Sotavasara.net

Iceman kirjoitti:Bloodthisterin lennättäminen selkämenosuuntaan on naurettavaa pelleilyä ja kukaan itsekunnioittava pelaaja tuskin sortuu sellaiseen. Lapselliset idiootit ovat sitten oma lukunsa.

Jos pelaisin Khorne-armeijaa, pääsisin siis luokkaan "lapselliset idiootit". Loistavaa, että pelatessaan Warhammeria sääntöjen mukaan täytyy vielä ottaa mukaan vastustajan näkökulma miten säännöt pitää oikeasti toteuttaa.

Ok, haluan, että kaikki Skaven-loitsuni tulevat läpi IF:lla. Lapselliset idiootit vaativat, että vain sillä 13 heittämällä. Typerää, koska haluan loitsuni läpi. Mitä väliä sillä, kuinka säännöt toimivat. Oikeasti Skryre-listani on pirun kova loitsimaan.

Grond be nice. On monia asioita mitä säännöt eivät kiellä, mutta ihmiset tekevät vain jos eivät halua pitää hauskaa, vaan tavoitella pelkästään voittoa ja vastustajan murskaamista/nöyryyttämistä. Ehkä sanailin edellisen lauseeni huonosti, mutta en jaksa pelaajia, joita kiinnostaa innokas sääntöjen taivuttelu tai porsaanreikien hakeminen.

Jep. Vaikka säännöt perjaatteessa sallivat venyttelyjä, liiallisuuksiin ei kannata mennä. Varsinkaan jos tavoitellaan murskavoittoa antamatta mahdollisuuttakaan vastustajalle.

Jeps. Ja jottei KENELTÄKÄÄN menisi ohi, niin todistin äsken täysin aukottomasti, miksi bloodthirsterin asettaminen selkä vihollista kohti ei ole porsaanreiälle sukuakaan, eikä koskaan edes ole sen kämppiksenä ollut.

Hyvähän niitä sääntöjä on noudattaa ettei vain tule liian lepsuksi, esim.turnauksia ajatellen. Miksi minun pitäisi antaa tulla läpi charge joka jää 0.5 tuumaan päähän? Jos olen laskenut että aloitus 24 tuumaa ja susikärryn charge on 18 tuumaa, liikutan unittia 5.5 tuumaa, ja kärry julistaa chargen ja pelaaja itkee:"hei! vaan puol tuumaa vajaaks!" Siihen pitää vastata:"voi kuinka ikävää teille." Ja sitä paljonko yksikkö liikkuu ei tarvitse sanoa, niitä house rulejakin on ollut liikkeellä että kysytään paljonko se liikkui? Esim. stonaria ajatellen (ei kyllä ole minulle tullut vastaan).

Lateksimajava kirjoitti:Jep. Vaikka säännöt perjaatteessa sallivat venyttelyjä, liiallisuuksiin ei kannata mennä. Varsinkaan jos tavoitellaan murskavoittoa antamatta mahdollisuuttakaan vastustajalle.

Täh? Samoilla säännöillä se vastustajakin pelaa. Ja itse ainakin joka kerta tavoittelen murskavoittoa niin, ettei vastustaja saisi mahdollisuuttakaan estää sitä. Meilläpäin sitä kutsutaan pelaamiseksi. En näe ensimmäistäkään syytä pelata tahallani huonosti. Ja kyllä, pelaaminen on hauskaa vaikka voittoon pyrinkin, ja vastustajat tekevät samoin.

Grond kirjoitti:

Lateksimajava kirjoitti:Jep. Vaikka säännöt perjaatteessa sallivat venyttelyjä, liiallisuuksiin ei kannata mennä. Varsinkaan jos tavoitellaan murskavoittoa antamatta mahdollisuuttakaan vastustajalle.

Täh? Samoilla säännöillä se vastustajakin pelaa. Ja itse ainakin joka kerta tavoittelen murskavoittoa niin, ettei vastustaja saisi mahdollisuuttakaan estää sitä. Meilläpäin sitä kutsutaan pelaamiseksi. En näe ensimmäistäkään syytä pelata tahallani huonosti. Ja kyllä, pelaaminen on hauskaa vaikka voittoon pyrinkin, ja vastustajat tekevät samoin.

Ehkä aloittelijaa vastaan kun pelaa niin voisi pelata vähän lepsummin, mutta mikäs sen parempaa kuin väitellä ja vihaisia kommentteja heitellä vastustajalle jännitävän pelin ääressä.Eli kannatan sitä kovaa peliä. Ja jos joku suuttuu siitä niin silloin vastustaja ottaa pelin liian vakavasti....eikös?

Ei voiton tavoittelu ja viihdyttävä peli ole toisensa pois sulkevia asioita sen enempää kuin säännöissä pysyminen ja mukavuuskaan ovat.

Molemmat voi tehdä mukavasti pelaten tai kusipäisesti pelaten, jolloin kyse on taas henkilöstä eikä mistään tietystä pelitavasta.

Enemmän minä ainakin saan pelistä irti, kun vastassa on oikeasti hyvin pelaava kaveri, kuin että vastassa on se legendaarinen "nassikka, jonka vois äkkiä massacroida". Tylsäähän se olisi pahiksilla pelata, jos sitten periaatteen vuoksi pitäisi kuitenkin aina antaa täpärä voitto hyviksille lopussa.

Eli toiset pelaavat fluffin kiilto silmissä, toiset taas pitävät haasteellisesta pelistä. Kolmannet pelaavat fluffikkaasti mutta tosissaan. Ja kyllä, pelaan erittäin mielelläni shakkiakin.

Amazing Slug kirjoitti:Jeps. Ja jottei KENELTÄKÄÄN menisi ohi, niin todistin äsken täysin aukottomasti, miksi bloodthirsterin asettaminen selkä vihollista kohti ei ole porsaanreiälle sukuakaan, eikä koskaan edes ole sen kämppiksenä ollut.

Joo. Samoin kuin voin milloin vain todistaa, ettei clippaus tai lähitaisteluun overguessaaminen tai fanatic slingshot tms. ole mitään porsaanreikää nähnytkään saati sitten typerää. Muistaakseni missään ei sanota, että basen pitää olla pohja pöytää vasten, joten alankin liikuttamaan figujani sivuttain, ne RYÖMIVÄT, tajuatko.

Voin myös täysin aukottomasti todistaa, miten on täysin loogista ja fluffiin sopivaa, jos Tomb Kingit yhtäkkiä katoavat pöydältä ilman sen kummempia selittelyjä.

Justjust. Bloodthirster on sinänsä hieman hankala esimerkki. Sen deploy selkä viholliseen on käytännössä pakollinen temppu, jos vähänkään kokeneempi pelaaja on vastassa. Khornen demoniarmeija on kuitenkin niin ei-viritetty valinta, että on täysin suotavaa jos edes yrittää pelata hieman järkevästi.

Väkipyörä kirjoitti:Justjust. Bloodthirster on sinänsä hieman hankala esimerkki. Sen deploy selkä viholliseen on käytännössä pakollinen temppu, jos vähänkään kokeneempi pelaaja on vastassa. Khornen demoniarmeija on kuitenkin niin ei-viritetty valinta, että on täysin suotavaa jos edes yrittää pelata hieman järkevästi.

Oma kysymyksensä on sitten taas sekin, mitä pointtia on ylipäätään edes valita armeijakseen Khornen demoneita, jos ei ole aikomustakaan pelata sitä frenzyä fluffin mukaisesti tai edes sinne päin...

pelata sitä frenzyä fluffin mukaisesti

miten pelaat frenzyä fluffin mukaisesti? deployaat ne ja työnnät kaikkia ukkojasi suoraan eteenpäin? herää jo ja mene miettimään fluffia vaikka slugin kanssa jonnekkin, etana voisi antaa sinulle oppitunnin fluffista.

Rasittavin tyyppi, keneen olen törmännyt oli omassa peliporukassa, jonka kanssa aloitettiin warhammer. Kyseinen pelaaja jaksoi nillittää joka säännöstä. Hepun ongelmana vain oli se, että hän ei viime kädessä tuntenutkaan sääntöjä niin hyvin. Sen sijaan tulkitsi väärin ja kuvitteli tietävänsä. On se englanti vain ihmeellinen kieli, jos ei sitä osaa. Kun koitit selittää, miten kyseinen sääntö oikeasti menee tai mitä lause kirjassa tarkoittaa, seurasi pitkähkö tovi väittelyä jollei peliä ollut seuraamassa kolmas osapuoli. Joka ikinen peli oli yhtä hampaiden kiristystä, enpä kovin useasti pelannut häntä vastaan yhdessä vaiheessa. Loppuen lopuksi pelaaja tiedosti asiantuntemuksen puutteen ja muutti asenteensa hieman rennommaksi ja pelit alkoivat sujua hänenkin kanssaan, kun tuli peliseurasta pulaa.

Jos peliä aletaan pelaamaan fluffin mukaan niin ekat kolme-neläj vuoroa Chaos jyrää Empireä ihan 6-0 ja sitten kun kaikki näyttää tuhoontuomitulta Empire nouseekin voittoon. Jonkinaikaa, kun tätä on jauhettu voi alkaa pelaajia kiinnostamaat fluffiton pelaaminen.

Jonkin taktiikan kritisointi fluffin perusteella ei ole kantava syy mielestäni, mutta yleinen järkevyys onkin jo toinen juttu. Fluffi on kivaa luettavaa mökillä takan ääressä, mutta pelipöydälle sillä ei ole asiaa ellei kyse ole eeppisestä matsista erästä lahtelaista komissaaria vastaan...

Itselläni tapa alkaa nillittämään säännöistä kun olen tappiolla.
Silloin myös tulee vinkattuu säännöistä kun olen sivustakatsojana.

Kyllä se vaan on aika monella pelaajalla on niin jos johonkin omaa ''hyvää'' yksikköö chargataan ja siitä puuttuu muutama milli niin sitä ei anneta tehdä.

jtp kirjoitti:Kyllä se vaan on aika monella pelaajalla on niin jos johonkin omaa ''hyvää'' yksikköö chargataan ja siitä puuttuu muutama milli niin sitä ei anneta tehdä.

Miksi muka pitäisi antaa? Kun kerran mitta näyttää ettei yllä niin ei yllä.

Fair play aivan tuntematon käsite? Oikeasti, minä kyllä antaisin, ellei muuten niin ihan vain "pelimiehen" hengestäni (jos kyseessä kerran on "hyvä yksikkö" ja kaikkea, heh heh... näytetään mitä meillä on noille vastapuolen pöllöille opetettavaa), jota olen saanyt yliannoksen esim. Battletechistä. Sellaiset tyhmät sankariteot ja ei-ihan-min/maxatut jutut ovat usein hauskempia kuin sääntönillitys...

Grond kirjoitti:

Lateksimajava kirjoitti:Jep. Vaikka säännöt perjaatteessa sallivat venyttelyjä, liiallisuuksiin ei kannata mennä. Varsinkaan jos tavoitellaan murskavoittoa antamatta mahdollisuuttakaan vastustajalle.

Täh? Samoilla säännöillä se vastustajakin pelaa. Ja itse ainakin joka kerta tavoittelen murskavoittoa niin, ettei vastustaja saisi mahdollisuuttakaan estää sitä. Meilläpäin sitä kutsutaan pelaamiseksi. En näe ensimmäistäkään syytä pelata tahallani huonosti. Ja kyllä, pelaaminen on hauskaa vaikka voittoon pyrinkin, ja vastustajat tekevät samoin.

Tarkoitin vain sitä että mielestäni ei ole mukavaa pelata antamatta vastustajalle mitään mahdollisuutta. Jokainen pyrkii voittoon, tietysti, mutta en halua että peleistä menee ilo sen vuoksi kun pelin aikana tarkistetaan jokaisesta asiasta mahdolliset porsaanreiät ja tehdään jotain täysin epäluonnollisia asioita sääntöjen noudattamisen nimissä. On tavoiteltavaa rökittää vastustaja kunnolla, mutta paljon mielekkäämpää tehdä se reilulla pelillä. Ja reilu peli ei ole aina sama asia kuin sääntöjen mukainen peli. Vaikka pelaa kuinka sääntöjen mukaisesti ovat sääntöjen tekiätkin kuitenkin ihmisiä (vaikka heitä niin jumaloidaan) joten säänöissä luonnollisesti on mokia ja epäluonnollisia asioita. Hyvänä esimerkkinä fanaatikkolinko. Sen vuoksi jos asettaa mukavan pelin voiton edelle kannattaa miettiä mikä on epäluonnollista ja epäreilua, vaikka säännöt sen sallisivatkin. Kyllä, sääntöjen mukaan voi laittaa 30 flagellanttia jonoon ja pysäyttää vastustaja ikuisuudeksi, mutta onko se uskottavaa? Mielestäni ei. Joten vaikka tässä noudattaa sääntöjä kuinka tarkasti tahansa, ei kikka ole kovin reilu eikä luonnollinen. Tätä tarkoitin sillä että liiallisuuksiin ei kannata mennä.

Enkä maininnut missään vaiheessa pelistä tulevan hauskaa jos pelaa tahalleen huonosti.

Aacheron on oikeassa tuossa fair play jutussaan.

Aacheron kirjoitti:Fair play aivan tuntematon käsite? Oikeasti, minä kyllä antaisin, ellei muuten niin ihan vain "pelimiehen" hengestäni...

Antaisit millin anteeksi. Entäpä jos itse olisit chargeamassa ja ylettäisit kimppuun?
Antaisitko minulle (vastustajalle) sen millin anteeksi?

Siis omasta aloitteestasi. ;-)

Sivulla 3 Pahvi kirjoitti: Entäpä jos chargesi kantaa ja jää vielä matkaa ylikin se muutama milli.

Et kai rupea nillittämään, jos ehdotan että hyvän pelin hengessä tulkitaan se charge lyhyeksi. Saisit kuitenkin huomattavaa etua tuhotessasi minulta kovan unitin ja kyse oli vain parista hassusta millistä...

: P

Tohtori-SyFilis kirjoitti:

jtp kirjoitti:Kyllä se vaan on aika monella pelaajalla on niin jos johonkin omaa ''hyvää'' yksikköö chargataan ja siitä puuttuu muutama milli niin sitä ei anneta tehdä.

Miksi muka pitäisi antaa? Kun kerran mitta näyttää ettei yllä niin ei yllä.

Ei pidäkkaa antaa.
Meinasin sitä osa pelaajista voi väittää ,että antaa chargaa vaikka jäisikin milli pari tuosta charge matkasta.
Sitten kun sellainen sattuu pelissä niin ei annetakkaan mikä onkin ihan oikein, mutta ei kumminkaan niin miten oli puhuttu.