ile kirjoitti:
Usein työt ilmestyvät galleriaan minimaalisen johdannon kanssa, ja valokuvat eivät noin keskimäärinkään ole kovin hyvätasoisia. Tarkalle analyysille ja neuvomiselle ei synny kovin otollisia olosuhteita. Esim. kun itse aloin ohjeistaa perustekniikoissa ja annoin todella rautalankaohjeita, miten tasoa voisi (minun mielestäni) nostaa, sainkin kuulla, että kuva ei ollut paras mahdollinen ja maalari osasi jo ohjeistamani tekniikat. No, en niitä kuitenkaan kuvasta nähnyt, joten mitä ihmettä minun olisi pitänyt kommentoida?
Kuvien laatu on yksi asia, mitä itse ainakin kohtuu usein kommentoin. Yksivärisen (tai siis tasaisen) taustan ehdotus ja tarkkuuden säädöt ovat kuitenkin kohtuu helppoja ymmärtää ja parantavat kuvia kummasti. Sinänsä olen myös huomannut, että osa ihmisistä haluaa kieltää kritiikin vetoamalla kuvan ja todellisuuden eroihin. Tässä vaiheessa sitten voikin todeta, että kaveri kaipasi vain selkääntaputuksia mitä todennäköisimmin ja ei halua avata silmiään sille, että jotain parannettavaakin olisi. En tiedä oliko kuvaamassasi tapauksessa tästä kyse. Näitä kuitenkin on tullut vastaan ja joskus olen siihen tainnut turhautuakin.
ile kirjoitti:
Toinen aika olennainen juttu on maalarin ikä. En halua lähteä ikärasismiin, eikä maalarin ikä todellakaan ole suoraan verrannollinen maalauksen tasoon. Sen sijaan ihmisten kyky kysyä ja ottaa vastaan palautetta rinnastuu jossain määrin ikään, samoin pitkäjänteisyys. Olen itse opettaja, ja opastan aikuisia ihmisiä ihan eri otteella kuin lapsia. Jos en tiedä henkilön ikää, opastan sitten niinkuin aikuista. Se ei välttämättä ole hyvä tapa, jos vastaanottaja on lapsi.
Ikä antaa jotain osviittaa, mutta mielestäni se antaa lähinnä odotusarvoa. Nuoremmissakin on paljon niitä, jotka ottavat palautetta vastaan erittäin mallikkaasti ja aikuisissa niitä, jotka eivät kestä vähänkään kriittistä palautetta ja kokevat sellaisen hyökkäyksiksi heitä itseään vastaan. OIenkin kokenut harrastuksen olevan varsin kehittävä sikälikin, että tässä on oppinut niin kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä kuin sitten myös antamaan ja vastaanottamaan palautetta. Eivät turhia taitoja mielestäni.
Eli ehkäpä foorumi kaipaa ohjeita kritiikin pyytämiselle. Ohjeet kritiikin antamiselle ovat jo mielestäni kyllin hyvät, vaikkei niitä aina noudatetakaan.
Pyytämiselle ja vastaanottamiselle. Kuitenkin valtaosa ei oikeastaan juurikaan niitä ohjeita lue ja todella tiukat säännöt ovat osoittautuneet jokseenkin toimimattomiksi. Palautteen antamisen suhteen aikanaan kovastikin huomauttelin ihmisille, jotka lähinnä haukkuivat ja esittivät kriittisiä ihmisiä lähinnä haukkumalla töitä ja näitä tapauskia myös ohjasin lukemaan tuota galleriassa olevaa ohjeistusta. Sen sijaan ketjun aloittajan ohjeistus, mikäli asiasta ei laadita sääntöä, on hankalaa. Vastaanottamisessakin lähinnä siinä vaiheessa, kun joku vetäisisi kunnolla herneet nenäänsä niin voisi ohjata lukemaan artikkelia ja katsomaan peiliin.
Täten siis toimivaa lienee kysyä epäselvissä tapauksissa, millaista palautetta henkilöt kaipaavat.
Dolmot kirjoitti:
Maalauksen suhteen en ole itse ollut viime aikoina erityisen kiinnostunut palautteesta. Pistän nappuloita näytille ihan vain siksi, että niitä on mukava maalata ja muut saattavat haluta katsella. Kun jokin on julistettu valmiiksi, harvemmin enää kosken siihen "voisit tehdä sitä ja tätä" -kommenttien määrästä riippumatta. Miten sen sitten muotoilisi ketjun alustukseen? "Palaute ei kiinnosta"? "Saa hengata mukana mutta ei oo pakko"?
Miksi ei, jos kerta palautetta et kaipaa? Siinähän sitten säästää kommentoijan aikaa, kun tämä tietää ettei kannata alkaa kirjoittamaan mitään kovin kattavaa selitystä. Tietystikin palautetta annettaessakin kehittyy, kun oppii hitusen analysoimaan ja miettimään mistä pitää ja mistä ei.
Mutta siis harvoinpa kukaan enää valmiiksi julistamisen jälkeen työhön koskee. Ainakaan mitenkään radikaallimmin. Pointtihan palautteessa on auttaa ihmisiä pohtimaan sitä, mitä olisi voinut tehdä toisin paremman lopputuloksen saamiseksi. Eihän tapahtumien järjestäjätkään enää jälkikäteen tapahtuneita asioita voi muuttaa, mutta siltikin palaute ja jälkipelit ovat arvokkaita kehityksen kannalta.
DaBandito kirjoitti:Matti kirjoitti:
Täällä on nyt esitetty pariinkiin otteeseen väittämä, että jos henkilö haluaisi opiskella maalaamista eteenpäin, niin hän kyllä osaisi varmasti edistyä itsenäisesti. Olen tästä kovinkin eri mieltä. Mitä edistyneemmäksi mennään sen yksilöllisemmiksi työt muuttuvat ja sen vaikeampaa on löytää mitään dokumentaatiota itseään koskettavista asioista. Palaute alkaa nousta yhä arvokkaammaksi. Omille virheille tulee yksinkertaisesti sokeaksi ja toisaalta rutiineidensa kyseenalaistus on ilman ulkopuolisen apua voi olla myös hankalaa.
Minä taisin heittää tämmöistä väittämää. Pitää kuitenkin huomata neuvojen antajan tieto ja taitotaso suhteessa neuvojen vastaanottajaan. En usko että oikein kunnon umpisolmulukkoon itsensä maalaannut showcase luokan maalari paljon hyötyy, esim keskiverto sotulaisen tietotaidolla heitetyistä neuvoista.
Saako olla eri mieltä? :)
Heitän Ninnun klassisen vertauksen elokuvista. Monenko elokuvakriitikon uskoisit osaavan näytellä, ohjata ja käsikirjoittaa sen tasoisia elokuvia kuin ne, joita arvostelevat ja kritisoivat? Samaten tavallinen kaduntallaaja osaa muodostaa elokuvasta mielipiteensä ja kertoa mistä piti ja mistä ei. Miksei siis keskiverto figuharrastaja osaisi kommentoida keskimääräistä paremman figumaalarin töitä? Ei se maalaustaito ole mikään ehdoton asia sille, että osaisi kommentoida.
Palautteessa kannattaa nimenomaisesti muistaa niin antaessaan, kuin saadessaankin, että monet asiat ovat vain mielipiteitä. Vastaanottaja voi sitten itse päätellä, että onko samaa vai eri mieltä.
DaBandito kirjoitti:
Laajemman maalauskokemuksen maalarien välinen kommentoiti taitaa olla se mikä niitä lukkoja murtaa ja avaa silmiä, ei "blendit sais olla smoothimmat" onelinerit.
Onlinerit eivät tietenkään lukkoja murra, vaan rakentava palaute. Kuitenkaan en näe rakentavaa palautetta missään määrin sellaisena asiana, joka vaatisi laajemman maalauskokemuksen, kuten aiemmin toin ilmi. Rakentavaa palautetta voi saada oikeastaan keneltä vain. Myös ei-figuilijoilta.
Oma kommenttini oli siis vastaus ketjun aloitukseen jossa kyseessä oli aloittelvien maalareiden opastus ei 8.6 coolminiornot keskiarvo pensselöijien kommentointi. Aloittelijat kyllä löytävät ne artikkelit mitä alkuunpääsemiseen vaaditaan, jos halua kehittyä löytyy.
Artikkeleitahan löytyy, mutta toisaalta yhtä hyvin ne, jotka haluavat pikamaalata löytänevät niitä artikkeleita vai eikö?
Mutta en ole oikeastaan kieltämässä sitä, etteivätkö washit (ja myös dippaus) olisi hyviä ja käyttökelpoisia tekniikoita. Eivät ne mitään poissulje ja normaaliahan oli jo aiemminkin washaamalla varjostaa ja sitten layeroimalla highlightata. Ei mitään uutta auringon alla. Dippaus nyt taitaa olla lähinnä pika- ja massamaalausjuttu.
Luultavasti tässä ei kuitenkaan hirveän suurista linjaeroista puhuta, mutta väärinkäsityksistä sitäkin enemmän. Itse lähdin mukaan keskusteluun lähinnä sen takia, että tuli jonkinlaista kommenttia siihen suuntaan, että layerointi olisi huippumaalaajien tekniikka. Kuten myös NMM. Minusta tällaisilla väitteillä vain tehdään suurempaa kynnystä kyseisiin tekniikoihin ja täysin suotta. Layerointia ja NMMää itseasiassa käyttävät yllättävän monet ja tiedostamattaankin. Hyvänä esimerkkinä gemmit. Jalokivissä kohtuu yleinen tapa taitaa olla
tämä, eikä edes ole hirveän monimutkainen ja melko nopeakin toteuttaa. Näyttää ihan hyvältäkin vieläpä ja detaljina nostaa kummasti ulkonäköä. Kuitenkin siinä selvästi on:
1. Layerointi
2. Kiiltoefekti (jota myös NMMksi kutsutaan tai NMM on sitten erikoistapaus näistä, riippuu miten katsoo)
3. Läpinäkyvyysefekti.
Kun tuon tutoriaalin katsoo, niin ei aloittelijallakaan taitaisi ihan hirveä paniikki iskeä. Vai iskisikö? Mutta sen sijaan jos iskisi
tämän pöytään, niin tunne voisi olla toinen.
Tietystikin maalaajan taso jälleen astuu kuvaan. Monella aloittelijalla kuitenkin on hankaluuksia jo saada pysymään värit paikoillaan ja saada maalit sopivan paksuisiksi, alustojen tekemisessä ja väriteemoissakin on ongelmia. Näissä tapauksissa se, millä tekniikalla ei korostuksia tehdään ei välttämättä ole oleellista.
Sitten kun lähdetään korostamaan, niin mielestäni olennainen asia neuvomisessa olisi kertoa paitsi se, mitä kannattaa tehdä, niin myös miksi. Mikäli annetaan puhtaasti suoria "aivot narikkaan ja menoksi"-vastauksia, niin se ei välttämättä auta kuin pääsemään hetken eteenpäin. Se, että opetetaan maalamaan kunnolla ja ymmärtämään prosessia kehittääkin minusta siis intuitiota ja sitä, että pääsisi eteenpäin.
EDIT: Eli mennään aforismin "Anna miehelle kala ja hän syö sen päivän. Opeta hänet kalastamaan ja hän syö elinikänsä" mukaan.
Järjestelmällinen itsensä kehittäminen on luultavasti nopein tapa oppia, mutta toisaalta vaatii panostusta ja täten ei ehkä se mieluisin aina. Samaten paljonko informaatiota ihminen kykenee omaksumaan on aika yksilöllistä. Täten palautteen räätälöiminen vastaanottajan mukaan ja infoähkyn välttäminen on ihan kannatettava idea.
Paljonkos muuten n. suurinpiirtein vaikkapa perus spacemarinen tai chaoswarriorin maalaus saisi kestää pohjamaalin jälkeen? Voisin kokeilla, millaista jälkeä saan pikamaalauksella ajassa, jota pelaajat pitävät kohtuullisena.