”Oletko hullu?” Savagrous haukkui päin Slakithia. “Pedonkuoret! Et ole tosissasi.”
“Enkö?” Slakith murahti vastaukseksi. Ravagreus ja Savagrous, suuret Bestigorveljekset, astuivat silmät leimuten askelen eteenpäin. Ga’Throng oli välittömästi lähempänä Slakithia.
“Et voi olla. Vahva kuin oletkin, suurinkaan sarvekas ei voi toivoa voittavansa Pedonkuorta taistelussa! Hullukaan ei haastaisi sellaista olentoa. Jumalaten viha virtaa niiden suonissa, eikä yhdestäkään edes sarvekkaista ole vastusta sellaiselle”, Savagrous painosti.
“Ehkä sinusta ei, hölmö, mutta luulitko että haastaisin minäkään Pedonkuorta yksin? Mistä lähtien sarvekkaat ovat olleet jotain ihmisten hölmönrohkeita ja sokeita kirkashaarniskaisia ritareita? Herää uneksimasta ja ajattele kerrankin”, Slakith murisi paheksuvasti.
“Minäkään en näe mitään syytä haastaa Pedonkuoria jos voimme välttää ne. En tahdo nähdä päällikkömme johtavan meitä itsemurhaan”, Ravagrous puuttui puheeseen.
“Ga’Throng puhui veljelleni taas”, Slakith sanoi. Petoveljekset hiljenivät välittömästi varovaisina. “Emme me ole haastamassa Pedonkuoria - me vangitsemme yhden niistä.”
Slakith hymyili Savagrouksen ja Ravagreuksen järkyttyneille ilmeille viekkaasti, julmasti.
“Olet hullumpi kuin luulimmekaan. Järjiltäsi. Kuinka ajattelit tehdä tämän?”
“Olenko hullu kun varmistan paikkani jumalten joukossa?! Oletteko te hulluja kun seuraatte minua? Oliko Alakith hullu kun rohkeni astua jumalten ovista sisään, mitä? Te olette täällä minun takiani, ja hänen takiaan! Jos koskaan, niin näyttäkää nyt uskollisuutenne - tämä ei ole ainut mahdollisuutemme, mutta helvetin hyvä sellainen”, Slakith karjui raivon kuristaessa tämän kurkkua. Pelkurimaiset koirat.
“Ja siitä, miten vangitsemme Pedonkuoren - siitä, minulla on jo suunnitelma...”
Ilta pimeni kiihkeästi. Varjot venyivät yhä pidemmiksi ja korkeiden rakennusten seinämät hohtivat tummaa punaista auringon viimeisten säteiden valossa - viimeinen häilyvä välähdys armottomasti kaiken paljastavaa valoa ennen siunattua hämärää ja pimeyden tuomaa suojaa. Pedot haistaisivat ja kuulisivat saaliinsa pitkän matkan päästä.
Slakith oli varma tästä, todellakin. Ravagreus ja Savagrous olivat epäilleet häntä turhaan, näkisivät vielä. Tämä oli se minkä he osasivat. Taistelun jalo taito sen syvimmässä olemuksessaan ei piillyt kunniakkaassa yhteenotossa ja auringossa kimaltelevissa säilissä. Se hiipi varkain yön pimeinä ja uneliaina hetkinä. Slakith hengitti tuhisten kevyesti viilenevässä illassa. Hän odotti raunioituneen ja hylätyn rakennuksen toisessa kerroksessa ja antoi katseensa keilata jälleen katuja edessään.
Sitten hän kuuli viimein sen, mitä oli odottanut jo usean tunnin varjoisassa, näkymättömässä piilopaikassaan. Merkkiääni ilmassa, ja sen useat toistot, kertoivat saaliin astuneen näköpiiriin. Slakithkin näki nopeasti laskeutuvassa hämärässä liikettä kujilla - viisi hahmoa, ehkä useampi. Hän värähti tahtomattaan nähdessään vilahduksen valtavasta Pedonkuoresta, vääristyneestä ja paisuneesta ruumiista, demoninsieluisesta astiasta, joka katosi taas nurkan taakse. Se liikkui luonnottoman nopeasti. Eläimellinen ja luontainen kauhun, haasteen ja jännityksen sekainen tunne tarrasi valtavan pedon sieluun ja Slakith tarrasi siihen virnistäen kammottavasti.
Hän karjaisi merkkiäänen ilmoille ilmoittaakseen lähteneensä liikkeelle. Kaikki tuntui kulkevan kuin unessa, omalla painollaan ja omalla ajallaan. Slakith seurasi vaistojaan ja lukemattomien kertojen totuttamalla taidolla hän ohjautui kahden muun petomiehen kanssa raunioituneen rakennuksen seinien sisälle. Koirien villit haukahdukset kielivät niiden saartaneen saaliin hoitajiensa ohjaamina. Kivet tuntuivat viileiltä, taivas sykki syvän sinisenä. Alkavan yön ilma oli raikas. Kolme koputusta seinään hänen vieressään kieli hänen gorinsa havainneen kolme. Slakith vilkaisi nurkan taakse itsekin. Velho, vääristynyt ihmisenraakile ja Pedonkuori - valtava sellainen. Se ei ollut kuitenkaan sama järkäle, mistä hän oli nähnyt vilahduksen hetki sitten. Tämä hohkasi yliluonnollista valppautta ja nopeutta. Slakith kirosi mielessään, mutta haasteen tuottama energia sai taas yliotteen. Hän ei ollut odottanut kahta Pedonkuorta, ja se, ettei toista näkynyt missään, ei ollut välttämättä hyvä asia, mutta nyt ei auttanut miettiä enempää.
Kolmikko oli hämillään. Ne olivat ravanneet katuja pitkin kuin jonkin ruoskimana, yrittäen päästä petomiesten väijytysrintaman läpi mahdollisimman pian. Ehkä niillä oli kiire jonnekin, ehkä niitä ajettiin takaa, tai sitten niillä saattaisi olla aarretta mukanaan. Slakith haukahti merkin nähdessään Ga’Throngin materialisoituvan varjoihin raunioituneen rakennuksen toiseen kerrokseen, aivan kaaootikkojen yläpuolelle. Ansa oli valmis laukaistavaksi. Pedonkuoren hurja karjaisu repi ilmaa ja äkkiä maailma oli yhtä liikettä, ääniä, ja iskuja Slakithin tarratessa rauniomuurin pieleeseen, heilauttessa itsensä nurkan ympäri ja karjuen silmittömästi ravasi selkänsä kääntäneen mutantin kimppuun. Mutantti heilutti aseitaan ja valtavaa skorpionimaista häntäänsä laajoissa kaarissa paniikinomaisesti pitääkseen ympärillään räksyttävät ja hyökkäävät koirat loitolla. Se tajusi juuri ajoissa kohtaamansa vaaran ja pakotti Slakithin väistämään täpärästi hännän myrkyllisen piikin. Mutantti syöksyi muotopuolet kasvot raivosta sekaisin Slakithia päin aseet ojossa, mutta Slakith pyörähti refleksinomaisesti sivulle ja ennenkuin edes tajusi mitä teki, oli tarrannut vapaalla kädellään olennon kädestä kiinni ja mursi sen kammottavan rusahduksen saattelemana seinänpieleen.
Slakith loikkasi romukasojen yli sisälle raunioituneeseen rakennukseen, ja näki magisterin kaatuvan maahan pahasti murjottuna yllätyksen hämmentämänä. Hän ei koskaan ymmärtänyt tarpeeksi ajoissa mikä häneen iski. Ga’Throng ja toinen peto hänen vierellään vilkaisivat Slakithiin samaan aikaan kun heidän takanaan oviaukosta rynnisti mielipuolisesti sisään valtava massa lihasta ja ilmassa olennon ympärillä sykkivää primaalista kauhua ja voimaa. Se törmäsi seinään karjuen eläimellisesti ja pöytien, tuolien ja muun käyttökelvottoman roskan keskellä piehtaroidessaan sai koko rakennuksen tärisemään ja pedot suojautumaan ympärillään viuhuvilta puunsäleiltä. Peto oli sidottu. Slakith haistoi tämän olevan liikaa. Se ei ikinä onnistuisi nyt. Peto repi siteitä ympäriltään. Ga’Throng karjui Pedonkuoren pitämän metelin yli Slakithille jotain, ja tämä ymmärsi tarpeeksi sanoista ‘velho’, ‘loitsut’ ja ‘kontrolli’.
Slakith tarttui toisen kerroksen lattialankuista kaksin käsin ja heilautti itsensä toiseen kerrokseen. Koko rakennus tärisi Pedonkuoren repiessä sitä paloihin osa osalta yli-inhimillisellä voimalla. Ga’Throng oli antimaterialisoitunut loitsunsa avulla ja hänen gorinsa oli pelastautunut ulos rakennuksesta. Ennen pakoaan ulos Slakith ennätti nähdä vilahduksen Pedonkuoren silmistä. Hän oli varma, että jotain pyrki ulos. Sen kidutetut silmät olivat jotain ihmisen ja jonkin yliluonnollisen välillä - kuin kidutetun vankilan kidutettu asukki. Hän loikkasi ulos ikkunasta pirstoen sen mitä siitä oli jäljellä kadulle, ja pakeni paikalta. Kahden Pedonkuoren selkäpiitäkarmivat, yliluonnolliset, karjaisut täyttivät yön.
Slakith ei voinut kuitenkaan olla olematta ylpeä pedoistaan. Tämä oli se, mihin heidät oli luotu. Kuori oli jäänyt saamatta, mutta tilanteen odottamaton käänne ei antanut paljoa vaihtoehtoja. Nyt, kuitenkin, poika saisi tehdä viimein tehtävänsä ja olla jonkin arvoinen...
Jep, eli peli possessedeja vastaan päätyi kuitenkin menestykseen. Ainakin advancementien kohdalla kaikki meni enemmän kuin nappiin, enkä olisi voinut oikeasti voinut edes haaveilla possujen haastamisesta. Pienet lukumäärät warbandin miesosastolla antoivat melko hyvän sauman kaikesta huolimatta saartaa Arhin porukan ja haukata pois helpommat palat. Possessedien breaktrough kaatui epäonnistuneeseen routtiin, eivätkä possessedit kerkeneet saada ketään hengiltä, vaikka seuraavat vuorot olisivatkin päätyneet aika julmaan verilöylyyn mitä varmimmin. Meno oli kuitenkin aika raakaa ja veristä, kun se alkoi, kuten olin aavistellutkin. :) Ja mikäs sen viihdyttävämpää. Advancementit olivat ainakin erinomaisia. Lad's Got Talent antoi minulle Strongman gorin herojengin lisäksi, Slakith sai lisäattackin, samoin miekkagorit henchmanosastolla (!!!) ja toiset gorit onnistuivat heittämään itselleen lisää Strenaa (!!!!!). Paremmin ei oikeastaan olisi voinut mennä. Ga'Throng, Ravagreus ja Savagrous ovat yhden ekspan päässä tasosta, ja Slakith etenee hyvää tahtia.
Bait, strike and flee. Ei olisi ollutkaan mitään järkeä jäädä taistelemaan pidempään. Rahaa tuli kuitenki häviävän vähän, ja varusteissa on yhäkin puutteita...
