Sotavasara.net

King lizard kirjoitti:Mielestäni epic sukaa koska:

-Kaikki figut ryhmässä on samalla basella

-ei tiedä kuka helvetti niistä kuoli ekala vuorolla

-niitten figut on millin korkuisia.

Kyllä monta standia on minulla. Jos tarkoitat sitä että yhdellä standillä on enemmän kuin yksi figu niin sille en voi mitään. Joukkokoko epicissä on siis formation. Eli esmes marineilla 6 standia jamppoja ja 3 rhinoa.

Itse tunnistan omat figuni, niin tiedän ketkä kuoli ja ne ovat 6 milliä pitkiä .

Sitten viittaus ihan toiseen juttuun. Joku mainitsi (en siis löytänyt itse tekstiä, joten en tiedä kuka) aikaisemmin että 40k pelin voittaa se, joka saa ekan vuoron. Itse nopan heiton voittaneena ja pistämällä vastustajan menemään ensiksi voin kertoa että näin ei todellakaan ekan vuoran saaja peliä automaattisesti voita.

itse kerään 40k,ta sen takia että lähes kaikki armeijat ovat hyvin hienoja, eikä fabasta löytynyt mitään sopivaa armeijaa, mutta päätin kuitenkin aloittaa tzeentch daemon armeijan jossakin välissä kun saan marine armeijan valmiiksi ja sopivan isoksi, tähän lisään sitten vähän chaos warrioreita/space marineja, että voin pelata sitten kumpaakin peliä sillä armeijalla.

itse pidän 40k,ta parempana vain sen takia ettei mikään sen armeijoista kiinnosta minua erityisemmin ja en ainakaan itse keksi järkeviä fantasia tarinoita.

ja tästä aiheesta, ainakin minun mielestäni tätä oli mielenkiintoista lukea joten ei ainakaan minun puolestani tarvitse lukita.

Onko se strategiaa että faban yksiköt ovat kömpelömpiä kuin 40k:n, eli joudut fabassa miettimään jo alussa mitenkä pelaat peliä ja jos yksikkösi ovat depossa huonosti laitettu, olet melkein hävinnyt jo pelin.

Fabassa on se huono puoli että joukot juoksevat useimmiten karkuun ennenkuin niistä on kuollut paljoakaan. Ja isku kylkeen ajaa joukot helposti karkuun. Olen nähnyt niin paljon kikkailuja yksittäisillä monsuilla/charactereilla jotka iskevät unitin kylkeen että ihan ahistaa.

Ja jos armeijasta kuolee ensimmäisellä vihollisen ampuma vuorolla 1/3 omasta armeijastasi 40k:ssa, voit samantien lopettaa koko pelin. Turnaukset on asia erikseen, mutta kotipeleissä pitäisi pystyä laittamaan sen verran maastoa kentälle että saa suurimman osan yksiköistä halutessaan piiloon tai vähintään suojaan. Hirvittää katsella joidenkin pelejä missä todellakin pelin aloittanut pääsee ampumaan melkein koko vastustajan armeijaa.

Suurin ongelma 40k:ssa ja fabassa on se että perus troopit eivät ole niitä jotka ratkaisevat taistelun ja trooppeja ostetaankin suhteellisen vähän (useimmissa tapauksissa). Kuten sain lukea erään 40k turnaus nidi listasta jossa oli 6 fexiä ja 2 hiveä...

Ja pidän 40k:ta parempana nopean ja futuristisen tyylinsä takia. Olen kyllä pelannut fabaa, mutta into sammui siihen juuri koska perusjalkaväki oli niin turhaa.

Olen itse puhdas 40k pelaaja, mutta pidän kyllä fabastakin. Kavereilla nimittäin on semmoinen ylimääräinen Bretonnian armeija, kun toinen kaverini aloitti puskahaltijat. Aioa suuri sääntöero jonka olen huomannut siinä verrattuna 40khon on että ne figut on pahuksen kömpelöitä. Olen jopa harkinnut Dwarffien aloittamista.

40ksta tykkään lähinnä siksi, että pidän SciFistä ja vaikka se onkin tulevaisuuteen sijoittuvaa fantasiaa, en huomaa eroa. Ja tankit aahh, tankkeja, tankkejaaa...

camoflame kirjoitti:Suurin ongelma 40k:ssa ja fabassa on se että perus troopit eivät ole niitä jotka ratkaisevat taistelun ja trooppeja ostetaankin suhteellisen vähän (useimmissa tapauksissa). Kuten sain lukea erään 40k turnaus nidi listasta jossa oli 6 fexiä ja 2 hiveä...

Ja juuri tuon takia pidän itse paljon epicistä. Epicissä ei ole supersankareita jotka voittavat kaiken. Ja perus jampat ovat huomattavan tärkeitä. Tosin Titan Legion lista on sitten oma juttunsa...

Itse luovuin 40k pelaamisesta jo aikaa sitten, kun pääsin kokeilemaan vähän vaihtoehtoisia pelejä. Onhan tällaisissa viestiketjuissa ainakin se hyvä puoli, että pelaajat ainakin pyrkivät analysoimaan pelaamansa pelin hyviä ja huonoja puolia - ehkä joku jopa tarttuu härkää sarvista ja ihan oikeasti rohkaistuu kokeilemaan jotakin muutakin.

Mielestäni Warzonen, Warlordin yms... vahvuus on juuri se että ryhmät eivät vouhota sovitussa järjestyksessä, se tuo peliin paljon uusia elementtejä taktiikan suhteen. Viimeksi kuin rähinää telkkarista katsoin ei kukaan antanut toisten liikkua ja tyhjentää lipastaan ja sitten vasta itse liikkunut. Sekalainen aktivointitahti lisää realismia kun säilyy tietty epävarmuus ja pieni jännite toisten toimesta.

Sama etu on myös Confrontationissa, ja GW:n puolella mm. epicissä (mitä hiton väliä siinä on tietää ketkä kuoli ekalla vuorolla? - tai jos on, niin siirrä ständit syrjään - ei kyse ole todellakaan mistään herotason pelistä. Figujen pienuus on sitten luku erikseen, josta pitää tai ei).

En itse erityisemmin välitä peleistä, jotka ratkeavat pitkälti ensimmäisen vuoron perusteella.

Mutta fabasta/40k vertailusta suosisin hieman enemmän 40k:ta, jossa ei ole ihan paljon vastaavanlaisia järjettömyyksiä, kuten fantsun spellien jakaminen. Siinä kun tuppaa olemaan liian monta asiaa parista nopanheitosta kiinni, kuten esim. se, tekeekö maagillansa yhtään mitään.

En ole kokeillut koskaan confortationia, mutta kuulostaa aika pitkä veteiseltä ja pieni armeijaiselta. Eli 40koossa pysyn .


(ps. 40K rulaa!)

En pidä itsekään tuosta conffin ''harva armeijaisuudesta'' mutta,figut ovat sinänänsä hienoja ja näyttäisi olevan kiva maalatakin. Pelaamista en ole kokeillut enkä kokeile,johtuen ennakkoluuloista

Hena kirjoitti:Itse kannatan Epicciä. Koska

Kannatan tätä viestiä!

Mainittakoon että epicin sääntömekaniikka on sen verran toimiva että ihan oikean elämän sotilasopit pätevät hämäävän hyvin siellä. Ei voi sanoa fabasta tai 40k:sta.

Epic kunniaan!

Noh, FB:tä pelaan koska kaikki muutkin pelaavat. Se ei myöskään säännöiltään ole niin huono kuin 40k, joka on tylsä ja siltikin toimimaton.

Confrontaatiota olen aloitelut sen takia että haluan olla erilainen sekä päteä muille FB:tä pelaaville että pelaan ah-niin-muodikasta konfroa.

Niin, ja loistavan sääntömekaniikan ansiosta pelaan myös shakkia.

shakin ongelmana on se, että jos teet yhdenkin virheen ja pelaat pro-pelaajaa vastaan, olet kusessa.

skevejen kanssa saat munailla niin paljon kuin haluat. there's always plenty left.

Skrixqueek kirjoitti:shakin ongelmana on se, että jos teet yhdenkin virheen ja pelaat pro-pelaajaa vastaan, olet kusessa.

WH:kin kun pelaa prota vastaan.

Silveri kirjoitti:Sama etu on myös Confrontationissa, ja GW:n puolella mm. epicissä (mitä hiton väliä siinä on tietää ketkä kuoli ekalla vuorolla? - tai jos on, niin siirrä ständit syrjään - ei kyse ole todellakaan mistään herotason pelistä. Figujen pienuus on sitten luku erikseen, josta pitää tai ei).

En itse erityisemmin välitä peleistä, jotka ratkeavat pitkälti ensimmäisen vuoron perusteella.

Mutta fabasta/40k vertailusta suosisin hieman enemmän 40k:ta, jossa ei ole ihan paljon vastaavanlaisia järjettömyyksiä, kuten fantsun spellien jakaminen. Siinä kun tuppaa olemaan liian monta asiaa parista nopanheitosta kiinni, kuten esim. se, tekeekö maagillansa yhtään mitään.

Faban loitsun heitto on kyllä naurettava,luulisi sata vuotiaan arkki maagin tietävän että nyt tarvitaan se ja se loitsu,kun taisteluun ollaan matkalla fabaan sopisi 40k:n mallinen loitsujen ostaminen.
Yhdessä asiassa 40k on parempi kuin faba,maastossa ja sen merkityksessä,fabassa maastosta on yleensä vain haittaa ja niimpä esim puut&metsät ovat pannassa kirotut puunhalaajat...

Nàzgûl wraith kirjoitti:Pelaamista en ole kokeillut enkä kokeile,johtuen ennakkoluuloista

Oi valaise meitä näistä ennakkoluuloistasi.

King lizard kirjoitti:En ole kokeillut koskaan confortationia, mutta kuulostaa aika pitkä veteiseltä ja pieni armeijaiselta.

Pienet armeijat = kyllä, mutta tämä tuo myös ihan erilaista taktista varianssia, kun yhtäkkiä onkin 10-20 taktista yksikköä verrattuna faban noin 5-7 taktiseen yksikköön, jotka eivät ymmärrä poistumiskäskyjen päälle. Rag'Narokkia sen kummemmin hehkuttamatta mainitsen siitä kuitenkin, että sen yksikönmuodostamissäännöt ovat monipuolisempia, ja sen joukkojen komennussysteemi ja sijoittelu on loistavasti oivallettu, ja on itse asiassa jopa mielestäni parempi kuin epicissä. Vuorot ovat myös sekavuoroja. Tietysti, jos nyt välttämättä haluaa pelata yligeneerisessä ja tylsähkössä fantasiamaailmassa, niin Rag'Narok ei ole tällöin paras vaihtoehto.

Pitkäveteisyyden poistaa myös nopeasti sekavuorot. Muistan useaan otteeseen haukotelleeni ja röhnöttäneeni tuolissani, kun vastustajani on tehnyt omaa vuoroaan, eikä siinä juuri itse päässyt tekemään muuta kuin heittelemään satunnaiset armor-rollit. Se, jos mikä, on pitkäveteistä.

Confrossa molemmat tekevät koko ajan jotain, vaikutettavia asioita on paljon (hyökkäänkö vaiko puolustanko, erikoisominaisuudet, ym), jotka tietysti aluksi vievät hieman aikaa opetteluun ja rutinoitumiseen, mutta sujuvat käytännössä nopeasti, ja pitkästymistä ei tule, koska koko ajan pitää olla kiinni pelissä.

Ketjujen lukitseminen ei perustu yleisöäänestykseen.

FB on raskaampaa taktikointia kuin 40k mielestäni. 40k:n taktiset päätökset ovat usein vähän turhan yksioikoisia, koska voit lähinnä valita, mitä yksikköä ammut ensin (ja sekin on melko itsestään selvää yleensä). FB taasen palkitsee hieman paremmin hyvistä taktiikoista, eli esim. ansojen virittäminen, laskelmoidut riskit, ja vastustajan liikkeen rajoittaminen ovat ihan toisenlaisessa arvossa kuin 40k:ssa, jossa charge reaktioiden puute, 360 asteen LoS liikkumisen yksinkertaisuus tärvelevät melko paljon taktisia elemenntejä. Myös "to hit"-modifierit olisivat tervetullut uudistus/paluu juurille, mutta ne nyt eivät niin haittaa, kun peli on kumminkin tasapainotettu enemmän tai vähemmän onnistuneesti ilman niitä.

Sääntöteknisesti siis FB on parempi peli, se mahdollistaa suuremman määrän vaihtoehtoja, joilla vastustaja voidaan voittaa. 40k taasen toimii hyvin viihdyttävänä pelinä, jota voi pelata melko kevyin taktiikoin.

Omalla kohdallani hyvin pelien eroa kuvastaa se, että kunnon FB (ja shakki) pelin jälkeen päähän yleensä koskee, kun taas 40k pelin jälkeen ei.

Vaihtoehtopelit taasen tarjoavat usein tuntuvia parannuksia GW:n systeemeihin joillain osa-alueilla, mutta tuskinpa sitä absoluuttisen toäydellistä figupeliä vieläkään kovin helpolla löytyy. Tällä hetkellä valitsen Warmachinen ennen GW:n pelejä, mutta varmasti osa viehätyksestä johtuu siitä, että kyseistä peliä ei ole vielä kyllästymiseen saakka päässyt pelaamaan. Paremmin iskevä tyyli ja melko erilainen sääntömekaniikka kuitenkin ovat ne merkittävimmät koukut itselleni. Lisäksi laiskana maalarina maalaan kyllä paljon mielummin kymmenen kuin sata nappia.

Yksi itseäni GW:n peleistä pois päin vetävä tekijä on myös se, että GW:n jatkuvat hinnan korotukset samoista figuista eivät oikein maistu, ja kun samalla rahalla saa paremmankin näköisiä nappeja, niin vähiin on GW ostot jääneet. Ja eipähän tarvitse leikkiä muovifiguilla... :)

Olen itsekkin Rag'Narokin sääntökirjaa lueskellut ja on vaikuttanut perin mielenkiintoiselta. Ainoa mikä pelin aloittamista on estänyt on pelaajien puute, ja eikös Rag'Narok-skaalan armeijat maksa melko sievoisia summia?

Nuo juuri ovat Ragin keskeiset ongelmat, eikä ainakaan tuo jälkimmäinen niistä tule varmaankaan kovin nopeasti poistumaan. Confropelaajan tosin on kohtuullisen yksinkertaista armeijansa valittuaan ja sillä aikansa pelattuaan laajentaa Ragiin.

Sanoisinko, että ragissa on vielä enemmän palkitsevuutta tuon strategisuuden tähden, mutta se vie enemmän aikaa. GW:n puolelta tuota strategisuutta kannattaa hakea edelleenkin eniten sieltä epikin puolelta, joka on ihan oikeastikin hyvin toimiva sääntöjärjestelmä, jossa joukkojen sijoituksella ja synergialla pääsee ihan oikeasti vaikuttamaan asioihin, eikä juustotus ole enää yhtä yksioikoista.

Pelikokemus: 40k, faba, conf, BFG, mordheim ja satunnaispelejä muitakin systeemejä - niistä en kuitenkaan rajatun kokemuksen perusteella ryhdy puhumaan.

Miten itse rankkaisin itse pelit viihdyttävyytensä puolesta:
1)BFG - taktisin, tyylikkäin fluffi (40k:n)
2)faba - mukavaa kikkailua, taktinen
3)conf - yllättävän taktinen, juustolistan teko (lähes) mahdotonta
4)mordheim - kiva expasysteemi
5)40k - ihan hauskaa huvia mutta ei mitään taktista

Ja mitä pelaan tällä hetkellä: confroa.
Ja miksi: koska suomen BFG-skeneä ei ole olemassakaan, suomen fabaskene on imo läpimätä ja muut jäävätkin sitten alemmile sijoille. Bonuksena konfroporukka ainakin tähän asti on vaikuttanut ihan mukavalta ja rajattu vapaa-aikani ei kulu n+1 napin maalaamiseen.

Epicciä voisi varmaan joskus kokeilla ja 40k:hon voisi IG- tai LatD-armeijan väsäillä jos vain löytyisi peliseuraa jota vastaan pari vähemmän optimoitua yksikköä ei ratkaisisi koko peliä.


Ei ne pelit vaan ne ihmiset jotka niitä pelaavat.