkin Bommerz over da Sulphur River.

Phyh, "Trolls In the Pantry" ja "Oi! Dats My Leg!" yhdistettynä ja paranneltuna versiona. Tai sitten yrittävät sabotoida Manticin "Deadzone: Contagionin" valmistumista palkkaamalla Jake Thorntonin väsäämään uutta versiota Lost Patrolista.

Hero Quest myisi varmasti kohtuullisesti, sillä vanhat pelit ovat arvossaan ja sopivasti uusimalla pelin omistajat ostaisivat myös uuden laitoksen. Lisäksi peli vetoaisi nuorempiin pelaajiin ja toimisi sisäänheittona harrastukseen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että vaikuttajana on tekijänoikeuksien uudistaminen. Mitäs siellä on vanhemmassa päässä? Joku muinainen titaani taistelu peli olisi kanssa ihan jees.

HeroQuest oli Milton-Bradleyn julkaisema peli. GW julkaisi Advanced HeroQuestin.

Vonreuter kirjoitti:GW julkaisi Advanced HeroQuestin, Mighty Warriorsin ja DungeonQuestin.

GW tehtaili kasarilla ja ysärin alussa useammankin one-off lautapelin vuodessa, en ole perillä tarkalleen minkä kaikkien oikeudet päätyivät FFG:lle, joka on nyt 2010-luvulla pukannut uusia painoksia ulos monesta muustakin kuin Talismanista.

HeroQuestissa on muutamia pikku ongelmia:

1) Vaikka kyseessä oli yhteisjulkaisu (kuten näkyy GW-goboista, fimireistä ja kaaossotureista), oikeudet peliin menivät MB:n mukana Hasbrolle.
2) Kun HeroQuest-tavaramerkki pääsi vanhenemaan käyttämättömänä, Issaries Inc. otti sen haltuun Glorantha-roolipelilleen.
3) Ei se nyt niin huikea peli oikeasti ollut. Jos rehellisiä ollaan, parempia luolarymyämisiä on julkaistu sen jälkeen vino pino.

Eli julkaisu onnistuu jos vaihtaa nimen, mekaniikan ja komponentit, sekä onnistuu kilpailemaan Descentin kanssa...

FFG-diili ei sisältänyt pelejä, joissa figut näyttelevät keskeistä roolia. Tarkkaa rajanvetoa en tiedä, mutta ainakin Space Hulk ja BB mainittiin aikoinaan erikseen nimeltä. Siksipä GW julkaisi Hulkin itse. Talismanissa toki on hahmofigut, mutta ei kai sellaista kähinöintiä hirmuja vastaan että se laskettaisiin figupeliksi.

Bowlista on tehty kevyitä uudelleenjulkaisuja vielä vuoden '94 kolmosedikan jälkeen, mutta boksin komponentteja ei ole tietääkseni tänä aikana päivitetty. Se ei koskaan päässyt katoamaan markkinoilta yhtä totaalisesti kuin Space Hulk, joten ostorynnäkkö voisi jäädä heikommaksi. Toisaalta se on myös pelinä (ts. mekaniikkana) GW:n rautaisinta antia. Pikainen katsaus korkeimmalle rankatuista GW-peleistä Boardgamegeekissä päivän tietona:

#60 BB LRB
#82 Space Hulk, uusi
#132, BB 3rd ed
#188 Space Hulk, vanha
#363 Warhammer Quest
#407 Cosmic Encounter
#490 Necromunda
#560 Mordheim

Ehkä Dreadfleetistä opittiin, että ihan mitä tahansa rapaa ei voi julkaista limited!-hehkutuksella ja odottaa että hyllyt tyhjenevät sekunneissa. Siksi seuraava julkaisu voisi olla jotain mitä ihmiset oikeasti haluavat. Sivutuotteiden alasajo viittaisi siihen suuntaan, että sen pitäisi olla jälleen standalone-boksi. Tai no, ei kai joku Mordheim olisi ihan mahdoton kun WH-figut ja talot ovat jo valmiiksi kalloja ja tuimuutta täynnä. Aika pienellä vaivalla sen saisi pystyyn, mutta halutaanko Nottinghamissa uhrata energiaa edes muodolliseen puolen vuoden tukeen kun olisi marineitakin myytävänä?

Dreadfleetin vika oli siinä, että laivoista puolet oli rumia ja hintaa liikaa. Muuten olisin ostanut heti. Eli ei pidä laittaa kaikkia rotuja ja hässäkkää samaan loovaan, koska ihmiset nimenomaan tykkää jonkin tyylilajin figuureista. Olisivat julkaisseet sen vaikka kahden laivaston tyylisenä ja lisäpaketissa sitten pari uutta.

Dolmot kirjoitti:Talismanissa toki on hahmofigut, mutta ei kai sellaista kähinöintiä hirmuja vastaan että se laskettaisiin figupeliksi.

Talisman on ihan klassinen lautapeli, ei ollenkaan figupeli. FFG:n Descent olisi jo paljon lähempänä figupeliä, ja muutenkin pelinä varmaan riittävä syy GW:lle olla julkaisematta mitään luolastoluuhausta (Warhammer questejä). Joutuisivat liian pahaan vertailuun...

Te, jotka olette astetta kokeneempia tän harrastuksen parissa:

Mitkä pelit tukee ja pohjustaa ideansa siihen, että pelaajat luovat kamppiksia jotka kestää ja kestää. Ikää kuin jatkuu tarinana? Warhammerit kun silti on myös skirmish touhua, niin onko GW:ltä pelejä jotka nimenomaa haluaa pelaajien tekevän pitempiä jatkumoja? Jos näitä pelejä on paljon, mainitkaa niitä ykköstykkejä mihin perehtyä.

Esim. kirjaroolipeli Stormbringer tyyliin, mutta figuilla?

Dolmot kirjoitti: Ehkä Dreadfleetistä opittiin, että ihan mitä tahansa rapaa ei voi julkaista limited!-hehkutuksella ja odottaa että hyllyt tyhjenevät sekunneissa.

En ole Dreadfleetiin perehtynyt, mutta kyllä sitä Man'o'Warin kuoppaamista itkettiin niin pitkään ja hartaasti ettei projekti ihan pelkkään väärään aihevalintaan ja kiinnostuksen puutteeseen varmasti kaatunut.

Ilfierno kirjoitti:onko GW:ltä pelejä jotka nimenomaa haluaa pelaajien tekevän pitempiä jatkumoja?

Miksi nimenomaan GW:ltä? Näiden häröpelien kohdalla ei voi oikein enää puhua tuotetuesta/saatavuudesta eikä runsaasta pelaajakunnasta, niin siinä ne suurimmat edut Nottinghamin kelkkaan hyppäämisestä menikin.

No se siitä.

Minusta tässä on syytä erottaa kaksi eri pelityyliä:

1) Jatkuvajuoniset yhteistyöpelit, "figuropet". Inquisitor taisi olla jotain vähän tähän tyyliin.

2) Kampanjakäyttöön suunnitellut perinteiset kaksinpelit, ns. warband -pelit. Näistä Mordheim ja Necromunda ovat tunnetuimmat, mutta WD:ssä oli aikoinaan jotain Chaos Warband -juttuja joita voinee pitää Mordheimin esiasteena. Sitten on tietysti Legends of the Old West kaikkine variantteineen: sama idea eri vaatteissa.

Minusta tuo kakkosvaihtoehto on oikeasti varsin vaikea toteuttaa hyvin. Kampanjassa joku karkaa helposti johtoon ja häntäpään joukoilla ei ole enää mielekästä pelata.

Necrosta ja Mordiksesta kannattaa aloittaa. Ainakin ennen ne sai jopa ladattua ilmaiseksi (laillisesti).

Joo, tuollaiset kakkostyypin kamppikset kaatuvat kuulema jokseenkin aina pitempään jatkuessaan armeijoiden väliseen epätasapainoon. Siksipä esim. Carnivale -pelin kampanja loppuu määräajan jälkeen.

Ilfierno kirjoitti:Mitkä pelit tukee ja pohjustaa ideansa siihen, että pelaajat luovat kamppiksia jotka kestää ja kestää. Ikää kuin jatkuu tarinana? Warhammerit kun silti on myös skirmish touhua, niin onko GW:ltä pelejä jotka nimenomaa haluaa pelaajien tekevän pitempiä jatkumoja? Jos näitä pelejä on paljon, mainitkaa niitä ykköstykkejä mihin perehtyä.

Jatkuva tarina ja kehittyvät hahmot on ainakin Descentissä, joka on siis lautapeli. Suosittelen :) Pitkää kampanjaa pelataan esim Empires in Armsissa, 'lautapeli' sekin.

Pitkä kampanja on tosiaan oma taiteenlajinsa, joka melkein vaatii yhden sitoutumattoman pelinjohtajan toimiakseen järkevästi. Figupeleissä tavoitteena on perinteisesti kuitenkin runnoa vastustaja mahdollisimman huonoon kuntoon jotain tehtävää tehdessä, ja yleensä pari ensimmäistä peliä hävinnyt häviää loputkin. Tätä voi hieman rajoittaa erilaisilla tehtävänannoilla, mutta on ollut havaittavissa että aika usein tehtävästä riippumatta vastustajaa pyritään nuijimaan paljon. Se on toki hauskaa, mutta pitkän kampanjan kannalta ongelmallista. Song of Blades and Heroes -kampanja lopetettiin kolmannella kierroksella, kun kaksi tiimiä oli selkeässä etulyöntiasemassa ja loput olivat kohtuuttoman paskana, vaikka olinkin tasapäistänyt kampanjasääntöjä aika paljon. Pariah heitti riittävän monta ykköstä putkeen ja ihan siltaa ylittäessäkin joku jengistä putosi kuolemaansa, sattumalta oli vielä hävinnyt edellisen pelinsäkin ja soppa oli valmis.

Pari pitkää suht tasaväkistä kampanjaa edistävää tekijää ovat tarinaa edistävät mielenkiintoiset tehtävät ja pysyvien vammojen poistaminen kokonaan. Jälkimmäinen tietysti hieman syö draamaa ensimmäisestä ja illuusiota rikkoo kun taistelussa haavoittuneet toipuvat aina seuraavaan erään. Sekin on vähän hölmöä pidemmän päälle, jos taistelu käytiinkin unissa, tai sattumalta paikalle osunut hyvä haltiatar herätti pojat kuolleista, erityisen harmillista epäkuolleiden kohdalla. Toimivin systeemi taitaa kuitenkin olla kuolemattomat jampat. Sitähän monissa roolipeleissäkin esiintyy, jos ei muuten niin pelinjohtaja viskelee sattumalta pahassa paikassa noppaa huonommin verhonsa takana. Bloodbowlin journeyman -systeemiä voisi myös soveltaa muihinkin peleihin, mutta Bowlissa yleensäkin aika moni peli on lyömisen osalta kevyempää, kun liigassa on useampi tiimi elffejä ja muita pallotiimejä. GW:n vanhoihin peleihin erilaisia tasoitussysteemejä löytynee muutamia miljardeja pikaisella googletuksella.

Luin viime viikolla 5150: New Beginningsin sääntökirjan (scifiä). Peli perustuu samaan Two Hour Wargamesin reaktiosysteemiin roolipelimaustein, kuin All Things Zombie (zombie-selviytymistä), After the Horsemen (post-apoc tyyliin Fallout) ja pari muutakin. Pelaamisen on tarkoitus olla rentoa ajanvietettä, ei hampaat irvessä vääntämistä. Pelaajalla on hallussaan useimmiten vain yksi itseään kuvaava hahmo ja tämän apureita, jotka reagoivat tapahtumiin pääasiassa taulukoiden mukaan. Pelinjohtaja voi tietysti pistää oman lusikkansa soppaan missä tahansa tilanteessa jos siltä tuntuu, säännöthän ovat vain aihio halutunlaiselle pelille. Pelejä voidaan pelata joko kahden tai useamman pelaajan kesken vastatusten, tai toisiaan avustaen, tai yksinään satunnaisia hahmoja vastaan. Pelissä on keinot luoda hahmoja täysin satunnaisesti kentälle ja pelaajan näkökenttään saapuessaan paljastuu lopulta mitä hahmot tekevät. Ne saattavat olla normaaleja siviilejä, tai sitten eivät.

Kampanjaa ei välttämättä suunnitella pidemmällä kaavalla kuin suurpiirteisesti, tai sekin voidaan jättää erinäisten taulukoiden huoleksi ja katsoa mitä tapahtuu. Kuolo saattaa korjata nopeastikin, mutta pelaajan omaa hahmoa ei pysty tappamaan lopullisesti kuin vähintään samantasoinen hahmo. Pelihän ei sitten sinänsä rajoita hirveästi juustoisia komboja pois ja muutenkin paljon jätetään immersion ja pelaajien hyväntahdon varaan. Toisaalta kombojuttuja ei pelissä hirveästi edes ole. Ideana on lähinnä se että pelaajat tekevät vähän mitä haluavat, figuja viuhuu pöydällä yhtä sun toista ja pelaajat kehittyvät hiljalleen paremmiksi ja välillä tapahtuu hassuja juttuja joita muistellaan jälkikäteen naureskellen.

Kampanjan aikana kuukaudessa on yleensä kaksi tehtävää, toinen niistä on pelaajan valittavissa, toinen on satunnainen. Vapaastivalittavissa pelaaja toteuttaa itseään ja käy vaikkapa ryöstämässä jonkun, toimii henkivartijana, tai kiertelee lähinurkissa värväämässä uutta porukkaa kokoonpanoonsa. Tehtävälle asetetaan paikka, tavoite ja mahdollinen palkkio, jos hommat menevät perseelleen, niin seurauksena voi olla jengin hylkäävät kaverit, pidätys, kuolema, tai ihan vaan huono mieli, kun kukaan ei halua liittyä jengiisi ja stripparitkaan eivät näyttäneet tissejä kun olet liian ruma. Satunnaisessa tehtävässä saattaa taas pelaajan aiemmista valinnoista riippuen pahat pojat käydä ryöstämässä kotia, poliisit kolkutella ovella, uusia töitä, tai ei mitään.

Kaikki on enimmäkseen kiinni pelinjohtajan viitseliäisyydestä ja pelaajien innosta keksiä juttuja, pelissä ei lasketa pisteitä, voittoja tai juuri muutakaan, lähinnä palkkioita ja mainetta. Palkkiot lasketaan tavaroina, joita voi vaihtaa toisiin vapaasti. Yksi tavara voi olla taskulamppu, pizza, valuuttayksikkö, tai vaikka avaruusalus. Jos haluat tallettaa tilille, niin heität haluamasi tavarat pois ja ne näkyvät tililläsi itemeinä. Jos haluat asentaa uudet kiiltelevät Wolverine-kynnet, niin maksat tililtä lääkärille joitakin itemeitä. Jos haluat toiselle planeetalle, ostat matkalipun ja kuuntelet kun pelinjohtaja itkee ja alkaa nakertaa uusia maastoja kasaan mikäli kokee tämän velvollisuudekseen. Maine taas auttaa tehtävien ja kavereiden hankkimisessa.

Dolmot kirjoitti:HeroQuestissa on muutamia pikku ongelmia:

1) Vaikka kyseessä oli yhteisjulkaisu (kuten näkyy GW-goboista, fimireistä ja kaaossotureista), oikeudet peliin menivät MB:n mukana Hasbrolle.
2) Kun HeroQuest-tavaramerkki pääsi vanhenemaan käyttämättömänä, Issaries Inc. otti sen haltuun Glorantha-roolipelilleen.
3) Ei se nyt niin huikea peli oikeasti ollut. Jos rehellisiä ollaan, parempia luolarymyämisiä on julkaistu sen jälkeen vino pino.

Eli julkaisu onnistuu jos vaihtaa nimen, mekaniikan ja komponentit, sekä onnistuu kilpailemaan Descentin kanssa...

Ei sen tarvitsisi toki olla juuri hero quest, mutta mietin vain, että mikä nimi olisi markkinoinnillisesti houkuttelevampi. Sisältöhän voisi ja saisi toki olla hiotumpaa. Descentistä en tiedä, mutta yksi bonus voisi olla ainakin hienommat figuurit :D FFG:n kakkamuovi nyt on vain...noh kakkaa, eivätkä ne detailitkaan aina päätä huimaa ainakaan nykystandardien mukaan. Komponentit ja figut olivat kyllä ainakin Space Hulkissa oikein laadukkaita.

Itselläni oli muutenkin se ajatus taustalla, että jos nyt on pakko julkaista jotain tällaista limited stand alone -juttua niin olisiko joku BB (tai esim. kaksi laivastoa avaruudessa) sitten niin hyvä idea. Luolarymyämisissä kun voisi olla hauskaa myös useammillekin pelaajille samaan aikaan. Pelin stand alone rajoitustaan ei olisi niin hurja, jos sen mukana tulisi esim. jonkinlainen dungeon&skenaario generaattori tai ylipäätään ohjeet tehdä omia seikkailuja ja kampanjoita. Lisäksi kasa monstereita ja joukko erilaisia seikkailijoita, joista valita mieleisensä. Tämä puuttuu Hulkista kokonaan. Sen sijaa tilaa on uhrattu sivukauppalla fluffille, jonka varmaan kaikki hulkin 40k harrastajat ostajat osaavat jo ulkoa. Expa-systeemi ja jonkinlainen tehtävän jälkeinen trade-juttu olisi myös hyvä. Itse lähtisin muutenkin pelintekijänä siitä, että uudelleenpeluuarvo olisi mahdollisimman hyvä erilaisilla "random jutuilla", suuremalla valinnanvapaudella, eventeillä yms. Ehkä peli voisi olla mieluummin yhdistelmä mortikkaa ja questiä tai inkviä ja necroa (jos scifiä haluaa). Nimi voisi sitten olla mordheim quest tai mitä ikinä onkin, jos halutaan jotain vanhoja tekijänoikeuksia uudistaa.

Ilfierno kirjoitti:Mitkä pelit tukee ja pohjustaa ideansa siihen, että pelaajat luovat kamppiksia jotka kestää ja kestää. Ikää kuin jatkuu tarinana?

Itse tehdyt pelit. Sotapelien tapauksessa kannattaa keskittyä kertomaan jonkun muun kuin itse armeijan/sotajengin tarinaa, sillä jonkun osapuolen armeija/jengi luultavasti tuhoutuu liki viimeiseen mieheen jossakin vaiheessa. Fokuksen täytyy siis olla joko henkilöissä (sotapeleissä kenraalit, ja tästähän syntyivät roolipelit) tai valtakunnissa tai ideologioissa (klassiset strategia- ja diplomatiapelit).

Esim. Warhammerin maailmasta tiedämme, että jos yksi kaaoksen armeija tuhotaan, lopulta aina tuli uusi ja entistä suurempi. Täytyy siis löytää sen tason strateginen/diplomaattinen "simulaatio", että Warhammer-pelikentällä kärsitty murskatappio ei lopeta pelaamista. Warhammerhan ei ole mikään strategiapeli itsessään, ja taktiikkakin toimii vain pelinä (game), mikä simuloi huonosti kenraalien tai sotajengien pomojen tavallisimpia huolenaiheita: marssi, yöpymiset, ruoka, hevoset, värväys, kuri ja järjestys jne.

Kun olemme pelanneet Warhammerin tukemia pitkiä kampanjoita, olemme käyttäneet itse taistelupeliä vain taisteluiden mallintamiseen. Isompaa strategista tilannetta on mallinnettu isolla kartalla ja armeijoita/sotajengejä kuvaavilla nappuloilla.

Ehkä kaikkein klassisin, valmiiksi tuotettu peli tällaisen ison skenen pyörittämiseen olisi diplomatiapelien klassikko Diplomacy, tai sen sisar Machiavelli. Molemmissa peleissä kartalla pyörii armeijoita merkitseviä pelimerkkejä, joita ei ole liian montaa erilaista (1-3), eikä liikaa per pelaaja (alussa 3-4, enimmilläänkin alle 15). Otetaan tästä ison tason pelistä kaikki muu paitsi taisteluresoluutio, joka korvataan pöydällä käydyllä figupelitaistelulla.

Armeijat saa rakentaa jokaiseen taisteluun erikseen, isolla kartalla näkyvät pelinappulat tulkitaan Warhammerin pistemäärinä. Esim. kun Diplomacyssa/Machiavellissa kullakin alueella saa olla vain yksi armeija (paitsi Machiavellin piirityksessä), yksi nappula voisi olla 1200 pts. Peleissä armeijoita voi tukea naapurialueilta, ja tuen määrä voisi olla vaikkapa 600 pts/tukija. Nyt jos esimerkkialueellamme on yksi nappula, jota tukee yksi nappula, ja alueelle hyökkää yksi nappula, jota tukee kaksi nappulaa, syntyisi 1800 vs. 2400 pts taistelu. Koska pelaajien maalattujen armeijoiden koko on yleensä rajallinen, taistelusta toiseen nähdään perusasetelmaltaan samanlaisia armeijoita. Syntyy fiilis, että samat kansat/armeijat ottavat mittaa toisistaan, vaikka yksittäisessä taistelussa aina suurin osa yksiköistä tuhoutuisi (siis. Warhammerin säännöillä).

On meillä tarkempikin logiikka sille, miten erilaiset taistelun tulokset heijastuvat em. diplomatiapelien kartalle jne. jne., mutta en nyt ala selittämään kaikkea. Kampanjakohtaisia muutoksia ja tyylejä on sen verran, että selitettävää tulisi liikaa.

Tuossa nyt kuitenkin pähkinänkuoressa tapa pelata pitkiä strategiapelikampanjoita, joiden kuumimman konfliktit siirtyvät melko kätevästi figupelilaustoille. Pienemmässä mittakaavassa tuo toimii erittäin hyvin Mordheimin ja Necromundan kaltaisissa peleissä. Otetaan taistelualueeksi vain se yksi kaupunki ja alueiksi eri kaupunginosat.

Tietty määrä itsenäistä ajattelua ja oman kampanjan rakentamista tällaiseen pelaamiseen tarvitaan. Ja tietenkin paikka, jossa strateginen tilanne säilyy viikosta toiseen. Kannattaa siirtää ison skaalan mallinnus tietokoneelle. Lapset eivät tuhoa pelilautaa tai syö nappuloita.

GW:llä taisi muuten olla joku tällainen peli. Se, johon myydään niitä muoviheksoja. Tai se, jonka abstraktit kampanjasäännöt annettiin aikaisempien edikoiden armeijakirjassa (1990-luku). Käsittääkseni sen pelin onglemana kuitenkin on, että taistelun tulokset (kaikki kuolee) siirtyvät sinne laudalle, ja voittaja vie kaiken (resurssit). Tämän seurauksena pari voittoa saanut pelaaja on jo tosi vahvoilla muihin nähden resurssien ja mieslukumäärän vuoksi. Siis sama ongelma kuin kaikissa täällä tähän mennessä luetelluissa kampanjapeleissä: voittajaehdokkaat nousevat esiin liian nopeasti, jotta peli pysyisi kaikille mielenkiintoisena.

-ile

Joskus oli kuvitelmana ostaa niitä muoviheksoja ja rakentaa keskimaan kartta. Siinä sitten liikutella nappuloita ja ehkä käydä kirjan tärkeimmät taistelut läpi. Olivat vain mokomat niin kalliita. Puolet siitä hinnasta ja tuplamäärä heksoja, niin olisin ostanut heti. Ehkä siitä olisi sitten tullut Balinin ristiretki kaikkia muita vastaan.

edit. Unohtui tästä, että jos kartalla merkkaa "kenraaleina" herot. Eli esimerkiksi Gandalf ei voisi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Sehän se olisi se idea.