Vartijat II

[AgnituS]

Seuraavan kierroksen ottelujärjestys:

Ascaer & Sargaran - Bill & Bog

Daniel - Gargoth & Gorgath

jos haluutte niitä skillejä ostaa/vaihtaa parempiin, niin nyt olisi aika.

[El Capitan]

Kai tännekin voisi taas jotain örveltää...

Daniel repäisi amuletin rosvolta. Yhdellä lujalla nykäisyllä se irtosi tämän kaulasta ja nousi aina kääpiön kasvojen eteen. Se kimalteli kauniisti ja heilui hengityksen tahtiin kauemmas ja lähemmäs Danielia. Tämänkö takia hän oli riistänyt kahdelta hengen? Tämän ja Kiiturin pelastamiseksi? Kääpiö katsoi amulettia vielä hetken aikaa ja sen jälkeen puristi sitä kaikilla voimillaan kasaan. Se ei muotoutunut eri muotoiseksi, joten Daniel puristi sitä uudelleen. Se piti vieläkin muotonsa. Huomatessaan amuletin kestävyyden Danielia alkoi kiinnostamaan enemmän. Rosvolla oli tämä ollut taistelussa mukana, mutta ihminen kun hän oli, hänet kuitenkin pystyi murskaamaan helposti. Mutta mitä tämä kestävyys tekisi kääpiölle, minulle? Danielin kasvoille syntyi hymy, joka katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Hän otti amuletista uuden otteen aivan päätyosista ja antoi sen jälleen heilua ilmassa. Kädensä hän vei niskaansa ja solmien päätyosat toisiinsa amuletti roikkui hänen kaulassaan tiukasti. Laittaen partansa sen päälle, se katosi karvojen taakse miltei kokonaan. Jostain kohdista, jossa oli harvakseltaan karvoja sen kultaisen pinnan pystyi erottamaan, mutta se vaati enemmän tarkkaavaista katselua, jos ei tiennyt sen olemassa olosta.

Palattuaan kaupungin sisään Daniel näki muut otteliat menemässä tavernaan juomaan. Hän ei kuitenkaan sinne halunnut nyt mennä. Olihan hän viime kerralla hukannut kirveensä juotuaan liikaa. Kirvestä kuitenkaan ei vieläkään missään näkynyt, joten Daniel palasi paikkaan, jossa hän oli sen menettänyt. Tavernaan.

Oven avautuessa kaksi tuttua jättiä oli juomassa oman painonsa verran alkoholia täydessä onnessaan aivan etummaisilla penkeillä. Danielia ei nyt huvittanut keskustella heidän, tai kenenkään muun kanssa vaan hiljaa rauhallisesti kävellen kohti viime kertaista istumapaikkaa hän näki jotain tuttua jälleen. Pöydän alta löytyi vanha hyvä ystävä, oma kallis kirves. Tänne se oli siis jäänyt, mutta niin ei tapahtuisi uudelleen. Laitettuaan sen selkäänsä paikoilleen Daniel lähti ottamaan askelia kohti ulko-ovea.

Kaupungin kaduilla oli yllättävän paljon ihmisiä, jotka keskustelivat tulevasta voittajasta. Danielille oli yllätys, että näinkin pian olisi seuraava kierros tulossa, joten hänen oli syytä laittautua valmiiksi. Hän ei tiennyt kuka oli hänen seuraava vastustajansa, mutta eipä sillä väliä. Punainen haarniska kestäisi jälleen kerran, aivan kuten se oli aina ennenkin kestänyt. Kukaan, ei kukaan saisi sitä rikki, etenkään kun häntä suojaisi uusi lelu. Amuletti ja tämän tuoma kestävyys. Lopulta Daniel lopetti ihmisten kuuntelemisen ja lähti kävelemään kohti areenaa, joka oli vielä autio.

Että sellasta.... Agni, Danu haluaa olla Brute-kyvyn osaaja.

[Ookami_Tez]

Bill ja Bog olivat pitämässä hauskaa tavernassa, kun uudesta kierroksesta ilmoitettiin. Bill ja Bog saivat ajan kuluessa kuulla ihmisten kuiskailuista että Bill ja Bog taistelisivat joitain suippo korvia vastaan. Bill alkoi nauraa kuin myrsky. "Meitsei vastaa laittaa jottai ihmis tytö kokkossi miehii vastaa. Myö sanon et antaapi palaa." Bill sanoi nousten pöydästään lähtien yhä nauraen matkaamaan kohti areenaa. Bog lähti tämän perään hetken ymmärtämättömyyden jälkeen. Ogret eivät uskoneet jostain niin pienestä kuin haltiasta olevan mitään haittaa taistelussa, joten olisi aika antaa lekan hakata luita murskaksi ja yleisön huutaa.

[Executioner]

Sargaran Tähtivalo oli juuri palaamassa kohti joenvarrella sijaitsevaa leiriään. Haltia oli käynyt kaupungissa ottamassa selvää seuraavista vastustajista ja ostamassa ruokatarvikkeita, mutta retki oli hieman venynyt kun puoliverinen oli unohtanut itsensä erääseen kapakkaan. Hyräillen vanhaa sotalaulua itsekseen, hieman hoiperrellen, hän käveli kapeaa polkua pitkin kohti jokivartta.

Ascaer Alaquinne ei ollut tullut mukaan. Sargaran oli kysynyt, miksi hän ei lähtisi mukaan, tämä oli vain vastannut haluavansa kylpeä rauhassa ennen seuraavaa ottelua ja jatkannut kukkien sitomista yhteen kruunuksi. Tähtivalo oli tavannut monia hulluja matkojensa aikana, mutta Alaquinne oli yksi oudoimmista. Druchiivelho, joka saattoi tappaa sanalla ja teki kukista itselleen kruunuja, yritti saada hänet leikkimään hippaa ja piilosta ja ties mitä muuta.

Kaksikon leiri näkyi jo hetken päässä. Alkoi olla hämärä, mutta leirinuotio näkyi kauas ja selvästi. Sargaran heilautti ketjunuijaansa kerran ilmassa ja laski sen sitten olalleen roikkumaan. Matkalla ei ollut tullut vastaan maantierosvoja, ikävä kyllä. Sargaran olisi jo halunnut päästä halkomaan kalloja uskollisella ketjukuulallaan. Ase oli karun näköinen, tummasta raudasta tökerösti taottu rautalenkkeihin kiinnitetty kuula, tai enneminkin jonkinmallinen sylinteri eikä pallo. Kyllä sillä silti tappoi, eikä se ollut vielä koskaan pettänyt Tähtivaloa.

Haltia heitti kantamuksensa, raskaan repun ja ketjukuulan, vasten istuimina toimivia kiviä ja nuolaisi huuliaan. Ascaeria ei näkynyt missään. Sargaran Tähivalo sulki silmänsä ja pakotti kuulonsa äärimmilleen. Veden loisketta. Ahaa, Alaquinne olisi yläjuoksulla peseytymässä. Tähtivalo riisui nahkapanssarinsa, kyynär- ja säärisuojuksensa, samoin asevyönsä, ja lähti kävelemään äänen suuntaan.

Ei kulunut kauaa, kun Sargaran näki Alaquinnen hahmon joessa. Haltian uskomattoman pitkät hiukset kelluivat veden pinnalla kuin jokin ohu, kevyt ja yönmusta kangas. Tähtivalo huikkasi Ascaerille, että tämä tietäisi hänen tulleen. Haltia ei tehnyt elettäkään osoittaakseen, että kuuli miehen tulleen.

"Hoi, Alaquinne. Toin ruokaa ja viiniä. Seuraava vastustajamme on se ogrekaksikko. Tule niin mennään harjoittelemaan", Tähtivalo sanoi Ascaerille, joka ei vieläkään ollut reagoinut Sargaranin saapumisen.

"Mene pois, Tähtivalo. Haluan olla rauhassa", Alaquinne vaati. Tähtivalon suu loksahti auki. Ascaerin ääni oli aina leikkisä ja iloinen, mutta tämä oli uutta. "Onko jokin hätänä, Alaquinne? Vai, niitä ongelmia. Aivan, taisit ajatella jotain kotopuolen tyttöä, heh?" Sargaran hekotteli itsekseen. Alaquinne kääntyi häntä kohti, kädet ristissä rinnallaan. Mikäli mahdollista, Tähtivalon hämmästys oli vieläkin suurempi kuin äsken.

"Mitä Kaaoksen synkimmän sydämen ja Tzeentchin pyhien viiksikarvojen nimeen? Olet nainen. Vai onko tämä jokin illusio? Mitä oikein on tekeillä?" Sargaran pudisti päätään ja katsoi Alaquinnea uudelleen vyötäröstä päälakeen.

"Niin. Käänny ympäri niin selitän", Alaquinne sanoi ja lähti tulemaan kohti rantaa kädet rintojensa päällä. Sargaran huokaisi pettymyksestä ja kääntyi vastahakoisesti ympäri.

"Miksi oikein tekeydyit mieheksi? Ja jos todella olet nainen, niin miksi Cor'Issil oli perässäsi?" Sargaran uteli.

"No, kaikki velhottaret ovat Noitakuninkaan vaimoja, kuten tiedät. Minä en halunnut, joten pakenin ja otin valepuvun. Malekith ei pitänyt siitä, joten sain sen kaartilaisen perääni. Sen pituinen se. Voit kääntyä."

Tähtivalon edessä seisoi tunikaan ja hulmuavaan, pitkään viittaan pukeutunut olento. Ascaer ei oikein tiennyt, mitä ajatella Alaquinnesta nyt. Miehen.. siis naisen.. kasvot olivat sirot, mutta eivät enää yhtä selvästi naiselliset ja kauniit kuin äsken. Selvästikin taikuudella maskuliinisiksi muokatut. Tähtivalo nuolaisi huuliaan.

"No, minä en paljasta salaisuuttasi, vaikka se on aika.. hämmentävä. Onko Ascaer Alaquinne oikea nimesi?"

"Ei. Se on Ascamire. Ascamire Alaquinne."

Helvetti kun tulee huonolaatuista kuvailua.

[Rotten sound]

Gargoth ja gorgoth kävelivät kaaoksen jätin luolta pois. Nyt oli aika juhlia gorgathin voittoa, ennen kuin uusi kieros alkaisi.

Baarin ovi potkaistiin auki ja samalla joku tuntematon gnoblar rusentui oven ja seinän väliin. Ovesta tuli kaksi kaaoksen ritaria, jotka riehuivat kuin mielipuoliset. He menivät suoraan baarinmikon eteen tilamaan itselleen viinaa ja kaljaa. Aina kun tuoppi tyhjeni se täyttettiin uudestaan. He nauroivat kuin mielipuoliset ja valmistuivat taisteluunsa.

[AgnituS]

Bill & Bog – Sargaran & Asca(mire)er

Sargaran vilkaisi nopeasti vieressä seisovaa kumppaniaan. Hän odotti puoliksi näkevänsä taas ne kauniit naisen kasvot, jotka hän oli eilen nähnyt yläjuoksulla. Häntä vastaan katsoi kumminkin sama vanha Ascaer, eikä suinkaan mikään kaunotar. Hieman pettyneenä Sargaran käänsi katseensa pois ja pyöritteli ketjukuulaansa ajankuluksi ennen jättien saapumista areenalle.

Bill ja Bog naureskelivat haltioille kävellessään porteista sisään. Örkeillä oli sentään ollut kokoa, mutta näiltä veijareilta ei löytynyt sitäkään. Bill kohotti jälleen kätensä ottaakseen vastaan yleisön myrskyisät suosionosoitukset.

Jätit lähtivät hiljalleen etenemään. Ascaerin käytös kummastutti hieman Sargarania. Ennen tämä oli huudellut ja hillunut, mutta nyt hän näytti saaneen uudenlaisen arvovaltaisen olemuksen. Druchiivelhotar tuntui tähtäävän tarkkaan, ennen kuin lähetti ensimmäisen taika-ammuksensa matkaan. Se osui Bogin haarniskan osaan, ilmeisesti kypärän puolikkaaseen, ja kimposi siitä pois. Sargaran lähti Billiä vastaan, jättäen Bogin mustien vasamien huomaan, joita Ascaer lähetteli kokoajan kiihtyvällä nopeudella.

Billin ensimmäinen lyönti kohdistui liian ylös, ja Sargaran sai väistettyä sen pienellä kumarruksella. Druchii löi vastustajaansa nopeasti vatsan tienoille ja otti sen jälkeen hieman välimatkaa. Bill hieraisi osumakohtaa kädellään ja naurahti.

”Tommottii ku lyöt, nii ei tuu ko pahasii mustelmii”, Bill tokaisi ja yleisö repesi nauramaan.

Suuttuneena irvailusta, druchii kävi uuteen hyökkäykseen. Ketjukuula vinhasti pyörien, Sargaran väisti jälleen jätin moukarin ja kiepautti omaa asettaan vielä kerran. Kuului äänekäs rusahdus ja Bill kompuroi järkyttyneenä taakse päin. Druchii jäi paikoilleen, antaen jätille hieman aikaa koota itsensä. Kun Bill taas kääntyi takaisin Sargaraniin päin, tämän kasvoille kohosi ilkeä hymy. Jätin leuka oli mennyt sijoiltaan, osoittaen nyt paljon enemmän vasemmalle kuin oli luonnollista. Bill huusi, yrittäen kiroilla, mutta ei saanut leukansa takia aikaan kuin epäselvää mölinää. Jätti päättikin siis toimia ja kävi moukariaan heristellen hyökkäykseen. Haltia oli taas kerran liian nopea jätille ja vastasi Billin hutilyöntiin kivuliaasti, osuen tätä kuulallaan polvilumpioon. Heti perään tuleva isku selkään sai Billin ottamaan muutaman askeleen eteenpäin ja asettamaan liikaa painoa kipeälle jalalleen. Bill kaatui maahan, eikä raskaan ruumiinrakenteensa takia päässyt tarpeeksi ajoissa ylös. Yleisön suureksi kauhuksi druchii pääsi lyömään armoniskunsa, lopettaen kuuluisan jättiläisen surmaajan tarinan siihen paikkaan.

Ascaer katsoi turhautuneena, kuinka hänen musta vasamansa kimposi jälleen pois Bogista. Joko jätissä tai tämän hullunkurisessa haarniskassa täytyi olla jotain erityistä. Druchii huomasi huojentuneena, että Sargaran oli tehnyt selvää toisesta jätistä ja lähestyi nyt Bogia selästä päin. Ascaer rukoili, että jätti ei huomaisi takaa päin tulevaa vaaraa, mutta viime hetkellä Bog kuuli askeleet ja kääntyi ympäri. Sargaranin yllätyshyökkäys vaihtuikin päinvastaiseksi, kun jätin suuri nyrkki kolahti häntä silmäkulmaan. Bog tarttui kiinni tyrmätystä druchiista ja tuli samalla vilkaisseeksi kuolleen Billin suuntaan. Hän jähmettyi paikoilleen, eikä voinut uskoa näkemäänsä.

Ascaer syöksähti auttamaan toveriaan. Hän keskitti taikavoimansa sauvaansa ja löi sillä hämmentynyttä Bogia selkään. Näkyi tumma välähdys ja ase jätti palovammalta näyttävän jäljen osumakohtaan. Äkillinen kipu sai Bogin palaamaan takaisin järkiinsä. Hän kahmaisi velhotarta kurkusta kiinni ja päästi raivon ja kivun sekaisen karjahduksen, johon yleisö vastasi innoissaan samalla tavalla.

Molemmat druchiit otteessaan, Bog otti käyttöönsä karkeimmat taistelutapansa. Hän huusi, kuristi ja aiheutti nyrkeillään niin mittavaa vahinkoa kuin suinkin vain pystyi. Cathayn pitkämiekka lojui unohdettuna jalkojen juuressa. Druchiit pistivät vastaan sen minkä pystyivät, mutta jätin voimat olivat heille liikaa.

Sargaran lojui hengettömänä maassa, kuristettuna omaan ketjukuulaansa ja Ascaer oli hänen vieressään, kuolleena lukuisiin sisäisiin vammoihin, joita jätin nyrkit olivat saaneet aikaan. Heidän edessään seisoi raskaasti hengittävä Bog, jonka nimeä yleisö huuteli yhteen ääneen katsomosta.

Bill kuolla kupsahti ja Bogiin tehty yksi haava paranee. Pisteitä tuli 27.

[Executioner]

Ascamire katseli taivasta sumenevilla silmillään, heikosti, vaivalloisesti hengittäen. Jokaisen rahisevan hengenvedon mukana haltian kehoa muuttanut illuusio purkautui hieman, kun verta nousi haltian huulille yhä enemmän. Hän kääntyi ympäri, ryömien kohti areenan ovea, muttei jaksanut metriäkään. Haltianainen nosti kätensä rinallaan roikkuvalle kaulakorulle, kietoen nyrkkinsä sen ympärille, puristaen toisessa kädessään mustaa, lyhyttä sauvaansa. Kyyneleet tulvivat naisen silmiin, kun tämä aisti viimeisten hetkiensä tulleen.

"Minä en halua kuolla", hän kuiskasi.

[Ookami_Tez]

Bill oli kaatunut ja tämä oli sinnitellyt vielä jonkin aikaa katsoen verien täyttämien silmiensä läpi kuinka raivoissaan Bog oli viholliset niitannut. Bog oli tämän jälkeen raahautunut rakastetun johtajansa luokse. "Bog, kuulepi...sin kostaa klaani puolest...sin oot viimini hengis..." Bill sanoi vetäisten silmiensä päältä verta ja vetäen niillä merkit Bogin silmien yli. "Sie saatpi jatkaa meitien klaania ja jatkappa hyvi...Bog..." Bill sanoi viimeisinä sanoinaan ennen kuin tämän suusta purskahti verta ulos ja tämä vaipui kuolemaan matkamaan oman isänsä ja klaaninsa suurien soturien luokse. Bog nousi ylös nostean vaivoin Billin moukarin ilmaan. "Billmorgh!" Bog huusi tiputtaen sitten moukarin maahan. Pian kuitenkin Billmorgh ja Bog huudot täyttivät äänekkään yleisön toimesta koko areenan. Bog nappasi moukarista uudemman kerran kiinni ja sitoi sen Billin vyöhön lähtien raahaamaan tätä mukanaan.

Bog oli tyhmä, mutta hän tiesi kuitenkin miten haudata oma klaanilaisensa ja niin saatiin nähdä kuinka Bog raahasi Billin suuren kallion reunalle ja sieltä Bill tippui alas selälleen ja Bog nosti vielä kerran suuren lekan heittäen sen Billin päälle. Kallio oli kauempana kylästä ja lopuksi Bog kävi kaatamassa pari puuta laskien ne Billin päälle vain Moukarin varsi puiden välistä näkyen Billin hautakivenä. Billin gnoblarit nähtävästi joutuisivat samaan kohtaloon kun hieman kevytpäinen Bog lähti paikalta ottamatta sidoksia irti. Bog ei tällä kertaa mennyt remuamaan tavernaan. Bog nähtiin istuutuvan eräälle kivelle jääden katsomaan kaukaisuuteen. Mitä tämän tyhmän ogren päässä liikkui tuskin kukaan tietää tai jos tiesi niin hän oli nyt kuollut ja puiden alla levossa.

Noh Bill meni sitten kuolemaan. Vähän sitä pelkäsinkin, mutta noh onneksi Bog elää ja lähtee finaaliin tavoittelemaan voittoa. (miten sitten käykään)

[AgnituS]

Gargoth & Gorgath – Daniel

Danielista oli haikeaa palata areenalle. Hän kaipasi taas Johnia vierelleen. Ellei välikohtausta varkaan kanssa otettu huomioon, tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun hänen piti suoriutua taistelusta yksin. Ei niin, ettäkö kääpiötä olisi pelottanut. Hän luotti täysin omiin kykyihinsä, mutta John oli ikään kuin ollut hänen toinen kätensä taistelussa. Daniel oli päästetty areenalle ensimmäisenä, niinpä hän jäi odottamaan vastustajiaan saapuviksi, päättäväinen ilme kasvoillaan.

Khornen seuraajat saapuivat areenalle, molemmilla yllään samanlaiset panssarit. Gorgath oli viimein saanut Kaaoshaarniskansa, joka oli puettu hänen ylleen metsässä asiaan kuuluvin rituaalein. Khornen palvojat saivat kovemmat huudot yleisöltä kuin Daniel. Kääpiökin oli tehnyt vaikutuksen jätteihin taistelutaidoillaan, mutta veljeksien väkivallalla mässäily ja irtopäiden heittely yleisöön oli ollut lähempänä heidän sydäntään. Täristen halusta päästä tappamaan, soturit jäivät kärsimättöminä odottamaan jätin karjaisua, joka käynnistäisi tämänpäiväisen verenvuodatuksen.

Äänimerkin kuultuaan, molemmat puolet lähtivät välittömästi rynnäkköön. Kaksi yhtä vastaan ei ollut Danielin mielestä ollenkaan reilua, mutta siitä huolimatta kääpiö otti juoksuaskeleensa luottavaisesti kohti vastustajiaan. Kolmen kirveen kohdatessa toisensa, ainoastaan Danielin ase onnistui tekemään vahinkoa. Riimuilla varustettu kirves leikkasi Gorgathin uuden haarniskan läpi vaivattomasti ja viisti vatsan auki. Gorgath perääntyi taistelusta kasvoillaan ilme, joka kuvasti kovaa kipua. Hän suunnitteli jättävänsä kääpiön hetkeksi veljensä seuraan, jotta saisi itse kerättyä taas voimia jatkaa taistelua. Danielin periaatteisiin taas kuului, että se mikä on aloitettu, viedään loppuun vaikka henki menisi. Kääpiö torjui Gargothin kirveen ja syöksähti sitten kohti tämän haavoittunutta veljeä. Gorgath oli lyönyt kätensä haarniskaan tulleeseen loveen, josta työntyi esiin verta. Hän nosti katseensa haavasta vain nähdäkseen, kuinka kääpiön kirves oli matkalla tekemään uutta vahinkoa. Nopeasti Khornen seuraaja nosti kirveensä puolustukseen ja sai sen ajoissa iskun tielle. Ikäväkseen Gorgath sai huomata, että Danielin isku oli liian voimakas. Hänen kätensä antoivat periksi, joka johti vakaviin seuraamuksiin. Kääpiö pääsi tekemään Khornelaisten lempi tempun ja katkaisi nuoren valitun pään poikki.

Gargoth ei hetkeen pystynyt muuhun, kuin tuijottamaan veljensä päätä, joka lojui maassa, irti muusta ruumiista. Hän katsoi, kuinka verta valui hiljalleen kaulan tyngästä, muodostaen pienen lammikon hänen veljensä ympärille. Pikkuhiljaa hän alkoi erottamaan ääniä. Hän kuuli kuinka yleisö osoitti suosiotaan kääpiön tempaukselle. Toden totta, hänen veljensä kuolemalle hurrattiin. Viimeistään se antoi Gargothille taas halun ja kyvyn jatkaa taistelua. Hän ei ollut ennen tajunnutkaan, kuinka paljon hän vihasi kääpiötä. Hän tajusi vain, että yhtäkkiä mikään ei tuottaisi niin suurta tyydytystä, kuin kääpiön pään irrottaminen. Valkoisesta parrasta kiinni ottaminen ja pään linkoaminen yleisöön olivat myös tekemättömien asioiden listalla. Matalasti äristen, Gargoth paransi otetta kirveestään ja valmistautui kostamaan veljensä kuoleman.

Taistelua kesti pitkään. Viha antoi Gargothille suuret voimat, mutta Danielin haarniska oli lähes läpäisemätön. Monta vuotta harjaantunut kääpiö ei muutenkaan tarjonnut helppoa vastusta. Molemmat taistelijat alkoivat väsyä. Iskut kävivät kerta kerralta voimattomammiksi, mutta Gargoth tuntui saavan uusia voimia vilkaisemalla nopeasti kuollutta veljeään. Kääpiön sitkeys osoittautui silti suuremmaksi eduksi ja Daniel sai osuman Gargothin lantioon. Väsynyt Khornelainen kaatui maahan, vaikka yrittikin kaikin voimin pysyä pystyssä. Danielin voimat riittivät vielä tarpeeksi nopeaan liikkeeseen ja riimukirves heilahti ilman halki kohti maassa makaavaa Gargothia.

Daniel nojasi uupuneena kirveeseensä ja kuunteli yleisön remuamista. Hän oli selvinnyt ilman haavoja, aivan kuten ennen vanhaan. Hän katsahti vielä kerran Gargothin haljennutta päätä ja lampsi sitten pois areenalta. Nyt hän oli totisesti ansainnut oluen tai parikin.

Daniel ei kärsinyt haavoja ja keräsi itselleen hieman liikaa pisteitä. Tasan 60.

[El Capitan]

Hih hih, eipä Rotteni taaskaan saanut kauan kaipaamaansa voittoa. Huh huh, jaa haavoitta läpi. Mro steel on aika kova juttu.

Hmm.... 69p tuhlattavana... summa summarum... olisipa vielä piste niin Danu saisi 3+ wardin. Se olisi ihanaa. Saadaanko me seikkailla ennen finaalia?

[AgnituS]

Hih hih, eipä Rotteni taaskaan saanut kauan kaipaamaansa voittoa. Huh huh, jaa haavoitta läpi. Mro steel on aika kova juttu.

Hmm.... 69p tuhlattavana... summa summarum... olisipa vielä piste niin Danu saisi 3+ wardin. Se olisi ihanaa. Saadaanko me seikkailla ennen finaalia?

Finaalihan ei ole vielä seuraavana :P En laita mitään erikois juttuja tähän väliin enää, mutta fluffitellahan toki saa jos kaipaa re-rolleja...

Lähden muuten huomenna mökille ja olen siellä sunnuntaihin asti, joten otteluita on turha odottaa ennen maanantaita.

[Rotten sound]

Kirotun Capitanin juusto kääpiöt. Täyttä chedderia on koko hahmo pitäisi kieltää lailla tuomoisset. ;)

Noh nyt pitää kannusttaa jättin voittoa.

[El Capitan]

Finaalihan ei ole vielä seuraavana :P

? Tässähän on enää minä ja Bog jäljellä ja viimeistähän ottelua kutsutaan finaaliksi. Oooh, jotain jännääkö olet keksinyt. Kewl.

Kirotun Capitanin juusto kääpiöt.

Heh, mitä juustoa on 4 Ws7 S7 iskua lyövässä, pelkoa tuottavassa US3 kääpiössä, jolla on T5, 1+/1- armour save, 4+ wardi ja kaiken tämän lisäksi, vihun pitää re-rollia onnistuneet wuundaukset ja vihun iskun voima pysähtyy S5:een? Niin ja hällä on vielä 2 ylimääräistä Ws5 S4 iskut. Oletko muuten muistanut nämä Agni? Nehän ne killerit on.

Noh, koska en taida saada sitä puuttuvaa pistettä niin pitää ostaa jotain muuta. Avenger ja parry. Ne auttakoon minut esikoisvoittooni.

[AgnituS]

? Tässähän on enää minä ja Bog jäljellä ja viimeistähän ottelua kutsutaan finaaliksi. Oooh, jotain jännääkö olet keksinyt. Kewl. Noh, koska en taida saada sitä puuttuvaa pistettä niin pitää ostaa jotain muuta. Avenger ja parry. Ne auttakoon minut esikoisvoittooni.

Sitä ei olla taidettu nyt lukea areenan fluffia eikä ihan sääntöjäkään kunnolla. Viimeinen tappelu on viime areenan voittajaa vastaan, tässä tapauksessa Melediaa. Joten Bog vs Danielin jälkeen on vielä yksi taistelu luvassa. Sitten nuo skillit, Brutehan Danielilta taisi jo löytyä. Se on hyökkäys skilli, joten et voi ottaa enää puolustus skillejä. Lisäksi hahmoilla voi olla vain kaksi skilliä yhteensä. Voit toki vaihtaa Bruten pois ja ottaa tilalle jotain muita, jos haluat.

[Justus]

Finaalihan ei ole vielä seuraavana :P

? Tässähän on enää minä ja Bog jäljellä ja viimeistähän ottelua kutsutaan finaaliksi. Oooh, jotain jännääkö olet keksinyt. Kewl.

Ei ole vielä viimeinen matsi kun teistä kahdesta voittaja kohtaa vielä kirouksesta vapautta halajavan haltianeidon raivon. Go go Meledia!
Pitäähän sitä nyt omaa hahmoa kannustaa =D

//Edit: Noh. Katala Agni ehätti edelle ennen kuin pääsin pätemään =P

[El Capitan]

? Tässähän on enää minä ja Bog jäljellä ja viimeistähän ottelua kutsutaan finaaliksi. Oooh, jotain jännääkö olet keksinyt. Kewl. Noh, koska en taida saada sitä puuttuvaa pistettä niin pitää ostaa jotain muuta. Avenger ja parry. Ne auttakoon minut esikoisvoittooni.

Sitä ei olla taidettu nyt lukea areenan fluffia eikä ihan sääntöjäkään kunnolla. Viimeinen tappelu on viime areenan voittajaa vastaan, tässä tapauksessa Melediaa. Joten Bog vs Danielin jälkeen on vielä yksi taistelu luvassa. Sitten nuo skillit, Brutehan Danielilta taisi jo löytyä. Se on hyökkäys skilli, joten et voi ottaa enää puolustus skillejä. Lisäksi hahmoilla voi olla vain kaksi skilliä yhteensä. Voit toki vaihtaa Bruten pois ja ottaa tilalle jotain muita, jos haluat.

Aaa, jooh. Niinpäs siellä sellasta lukikin. Äh, minä en muista enää mitään. Mutta jooh, en halua vaihtaa, nuo on parempia kuin juuri "ostamani".

[AgnituS]

Daniel – Bog

Portit aukenivat poikkeuksellisesti yhtä aikaa ja kääpiö ja jätti astelivat areenalle. Sää oli viimein muuttunut tuskallisen kuumasta auringon paisteesta pieneen tihku sateeseen ja navakkaan tuuleen. Yleisö odotti tasaista tappelua, sillä molemmat osapuolet olivat todistaneet taistelutaitojensa olevan huippuluokkaa.

Bog ei ollut saanut tarpeeksi kovaa tyydytystä mukiloidessaan druchiit kuolleiksi viime ottelussa. Hän halusi edelleen kostaa Billin kuoleman jollekulle. Helpoin tapa olisi purkaa raivo ja suru vielä viimeiseen vastustajaan, ennen kuin hän kohtaisi jalokiven kantajan. Pitäen vihan toistaiseksi hallinnassaan, Bog asteli varmoin askelin kohti lyhyenläntää kääpiötä.

Joku muu Danielin kokoinen kaveri olisi saattanut pelästyä Bogin kokoa ja vähäjärkistä tappajan ilmettä, mutta Danielin mieli oli vuosien saatossa kovettunut kohtamaan mitä vain. Säilyttäen tyynen ja päättäväisen ilmeen kasvoillaan, Daniel puristi kätensä tiukasti kirveensä varren ympärille ja lähti jättiä vastaan.

Kesken matkan, Bog päästi yleisölle jo hyvin tutuksi tulleen raivon karjahduksensa ja lähti täyteen rynnäkköön. Jätti oli yksinkertaisesti päättänyt jyrätä kääpiön kuoliaaksi. Daniel ei siitä hätkähtänyt vaan säilytti rintamasuuntansa suoraan kohti Bogia. Molemmat tiesivät, että jompaakumpaa osapuolta tulisi luultavasti sattumaan kuolettavasti yhteenotossa. Jätin raivo ja kääpiön itsepäisyys pitivät huolen, että kumpikaan ei poikennut törmäys kurssilta tuumaakaan.

Daniel keskitti lyöntiin kaikki voimansa tietäen, että isku saattaisi jäädä hänen viimeisekseen. Ohikiitävässä hetkessä hän tunsi aseensa uppoavan johonkin, ennen kuin Bog rymisteli hänet kumoon massiivisella painollaan. Daniel rukoili tuskissaan, että kirveenisku oli tehnyt vakavaa vahinkoa, sillä hetkeen hän olisi täysin toimintakyvytön. Silmissä vilisi ja ylösnoususta oli turha haaveilla vielä.

Bog mätkähti maahan rynnäkkönsä päätteeksi. Kirottu kääpiö oli päässyt iskemään häntä hieman ennen törmäystä. Kirves oli halkaissut rintasuojana toimineen kirkon kellon kahtia ja oli osunut häntä sen jälkeen kylkiluiden väliin. Bogiin koski pahasti, mutta hän huomasi kestävänsä kivun. Mieliala nousuun kääntyen, Bog liikahti noustakseen ylös. Samassa uusi kipuaalto kävi hänen lävitseen, saaden silmät sumenemaan. Hän mäjähti takaisin areenan sateesta kostealle pinnalle. Se siitä kivun sietämisestä.

Daniel huomasi ettei hänellä ollut asetta. Edelleen maassa maaten, hän kauhoi lähiympäristöään käsillään löytääkseen vanhan uskollisensa. Hieman kieroon katsoen, hän huomasi kirveen lojuvan pari metriä vasemmalla. Nyt oli jo pakko päästä ylös. Kääpiö nousi huojuen pystyyn ja huomasi ilokseen, että Bog paini samanlaisten ongelmien kanssa kuin hän. Hyvällä tuurilla hän ehtisi hakea aseensa ja tehdä lopun tästäkin taistelusta, ennen kuin jätti pääsisi ylös. Silmäkulmastaan Bog erotti, kuinka kääpiö oli matkalla kirveen luokse. Uuden kannustimen turvin, jätti onnistui vääntämään itsensä ylös. Kipu iski taas voimalla, mutta Bog pysyi tolpillaan. Hän poimi miekkansa maasta ja jäi odottamaan kääpiötä.

Molempien liikkeissä näkyi kolhujen ja haavojen vaikutus. Toiminta oli hidasta ja taistelijat yrittivät sinnikkäästi löytää heikon kohdan toisen puolustuksesta. Daniel onnistui siinä ensimmäisenä ja jysäytti kirveensä taitavan iskusarjan päätteeksi Bogin reiteen. Kirves avasi tiensä syvälle, mutta vetäytyi saman tien irti. Daniel jatkoi urakkaansa ja hakkasi Bogia ympäri vartaloa. Kuolemaa tekevällä jätillä riitti voimia vielä viimeiseen vastaiskuun ja hän tuikkasi miekkansa Danielin kainaloon. Ase tunkeutui haarniskan heikon kohdan läpi helposti ja sai Danielin parahtamaan kivusta. Bog tiesi ettei haava ollut tappava, mutta se oli silti kaikki mihin hän enää pystyi. Pimeys valtasi hänen näkökenttänsä, vapauttaen hänet kivusta ikuisiksi ajoiksi.

Daniel the tankki hoiteli sitten tämänkin ottelun. Bog voi silti olla tyytyväinen, koska sai aiheutettua haavan, johon kovin moni ei ole pystynyt. 20 pistettä Danielille.

[El Capitan]

Ei perhana, unohtui kokonaan kattoa tännekin viime viikolla ja fluffitella. Noh, kaippa nyt pitää sitten kirjoittaa enemmän... No, kattoo nyt koska on aikaa.

Mutta jee, Danu voitti taas. Harmi vain kun tuli tuo haava. Olisi ollut re-rollille käyttöä.

[Ookami_Tez]

Jotain tälläistä uumoilinkin. Kaksi kestävää tyyppiä vastakkain niin yleensä se kestävämpi voittaa ja niin näytti käyvän tälläkin kertaa, jos Bill olisi ollut mukana olisi tarina toinen, mutta kun ilkeät pahat haltiat tappoivat niin ei voi mitään.

Bog makasi maassa mahaan koski jalkaan sen kanssa. Viimeiset rippeet hänen hengestään alkoivat valua pois ruumiista. Bogin henki nousi ruumiista nähden klaaninsa Valhallan edessään siinä seisoi monta tunnettua ogrea heidän klaanistaan ja ensimmäisenä Bill vierellään oma isänsä ja Bogin isä. Bog karjahti iloisena, koska hävittyäänkin hän oli päässyt ihannoimansa Billin kanssa sankarien joukkoon, vaikka heidät pian unohdettaisiin ja heistä muodostuisi myytti kahdesta Ogresta. Areenalla oli ollut melko hiljaista koska odotettiin vielä nousisiko Ogre ylös kuitenkin yhtäkkiä tuntui kuin selkäpiitä karmiva huuto olisi huudettu vaikka ääntä ei kuulunut ja samassa katsomo repesi onnittelemaan voittonsa ansainnutta kääpiötä. Se oli ollut yhden unohdetun Ogre klaanin viimeinen karjaisu ja sen tunsivat nekin jotka vielä elivät..

Noin tommonen vähän hienompi kuolema tarina ja onnea Danille voitosta tosiaan. Kolmen 5+ Saven läpi lyöminen voi olla ihan hauskaa puuhaa.

[AgnituS]

Daniel – Meledia

Daniel seisoi keskellä areenaa ja kuunteli yleisön innostunutta mölinää. Viimeisen ottelun aika oli koittanut. Hän mietti kuumeisesti kenet saisi vastaansa. Jalokiven kantajasta ei ollut saanut mitään tietoa mistään päin vartijoita. Jostain syystä siitä oltiin haluttu vaieta. Niinpä Daniel oletti vastustajan olevan jokin suuri ja inhalta näyttävä peto. Valmistautuen pahimpaan, Daniel jäi kärsivällisenä odottamaan vastapäisen portin avautumista.

Meledia katsoi vielä kerran jalokiveään. Se hohti nyt kirkkaammin kuin koskaan ja tuntui hyrisevän hiljaa. Hänen mielensä oli kevyempi kuin aikoihin. Tänään hän pääsisi eroon kirouksesta, joko kaatumalla taistelussa tai voittamalla haastajansa. Portti hänen edessään avautui hitaasti ja kovaan ääneen natisten. Meledia näki taas areenan ja hänen mieleensä tulvi muistoja. Muistoja, jotka eivät olleet hänelle ollenkaan mieluisia. Haltia asteli portista ulos, kunnioittaakseen areenaa vielä viimeisen kerran läsnäolollaan.

Yllättynyt ilme kohosi Danielin kasvoille, kun hän näki Melediaan. Haltian hän oli viimeiseksi odottanut kohtaavansa. Hänen huomionsa kiinnittyi Melediaan kaulalla roikkuvaan smaragdiin. Siinä siis oli esine, mikä vuoksi hän ja John olivat saapuneet Vartijoihin. Johnin ajatteleminen vihlaisi ikävästi Danielia. Hän pakottautui sysäämään kääpiö toverinsa pois mielestään ja keskittymään taisteluun. Haltian oli pakko olla erinomainen taistelija, jos hän kerta oli raivannut tiensä jalokiven kantajaksi.

Yleisö ei oikein tiennyt miten suhtautua Melediaan saapumiseen. Hän oli haltia, joka oli jo sinänsä noloa, koska eihän se varsinaisesti käynyt laatuun, että moinen kukkakeppi oli voittanut Krockin ja päässyt areenan mestariksi. Toisaalta perinteeseen kuului, että mestarille annettiin raikuvat suosionosoitukset. Niinpä jotkut jäteistä huusivat ja osa oli uhmakkaasti hiljaa. Meledia vähät välitti millaiset hurraukset hän sai. Hän halusi päästä kirouksesta, ja jalokivestä sen mukana, mahdollisimman nopeasti eroon. Yhtäkkiä smaragdi alkoi väristä rajusti ja hohti jo niin kirkkaana, että siihen ei kestänyt katsoa. Aivan kuin se aikoisi…

Meledia tempaisi jalokiven kaulaltaan ja heitti sen nopeasti maahan, hänen ja kääpiön väliin. Smaragdi jatkoi värinäänsä vielä hetken aikaa, ennen kuin räjähti tuhansiksi pieniksi sirpaleiksi. Haltia suojasi kasvonsa nopeasti käsillään, jotta sirpaleet eivät puhkaisisi silmiä. Hetken suojauksen jälkeen, Meledia laski kätensä ja katsoi ympärilleen. Oli aivan hiljaista. Kääpiö ja koko yleisö olivat monttu auki ja kaikilla oli silmät laajenneina ihmetyksestä. Monta vuotta säilynyt kiertopalkinto oli tuhoutunut. Meledia mietti, että mitä nyt mahtaisi tapahtua. Oliko hän jo päässyt kirouksesta eroon? Vai pitäisikö hänen yhä taistella? Yhtäkkiä ilma tuntui muuttuvan paljon kylmemmäksi. Ilmiö näkyi leviävän koko areenalle, sillä myös jätit näyttivät kummastuneilta ja heidän hengityksensä kohosi huuruna ilmaan. Kaikkien suureksi järkytykseksi, smaragdin räjähdys kohtaan näytti muodostuvan jokin hahmo.

Daniel seisoi järkyttyneenä ja katsoi kohtaa, jossa smaragdi oli vielä hetki sitten ollut, ennen kuin oli räjähtänyt kappaleiksi. Ainoa syy, jonka vuoksi kannatti taistella, oli tuhoutunut. Hetken päästä hänen hengityksensä alkoi nousemaan huuruna ilmaan, joka hämmästytti kääpiötä vielä enemmän. Porottihan aurinko sentään täydellä voimallaan suoraan heidän yläpuolellaan. Daniel huudahti ja astui taaksepäin, kun jotain alkoi muodostumaan hänen ja haltian väliin. Sinertävä hahmo, jolla oli kaapu päällä ja huppu vedettynä pään yli peittämään kasvot. Hahmo oli ainakin täysikasvuisen jätin pituinen, mutta langanlaiha ja näytti jotenkin välkkyvän eri värein. Välillä sininen vei kokonaan voiton, jonka kumminkin hetken päästä korvasivat lähes luonnolliset värit. Tuolloin kaapu oli harmaa ja hihoista pilkistävät kädet saivat mätänevän lihan värin. Aivan kuin hahmo ei olisi osannut päättää, että halusiko se kuulua henkimaailmaan vai lihaa ja verta olevien joukkoon.

Yleisössä syntyi sekasorto. Kaikki, etupäässä gnoblarit, rynnivät pakoon jäätävää ilmaa ja ilmeisesti olettaen, että juuri ilmestynyt hahmo ei ollut järin ystävällismielinen. Vartijoiden viimeinen ottelu jäi kerrankin ilman yleisöä. Meledia olisi varmaan itsekin lähtenyt pois, jos olisi pystynyt. Molemmat portit olivat visusti kiinni, eikä kukaan ollut niitä avaamassa. Haltialle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin kohdata kirouksensa ruumiillistuma. Hänen ja kääpiön katseet kohtasivat. Heillä oli nyt yhteinen vihollinen ja molempien katse kertoi, että siitä olisi parempia hankkiutua eroon. Rotujen väliset selkkauksetkin tuntuivat jäävän tilapäiselle kahvitauolle. Hahmo kääntyi hitaasti kohti Melediaa ja lähti tulemaan kohti, lipuen pari tuumaa maan yläpuolella. Sillä ei ollut aseita, mutta haltia aavisti, että jo pelkkä hahmon kosketuskin voisi olla kohtalokas. Meledia piti aseensa valmiina, mutta oli hämmentynyt hahmon värien vaihdosta. Pitäisikö hänen iskeä silloin, kun värit olivat luonnolliset vai silloin kun hahmo otti sinertävän olemuksensa? Hän päätti miettiä värejä joskus paremmalla ajalla ja kumartui sen sijaan väistämään hahmon avokämmenellä tapahtuneen iskun. Haltia vastasi nopealla miekan pistolla, joka meni suoraan sinertävän hahmon läpi, sen kummempia aiheuttamatta. Hahmo sai tökättyä Melediaa sinisellä etusormellaan olkapäähän, joka valahti oitis tunnottomaksi. Haltia kiljahti ja hyppäsi taaksepäin. Hän katsoi olkapäätään ja näki kaapunsa jäätyvän siltä kohtaa, mihin hahmo oli häntä tökännyt. Jäätyminen tuntui jatkuvan ihoon asti ja sitäkin syvemmälle. Haltia ei voinut muuta kuin huutaa tuskasta ja kauhusta tuntiessaan, kuinka jäätyminen levisi pikkuhiljaa käsivarteen.

Daniel lähestyi hahmoa takaapäin. Haltia oli jo haavoittunut, eikä näyttänyt olevan toiminta kunnossa. Hän kohotti kirveensä iskeäkseen sillä hahmoa selkään. Kaapuolennolla vaikutti kumminkin olevan silmät selässä, sillä hieman ennen iskua se kääntyi ympäri ja iski käsivarrellaan. Daniel sai juuri ajoissa muutettu lyöntinsä torjunnaksi ja mätänevän näköinen käsi pysähtyi kirveen varteen. Salaman nopeasti hahmo tarttui Danielia kurkusta toisella kädellään ja nosti tämän ilmaan. Kääpiö sätki tukehtumaisillaan ja katsoi epätoivoissaan, kuinka hahmo vaihtoi värinsä takaisin sinertävään. Nyt hänen kurkkunsa säkenöi kivusta eikä hän pystynyt ollenkaan hengittämään. Olento tiputti hänet takaisin maahan, ilmeisesti tietäen, että kääpiö kuolisi muutenkin hetken päästä kurkkunsa jäätymiseen. Hahmo käänsi Danielille selkänsä ja lähti uudelleen kohti maahan lyyhistynyttä Melediaa, joka tuntui olevan hahmon todellinen kohde.

Daniel ei ollut ollut koskaan elämänsä aikana yhtä tukalassa tilanteessa. Hengen vetäminen oli mahdotonta. Olento hänen edessään oli ottanut taas luonnolliset värit ylleen ja tekisi pian lopun haltiasta, sillä aikaa kun hän joko tukehtuisi tai kuolisi pään suuntaan leviävään jäätymiseen. Kuolemankin lähestyessä, Daniel vihasi omaa avuttomuuttaan. Hänen pitäisi tehdä vielä jotain. Kääpiö huomasi puristavansa vieläkin kirveensä vartta, ikään kuin henkiriepua. Pikainen ja naurettava suunnitelma käväisi Danielin pikku hiljaa jo sumenevassa mielessä, ja hän päätti tarttua siihen. Hän veti kirveen molemmilla käsillään päänsä yläpuolelle ja suoritti pikaisen tähtäyksen. Kahdenkäden lähitaisteluun tarkoitettu kirves ei ehkä parhaiten soveltunut heittämiseen, mutta toisaalta matka oli lyhyt ja kirveen tarvitsi pyörähtää ilmassa vain kerran. Kääpiö viskasi monta vuotta palvelleen kirveensä matkaan ja toivoi parasta.

Hyvän onnen tai jonkin korkeamman voiman saattelemana, kirves osui olentoa selkään terä edellä. Hahmo ei pystynyt tuottamaan ääntä, mutta se pysähtyi ja levitti kätensä, osoittaen näin, että oli haavoittuvainen. Meledia ei jäänyt aikailemaan tilaisuuden tullen, vaan sieppasi miekkansa vasempaan käteensä, miekkakäden ollessa tunnoton, ja survaisi aseensa olennon sisään. Metallia oli nyt tungettu hahmoon molemmin puolin, eikä se näyttänyt kestävän sitä. Mätänevät kädet häälyivät lähellä Melediaan kasvoja ja yrittivät päästä vielä koskettamaan niitä, mutta haltia vetäytyi taaksepäin, pitäen aseensa yhä olennon sisällä. Hitaasti mutta varmasti, olento alkoi katoamaan savuna ilmaan. Huppu höyrystyi ensimmäisenä ja siitä prosessi jatkui alaspäin. Kuului kolahdus, kun Danielin kirves putosi maahan olennon selän kadotessa tuulen mukaan ja pian Melediaankin ase osoitti pelkkää ilmaa.

Danielin oli taas lämmin. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että tuonpuoleinen on todellakin olemassa. Hän oli kuollut ja päässyt pois olennon jäätävästä läheisyydestä. Hän avasi silmänsä ja suoraan hänen yläpuolellaan hehkuttikin tuiki tavallinen aurinko. Aurinko, joka lämmitti jälleen. Daniel huomasi pystyvänsä taas hengittämään ja ensimmäinen annos ilmaa tuntuikin maailman parhaimmalta asialta. Hän nousi istumaan toisen kätensä varaan ja näki haltian seisovan edessään.

”Ilmeisesti kirveeni teki selvää siitä huppupäisestä kahjosta”, kääpiö totesi ja nousi seisomaan.

”Sinun kirveesi ja minun miekkani”, haltia vastasi ja oli varuillaan. Meledia ei oikein tiennyt, että hyökkäisikö kääpiö sittenkin vielä hänen kimppuunsa. Danielia ei kumminkaan enää kiinnostanut tappelu ja sen sijaan hän antoi katseensa kierrellä ympäri areenan tyhjää katsomoa. Lopuksi hän vilkaisi kiinni olevia portteja, ainoita ulospääsy reittejä, ja sanoi: ”Haltia on nyt hyvä ja keksii keinon, jolla pääsemme ulos tästä viheliäisestä paikasta”.

”Niinpä niin”, Meledia ajatteli. ”Vielä yksi ongelma, jonka jälkeen olen viimeinkin vapaa”.

Melediaan kaksi haavaa ja Danieliin yksi. Läheltä piti, oli se henki kumminkin melko kova vastus. Onnea Justukselle ja El Capitanille ja kiitokset kaikille osallistuneille.