Lähetetty: Pe 25.11.2005 20:13
Vihdoinkin Jacob saapui linnanmuureille. Ne olivat korkeat, ehkä noin 50 jalkaa korkeat. Hän ei voinut käyttää entrauskoukkua, sillä se oli liian äänekäs ja sitäpaitsi, jos köysi katkeaisi, hänestä jäisi jäljelle vain verinen, märkä läntti. Hän kaivoi laukustaan kaksi kummallista rautakappaletta, jotka muistuttivat pitkiä kynsiä. Hän asetti ne kämmenpöytiinsä ja kiristi niissä olevia, kummallisia remmejä. Tämän jälkeen hän otti laukstaan kaksi samankaltaista rautakappaletta ja asetti ne saappaidensa kärkeen.
Hän asteli muurin lähelle ja potkaisi muuria. Piikit tarttuivat muurin ja tyytyväisenä hän iski kätensä muuriin ja kynnetkin tarttuivat siihen. Hän ponnisti ja lähti kiipeämään kohti rintavarustuksia. Hänen liikkeensä olivat sulavia ja äänettömiä.
Hän nosti päänsä muurin yli ja katseli ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan nähnyt häntä. Hänen onnekseen lähin vartija oli kaukana ja Jacobin puvun takia häntä ei voinut nähdä. Hän hyppäsi muurille, irrotti kiipeilyvälineensä, laittoi ne laukkuunsa ja otti olaltaan jousensa. Hän tarkasteli ympäristöään. Muuri ei vienyt mistään kohdasta linnaan, mikä tarkoitti sitä, että hänen olisi ensin päästävä alas linnanpihalle ja sieltä päästä linnaan. Hän etsiskeli tietä alas ja löysi myös yhden, mutta sen luona oli kaksi vartijaa. Hän kaivoi nuoliviinestään nuolen, asetti sen jänteelle, tähtäsi ja irrotti otteensa nuoli lensi ilman halki ja iskeytyi toista vartijaa ohimoon. Hän lyyhistyi maahan ja toinen vartijoista kumartui hänen ylleen tarkistaakseen, oliko hänen toverinsa kunnossa. Jacob jännitti jousensa uudestaan, tähtäsi ja ampui uuden nuolen suoraan vartijan kurkkuun. Hän älähti hiljaa ja kaatui kuolleena muurille. Jacob juoksi nopeasti ruumiiden luokse, pudotti ne alas muurien ulkopuolelle ja kiipesi portaita pitkin alas.
Hän hiipi maassa olevan tynnyrin taakse ja kurkisti sen takaa. Linnan porttien luona oli kaksi vartijaa, kumpikin linnankaartilaisia. Hän kipitti kulman taakse ja kaivoi taskustaan kuristusnauhan ja vetäisi vyöltään heittotikarin. Häne pian tajusi, että kaartilaisten keho oli liian harniskoitu, että heitä olisi voitu kuristää tai puukottaa. Hänen onnekseen toinen otti kypäränsä päästään pyyhkiäkseen hikeä otsaltaan. Silloin Jacob heitti tikarinsa suoraan miehen otsaan. Hän kaatui maahan ja toinen vartijoista juoksi tämän luokse. Silloin Jacob juoksi vartijan taakse ja huomasi, että vartijan niska ja kaula olivat suojaamattomia. Hän otti vartijan tiukkaan otteeseen ja alkoi kiristää naruaan. Vartija sätki hetken aikaa ja lyyhistyi kasaan. Jacob raahasi kummatkin ruumiit kulman taakse ja piilotti heidät tynnyreihin. Silloin ovet avautuivat ja sotilaita käveli ulos. "Missäköhän Marcus, Walter, Frans ja Guy ovat?" kysyi yksi sotilaista "Varmaankin kapakassa juhlimassa", naurahti toinen. Heidän perässään tuli kahdeksan muuta sotilasta, joista neljä meni avamamaan linnanpihalle johtavia portteja. Porteista tulivat sisään vaunut, joiden kyydissä oli useita palkkasotureita ja yksi linnankaartilainen, jolla oli kypärä kasvojensa suojana. Jacob kuuli kuinka sotilaat keskustelivat kaartilaisen kanssa. Jotakin palkkasoturien palkanmaksusta ja selittämättömistä joukkomurhista. Tämä ei Jacobia kiinnostanut. Hän odotteli oikeaa hetkeä ja livahti sisään.
Ovet hänen takanaan sulkeutuivat ja hän oli suuressa salissa yksin. Hän tiesi, ettei hän voinut mennä käytävillä, sillä hänet voitaisiin nähdä ja niin suurta ylivoimaa vastaan hänellä ei ollut mahdollisuuksia. Hän nojasi mietteliääna seinään kun se yhtäkkiä vierähti sivuun, hän kaatui käytävään ja seinä hänen takanaan sulkeutui.
Hän kierähti maahan ja otti miekkansa taisetelu-asentoon. Hän oli taidokkaasti rakennetussa tunnelissa. Siellä oli pilkkopimeää. Hän kaivoi laukustaan tulukset ja hapuili maasta soihtua. Hän iski tuluksilla kipinän, siihen kohtaan , jossa hän arveli olevan ja sytykekangasta. Kangas syttyi ja hän huomasi, että hänen "soihtunsa" olikin luu, jossa oli hihanriekale. Hän pelästyi, muttei päästänyt ääntäkään tai pudottanut soihtuaan. Aukosta, josta hän oli tullut ei ollut jälkeäkään.
Hän katsahti eteenpäin ja näki, että maassa makasi luuranko, joka oli pukeutunut repaleisiin vaatteisiin. Sillä oli rikkinäiset lasit silmillään ja kädessä sillä kirjekäärö. Jacob otti sen varovaisesti ja rullasi sen auki. Se oli kartta. Siinä näkyi koko linna, joka oli piirretty musteella ja kaikki salakäytävät, jotka oli piirretty punaisella värillä. Hän tarkasteli karttaa ja hänen suulleen levisi hymy. Kartassa näkyi turvallinen tie suoraan linnanherran makuukamariin. Han nosti soihdun ja lähti nopeasti kävelemään pimeään käytävään...
Hän asteli muurin lähelle ja potkaisi muuria. Piikit tarttuivat muurin ja tyytyväisenä hän iski kätensä muuriin ja kynnetkin tarttuivat siihen. Hän ponnisti ja lähti kiipeämään kohti rintavarustuksia. Hänen liikkeensä olivat sulavia ja äänettömiä.
Hän nosti päänsä muurin yli ja katseli ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan nähnyt häntä. Hänen onnekseen lähin vartija oli kaukana ja Jacobin puvun takia häntä ei voinut nähdä. Hän hyppäsi muurille, irrotti kiipeilyvälineensä, laittoi ne laukkuunsa ja otti olaltaan jousensa. Hän tarkasteli ympäristöään. Muuri ei vienyt mistään kohdasta linnaan, mikä tarkoitti sitä, että hänen olisi ensin päästävä alas linnanpihalle ja sieltä päästä linnaan. Hän etsiskeli tietä alas ja löysi myös yhden, mutta sen luona oli kaksi vartijaa. Hän kaivoi nuoliviinestään nuolen, asetti sen jänteelle, tähtäsi ja irrotti otteensa nuoli lensi ilman halki ja iskeytyi toista vartijaa ohimoon. Hän lyyhistyi maahan ja toinen vartijoista kumartui hänen ylleen tarkistaakseen, oliko hänen toverinsa kunnossa. Jacob jännitti jousensa uudestaan, tähtäsi ja ampui uuden nuolen suoraan vartijan kurkkuun. Hän älähti hiljaa ja kaatui kuolleena muurille. Jacob juoksi nopeasti ruumiiden luokse, pudotti ne alas muurien ulkopuolelle ja kiipesi portaita pitkin alas.
Hän hiipi maassa olevan tynnyrin taakse ja kurkisti sen takaa. Linnan porttien luona oli kaksi vartijaa, kumpikin linnankaartilaisia. Hän kipitti kulman taakse ja kaivoi taskustaan kuristusnauhan ja vetäisi vyöltään heittotikarin. Häne pian tajusi, että kaartilaisten keho oli liian harniskoitu, että heitä olisi voitu kuristää tai puukottaa. Hänen onnekseen toinen otti kypäränsä päästään pyyhkiäkseen hikeä otsaltaan. Silloin Jacob heitti tikarinsa suoraan miehen otsaan. Hän kaatui maahan ja toinen vartijoista juoksi tämän luokse. Silloin Jacob juoksi vartijan taakse ja huomasi, että vartijan niska ja kaula olivat suojaamattomia. Hän otti vartijan tiukkaan otteeseen ja alkoi kiristää naruaan. Vartija sätki hetken aikaa ja lyyhistyi kasaan. Jacob raahasi kummatkin ruumiit kulman taakse ja piilotti heidät tynnyreihin. Silloin ovet avautuivat ja sotilaita käveli ulos. "Missäköhän Marcus, Walter, Frans ja Guy ovat?" kysyi yksi sotilaista "Varmaankin kapakassa juhlimassa", naurahti toinen. Heidän perässään tuli kahdeksan muuta sotilasta, joista neljä meni avamamaan linnanpihalle johtavia portteja. Porteista tulivat sisään vaunut, joiden kyydissä oli useita palkkasotureita ja yksi linnankaartilainen, jolla oli kypärä kasvojensa suojana. Jacob kuuli kuinka sotilaat keskustelivat kaartilaisen kanssa. Jotakin palkkasoturien palkanmaksusta ja selittämättömistä joukkomurhista. Tämä ei Jacobia kiinnostanut. Hän odotteli oikeaa hetkeä ja livahti sisään.
Ovet hänen takanaan sulkeutuivat ja hän oli suuressa salissa yksin. Hän tiesi, ettei hän voinut mennä käytävillä, sillä hänet voitaisiin nähdä ja niin suurta ylivoimaa vastaan hänellä ei ollut mahdollisuuksia. Hän nojasi mietteliääna seinään kun se yhtäkkiä vierähti sivuun, hän kaatui käytävään ja seinä hänen takanaan sulkeutui.
Hän kierähti maahan ja otti miekkansa taisetelu-asentoon. Hän oli taidokkaasti rakennetussa tunnelissa. Siellä oli pilkkopimeää. Hän kaivoi laukustaan tulukset ja hapuili maasta soihtua. Hän iski tuluksilla kipinän, siihen kohtaan , jossa hän arveli olevan ja sytykekangasta. Kangas syttyi ja hän huomasi, että hänen "soihtunsa" olikin luu, jossa oli hihanriekale. Hän pelästyi, muttei päästänyt ääntäkään tai pudottanut soihtuaan. Aukosta, josta hän oli tullut ei ollut jälkeäkään.
Hän katsahti eteenpäin ja näki, että maassa makasi luuranko, joka oli pukeutunut repaleisiin vaatteisiin. Sillä oli rikkinäiset lasit silmillään ja kädessä sillä kirjekäärö. Jacob otti sen varovaisesti ja rullasi sen auki. Se oli kartta. Siinä näkyi koko linna, joka oli piirretty musteella ja kaikki salakäytävät, jotka oli piirretty punaisella värillä. Hän tarkasteli karttaa ja hänen suulleen levisi hymy. Kartassa näkyi turvallinen tie suoraan linnanherran makuukamariin. Han nosti soihdun ja lähti nopeasti kävelemään pimeään käytävään...
)